Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6912 jäsentä  •  417178 viestiä  •  19933 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Savoost, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: sokki  (Luettu 897 kertaa)

Guest

  • Vieras
sokki
« : Syyskuu 19, 2004, 02:51:00 ap »

Onko teidän lapsellanne ollut sokkia? Miten olette siitä selvinneet ja onko siitä ollut seuraamuksia? Meillä oli juuri pari tuntia sitten, nyt koko perhe yritämme toipua siitä. Uni ei tule kun odotan seuraavaa mittausta. Voi kun tunnen itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi!
Kirjattu

peppi40

  • Jäsen
  • Viestejä: 124
Re: sokki
« Vastaus #1 : Syyskuu 19, 2004, 20:19:00 ip »

Hei,

meillä on ollut yksi vakava shokki. Heräsimme keskellä yötä ja lapsi vaan huusi ja kouristeli. Saimme lapsen sokerti nousemaan hunajalla. Mutta tilasin kuitenkin ambulanssin ja he totesivat, että tilanne on hallinnassa.

Kyllähän se pysäytti. Pitkään varmuuden vuoksi laitoimme lapsen yöunille vähän korkeammilla sokereilla ja mittasimme ehkä vähän useampina öinä kuin tavallisesti sekä vähän vähemmän insuliinia (siis klassiset toimenpiteet shokin jälkeen).

Syynä shokkiin oli hienosta syyspäivästä johtuva ulkoilu/ulkona touhuaminen. Ja vaikka söimme todella runsaasti ja iltapalaakin tavallista enemmän (kolminkertainen hhmäärä tavalliseen verrattuna), energiankulutus oli ollut tosi kovaa.

Juttelimme perheen kanssa asiasta ja sillä tavalla käsittelimme asiaa ja "selvisimme". En enää pelkää shokkia. Shokkeja voi tulla ja tärkeintä on tietää, mitä tekee. Epätavallisten päivien jälkeen saatamme mitata yöllä. Mutta onneksi tyttäremme yleesnä heräävät mataliin sokereihin.

Älä syytä itseäsi, jutelkaa perheen kanssa ja vastaanotolla d-hoitajan kanssa. Mitään ei kannata jättää kysymättä.
Kirjattu

Nikon äiti

  • Matkailija
  • Viestejä: 87
Re: sokki
« Vastaus #2 : Syyskuu 21, 2004, 10:17:00 ap »

Hei,

Meilläkin on ollut yksi tajuttomuuteen johtanut shokki melkein kolme vuotta sitten. Syynä oli "unohtunut" välipala ja reipas ulkoilu, D:tä oli silloin takana pari vuotta, mutta tuntui, kuin koko aika olisi ollut yhtä remissiota, niin hienosti arvot pysyivät kohdallaan. Shokki palautti sitten rajusti maan pinnalle.

Mittaus näytti 3.1, ruoka oli jo "lautasella" kun parin minuutin kuluttua pojan kaveri sanoi, että Nikolla on joku kohtaus. Tilasin ambulanssin, mies pisti glucagenin (ehkä turhaan, mutta hunajan vaikutusta ei uskaltanut jäädä odottamaan), sairaalaan ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Pahinta oli virkoamisen jälkeinen täydellinen sekavuus, poika ei puhunut, ihmetteli kodin esineitä, oli ihan pihalla kaikesta - sellaisesta meillä ei ollut mitään tietoa, kauhistutti ajatus, oliko shokilla jotain pysyviä vaikutuksia... No, ei ollut, ja elämä jatkui ennallaan, seuraavan yön nukuin pojan huoneen lattialla ja heräsin n. sata kertaa kuuntelemaan, että kaikki oli hyvin    Muutama viikko meni hysteerisenä vahtiessa mittausarvoja, sitten pikkuhiljaa uskalsi rauhoittua.

Shokista on turha ketään syyttää, sellaista tapahtuu. Meilläkin epätavallisen liikunnallisen illan jälkeen mitataan yöllä, muuten luotetaan, että kaikki on kohdallaan.

Voimia koko perheelle, kyllä se siitä taas alkaa sujua.
Kirjattu
 

Linkkejä








Lääkehoito onnistuu yhdessä

Julkaistu 08.10.2019 | 15:07