Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: "AHAA" elämys metsässä  (Luettu 2470 kertaa)

tipa

  • Intoilija
  • Viestejä: 285
"AHAA" elämys metsässä
« : Elokuu 28, 2005, 18:15:00 ip »

Hei! Haluan kirjoittaa tän elämykseni, jos vaikka joku saisi hetken matkaa voimia tästä. Meillä vietettiin 1vuotis diabetes päivää nyt elokuussa 16.päivä. vuoteen on mahtunut iloja ja suruja. poika on energinen eskarilainen.Olen moneen kertaan huutanut, että miksi juuri meidän kuopus sairastui, koittanut löytää jotain positiivista joka päivästä, ja pikkuhiljaa alkaa helpottaan, diabetes on osa elämäämme. just eilen 12v. isosisko sanoi, että ei muista millaista oli ennen Juhon sairastumista. Niin se vain on että aika auttaa. Lähdettiin viime viikolla lenkille metsään, poika pyörällä, minä kävellen. mukana oli pätkis, pillimehu ja mittari. "tankkasin "pojan banskulla lähteissä. Juteltiin kaikkea mukavaa, katseltiin ja ihmeteltiin puita, poika ajoi koko reissun väsymättä. koin jotenkin tosi voimakkaasti siellä metsässä, että näinhän se on, me tarvittiin vuosi, että luonnostaan kaikki eväät ja tankkaukset sujuu, eikä mielessä oo diabetes siellä lenkillä vaan yhdessäolo lapsen kanssa . meistä jokainen tarvitsee lapsen sairauden hyväksymiseen oman aikansa ja omat juttunsa. meillä oli vuosi väliä näiden yhteisten metsäretkien välillä, koska itse en vain kyennyt lähtemään, aina mietin, mitä jos menee matalille metsässä tai yms. toki ollaan koko perhe reissattu ja kuljettu metsässä, mut yksin mä ja poika. Nyt ollaan löydetty metsä ja retket uudelleen ja saadaan tänä syksynä nauttia siitä.vaikka vieläkin on niitä päiviä, että haluis huutaa ja itkeä tätä epäreiluutta, ni kaiken keskellä on kiitollisuus tästä ihanasta pojasta, joka kyselee ja on tässä elämässä. antakaa jokainen itsellenne aikaa, puhukaa, itkekää, iloitkaa. se mikä käy toiselle ei välttämättä käy itselle. Kaiken keskellä huomatkaa lapset lapsina, ei diabeetikoina.
Kirjattu

Miisamari

  • Intoilija
  • Viestejä: 385
Re: "AHAA" elämys metsässä
« Vastaus #1 : Elokuu 28, 2005, 22:10:00 ip »

Hei! Ihana kirjoitus, kiitos! Juuri noinhan se menee, tunnistan itsekin kertomuksestasi omia ajatuksiani. Alkuun lapsemme sairastuttua en osannut kuin "kliinisesti" tarkkailla häntä ja arvioida missä mennään verensokerin suhteen. Lasta ei uskaltanut laskea silmistään. Sydän tuskaa täynnä ajatteli lapsen terveydentilaa ja tulevaisuutta, lapsen näki vain sairaana pienenä poloisena. Ajan kuluessa, asian kanssa tutuksi tulleena ja ylä- sekä alamäkiä kokeneena on tullut "viisaammaksi". Lapsi on se sama ihana persoonallinen ja alati kehittyvä ihminen, diabetes on vain osa häntä! Diabeteksen on ehkä oppinut hyväksymään, vaikka toki vieläkin monet kielteiset tunteet joskus valtaavat mielen. Elämä ei ole aina helppoa, mutta ei sitä pidä tarkoituksella tehdä vaikeammaksi. Nyt nautin lapsesta lapsena, en iloitse vain siitä että jonain päivänä on verensokerilukemat hyviä. Toisina päivinä lukemat ovat jotain muuta, mutta silti päivä on voinut olla hyvä lapsellemme ja koko perheelle, muissa asioissa. Pillimehu/siripirit, inskat ja mittari kulkee "luonnostaan" mukana kaikkialla. Nyt ajateltuna diabetes ei estä meitä tekemästä mitään ellemme itse aseta siinä rajoituksia. Nautitaan elämästä ja lapsistamme, mutta annetaan myös surulle ja vihalle silloin tilaa kun se on tarpeen...niin niistä tunteista pääsee myös eroon. Kiitos Tipa, minulle annoit voimia, ja tsemppiä muillekin! t.Miisa (4-vuotiaan diabeetikon äiti)
Kirjattu
 

Linkkejä