Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6974 jäsentä  •  418239 viestiä  •  20000 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Riikka Lindholm, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: glucagen  (Luettu 1372 kertaa)

Guest

  • Vieras
glucagen
« : Toukokuu 10, 2004, 13:54:00 ip »

Hei oletteko joutuneet käyttämään glucagen pistosta lapsilla...kertokaa kokemuksista!
Kirjattu

Tea

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 5191
Re: glucagen
« Vastaus #1 : Toukokuu 10, 2004, 15:14:00 ip »

Hei!

Lapsena ja erityisesti murrosiässä jouduttiin useampaankin otteeseen käyttämään tuota Glucageniä. Aikuisena ei ole tarvinnut turvautua tuohon ollenkaan, vaikka ensiapupakista löytyykin.

Itse en muista näistä öistä mitään (en siis muistanut seuraavana aamunakaan ja sain nuo Glucageniä vaatineet hypot aina yöaikaan), tiesin vain huonosta olosta, ettei kaikki tainnut mennä yöllä hyvin. Pistäminen ei ollut vaikeaa pistämisen takia, vaan siksi, että laitoin hanttiin ihan tosissani ja siitä sai aikaiseksi yhden jos toisenkin mustelman itselleni ja pistäjälle. Yleensä tarvittiin toinen apuun pitämään paikoillaan, kun toinen pisti (tämä siis murrosiässä erityisesti, kun kokoa alkoi olla jo aikuisemman verran).  

Pistos tehosi vanhempieni mukaan sen annetun 10 minuutin sisään ok ja saivat sitten annettua ruokaa, mutta ongelmana oli, että oksensin aina pistoksen jälkeen (aine on tosi voimakasta?), joten syöminen saatettiin joutua uusimaan toisenkin kerran.

Mutta aamulla siis olo oli aika hutera, vaan kertaakaan en joutunut tästä syystä lääkäriin eli sivuoireista huolimatta homma toimi tarkoituksenmukaisesti ja hyvin.

Mutta nämä nyt ovat omia kokemuksiani, yksilöllistä tuo reagointi on kuitenkin.

Tsemppiä!
Kirjattu
Tea
DM tyyppi1 (Levemir & Humalog)

Nikon äiti

  • Matkailija
  • Viestejä: 87
Re: glucagen
« Vastaus #2 : Toukokuu 10, 2004, 15:56:00 ip »

Hei,
Meillä on kerran käytetty glucagen-pistosta, aikaa siitä on reilut 2 vuotta, poika oli silloin 9 v. Shokki tuli silloin ihan yllättäen, vaikkakin jälkikäteen ajatellen loogisesti ulkona riehumisen ja väliin jääneen välipalan jälkeen. Mittasimme arvon 3.1 ja jäimme hetkeksi odottelemaan ruoan valmistumista, ja seuraavaksi poika jo kouristelikin lattialla - aikaa kului tosiaankin vain korkeintaan 10 min.

Isä sitten pisti piikin, minä en siihen olisi pystynyt(?), ambulanssin kyllä pystyin (hysteerisenä ) soittamaan. Glucagen tehosi suht. pian, Niko heräili jo ennen hoitohenkilökunnan tuloa, he tarkkailivat tilannetta hetken ja jättivät meidät sitten kotihoitoon. Pelottavinta tilanteessa oli heräämisen jälkeinen täydellinen poissaolevuus, Niko ei tuntunut tajuavan ympäröivästä maailmasta yhtään mitään, ei puhunut, söi kun käskettiin, kuljeskeli poissaolevana tutkimassa tuttuja esineitä. Nukuttuaan sitten reilut pari tuntia hän sitten ikään kuin "heräsi" uudelleen ja oli taas oma itsensä. Itse hän ei tästä väliajasta muistanut yhtään mitään.

Näin jälkikäteen ajatellen tilanteessa voisi toki toimia vähän rauhallisemminkin - mutta silloin ajatus ei toiminut oikein loogisesti, kärsivällisyys ei riittänyt kokeilemaan ensin hunajaa poskiin tms. Vaikka hunajaakin kyllä pojalle suuhun työnsin, niinpä sokerit nousivatkin piikin jälkeen lähelle 20:ä   . Varmaan vastaavassa tilanteessa toimisin aika lailla samoin, vaikkakaan en varmaan enää pelkäisi ihan niin paljon.
t. Nikon äiti
Kirjattu
 

Linkkejä