Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Pahin hypomoka?  (Luettu 33880 kertaa)

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17459
Pahin hypomoka?
« : Huhtikuu 13, 2005, 18:59:00 ip »

Aikaisemmin oli jo jotain puhetta alhaisen verensokerin aikana tehdyistä ihmeellisyyksistä, mutta kiinnostaisi tietää lisää. Ja ehkä vähän nauraakin.  
Aloitan itsestäni: Olen eksynyt ruokakauppaan, motannut ambulanssimiestä nyrkillä ja eksynyt vielä toisenkin kerran: OMAAN KYLMIÖÖN! Hain sieltä mehua enkä löytänyt ovea ulos, hikoilin ja etsin mehupurkki kädessä, mutten tajunnut edes juoda ennenkuin mehu oli lasissa...
Älkää vaan loukkaantuko tästä keskustelun avauksesta. Tiedän itsekin, miten kamalaa hypoissa haahuilu on!  
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

anna-mari

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 993
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #1 : Huhtikuu 13, 2005, 20:03:00 ip »

Joo, ja mä unohdin syksyllä asiakkaan tiskiin reseptintoimituksessa:( Lähdin vastaamaan puhelimeen ja jäin sille tielle. 1/2 tunnin kuluttua ihan sattumoisin kuljin ohi ja katsoin että onpas tutun näköinen mies ja katseleekin mua ihmetellen....kyllä hävetti!!
Kirjattu
"What cannot be cured, must be endured"

Antsu1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 18083
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #2 : Huhtikuu 13, 2005, 20:57:00 ip »

Mä olin kerran maalaamaassa rivitalopihani aitaa sellasella lapsenkakan keltasella maalilla. Päätin maalata vielä yhden elementin ennen ruokailua ja hypohan siitä tuli...

Pari tuntia hukkui tajunnastani (siis olin kyllä jotain puuhastellut ainakin osan aikaa) ja löysin itseni nukkumasta sängystäni. Aloin varovasti tutkia aikaansaannoksiani ja olihan niitä.

Olin onnistunut kaatamaan loput maalit terassilla päälleni ja onneksi osittain sanomalehden päälle. kylppärin ovenpienessä oli lapsenkakan värisiä sormenjälkiä. Kylppärin lattialla oli yltäpäältä maalissa olevat verkkarit ja vähän siistimpi verkkapusero. Sitten totesin terassin ikkunapellillä oudon näköisiä jälkiä - lapsenkakan värisiä tassuja oli tepsutellut ympäri ikkunalautaa. Kissanihan se oli onnistunut tassuttelemaan ensin maalissa ja sitten ympäri ikkunalautaa...

No pahemminkin olisin voinut sotkea. Keljuinta oli kyllä yrittää selvitellä kissani tassut. Maali kun oli ehtinyt kovettua katin anturoiden välissä oleviin karvoihin. Siinä sitten saksilla yritin leikellä pahimmat maalipaakut pois tassuista, koskapa katti yritti innolla lipoa tassujaan ja eihän se maali varmaan olisi hyvää tehnyt neidin masulle  

Vieläkin on muistona vähän maalijälkiä niin terassin ikkunapellillä, kynnyspuussa kuin kylppärin oven pielessäkin vaikka kuinka yritin raaputtaa ylimääräisiä aikaansaannoksiani pois. Mutta aidan sain maalatuksi ilman uusia hypoja.
Kirjattu
Antsu1
D1 vuodesta 1966 - Accu-chek Spirit ja Novorapid 09/2007 alkaen

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17459
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #3 : Huhtikuu 13, 2005, 21:27:00 ip »

Se jäi vielä kertomatta, että viimeksi kun mua vietiin ambulanssikyydillä sairaalaan, olin ollut sen verran tolkuissani, että ennen kotoa lähtöä vaadin päästä vessaan. Ensihoitaja odotteli oven takana, kun minä kampailin hiuksiani kaikessa rauhassa ja suihkuttelin vielä lakkaakin päälle. Nainen on aina nainen, hypoissakin! Itse en kyllä muista moisesta mitään, onneksi.
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

Kössi

  • Intoilija
  • Viestejä: 289
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #4 : Huhtikuu 13, 2005, 23:22:00 ip »

Pahin oli se kun purin yhtä koiraani kuonoon.
TK: ssa olin kerran tokaissut lääkärille, joka kehoitti minua ssirtymään pedille lepäämään: mee
itte lepäämään s..tana.
Kirjattu
"pessimisti ei pety"

Ellu

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 823
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #5 : Huhtikuu 13, 2005, 23:25:00 ip »

Hauskoja kommelluksia teillä on ollut  

Lapsena olin mennyt sokkiin ja ambulanssilla sitten kiidätettiin sairaalaan. Hunaja tai Glugagoni oli jo ehtinyt vähän vaikuttaa ja ambulanssissa olin ollut jotakuinkin tajuissani. Ensihoitajamies oli sitten käskenyt (en todellakaan tiedä miksi) "purra" varovasti hänen sormeaan. Itselläni on vain hämärä muistikuva siitä, että iskin hampaat toden teolla kiinni hoitajan sormeen.

Joskus lapsena ylitin omat kykyni pahoissa hypoissa. Veljeni ihmetteli, kun hyppelin hienosti pää edellä uima-altaaseen. Käski onneksi mennä syömään. En nimittäin ole koskaan ennen ko. tapausta tai sen jälkeen osannut/uskaltanut hypätä pää edellä altaaseen.

Myöskään kärrynpyörää en ole koskaa muulloin elämässäni tehnyt, kuin kerran juuri ennen sokkiin menemistä. Olimme lomareissulla asuntovaunulla. Olin sanonut ventovieraalle naiselle, että katso, osaan tehdä hienon kärrinpyörän. Äiti sattui tulemaan juuri ulos asuntovaunusta ja näki minun vetävän kärrynpyörän suorilla jaloilla. (Minä könkkönä ihmisenä en ole siis koskaan sellaista ennen tai jälkeen tehnyt). Sen jälkeen minua oli sitten elvytetty hunajalla.  

Joskus olen jättänyt puhelun kesken hypoissa. Olin vain jättänyt lankapuhelimen luurin roikkumaan ja jättänyt puhelimen toisessa päässä olevan ihmettelemään, että minne hävisin.
Kirjattu

Ellu

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 823
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #6 : Huhtikuu 13, 2005, 23:35:00 ip »

Kerran yläasteikäisenä kävin syömässä karkkeja karkkikaupassa hypoissani. Minun piti mennä bussilla kotiin, mutta olin sitten hortoillut pitkin kaupunkia. Siihen aikaan ei tullut mieleenkään pitää evästä mukana. Rahaakaan ei ollut lompakossa, kun bussikortilla pääsi bussiin (Huom! Silloin diabeetikot saivat ilmaisen bussikortin... syynä oli se, että olimme liian heikkoja koulumatkaan    outoa...)

Mulla on hämärä muistikuva siitä, kuinka menin johonkin karkkikauppaan ja söin siellä karkkia suoraan telineestä. Sitten kävelin ulos ja myyjä huusi perääni, että karkeista täytyy maksaa. Mitään en osannut sanoa, menin vain pois.

Myöhemmin kun olin kotiin selvinnyt, kerroin äidilleni, että olin käynyt syömässä jossakin karkkikaupassa. Äiskä sitten soitteli keskusta karkkikaupat läpi, mutta ikinä ei selvinnyt, missä oli vieraillut. Jäis siis selvittämättä se asia.
Kirjattu

Nikka

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 1108
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #7 : Huhtikuu 14, 2005, 00:44:00 ap »

Mulle jäi jostain edellisestä keskustelusta mieleen tuo Kössin koiranpurujuttu mutta luulin,että se oli hyvä vitsi  

Mulla ei pahoja hypomokia..
Kun Prota vaihdettiin Lantukseen toista vuotta sitten,tuli matalat aluksi yllättäen, siis ei sellaisia varoitusoireita kun Protalla aikanaan.

Meillä oli juuri ostettu(ensimmäinen) astianpesukone (koska inhosin astianpesukoneita ja luulin vakaumukseni olevan tiskata lopun ikää käsin..jäk..) No,joka tapauksessa yhtenä iltana lakkailin keittiössä kynsiä sellaisella tummanpunaisella lakalla ja hyyppo iski takaa päin varoittamatta. Lakkapullo tippui käsistä suoraan eilen ostetun koneen kannelle, siis siihen etupanelin päälle .Kamala lakkatahra tietysti niitten pesuohjeitten tms päällä.

En suinkaan alkanut etsiä sapuskaa vaan hain lakanpoistoaineen, joka tippui saman tien käsistä samaiselle etupanelille.Koitin sitten edelleen pahenevissa tärinöissä viksusti välttää tulossa olevan perheriidan ja ajattelin kevyesti pyyhkäistä kankaalla (sukka muistaakseni) ne soosit pois mutta tulinkin pyyhkäisseeksi sekä Rosenlew-tekstin,että kaiken muun tekstin koneesta. Jotenn kukaan ei edelleenkään usko, ettei kone ole kiinalainen jäljitelmä eikä pesuohjelmia näe.

Tai näkee ne ruotsiksi ja mulle se riittää mutta jostain syystä ei muille..Asennevamma, koska voisivat samalla opetella pesuohjelmastiedot ruotsiksi  
Kirjattu

Tea

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 5191
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #8 : Huhtikuu 14, 2005, 12:37:00 ip »

Kaikenlaista virkistävää on tullut tehtyä kyllä, joskin täytyy sanoa, että kyllä näitä lukiessa on tullut kyyneleet silmiin nauraessa useamman kerran - kiitokset tautihuumorista! :-)

Tässä kohtaa tulee pienenä välipalana mieleen kerta, kun tulin Hgin ympyrätalossa sijaitsevasta röntgenistä ulos ja olin jo ns. valmista tavaraa.

Hissit siinä talossa ovat perin nopeita, mutta siinä alas tullessa laskivat myös verensokerit huimaa vauhtia. Tajusin olevani todella matalilla liikenteessä, mutta päätin kuitenkin kävellä kotiin syömään (matkaa oli tuolloin muutama kortteli) - en vain päässyt eteenpäin Ympyrätalosta, kun kävellessäni ajattelin koko ajan kääntyväni seuraavasta kulmasta. Eihän siinä talossa ole kulmia! ;-)

No, vaelsin sitten aikani ympyrää kun mies soitti kännykkääni, ymmärsi oitis tilanteen ja käski kotiin. Menin siis, mutta kotiin päästyäni olin niin väsyneessä kunnossa jo, että tipahdin sitten kaikkine talvivaatteineni sängylle, josta mies sitten pelasti (tuli arviolta 5 minuuttia jälkeeni kotiin?).

Että näin. Olen myös hypofiilareissa Saksassa onnistunut nauramaan suoraan päin naamaa senhetkisessä mielentilassani erittäin huvittavan näköisille uusnatsiryhmittymälle - ei tullut turpiin (todennäköisesti siksi tai jopa siitä huolimatta, että puhuin suomea), mutta ympärillä olleet kertoivat kyllä, etteivät uusnatsitkaan olleet oikein tienneet, miten suhtautua näin räikeään nauramiseen päin naamaa ;-)
Kirjattu
Tea
DM tyyppi1 (Levemir & Humalog)

Xenia

  • Intoilija
  • Viestejä: 351
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #9 : Huhtikuu 14, 2005, 22:01:00 ip »

Ihanaa kuulla, että muillekin on sattunut ja tapahtunut! Mä voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka kokonaisen kirjasarjan, valitettavasti. Tämän tarinan on osa jo kuullu (kohtauspaikka-tapaamisessa Tampereella), mutta kerron sen, kun se on mun mokista se pahin:

Olin joskus kymmenen vuotta sitten silloisen poikaystäväni kanssa viettämässä iltaa kavereiden kanssa. Minulla oli seuraavana aamuna töitä, joten olin autolla ja lähdin edeltä nukkumaan poikaystäväni vanhempien luokse. Pääsin perille, riisuiduin (nukun aina alasti) ja menin nukkumaan. Seuraava muistikuva on se kun istun alasti anoppiehdokkaan sylissä ja kramppaan. Appiehdokkaan tunkiessa minulle leipää ja LIGHT-colaa suuhun (olimme juuri saaneet taottua heille, etä minä en saa juoda tavallista colaa   ). He olivat kovin huolissaan ja kertoivat, että olivat heränneet kolinaan ja tulleet katsomaan mitä tapahtuu. Minä olin tyhjentänyt talon kaappeja (heitellyt tavaroita lattialle) ja yritin perä (siis todellakin paljas sellainen) pitkänä tunkea itseäni niihin kaappeihin... Toivoin kai löytäväni jotain syötävää. Pelkkä asian muisteleminen nostattaa punan kasvoilleni!  

Äitini oli asiasta sitä mieltä, että minun tulee viedä kukkia ja kaunis kiitos pelastamisestani. Että vanhemmat olivat varmasti pelästyneet hirveästi... no joo, mutta minä päätin pysytellä jonkin aikaa poissa niiltä nurkilta.

Minulla oli tuohon aikaa paljon pahoja hypoja ja shokkeja (en herää niihin). Kyseiset appivanhusehdokkaat "saivatkin kokea" tuon kerran jälkeen kanssani vielä monta hulvatonta tilannetta ... Taisivat huokaista pitkään ja hartaasti, kun poistuin kuvioista   .
Kirjattu
---------------
Xenia, D1, pumppuilija

anna-mari

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 993
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #10 : Huhtikuu 14, 2005, 22:20:00 ip »

Eihän näitä voi kuin vedet silmissä nauraa, vaikka vakavasta asiasta onkin kyse....  d-liitohan voisi koota kirjan parhaista hypomokista.
Kirjattu
"What cannot be cured, must be endured"

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17459
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #11 : Huhtikuu 14, 2005, 22:34:00 ip »

Voi Xenia! Tuostahan tekisi vaikka sketsin: Pylly paljaana tunkee itseään kaappiin HÄN!  
Uskomaton juttu... Toivoin näkeväni täällä uudestaan kertomuksen vessapaperin levittelystä. Kukahan siitä jo aikaisemmin kirjoitteli? Hulvaton juttu sekin.
Kiva, kun olette kertoneet mokistanne.
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

Sus

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 921
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #12 : Huhtikuu 14, 2005, 23:05:00 ip »

Hei siis tämä tapahtui juuri äsken. Olin töissä, siivoamassa muuatta teollisuuskiinteistöä tuossa iltapuhteena. Kävin päivällä koirien kanssa oikein kunnon puolentoista tunnin kävelyllä ja sen jälkeen kaupungilla syömässä - tosin vain salaattilounaan.

Aloittaessani siivousta ihmettelin, miten homma nyt takkuaa, miksi esim roskapussi on alakerrassa kun itse olen yläkerrassa jne, mutta ajattelin, että jos on bg korkealla, niin pitääpä puuhata oikein reippaasti niin laskeepa ainakin. No laski joo.

Ihmettelin siinä sitten, että mites nyt näin hiki lentää, mutta en sitä enempää käynyt pohtimaan -  toki siinä hiki tulee kun ripeästi työskentelee.

Sitten olinkin jo eksyksissä. Minun olisi pitänyt olla puoli yhdeksältä hakemassa puolisoa omista töistään ja jossain vaiheessa olin oikein hyvin aikataulussa. Hän soitti, "no oletko tulossa?" Minä siihen piipitän, ettei tää nyt oikein suju.

Ilmeisesti piipitin vakuuttavasti, sillä puolisoni kielsi minua lähtemästä auton rattiin ja sanoi soittavansa pomolleni. Minä siinä tallustin ulos tupakalle ja aika pian pomoni ja puolisoni ovat molemmat siinä myöskin.

Kävimme sisällä katsomassa, miltä siellä näytti eksyneen siivoojan jäljiltä, ja täytyy sanoa, että on se paikka aika hyvin selkäytimessä: eksyksissäkin olin osannut sammutella valot ja järjestää tavarat paikoilleen.

Ja tietääpä pomokin, miksi joskus käyttäydyn omituisesti..
Kirjattu
\Sus
------------------------------------------------
Still alive and kicking!

äskoo

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 13386
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #13 : Huhtikuu 14, 2005, 23:57:00 ip »

Heräsin yöllä outoon tunteeseen ja päättelin hypon koittaneen. Kompuroin alakertaan keittiöön ja aukaisin jääkaapin oven. Jääkaapin vieressä on ulkolämpömittari, joka näytti -15 astetta. Laitoin jääkaapin oven kiinni. Ei tässä mitään tarvi syödä, kun sokeri on noin korkealla. Istuin pöydän ääressä ties-kuinka-kauan kykenemättä menemään minnekään.

Aikojen kuluttua mieheni kömpi perässä katsomaan, kun oli niin hiljaista. Tuijotin lasittunein katsein eteeni, enkä kyennyt sanomaan mitään.

Mies työnsi voileivän ja maitolasin eteeni. Ne nautittuani mittasin sokerit. 1,8 tällä kertaa, eikä ollut miinusmerkkiä edessä!  
Kirjattu
“Allways Look on the Bright Side of Life”

Nainen
D1 vuodesta 1991
Pumppu Spirit 10/2006 - Veo 04/2011 - MiniMed 640G 10/2015
KHH - Humalog

fillari

  • Veteraani
  • Viestejä: 1867
Re: Pahin hypomoka?
« Vastaus #14 : Huhtikuu 15, 2005, 01:55:00 ap »

Joskus alkuaikoina, kun diabetekseen sairastuin, asuin avoliitossa kerrostalossa ja tulimme myöhään kotiimme sinä iltana. Oli kevätaikaa ja silloinen kumppanini, hänellä oli kyllä hyvät unenlahjat, nukahti kyllä heti melkein ja sikeesti.

Ajattelin kuitenkin, että käyn ennen nukkumaan menoa , vielä  käydä keittiössä mittaamaassa sokerit,  kun välineetkin siellä tutussa laatikossa olivat ja olokin oli sen tuntuinen.

Muistan kun sinne keittiöön päin olin menossa, ainakin luulin ja laitoin oven kiinni ja kuului vaan Pam. Sitten itsekin tajusin, kun kuulin sen äänen, että olen asunnon ulkopuolella kalsarit jalassa kerrostalon  käytävällä kahden aikaan yöllä rappukäytävässä.

Voi p....tai mietin. Aloin soittaa asuntomme ovikelloa, eikä mitään tapahtunut. Mietin siinä, mitä teen, kun tiesi että sokrut on alhaalla. Onneksi naapurista kuului jotain ääntä, soitin ovikelloa  ja sieltä mies tuli avaamaan oven, katseli ihmeissään ja huusi naiselle, "että täällä on joku mies kalsongit jalassa", nainenkin tuli myös siihen ovelle, joka siinä asui.
 
Molemmat kattoivat minua silmät pyöreänä, että mitä naapuri täällä kalsarit jalassa tähän aikaa yöstä soittelee ovikelloa. Yritin selittää tilannetta tai jotain sopertaa ja kysyin  voinko soittaa heiltä kotiini.
Soitin, ei mitään tapahtunut, ei avopuoliso herännyt. Sitten kysyin, voinko mennä parvekkeelle (kun meidän parvekkeet on vierekkäin makuuhuoneessa).
Jotenkin vaan kipusin  omalle parvekkeelle ja koputin ikkunaa, mutta ei vaan avopuoliso herännyt.
 
Sitten taas naapurin asuntoon ja se rouva sanoi, että hän soittaa huoltomiehen avaamaan oven. Kiitin siinä ja menin odottamaan rappukäytävään huoltomiestä.

No se kaikein huippu mielestäni, kun huoltomies sieltä vihdoin tuli ja katseli minua, kun olen kalsarit jalassa oveni takana rappukäytävässä, kysyy minulta:

"Onko sulla henkilöölisyystodistusta, että voit todistaa että asut tässä"?

Sanoin hänelle, että luuletko, et mä huvikseen täällä rappukäytävässä tähän aikaan yöstä seisoisin kalsarit jalassa henkilöllisyyllisyys todistus mukana, ne on tuolla asunnossa.

Siinä piti vielä soittaa naapurin ovikelloa että todistaisivat, että asun siinä.
No sitten kun pääsin kotiin näytin vielä henkarit, kun pyysi.
Mittasin sokrut sen jälkeen ja ne oli 2,1.
Itse sain kuulla näitä tapahtumia henkilöiltä myöhemmin ja tämä on ihan tosi juttu mun kohdalla.
Kirjattu
fillari
DM1

Elämän voi ymmärtää vain taaksepäin ja kuitenkin sitä on elettevä eteenpäin.

Sören Kierkegaard
 

Linkkejä








Ehdota vuoden 2020 diabetestekoa

Julkaistu 23.09.2020 | 08:54