Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: kolmannen korvapuusti?  (Luettu 1059 kertaa)

Guest

  • Vieras
kolmannen korvapuusti?
« : Heinäkuu 19, 2004, 22:59:00 ip »

Tyttäreni (nyt 4 v.) sairastui 2 vuotta sitten 1 tyypin diabetekseen. No, ajattelin, tämän kanssa eletään. Muutama kuukausi sitten hänellä todettiin keliakia. Eipä tuntunut enää kummoiseltakaan.
Tytär on varsinainen elämän virtalähde; iloa ja energiaa pursuava, upea lapsi.
Joskus tunnen itseni kuitenkin todella väsyneeksi, sillä olen näiden asioiden kanssa yksin. Kaikinpuolin ja konkreettisesti.
Olisi mukava lukea, miten sinä pienen diabeteslapsen yh pärjäät arjessa.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: kolmannen korvapuusti?
« Vastaus #1 : Heinäkuu 20, 2004, 10:44:00 ap »

Hyvänen aika, ihan kuin olisit kirjoittanut meidän perheestä!. Meillä tyttö sairastui 2-vuotiaana diabetekseen ja keliakiaan noin 3 1/2 vuotiaana. Jäin samana vuonna yksinhuoltajaksi kun lapsellani todettiin diabetes.
Minä olen hoitanut lapseni siitä asti yksin. Lapsen isovanhemmat ja isä eivät ole koskaan osallistuneet hoitoon.
Ensimmäisenä vuonna sitä oli jotenkin kaiken suhteen hämillään ja ylivarovainen ja kaikki hoidon suhteen hakusessa että en pyytänyt apua edes parilta hyvältä ystävältäni, jotka kyllä tarjoituivat opettelemaan verensokerin mittausta että olisin päässyt edes hetkeksi vapaalle. Välillä tuntui kyllä aika masentavalta olla vain kahdestaan, varsinkin kun oltiin d-leirillä ja hiukan kateellisena seurasin miten muut vanhemmat hoitivat yhdessä ja puhalsivat samaan hiileen.
Mutta lapsi on sellainen rakkauden ja voimavaran lähde että sitä jaksaa vaikka mitä kuitenkin. Lapseni on iloinen ja reipas omatahtoinen viisivuotias ja tuntuu että mitä enemmän ikää ja rutiinia hoitoon tulee sitä helpommaksi elämä muuttuu.
Millä paikkakunnalla asut? Onko teillä mahdollisuutta saada mitään kunnallista apua? Esim. jotain tukiperhettä tai vastaavaa. Olen kuullut että jo pelkkä yksinhuoltajuus saattaa olla perusteena saada ko. apua. Me ei pääkaupunkiseudulla olla saatu mitään (olisi kuulemma pitänyt olla myös joku muu ongelma esim. päihde- tai mielenterveysongelma !).
Minulla tilanne muuttui sikäli että löysin kumppanin joka on valmis pikkuhiljaa opettelemaan ja osallistumaan myös diabeksen hoitoon.
Kolme vuotta diabeetikko ja keliaatikkolapsen hoitoa aivan yksin opetti kyllä huomaamaan, että voimia kyllä tarvitaan! Aurinkoiset terveiset teille kummallekin!
Kirjattu

9988

  • Vieras
  • Viestejä: 16
Re: kolmannen korvapuusti?
« Vastaus #2 : Heinäkuu 21, 2004, 22:08:00 ip »

Jos virta lähde on kunossa niin Diabetes lapsi pärjää vähintään yhtähyvin kuin muut lapset.
Diabetes lähentää perheen jäseniä, isovanhempia ja
muita läheisiä. D-lapset syövät terveellisesti
eikä turhia mässäile. Niin mikä ettei ? Meidän
D-lapsi (4-vuotias) harrastaa grossia, judoa ja oppi tänä kesänä uimaan jeee.

Aurinkoista loppu kesää kaikille !!!!
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: kolmannen korvapuusti?
« Vastaus #3 : Heinäkuu 31, 2004, 22:47:00 ip »

Lohdullista huomata, että täällä on muitakin pienten diabeetikkojen yksinhuoltajia! Minusta tämä ainakin on raskasta, varsinkin kun pienillä ruoan, liikunnan ja mielialan ennakointi on niin kovin vaikeaa. Olen kolmen lapsen yh ja täytyy myöntää, että kun illalla sänkyyn pääsen, aivan tärisen väsymyksestä. Murrosikäinen valvoo pitkään, se 3-vuotias diabeetikko herää tietysti aikaisin ja minulla univelka senkun kasvaa... Saan minä välillä levätäkin, kaikki kolme ovat isällään yhden tai kaksi yötä kuukaudessa. Ensin en osannut nukkua, kun tuntui niin oudolta, mutta nyt jo osaan.
 Poikani sairastui vasta muutama kuukausi sitten ja kyllähän se sisaruksia lähensi. Se murrosikäinenhän on liikutavan huolestunut veljestään, mutta mukana seurasi myös ISO annos mustasukkaisuutta, varsinkin sen keskimmäisen taholta. Ymmärtäähän sen, kun äidin aika on rajallinen. Ja äiti joutuu välillä toppuuttelemaan liian raisuja leikkejä, kun pienen verensokeriarvot heittelevät niin helposti. Liikunta (riehuminen) vaikuttaa poikaani todella voimaakkaasti. Samoilla syömisillä ja insuliineilla (annokset vielä pieniä, 2-pistoshoito, ap:llä 1,5 protaa ja 0,5 actraa, ip:llä vain 1 protaa) voi verensokeri vaihdella 2:sta 20:neen! Ei niitä ääripään arvoja usein tule, mutta kuitenkin on aina pieni huoli päällä. Kai sitä omaa insuliinituotantoakin on vielä jäljellä. Yleensä osaan aika hyvin arvioida tarvittavat lisäsyömiset, mutta joskus tulee arvoja, joita en todellakaan ymmärrä. Onkohan muilla näin? Onneksi arvot ovat viime aikoina aika hyvin tasoittuneet, johtuisikohan sen oman insuliinituotannon asteittaisesta vähenemisestä.
Odottelen kovasti myös aikoja, jolloin poikani ymmärtää, milloin on pakko syödä, eikä aina tarvitsisi taistella.
 Voimia kaikkien diabeetikkojen vanhemmille ja tietysti niille itse diabeetikoillekin, ei se niin helppoa heillekään ole!
Kirjattu

peppi40

  • Jäsen
  • Viestejä: 124
Re: kolmannen korvapuusti?
« Vastaus #4 : Elokuu 01, 2004, 23:04:00 ip »

Hei!

Jaksamista kaikille. Jos tuntuu, ettei jaksa, kannattaa muistaa sairaaloiden ammattihenkilöt, joiden kanssa voi jutella. Pelkästään juttelu ihan vaan voi auttaa eteenpäin.

Muistan, kun nuorempi tyttäreni sairastui kuusi vuotta sitten ja syömisen kanssa oli aluksi melkoisia ongelmia. Nyt on helpompaa, mutta myös vaikeeta, kun vanhempi on murrosikäinen ja nuorempi kovaa vauhtia tulossa. He tietävät ruoan merkityksen ja sen, mitä ja miten on terveellistä syödä, mutta......... Nauttikaa pienten lasten kanssa.

Terkuin kahden d-tyttären äiti
Kirjattu
 

Linkkejä








Ehdota vuoden 2020 diabetestekoa

Julkaistu 23.09.2020 | 08:54