Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Ojasta allikkoon?  (Luettu 1488 kertaa)

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Ojasta allikkoon?
« Vastaus #15 : Marraskuu 02, 2004, 10:22:00 ap »

Ei millään pahalla, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikille uusille diabeetikoille pitäisi opettaa ensin vanhanajan hoitomalli ja vasta sen jälkeen, kun on oppinut hoidon periaatteet kunnolla, voisi pikkuhiljaa joustaa omasa hoidossa. Miten sitä muuten voi joustaa oikealla tavalla hoidostaan, jos ei ole ensin oppinut hoidon pääperiaatteita oikealla tavalla??

Tuttuja ne on mullekin  kirjevaaka, kellon mukaan syöminen ja kieltäytyminen monesta, sen sijaan itsekuri ja sietokyky ovat kasvaneet ja myös paino pysyy hallinassa.

Tänä nyt oli oma mielipiteeni, mutta olen vanhan ja uuden systeemin kokeilleena ehdottomasti tätä mieltä. Ainakin omalla kohdallani tasainen tasapaino on huomattavasti vaikeampi saavuttaa uudella systeemillä.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Ojasta allikkoon?
« Vastaus #16 : Marraskuu 04, 2004, 22:37:00 ip »

Musta Polkka:
Ymmärsin pointtisi! Ns. "perusterveenä" mutta ylipainoisena otin lusikan kauniiseen käteen ja aloin kylmästi tarkkailla syömisiäni. Ylipainokiloja on hävinnyt jo useita. Totesin siis, että "normaaliväestöllekin" sopii se terveellinen, vähärasvainen, kuitupitoinen ja hitaita hiilareita runsaasti sisältävä ruokavalio säännöllisine ruoka-aikoineen, jota meille opetettiin, kun lapsellamme todettiin diabetes ... terveellinen ruoka, säännölliset ruoka-ajat ja liikunta ovat hyväksi kaikille - lapsille ja aikuisille!

terv. diabeetikon äiti
Kirjattu

Lindi¹

  • Intoilija
  • Viestejä: 371
Re: Ojasta allikkoon?
« Vastaus #17 : Marraskuu 05, 2004, 15:25:00 ip »

Jaa-a mulle ainakin alleviivatiin, säännöllisen elämän etuja vaikka siirryinkin monipistos hoitoon aikanaan. Helpostihan sitä tietty omassa korvassa "hieman joustavuutta" muuttuukin muotoon "voi tehdä mitä haluaa". Niin ainakin minulle kävi.

Aikansa kestikin ennenkuin löysin itselleni sopivan keskitien.
Kirjattu

tapsa

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 3228
Re: Ojasta allikkoon?
« Vastaus #18 : Marraskuu 05, 2004, 20:42:00 ip »

Kyllä kai karu totuus on se, että diabetes on sellainen kaveri, että kannattaa kokeilla tasaisen elämäntyylin tarjoamat edut ennenkuin alkaa muodostaa itselleen ongelmaa ns. vapaan elämäntyylin intohimoisesta suosimisesta.

Joillakin voi kaikki mennä ihan ok, vaikka joustaa kaikessa mahdollisessa, mutta jos näin ei ole, niin kannattaa kokeilla säännöllistä elämää niin pistosten, aterioiden, liikunnan kuin muidenkin asioiden kanssa.

Jos tämän omaksuu jo lapsena, niin kaikki voi olla helpompaa.
Kyllä me joudumme antamaan tasoitusta ns. terveille henkilöille.
Kirjattu
tapsa, d1 vuodesta 1953, Animas-pumppuhoitoa  yli 14 v ja nykyisin Lispro:lla

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Ojasta allikkoon?
« Vastaus #19 : Marraskuu 07, 2004, 11:14:00 ap »

Mielenkintoisia ajatuksia...
täytyy todeta, että itse koen saaneeni pari vuotta sitten D1:seen sairastuttuani hieman ylenpalttisestikin lääkäreiltä ja d-hoitajilta tietoa, joka nimenomaan korosti tuota "suurta joustavuutta". Varmaan ihan hyvää tarkoittaen, ei sen puoleen. Varmaankin on haluttu tehdä sairaus minulle helpommaksi hyväksyä ja vähemmän järkyttäväksi, toisaalta uskoisin että luottamus uusiin hoitosysteemeihin on tuolla hoitopuolella melkoinen - toisinaan vähän liiankin suuri. Henk. koht en näin jälkiviisaana olisi pannut pahakseni vähän suorempaa rehellisyyttä siinä mielessä, että olisi ihan hyvin voinut myöntää heti kättelyssä että kyllä sitä kontrollia tosiasiassa joutuu aika lailla harjoittamaan.

Itse löysin toimivan elämäntavan d1:n, hiilihydraattien ja pikainskojen kanssa pikkuhiljaa, yrityksen & erehdyksen & kantapään kautta. Enkä tietenkään väitä, että hallussani olisi mikään lopullinen "totuus" - alun erheistä ja väärinkäsityksistä vain on tullut otettua opiksi ja olen päässyt pikkuhiljaa lähemmäs itselleni sopivaa mallia elää ja pitää samanaikaisesti hoitotasapainoa silmällä. Tähän eittämättä kuuluu mm. ruokailujen säännönmukaistaminen, hiilihydraattien rajoittaminen (syön murto-osan siitä mitä sairauden alkuaikojen ateriasuositukset sisälsivät, sillä en näe mitään järkeä siinä että pitäisi puputtaa menemään niin kuin lihotettava sika vain sen takia että pikainska tekisikin sen hetkellisesti "mahdolliseksi") ja niiden laadun tarkkaileminen, panostaminen sopivien liikuntamuotojen etsimiseen jne.

Tuskin on tarvetta palata kokonaan kymmenien vuosien takaisiin systeemeihin, tuskin mikään uudempikaan yksinomaan autuutta tuo. Jonkinlainen kultaisen keskitien löytäminen lienee viisain tavoite, ja yksilölliset tarpeet huomioon ottaen se on vielä jokaisen haettava pitkälti itsekseen... Nykysysteemissä on paljon hyvää, mm se että se mahdollistaa joustamisen poikkeuksellisissa tilanteissa joita jokaisen elämässä väistämättä on - ja ettei diabeetikonkaan tarvitse enää elää aivan kaavamaisesti.

Tuskinpa 'vapauden' tai 'joustavuuden' lähtökohtaisesti kuuluukaan tarkoittaa sitä että voi elää niin kuin pellossa. Terveen järjen käyttö lienee sallittua, minkä tahansa innovaatioiden puitteissa sitten toimitaankin.
Kirjattu
 

Linkkejä