Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6912 jäsentä  •  417187 viestiä  •  19933 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Savoost, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: miten te jaksatte??  (Luettu 2415 kertaa)

**nannu**

  • Vieras
  • Viestejä: 13
miten te jaksatte??
« : Toukokuu 04, 2005, 13:07:00 ip »

mulla menee nää kaikki jutut päi helvettiä..  aina kontrollikäynnin jälkeen jaksan pari päivää hössöttää, mutta siihen se sitte jääki.. poikaystävä on aina huolissaan q en oikei jaksa hoitaa itteeni.. miten ihmeessä jaksatte aina pistää q pitää ja mitata sokruja koko ajan? onko mulla kenties kohtalotovereita?? olis kiva saada jotain neuvoja että jaksais edes jotenki..
Kirjattu

Vaaka

  • Aloittelija
  • Viestejä: 48
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #1 : Toukokuu 04, 2005, 16:58:00 ip »

Hei,
täällä kohtalotoveri. Varmasti kaikilla on huonoja jaksoja, jolloin ei jaksaisi tehdä juuri mitään. Kuitenkin olen itse huomannut, kuinka hyvä ja tyytyväinen mieli tulee, kun saa arvot pysymään kohdallaan. Tuhat kiloa tsemppiä ja voimia sulle! Toivottavasti löydät motivaatiopuuskan mahdollisimman pian.
Kirjattu

little wing

  • Intoilija
  • Viestejä: 251
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #2 : Toukokuu 04, 2005, 17:15:00 ip »

et tosiaan oo yksin! ihan sama juttu mulla toi että sairaalakäynnin jälkeen aina päättää et nyt mä otan itteäni niskasta kiinni ja pistän mittaukset ym. paperille, mut sitte se vaan hiipuu... mittailu ei kyllä tuota ongelmia, mittaan varmaan 10 kertaa päivässä, kaikki korkeita. ei vaan jaksa hoitaa, ja se kyllä näkyy, hba1c kun viimeks oli se 15,1%... jotenki kun täältä pohjalta sais ittensä ylös kiskottua niin olis ehkä parempi ollaki.
Kirjattu
It's not easy to be me

LIISA (v.m -67-)

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2594
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #3 : Toukokuu 04, 2005, 17:29:00 ip »

En mäkään nuorena viitsinyt yrittääkkään.
Systeemi oli 80 luvulla niin kaavamainen.

Eikä ne sokerit nytkään kovin hyvin pysy.
Mittailen sokruja usein ja pistän lisää humalogia jos on tarve. Hba1c 8.6.  
Mulle sen ongelman tuoo noi hypot ja vasta heitot.
Kirjattu
G 640+ Humalogi

LIISA (v.m -67-)

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2594
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #4 : Toukokuu 04, 2005, 17:35:00 ip »

Olette iältänne kuitenkin nuoria.
Minä olen jo "vanha" konkari.
Jossain vaiheessa ne palaset vaan loksahtaa paikalleen.
Aletaan suunnitteleen lapsia ja elämä alkaa meneen eteenpäin tasasen tappavaa vauhtia.
Kirjattu
G 640+ Humalogi

ransu2

  • Jäsen
  • Viestejä: 164
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #5 : Toukokuu 04, 2005, 20:41:00 ip »

Sama se mullakin oli nuorena, viis veisasin kuhan lääkkeet pisti, se sai riittää. Aina ennen kontrollia joskus -80 luvulla koetin skarpata sen 3 viikkoa, ettei taas tullut sitä sairaalakeikkaa. Välillä onnistuen välillä taas en. Mutta kun ikää tulee ja saa sen oman suunnan elämälleen, saattaapi omahoitokin onnistua. Minulle silloin "vanha" D kaveri totesi vain, että jokaisen on Jaakobin paininsa käytävä itse.
 Pikkuhiljaa hilaten olen tullut alaspäin arvoissa ja nyt olen itse ihan tyytyväinen ja sehän se on tärkeintä.
Kirjattu

Guest

  • Vieras
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #6 : Toukokuu 05, 2005, 09:09:00 ap »

Mullakin menee useinmiten kaikki päin helvettiä. Mua ärsyttää, ku pitää mitata, pistää, miettiä, arvioida yms yms. ja sillon ku sitä jaksaa tehdä, niin ärsyttää, että sitten arvioi väärin. Mulla on just samalla tavalla kontrollikäyntien jälkeen. Jaksaa ihmetellä pari päivää, mutta sitten ärsyttääkin jo niin paljon että alkaa v... Mä ite en voi ku elää vaan näin ja yrittää jaksaa. Sit ku saa perustasapainon, niin tilanne tietysti helpottaa, jonku verran. Ei tarvii ehkä niin usein mitata verensokeria... Mut kunhan ensin sais tasapainoon. Tsemppiä kovasti, koita jaksaa, mäkin koitan!
Kirjattu

Vaaka

  • Aloittelija
  • Viestejä: 48
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #7 : Toukokuu 05, 2005, 12:02:00 ip »

Olin eilen HYKSin silmäklinikalla ja pitkästä aikaa ei tarvinnutkaan laseroida. JEE! Tippa tuli kuitenkin silmään kun aivan ihana lääkäri Evelyn totesi, että hän pitää jokaista diabetes-potilasta sankarina ja ymmärtää aivan täysin, ettemme aina jaksa hoitaa itseämme viimeisen päälle. Oli lohdullista kuulla fiksulta, koulutetulta huippuammattilaiselta tuollainen kommentti. Yritetään jaksaa!
Kirjattu

Esperantha

  • Vieras
  • Viestejä: 8
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #8 : Toukokuu 05, 2005, 12:23:00 ip »

Voi ei miten mahtavaa kuulla että en myöskään ole ainoa jonka sokerit liitelee ihan omilla leveleillään ja motivaatio on kadonnut kuin pieru saharaan..

Vaaka kommentoit tuota HYKS:in silmäpoliklinikan Evelyniä ja itse hänen onneksi emtisenä "kanta-asiakkaana" täytyy sanoa että hän on aivan huippu niin ammattitaidoltaan kuin inhimilliseltä puoleltaan. Nykyään kun tuntuu että harva lääkäri "ehtii" kaiken kiireen keskellä kysellä kuulumisia ja jaksamisia.
Kirjattu

MiniMi

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2503
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #9 : Toukokuu 05, 2005, 13:16:00 ip »

Hei Nadjaana ja kaikki muut "jaksamattomat". Kuulun kyllä itsekin samaan kastiin. Useimmiten ei vaan jajksais välittää yhtään diabeteksen hoidosta, mutta kun nykyään on ihan pakko tai kroppa lakkaa toimimasta ja ympäristötekijätkin jaksaa siitä muistuttaa useamman kerran pääivässä.... Mulla kun on jo kaikki nuo D:n tuomat lisäsairaudetkin ja komplikaatioita sen ohessa. Nyt kun käyn kolmesti viikossa dialyysissa on "onneksi" hoitohenkilökunta aktiivisesti kiinnostunu mun hyvinvoinnista ja hoitokertojen aikana tulee aina kerrattua ja kerrottua voinnista myös D:n suhteen.
Eilen pidin "vapaapäivän" vs-mittauksista, enkä mitannu kuin kolme kertaa päivän aikana kun en vaan jaksanu välittää.... Niitäkin päiviä mulle tulee aina silloin tällöin vieläkin.
Yritetään jaksaa hoitaa itseämme parhaan mukaan, ja suodaan itsellemme hyvällä olmatunnolla välillä "hoidottomuuspäiviä".    MiniMi
ps. Käyn itsekin Evelynillä silmäpolilla ja minusta hän on aivan ihana lääkäri!
Kirjattu
D1 vuodesta -72 + "kaikki" liitännäiset + vähän muitakin juttuja
Kokemus on hyvä opettaja,joka lähettää sikamaisen kalliita laskuja

RAR

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 10917
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #10 : Toukokuu 05, 2005, 13:29:00 ip »

MiNiMi; Pitkästä aikaa taas palstalla! Ja tietysit tsemppaamassa, kuten aina!  
Miten se sinun yksi "projektisi" jaksaa..?  

Keiju
Kirjattu

MiniMi

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2503
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #11 : Toukokuu 05, 2005, 18:28:00 ip »

Keiju, sulle on yksityisviesti
   MiniMi
Kirjattu
D1 vuodesta -72 + "kaikki" liitännäiset + vähän muitakin juttuja
Kokemus on hyvä opettaja,joka lähettää sikamaisen kalliita laskuja

**nannu**

  • Vieras
  • Viestejä: 13
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #12 : Toukokuu 06, 2005, 16:13:00 ip »

voi kiitos!! en oo onneks ainoo joka ei oikee jaksa hoitaa.. tuli heti parempi mieli. kyllä se tästä.    pakkohan se on.. isoveljen kaveri makaa sairaalassa (22v) q ei nuorena ollu hoitanu itteesä ollenkaa.. munuaissiirtoo ei voida tehä q sydän toimii niin huonosti.    
mullaki on ihan mukava d hoitaja, se kyselee kans kuulumisia jne. ja aikaa on q ei oo niin iso sairaala jne.    tsemppiä kaikille. elämällä on tapana suttailla, mä ainaki suttailen eteenpäin!!  
Kirjattu

Spike

  • Vieras
  • Viestejä: 14
Re: miten te jaksatte??
« Vastaus #13 : Toukokuu 06, 2005, 17:09:00 ip »

Vähän vaikeaa on ajoittain. Itse olen tämän vuoden marraskuussa taiteillut tämän sairauden kanssa 22 vuotta, ja väliin mahtuu paljon aikoja jolloin voimat ja ymmärrys eivät vain kertakaikkiaan riitä. Viimeisin oli tämän kuluvan vuoden helmi-maaliskuun vaihteessa; kuutisen vuotta varsin hyvin toiminut hoitosysteemini teki täydellisen lakon elimistöni suhteen. Sokerit heittelehti aivan holtittomasti ja oli sama söinkö vai olinko syömättä sokerit huiteli lähempänä 20 joka tapauksessa. Vuosia 6,5-7,5 välillä kestänyt pitkän ajan sokeri nousi vajaassa kolmessa kuukaudessa 8,5 (mikä ei tietenkään ole hälyttävän huono vielä..) Nyt parisen viikkoa olen taiteillut Lantuksen ja Novorapidin kanssa ja alku on ollut pelottavan kivutonta tämän uuden systeemin kanssa. Tuosta helmi-maaliskuun sokereiden sekoamisesta jäi jonkin asteinen kammo, ja jos nyt sokeri on vaikka 13 kieppeillä, ilman että tiedän järkevää syytä sokerin nousuun, alan epäillä että kroppani on taas sanonut sopimuksensa irti hoidon suhteen.. Pahinta on se voimattomuuden tunne, kun tietää että on yrittänyt tehdä kaikkensa hyvän tasapainon suhteen, eikä mikään auta. Tuosta ansiosta olen muutamankin kerran parkunut ääneen.. ;(
Kirjattu
 

Linkkejä








Lääkehoito onnistuu yhdessä

Julkaistu 08.10.2019 | 15:07