Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: "hoito ei suju" vs. "hoito sujuu"...tottumisesta  (Luettu 6416 kertaa)

isi

  • Matkailija
  • Viestejä: 54
Re: "hoito ei suju" vs. "hoito sujuu"...tottumisesta
« Vastaus #15 : Kesäkuu 15, 2004, 15:22:00 ip »

Misty, hyvä pointti, eli kannattaa hakeutua yksityiselle lääkärille jos siellä missä päin Suomea asuu, ei hoito kunnallisesti toimi. Mm. Helsingistä löytyy lapsille spesialisteja jotka ottavat yksityisesti vastaan (esim. Ruusulankadulla).

joo, eikä meidän tilanteeseen ollut tarkoituskaan ottaa kantaa. tän "juttuputken" vieno tavoite oli ravistella itse kutakin vaan miettimään omalla kohdallaan "toimiiko" hoito vai luuleeko vaan että se toimii vaikkei toimikaan...
Kirjattu

anna-mari

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 993
Re: "hoito ei suju" vs. "hoito sujuu"...tottumisesta
« Vastaus #16 : Kesäkuu 15, 2004, 17:36:00 ip »

Hienoa että olet jaksanut "Isi" taistella lapsellesi toimivan hoidon. Itse olen 1-tyypin diabeetikko, ja jos tulevilla lapsillani todettaisin D1 vaatisin kyllä hoidoksi pumpun. Itse käytän lantusta+humalogia, ja tän uuden pitkänkin joudun jakamaan kahteen osaan...perfektionisti kun olen;) Tuntuisi älyttömän vaikelta hoitaa pientä lasta hyvin esim. 3-pistoshoidolla, sillä eihän sitä käytetä enää aikuisillakaan. Kyllä siinä varmasti paljon joutuisi katsomaan läpi sormien. Kuitenkin on vanhempien tehtävä hoitaa mahdollisimman hyvin lastaan ja puolustaa hänen etujaan, hän ei sitä vielä itse pysty tekemään.
Kirjattu
"What cannot be cured, must be endured"

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: "hoito ei suju" vs. "hoito sujuu"...tottumisesta
« Vastaus #17 : Kesäkuu 15, 2004, 21:56:00 ip »

Huh! Tämä ei liity alkuperäiseen aiheeseen eikä varmaan keskusteluun muutenkaan, mutta tuli hieman ikävä fiilis...Tuntuu vähän syylliseltä olo koska meillä ei ole niin paljon ylistetty pumppu käytössä vaan tuo "kamala" 3-pistoshoito...no jaa, ehkä vedän liian herkästä herneen nenään; kun niin kallisarvoisesta asiasta kuin oman lapsen hoito lukee/kuuntelee kommentteja niin ehkä sitä on hieman turhankin herkkänahkainen ja -korvainen...Uskon että jokainen vastuuntuntoinen vanhempi haluaa tarjota lapselleen parasta mahdollista hoitoa tyytymättä katselemaan asioita sormien läpi...tai hyväksyen jatkuvat ongelmat sokeritasapainon kanssa. Jos jatkuvia matalia/korkeita arvoja esiintyy niin luulenpa että kuka tahansa on valmis vaihtamaan hoitomuotoa tyytymättä olankohautuksen kera tilanteeseen...Itse ainakin pidän lapsen hyvää vointia ykkösasiana, siihen kuuluu ehdottomasti diabeteksen hyvä hoito. Onko nyt tarkoitus laittaa hoitomuodot paremmuusjärjestykseen sen perusteella, mikä jollekin on osoittautunut ainoaksi autuaaksi tekeväksi? Eiköhän nämä hoitoasiat ole yhtä yksilöllisiä kuin lapsetkin...Toisekseen se ei varmasti ole huonompi vanhempi, joka saa ihan hyviä tuloksia aikaan jollakin muulla hoidolla kuin pumpulla... Jokainen varmaan on lisäksi itse miettinyt ja punninnut sen, mikä on sitä hyvää hoitoa. Minusta oman lapseni kohdalla huonoa hoitoa ei ole se, että välillä vs on 10 tai hieman yli, koska pääasiassa lukemat ovat hyvät ja mikä tärkeintä: hypoja esiintyy harvoin vaikka sokerilukemia ei tarvitse pitää korkeana. Joku toinen saa ihan vapaasti pyrkiä tiukempaan tavoitteeseen.. Ja edelleen, diabeteksen ympärillä ei pyöri koko elämä, eli lapsi saa elää normaalia lapsuutta.. tämä ei ole sormien läpi katsomista eikä sopeutumista huonoon tilanteeseen... En ole mikään yhden hoitomallin kannattaja vaan suosin sitä mallia, jonka avulla voin kulloinkin hoitaa lastani hyvin mielestäni hyvillä tuloksilla. Ongelmia on esiintynyt ja lapsen kehityksen edetessä varmasti tulee esiintymään, mmutta toistaiseksi niihin on ratkaisu löytynyt ja kokeilemalla on päästy taas hallitsemaan hoitoa, eikä päinvastoin. Hoitomuotoa en vaihda vaihtamisen ilosta tai kokeilumielessä, vaan syy ja tarve pitää olla, ennen kuin harkitsen kokeilevani jotain muuta. Anteeksi että paasaan, mutta muistetaanhan nyt että tyytyväisyys hoitoon ja sopeutuminen (hankalaankin) hoitoon ovat eri asioita...Kuten myös se että mikä jollekin ei sovi niin voi toiselle passata hyvin ja myös toisinpäin.
Kirjattu

isi

  • Matkailija
  • Viestejä: 54
Re: "hoito ei suju" vs. "hoito sujuu"...tottumisesta
« Vastaus #18 : Kesäkuu 21, 2004, 14:36:00 ip »

evelyn, mä olen sun kanssa täsmälleen samaa mieltä. jos hoito toimii, se on tärkeintä. ja välillä se ei toimi millään vaikka olis mikä hoitomuoto valittu eikä sillekään mitään mahda.

ja tämän ketjun aloituksen tarkoitus ei siis tosiaan ollut tehdä mitään ranginglistoja (vaikka toki siihen sellainen sävy myös tuli)...

...mutta edelleen mun mielestä tää tottumisasia on oleellinen ja sitä ainakin itse pähkäilen viikottain. eli esim. sitä, milloin alan pitää ok:na sellaista joka ei sitä kuitenkaan ole vaan vaatisi miettimistä ja kokeilua ja olisi siten korjattavissa. ja tämän kysymyksen kanssa taiteilu on vaikeaa kun ei itse oikein pysty asettumaan sen tilanteen ulkopuolelle jossa on osallisena.

mutta näähän on sellaisia pähkäilyjä jotka ei lapsen elämässä näy toki mitenkään (että diabetes olis koko elämä tms, kun me vanhemmat niitä mietitään esim. illalla), vaan pikemminkin päinvastoin, eli perimmäisenä tavoitteena on yrittää yksinkertaistaa hoitoa koko ajan sellaiseksi että mahdollisimman vähillä toimenpiteillä saadaan riittävän hyvä hoito aikaiseksi...

muotoilen uudelleen vielä, eli kyse oli viestin aloituksessa erityisesti siitä, että joskus näyttää tapahtuvan niin että kaikkien toivomaksi "parhaaksi mahdolliseksi" hoidoksi - jota siis tietysti jokainen lapselleen toivoo - saatetaan esim. lääkäreiden osaamattomuuden/ välinpitämättömyyden takia tulla hyväksyneeksi (toki asiaa ainakin aluksi harmitellen) suoraan sanottuna huono hoito.

ja tämä oli syy, miksi kirjoitukseni kirjoitin. en puhunut ensi sijaisesti itsestä (koska meillä oli todella hyvä lääkäri, myös siinä että antoi meidän itse löytää kulloisenkin hoidon heikkoudet ja siten oppia paljon), enkä suunnannut tätä pohdintaa ensisijaisesti Evelyn sun kaltaisessa (hyvän hoidon) tilanteessa oleville, vaan lähinnä niille jotka on joutuneet (joutumassa) omista hyvän hoidon toiveista luopumaan kun ovat esim. kuulleet toistuvasti ns. ammattilaisen sanovan että "tämmöstä tää on, joskus joutuu tyytymään huonompaan hoitoon" (kun sokerilukemat huiskii päivästä toiseen kuin lottokoneen jäljiltä)...
Kirjattu

Joonan¹ äiti

  • Intoilija
  • Viestejä: 233
Re: "hoito ei suju" vs. "hoito sujuu"...tottumisesta
« Vastaus #19 : Kesäkuu 22, 2004, 14:06:00 ip »

Olen itse yrittänyt miettiä asioita tämän 4½v d retken aikana saman suuntaisesti kuin isikin. 4 vuotiaana aloitettiin ja nyt miehenalku lähentelee jo yhdeksää ikävuotta. Hoitomuotokin on muuttunut vuosien varrella useampaan kertaan; aloitettiin kahdella pistoksella, 1 - 0,5 ky inska-annoksilla ja Actralla (josta päästiin onneksi 6kk pöhköilyn jälkeen heti eroon) Protalla ja pistoskellonajoissakin on ollut monenlaista mallia.

Nyt ollaan peruskaavalta 3 pistoshoidossa, välillä useammallakin, inskamäärät, -laadut ja pistoskellonajat on vaihtuneet. Joskus on ollut hankalempia kausia balanssin löytymiseen, mutta niin se vain on koko systeemin tarkalla analyysillä, käytössä ollut hoitomuoto kyseenalaistamalla ja ripeitä muutoksia tekemällä aina löytynyt.

Monesti tuntuu että hoitopaikassa oltaisi hyväksytty vähemmän toimivampikin hoitomalli yllättävän helposti. Malli, johon itsekin sitten olisi "tottunut", vaikka parempaakin olisi tarjolla.

Joka päivä merkitsen kaikki mittaustulokset ja inska-annokset muistiin. Niistä on sitten hyvä tarkistaa mihin suuntaan ollaan menossa - ja aletaanko olla pikkuvikaiseen (josta helposti tulee se isompivikainen) systeemiin tottumassa. Pienten lasten d:n hoidossa ei voi ajatella että samalla hoitokaavalla tasapaino säilyy pitkän aikaa. Perushoitokaavaa on pakko muuttaa lapsen kasvaessa, joskus hyvinkin nopeaan tahtiin, joskus vähän hitaammilla hienosäädöillä. Puhumattakaan päivittäisistä hienosäädöistä; kun toisinaan mennään 1000 lasissa, ja toisinaan taas vaan oleillaan, sairastellaan, jännitetään jotakin yllättävää tai uutta jne.

Minun filosofia tämän d:n kanssa yhteiselossa on ollut se että pitää sekoittaa mukaan matematiikkaa, sisäerityksen tuntemusta ja iso annos luovaa mielikuvitusta, ja valmius muutoksiin, heti kun homma sille näyttää.

Tsemppiä kaikille, kesä tulee (ehkä) ja taas hienosäädetään, ainakin meillä.

t. Joonan äiti
Kirjattu
"How long does getting thin take?" Pooh asked anxiously.
 

Linkkejä