Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6973 jäsentä  •  418232 viestiä  •  19999 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Hanttapoika, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Murrosikäiset diabeetikot  (Luettu 3534 kertaa)

äitzkä

  • Vieras
  • Viestejä: 21
Re: Murrosikäiset diabeetikot
« Vastaus #15 : Toukokuu 06, 2004, 16:33:00 ip »

Tutulta kuulostaa. Olen joskus aikaisemmassa viestiketjussa kirjoittanut samasta asiasta. Meillä 14 v tyttö ja ka. 10 paikkeilla, tosin hormoonitkin jyllää ,mutta asenne on se EVVK. k
Kun yrittää huolehtia niin kuuluu ,ettei minua tarvi kytätä ,kun ei kyttää, niin ei omatoimisestikaan sokereita mittaa. Pistää kyllä joka syönnillä (jos muistaa).
Se on niin jännä juttu että halutaan olla niin isoja, että ei tarvi huolehtia , mutta toisaalta ei olla valmiita itse kuitenkaan ottamaan vastuuta.  Siihen kun hän kerran sanoi, ettei tarvitse huolehtia ,sanoin vaan ,että ei voi olla huolehtimatta, kun olet rakas ihminen ,josta kuitenkin välittää, meni ihan hiljaiseksi.
 Ehkä nuorilla pitäisi jotenkin osata asettua edes yhdeksi päiväksi vanhemman asemaan ,niin tajuaisivat ,ettei me niitä turhaan holhota.

Käy kyllä kavereitten kanssa hampurilaisella ja syö karkkia, ja pistää, ei kyllä ujostele kavereitaan,( Hampurilais paikoissa voi käydä pistämässä vessassa.) Mutta kyllä tässä tosiaan joskus tuntee itsensä niin huonoksi äidiksi että...
Siis tarkoitan että jos lapsikin välillä väsyy elämään D:n kanssa niin väsyy se äitikin.Eiköhän sen pitäisi riittää kun parhaansa yrittää. Kaikesta huolimatta, ehkä heistä jonakin päivänä tulee kunnon kansalaisia...
Hyvää kesää kaikille  
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Murrosikäiset diabeetikot
« Vastaus #16 : Toukokuu 10, 2004, 11:24:00 ap »

Hyvätkään puheet eivät aina auta.
Marja68:n käytännön vinkki lautasille kootuista herkkuannoksista on mun mielestäni todellakin toteuttamisen arvoinen.
Nuorena minuakaan hoito ei huvittanut, mutta onneksi huono omatunto ja jonkinlainen järjenhiven kuitenkin muistuttivat asioista ja estivät pahimmat mokailut. Eli olen itse valtavan kiitollinen siitä, että lääkärit ja hoitajat jaksoivat jatkuvasti kerrata asioita. Äiti ei paljon puuttunut yksityiskohtiin enää teini-iässä, mutta nyt ajatellen olisi ollut kyllä hyvä että olisimme silloin tällöin käyneet terveysasioita läpi rauhassa keskustelemalla. Ei siis jatkuvaa pientä huomauttelua, vaan kunnon palaveri silloin tällöin vähän niin kuin hoitajankin kanssa. Olisihan siinä voinut muutenkin käydä läpi naiseksi kasvamiseen liittyviä asioita.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Murrosikäiset diabeetikot
« Vastaus #17 : Toukokuu 10, 2004, 11:57:00 ap »

Hei!
Meillä 14 v tyttö. Viime syksyn pitkäaikainen vs hyppäsi roimasti edellisestä, neiti oli salaillut korkeat arvot minulta ja syönyt mitä huvittaa. Piikkikammo vielä harvensi ylimääräisten insuliinien pistämistä. Itkuhan siinä lääkärissä äidiltä pääsi ja tyttö ymmärsi ensimmäisen kerran ihan oikeasti miltä äidistä tuntuu. Ilmeisesti oli olettanut sitä ennen että kiusallani niitä sokereita ja insuliineja vahdin.
Yhdessä sen lääkärikäynnin jälkeen mietimme miten asian korjaamme, sovimme uuden hoitotavan ja vastuut. Lupasin myös pienen palkkion kun pitkäaikainen vs. on alle 7. Nyt sitten keväällä oli vihdoin onnistumisen iloa ilmassa!
Jaksamista kaikille - jos on rankkaa olla äiti niin on se kyllä rankkaa kasvaa aikuiseksikin.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Murrosikäiset diabeetikot
« Vastaus #18 : Toukokuu 10, 2004, 14:27:00 ip »

Hei äiti! Onnittelut hurjan hyvästä pitkäaikaisvs-arvosta.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Murrosikäiset diabeetikot
« Vastaus #19 : Toukokuu 12, 2004, 11:40:00 ap »

Perheemme oli aikoinaan ensimmäisellä perheleirillä Mukkulassa, jossa luennon jälkeisessä keskustelussa eräs äiti kertoi, että heidän diabeetikkonsa kanssa oli jouduttu turvautumaan lasten psykiatriinkin. Niin lujille oli ottanut. No onhan se hyvä, että on psykiatreja olemassa, mutta siitä jäi minulle kyllä jonkinlainen kammo tuonne aivolohkon pohjalle itämään. Olimme vielä sangen vastasairastuneen lapsen vanhempia silloin ja siitä jäi semmoinen mielikuva, että tämä sairaus menee tuonne korvienkin väliin jossain vaiheessa nuoruutta. On selvää, ettei pidä yleistää. Ymmärrän, mutta kyllä meilläkin tuo varhaisteinin kapina on välillä sitä luokkaa, että ei tiedä, kenen pitäisi kallonkutistajalle kohta mennä.

Miten teillä muilla?
Kirjattu

peppi40

  • Jäsen
  • Viestejä: 124
Re: Murrosikäiset diabeetikot
« Vastaus #20 : Toukokuu 13, 2004, 00:31:00 ap »

Hei!

Meillä kans kohta 12-vuotias tyttö, jolla jo ihan selvä murrosikä. Äiti on tyhmä, eikä ymmärrä, mutta sitten kohta halitaan ja sovitaan. Mielialat vaihtelee ja omaa kehoa tarkkaillaan.

Diabetesta hoidetaan tosin aika hyvin ja insuliinia ei ainakaan vielä ole jätetty pistämättä (sellaistakin olen kuullut, lähinnä pitkä) ja verensokereita otetaan jollaintapaa säännöllisesti.

Meillä taistellaan myös makean syömisestä ja yleensä saavat syödä jätskin ainakin päivässä (meillä kaksi diabeetikkoa) ja/tai jonkin muun pienen namin.

Meillä pitkäaikaissokeri on heilunut 6,5 - 9 välillä ja olen siihen ihan tyytyväinen. Ei elämä pelkkää diabetesta ole, vaan pitää myös muistaa elää ja "nautiskella". Toivon, että lapsuudesta jäisi hyviä muistoja, eikä vaan äidin jäkätystä syömisestä yms.....

Molemmat tyttäret tunnistavat alhaiset verensokerit ja yleensä myös korkeat (ja ne tunnistaa muutkin; kiukuttelua, toisten ärsyttämistä,huutamista,....)

Ja niin siitä psykologilla käymisestä. Mielestäni on hieno asia, että monissa sairaaloissa on mahdollisuus käydä juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa. Itse en ainakaan ottaisi sitä negatiivisena asiana. Kannattaa hyödyntää, myös meidän vanhempien.

Terkuin kahden d-tyttären äiti
Kirjattu
 

Linkkejä








Haastaako korona arkea diabeteksen kanssa?

Julkaistu 02.04.2020 | 10:14