Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6984 jäsentä  •  418371 viestiä  •  20018 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi JokkeVantaa, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Alku aina hankalaa...vai?  (Luettu 1054 kertaa)

Guest

  • Vieras
Alku aina hankalaa...vai?
« : Elokuu 05, 2004, 21:35:00 ip »

Moi! Meidän tyttö 3v sairastu kolme viikkoo sitten, eikä oikeita insuliiniannoksia meinaa millään löytyä. Eilen jo meinasin riemastua, kun eka kertaa sokerit pysy kohdallaan koko päivän. Tänään on taas menty vuoristorataa. Meillä alotettiin heti Lantuksella ja NovoRapidilla. Miten teillä muilla on alku lähtenyt liikkeelle? Liekö lainkaan toivoa että arvot tasottuu...Tuntuu melko hankalalta tää jatkuva funtsailu ja pähkäileminen. Ja vaikka kuinka yrittää ottaa kaikki muuttujat huomioon, niin silti lopputulos on useimmiten, eri kuin on itse aatellut.
Kirjattu

LittleDevil89

  • Jäsen
  • Viestejä: 121
    • users.reppu.net/jincheng-monkey/
Re: Alku aina hankalaa...vai?
« Vastaus #1 : Elokuu 05, 2004, 22:35:00 ip »

Kylläse siitä sitte lähtee! Ite olen sairastanut 6 vuotta ja vuoden saírastamisen jälkeen oli jo aika hyvin sil taval sopeuduttu toho tautii et se rupes olee arkirutiinia, mut ain oppii paremmin ja paremmin ymmärtämään tätä elämäntapaa, tosin täytyy tunnustaa et joskus menee yli ymmärryksen...!  
Kirjattu
Eilinen on historiaa, huominen on mysteeri, tämä päivä on lahja...

monika

  • Aloittelija
  • Viestejä: 43
Re: Alku aina hankalaa...vai?
« Vastaus #2 : Elokuu 06, 2004, 10:49:00 ap »

Hei Ellu, kolmen viikon aikana ei voi odottaa että oikeat annokset löytyisi. Se voi olla hakemista vielä pitkän aikaakin. Tai siis meillä ainakin oli niin. Muutettiin annosmääriä, alussa meni loistavasti ja sitten takapakkia.
Varsinkin kun ei ollut sitä r-vaihetta (en muista oikeaa nimitystä, siis se kun haima erittää vielä jotain insuliinia). Meillä se loppu 3 viikossa. Eli honey moon oli tosi lyhyt.
Lapsi kasvaa koko ajan ja liikkuu eri päivinä eri lailla ja sekin vaikuttaa insuliinimääriin. Voimia ja jaksamista sinulle, teille tilanne on vielä niin uusi.
Kirjattu

peppi40

  • Jäsen
  • Viestejä: 124
Re: Alku aina hankalaa...vai?
« Vastaus #3 : Elokuu 06, 2004, 11:52:00 ap »

Hei!

Kyllä alussa menee aikaa pähkäilyyn (ja myöhemminkin). Alussa voi insuliinin tarve olla suuri, mutta yleensä se pienenee alkuviikkojen jälkeen joillakin hyvinkin pieneksi. Kunnes taas remission loputtua kasvaa. Remissio saattaa kestää pitkäänkin.

Insuliiniannokset vaihtelevat ja annosmäärien kanssa oppii pikkuhiljaa, eikä alussa kannatakaan vaatia itseltään liikaa. Verensokereita kannattaa mittailla ja sen avulla miettiä insuliinin annosmääriä (ottaen huomioon liikunnan ja ravinnon).

Itse olen miettinyt, onnistunut, välillä on mennyt metsään, mutta arkirutiiniksi tämä on muuttunut kahden diabeetikon kanssa nyt kuutisen vuoden ajan ja kyllä tämä sellaista mielenkiintoista elämää on.

Voimia ja jaksamista sinulle ja kaikille muillekin.
Kirjattu

Guest

  • Vieras
Re: Alku aina hankalaa...vai?
« Vastaus #4 : Elokuu 06, 2004, 14:48:00 ip »

Hei Ellu!
Tsemppiä teidän perheelle, älä masennu, vaikka siltä voi tällä hetkellä tuntua.
Tuttu tunne myös meidän perheelle.
Teet kuitenkin parhaasi lapsesi eteen, muista se!

Kuten muillekin, myös meille on tullut eteen yllättäviä tilanteita. Meidän tyttö (6 v.) sairastui diabetekseen lokakuun lopulla ja nyt vasta tämä diabeteksen hoito alkaa tuntua rutiinilta (ainakin minulle). Minäkin tuskailin aluksi ja odottelin arvojen tasoittumista, mutta kuten muutkin ovat kirjoittaneet, yllättäviä tilanteita tulee eteen.
Jonkin aikaa arvot ovat kohdallaan ja sitten tuntuu, että kaikki heittää häränpyllyä.
Sen olen kuitenkin tässä vähän aikaa "ammattilaisena" ollessani huomannut, että maltti on valttia. Kyllä ne arvot siitä tasoittuvat puoleen taikka toiseen.

Ja muista, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa, vaikka siltä voi välillä tuntua.
Jos jokin asia askarruttaa, niin käänny d-hoitajan puoleen tai kirjoittele tänne.
Minä ainakin olen saanut tältä palstalta tukea ja käytännön tietoa, mitä varsinkin aluksi tarvitsee.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Alku aina hankalaa...vai?
« Vastaus #5 : Elokuu 06, 2004, 15:08:00 ip »

Kiitos vain rohkaisuista! Tänäkin aamuna sattui kumma juttu. Aamulla oli verensokeri vain 2.8 (vaikka yöllä oli ollut yli 12). Annoin heti alkuun pienen mukillisen sokerillista mehua. Perusinsuliinin laiton jälkeen alkoi syödä aamupalaa, jolle sai NovoRapidia normaalin annoksensa. Kahden tunnin kuluttua oli noussut sentään 3.6:een. Söi omenan välipalaksi ja kun ennen lounasta mittasin, niin oli noussut jo 10.1:een, siis pelkän ompon voimalla! Eilen kävi sama juttu välipalalla. Oli tullu alas lounaan jälkeen aika reilusti, mut oli kuiteski 4.4. Söi välipalaa ja sai vielä insuliiniakin, ja silti ennen päivällistä taas kipus 12:een. Onkohan perusinskaa liian vähän, kun tollai heittelee? Toisaalta sitä just vähennettiin, kun oli aamuarvot alhasia. Mieskin käskee vaan ottamaan rennosti, joten täytyy kai yrittää vähän relata... Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Alku aina hankalaa...vai?
« Vastaus #6 : Elokuu 07, 2004, 02:07:00 ap »

tsemppiä täältäkin sinne kanssa. noihin oikeisiin insuliinimääriin sen verran, että meillä kohta vuosi tätä hommaa takana, ja jatkuvasti pitää olla muuttamassa annostuksia. eli pienten lasten insuliinitarve elää kasvupyrähdysten ja liikkumisen ja flunssien ja miljoonan muun eri asia takia jatkuvasti, eli sen neuvon antaisin että ei jos hoito ei tunnu toimivan, kannattaa olla joustava muutoksille. ja opetella itse tekemään niitä eikä odottaa vastauksia lääkäreiltä.

diabeteslääkäreitä on nimittäin kahdenlaisia, sellasia jotka luulevat tietävänsä vanhempia paremmin mitä käytännön hoitotilanteissa pitää tehdä, ja sellaisia jotka eivät luule...
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Alku aina hankalaa...vai?
« Vastaus #7 : Elokuu 09, 2004, 12:18:00 ip »

Hei, Ellu!
Itse olen jo aikuinen D1, mutta minulla matalalla käynyt sokeri voi nousta reaktiivisesti korkealle muutamankin tunnin kuluttua jo korjaantuneesta hyposta. Tämä johtuu maksan pilkkomasta sokerista, joka tulee siis vähän jälkijättöisesti vereen tilanteen jo korjauduttua.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Alku aina hankalaa...vai?
« Vastaus #8 : Elokuu 09, 2004, 17:57:00 ip »

ei tahdo löytyä oikeita annostuksia joka päivä meiltäkään ja ollaan sairastettu jo 1v8kk.
Rutiiniksi en voi meidän hommia kuvailla .
Päivästä ja liikunnasta riippuen annostukset on vanhempien "arvailujen" varassa.
Nyt kun alkaa vielä kohta tuo murkkuikä olla ovella, niin joka rakastuminen,vihastuminen,ym
vaikuttaa sokereihin...
että ei ainakaan voi pitkästyä tähän sairauteen kun  lähes joka päivä jollakin tavalla yllättää.
Toki välillä menee jopa kaksi päivää ihan kivoilla lukemilla ja sitten kun taas on riehuttu koulussa/koulumatalla niin hädin tuskin kotiin päästään kävellen kun hypot iskee
ja sitten taas vilistetään korkeilla kun tankataan hiilareita.
Lätkätreenien jälkeen mittaillaan useita tunteja , varsinkin nyt tuleva syksy tullee olemaan ylläreitä täynnä kun pojat siirtyvät pelaamaan iso kaukaloa eli luistelun määrä moninkertaistuu .
Että siitä tasaantumista en ole huomannut.
Kirjattu
 

Linkkejä