Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
3 jäsentä  •  418482 viestiä  •  20021 aihetta

Kirjoittaja Aihe: A - A - Ambulanssi  (Luettu 1961 kertaa)

mimmi1

  • Vieras
A - A - Ambulanssi
« : Heinäkuu 21, 2004, 10:40:00 ap »

Hei vaan teille kaikille!
Nyt on tullut se tilanne, etten voi enää sanoa, ettei mulle koskaan ole tapahtunut mitään... Siis D1 takana kohta komiat 20 vuotta ja siis aikaisemmin olen pystynyt itse korjaamaan sokerit oli ne korkeita tai matalia. Mutta tänä aamuna mulla oli herätyskellot (2kpl) soimassa ennen viittä, olis ollut aamuvuoro. Ja minäpä niihin en reagoinut millään lailla. Mies sitten herättelee ja eipä saa minuun kontaktia. Oli antanut sokerista, muttei lähtenyt vaikuttamaan. Kaikkensa tehnyt ja sitten tilannut ampparin. Sokeri oli ollut 1.8 ja tiputtivat 2 pulloa "sokeria" suoneen. No siitäpä olinkin jo heräillyt... Mikä tunne!? Siis ensinnäkin ajattelin, että tän on pakko olla pahaa unta. Siinäpä sitten yrität selvitellä ajatuksia ja aukoa ja sulkea silmiä... Ja jotenkin huvittaa! Siis omassa sängyssä ja minkä näköisenä. Tottakai naispuolisena tuli ensimmäisenä mielleen. Ajatelkaapa itse! No ulkonäkö on vain pieni seikka siihen nähden että itsellä taas kaikki kunnossa. Olin taistellut vaan niin kovasti vastaan, ettei kolme miestä saanut kunnolla pidettyä paikoillaan tippaa laitettaessa. Uskomatonta... Mutta se vielä, etten tälle keksi selitystä. Illalla pistin aivan kuten ennenkin protan, söin vähän enemmänkin iltapalaa enkä laittanut pikaa ollenkaan. Olisi lulluut, että sokerit päinvastoin yläkanttiin. Eikä tavallista enemmän liikuntaakaan, siis kaikki aivan kuten ennenkin. Ehkä rupean verensokerimittarin liuskojen ja lansettien suurkuluttajaksi. Vastaavia kokemuksia?
Eihän tää mitenkään harvinaista ole, mutta näinkin voi käydä...
Kirjattu

Tiina56

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #1 : Heinäkuu 21, 2004, 11:01:00 ap »

10.7. lauantaiaamuna melko samanlainen tilanne. Olen ollut d1 36 vuotta. Lantusta ja protaa olen käyttänyt huhtikuusta lähtien. Varensokeri aamulla klo 9 3,8 join kupillisen kahvia ja aloin laittamaan aamupalaa. Siinä vaiheessa iski yhtäkkiä hirvittävä hiki päälle ja jalat menivät alta. Seuraavan kerran oli jotain havaintoa 3 tuntia myöhemmin sairaalassa. Minun kimpussani oli ollut 4 ambulanssimiestä, jotka saivat kyllä tipan laitettua mutta lääkärin en antanut tutkia.
Onneksi oli ulko-ovi auki ja ystävätär ihmetteli miksi en vastaa puhelimeen..(asun yksin omakotitalossa)
Ambulanssimiehet olivat saaneet verensokeriksi 2,3 kun mittasivat puolilta päivin. Siinä vaiheessa minulle yleensä tulee vasta hypon oireet.
Asia jäi selvittämättä. Sairaalassa todettiin ketoasidoosi ja olin tiputuksessa vuorokauden.
Alkoholilla ei ollut osuutta aisaan:))
Kirjattu

mimmi1

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #2 : Heinäkuu 21, 2004, 11:19:00 ap »

Ei minunkaan tapauksessa ollut alkoholilla osuutta asiaan, sen suhteen olen absolutisti... siis nyt ostamaan siripiriä joka kassiin ja laukkuun. Kiitokset vaan ihanalle miehelleni, ymmärsi asiat oikein.
Kirjattu

45beni

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #3 : Heinäkuu 21, 2004, 14:36:00 ip »

Siripiri on ehdottomasti tärkein minun laukkussani!! Ja yöpöydällä! d1 jo 43 vuotta, ja olen oppinut yhtä ja toista.
Kuten sen, että lääketiede ei tiedä kaikkea.

Oletus on ollut minun kohdallani vastaavissa tilanteissa, että olen pistänyt suoneen, sitähän ei itse huomaa.
Kerran olin 6 tuntia tajuton kotona, mies ihmetteli miksi olen ilta päivällä/ilalla, yöpaidassa kun hän tuli töistä kotiin, minä ihmettelin kuka hän on.
Olin ehtinyt syödä kunnon aamupalan, se pelasti hengen, ja aivot.
Näin on käynyt 3 kertaa tämän 43 vuoden aikana, eli ei kovin usein!

Kerran olen unen pöpperöisenä luullut että vs. oli 20 kun olikin 2, ei oireita. Otin 6 yksikköä humalogia. Onneks mies heräsi ja tajusi että jotain on hullusti, ehdin olla tajuton arviolta tunnin, ja onneksi kotona oli glukagen piikki!!
Mittari ei antanut enää mitään arvoja, eli alle 1 oli sokrut.
 Kävelin kuulemma itse ambulanssiin, asumme vanhassa talossa, jossa on poikkeuksellisen korkeat portaat ja matala katon kohta, paareilla ei pääse yläkertaan. Sairaalassa tiesin kuitenkin mitä oli tapahtunut, vaikka en muistanut mitään.

Joo, mä kattelin kanssa että, apua, mitä mulla on päälläni!! Ja makkari ihan sekasin kun ambulanssi väki tuli!! Mieheni kyllä lohdutti, että todennäkösesti ovat nähneet pahempaakin eläessään.

Olin kuulemma ihan kiltisti, mutta kramppasin tosi pahasti, verta tuli suusta kun purin kieltäni, sekä oksensin.
Mutta ei onneksi tullut pahempia ongelmia, aivo kuvaus osoitti että kaikki on ok.
Kirjattu

Tiina56

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #4 : Heinäkuu 21, 2004, 16:11:00 ip »

Minäkin olin purrut kieleeni ja ilmeisesti jalat olivat krampanneet kun pohkeet olivat niin kipeät. En tiedä onko se lohdullista tietää että näin voi käydä. Diabeteshoitaja kyllä kysyi minulta etten vaan olisi pistänyt suoneen kun jotkut kuulemma pistävät reiden sisäpinnallekin, jolloin tämä vaara on suuri. Entisinä ruiskuaikoinahan se tarkistettiin ettei suoneen osunut, kynän kanssa on vaikeampaa. Olin sinä aamuna kyllä pistänyt lantuksen....
Kirjattu

MiniMi

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #5 : Heinäkuu 21, 2004, 16:13:00 ip »

Juu niin tuttua, niin tuttua....Selitystä vaan ei yleensä löydy mistään kun matalat aamulla/aamuyöstä iskee. En voi edes sormilla laskea kertoja kun on ambulanssi hakenut "parempaan talteen". Alkoholia minäkään en käytä yhtään. Kerranhan olen tällaisen kohtauksen jälkeen viettänyt sairaalassa tajuttomana vikon ja jäi siitä aivovauriotakin (olen tainnut tästäkin melko paljon täällä kirjoitella). mimmi1:n miehelle antaisin sellaisen neuvon, että opettelee pistämään glukagon-piikin ja pitää sitä AINA jääkaapissa varalta. Mieheni on sillä useasti minut pelastanut kun olen krampannut ja korissut eikä muhun ole pystynyt syöttämään mitään. Mä siirryin itse pumppuhoitoon puoltoista vuotta sitten juuri tästä syystä, että sokerit käsittämättömästi välillä laskee, Mun kohdalla se valitettavasti vaan ei juurikaan ole auttanut asiaa.
Tsemppiä ja jaksamista mimmi1:lle ja kaikille muille    MiniMi
Kirjattu

mimmi1

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #6 : Heinäkuu 21, 2004, 16:44:00 ip »

Alku aikoina, kun sairastuin vanhemmat huolehti, että jääkaapissa on glukagon-piikki. Ja koskaan en ole sellaista tarvinnut. Nyt ehkä syytä hankkia.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #7 : Heinäkuu 23, 2004, 20:27:00 ip »

Kuten MiniMi sanoi, niin minäkin, niin tuttua..niin tuttua.
Selityksiä ei minullekkaan aina löydy noihin heittelyihin ja siksi tilanteita on ollut monenmoisia ja ne ovat pelottavia. On kauheaa olla monta tuntia kuuppa sekaisin ja sekoilla, tavallaan tajuaa, että tässä on nyt jotain outoa, mutta kun ei tajua mitä. Olo shokin jälkeen on kuin maantiejyrän ja krapulan risteytys, ja se avuttomuuden tunne mikä siitä seuraa säilyy muistissa kauan. Alkaa ikäänkuin pelkäämään itse itseään. No, Lantus auttoi mulle tähän ongelmaan vähäsen, mutta aina on kylmä rinki per.....jän ymåärillä.
Kirjattu

Keiju

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #8 : Heinäkuu 27, 2004, 10:18:00 ap »

Tiina56:
Minua jäi askarruttamaan tuo lauseesi: "Sairaalassa todettiin ketoasidoosi ja olin tiputuksessa vuorokauden". Vaikka olit joutunut sinne shokin vuoksi...? Minulle on kehittynyt ketoasidoosi nimenomaan pitkään olevien korkeiden sokereiden vuoksi silloin joskus kauan aikaa sitten kun ei ollut mittareita käytössä. Voiko ketoasidoosi kehittyä myös matalien yhteydessä? Vai oliki sinulla ollut tasapaino muuten pielessä?
Itse en ole tarvinnut vielä 25 vuoteen ambulanssia shokin vuoksi (koputan puuta...) ja toivottavasti en ikinä tarvitse.

Huvittavaa todellakin tuo, että naiset usein häpeilee sitä, minkä näköinen on tai millainen huusholli on, kun ambulanssimiehet tulevat. Itse muistan tämän hyvin, kun muutama vuosi sitten katkasin jalkani kotona, enkä päässyt lattialta mihinkään. Minulle kävi vielä niin nolosti, että laskin housuihini, koska kipu oli niin valtava... Ihan tahaton refleksi. Pyytelin ambulanssissa nuorilta miehiltä sitten anteeksi kauheasti sitä, että olin sotkenut itseni. Ja hävetti aivan hirveästi!! Nyt vain naurattaa.  

Keiju
Kirjattu

Tiina56

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #9 : Heinäkuu 27, 2004, 10:44:00 ap »

Hei Keiju!
Jäi mystiikaksi koko tapahtumaketju. Verensokerit ovat olleet suht tasapainossa sen jälkeen kun huhtikuussa aloitin lantuksen ja protan. Viimeisin hba 7,5 kun viime vuoden lopulla huiteli vielä 11:sta.
Kovasti lääkärit kysyivät tapahtuman jälkeen olinko ryypännyt esim. pitkä viikon putki takana, mutta en sellaista voinut myöntää koska näin ei ollut. Edellisenä päivänä (perjantai) olin juonut yhden keskioluen työpäivän jälkeen ja oli todella jäänyt yhteen.
Ensimmäisen kerran minua on diabeteksen takia viety ambulanssilla. Kerrankin oli sinkkunaisen keittiö täynnä miehiä ja minä en ymmärtänyt maailmasta mitään:))
Kirjattu

Keiju

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #10 : Heinäkuu 27, 2004, 11:02:00 ap »

Tiina56: Tuntuupa kummalliselta... hmm.. ja lisäksi vielä ihmettelen sitä, että ketoasidoosin hoitoon meni vain vuorokausi. Itselläni se kesti päiviä ja sairaalassakin olin pitkään vielä senkin jälkeen kun tiputus lopetettiin.

Joo, lisäksi nuo ambulanssimiehet ovat kaiken lisäksi vielä hyvännäköisiä nuoria miehiä... Eikä siinä ehdi itse sitten edes kynsiä lakkaamaan.  

Keiju
Kirjattu

Tiina56

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #11 : Heinäkuu 27, 2004, 13:25:00 ip »

Keiju!
Mietin kyllä sitäkin että olisi tapahtunut vähän kuivumista koska olin pursunnut hikeä vaatteet kosteiksi sekä maannut siinä lattialla yli 2 tuntia. Kehon lämpö oli 32 kun minut löydettiin...
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #12 : Heinäkuu 27, 2004, 15:59:00 ip »

Rankemman urheilutreenin (illalla) ja liian pienen syömisen jälkeen minä heräsin kesäkuun alussa äidin luona yks perjantaiaamu siihen kun ambulanssimies piteli tippaa kädessä. Olin sängyssä edelleen ja ollut ihan rauhallinen, en ollu heränny kelloon. Mut oli saatu nousemaan istumaan ja juomaan lasi mehua, mutta sitten olin mennyt kokonaan tajuttomaksi. Kaksi pullollista meni mullakin sokeriliuosta suoneen... Kun heräsin, tajusin heti mikä oli homman nimi, en säikähtänyt. Sairaalaan en joutunut lähtemään, jäin aamupalaa syömään kun ambulanssi-ihmiset poistu. Pitkin päivää tuli ihan outoja oloja, lievää pahanolon tunnetta ja illemmalla vähän kuumeinen olo ja verensokerit hyppi ihan miten sattuu.

Päivän aikana muutaman kerran tuli kyllä mietittyä miten oman kehonsa kanssa saa käydä keskustelua. Välillä todella ärsyttää kun täytyy koko ajan miettiä syömisiä ja insuliineja, mutta onneksi on mennyt ihan hyvin vaikkei tasapaino hyvä tällä hetkellä olekaan. Itsehoidon motivaatiota tuollaiset rankemmat jutut kyllä parantaa...
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: A - A - Ambulanssi
« Vastaus #13 : Heinäkuu 28, 2004, 00:45:00 ap »

Minimi:vaikken olekaan oikea henkilö esittämään otaksumia,niin jos kerran insuliinitasoon vaikuttaa se jos on diabeteshoitajan luona ahdistunut,niin miksei se minkälaisia unia (jos on vaikka peloissan tai muuten jossain voimakkassaa mielentilassa)näkee voisi vaikuttaa insuliinitasoon,vai?
Kirjattu
 

Linkkejä