Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Kertominen  (Luettu 2094 kertaa)

Guest

  • Vieras
Kertominen
« : Heinäkuu 20, 2004, 14:53:00 ip »

Ketkä kaikki tietävät sairaudestanne? Kenelle kerrotte tai jätätte kertomatta?

Olen parikymppinen diabeetikko ja sairaudestani on lähestulkoon aina tiennyt vain lähipiiri (perhe, poikaystävä, lähimmät kaverit, kaikki sukulaiset tietysti ja näin). Suurin osa "tutuistani" ei kuitenkaan tiedä.

Pistän inskun usein julkisillakin paikoilla, mittaan sokerit tarvittaessa missä vain jne. eli en häpeile sairauttani, mutta jotenkin tuntuu etten halua olla toitottamassa asiaa kaikille.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että yhden tällaisen tutun kanssa olen alkanut olemaan enemmänkin tekemisissä, eikä hän tiedä - ja tässä vaiheessa kertominen tuntuu jollain tapaa typerältä. En ole saanut asiaa vieläkään sanotuksi; ihan kuin olisi valehdellut koko ajan.

Onko teillä muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Kirjattu

Miepä vaan

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 775
Re: Kertominen
« Vastaus #1 : Heinäkuu 20, 2004, 15:44:00 ip »

Luokkakaverit tietää (meillä kyllä vain 11 opiskelijan ryhmä), edellisellä osastolla harjoittelussa tiedettiin, tallilla tietää moni ja kaverit tietää.

Jos kerrot tutullesi tyyliin "hei muuten, mulla on diabetes" ja jos olet hänen kanssa muuten nykysin paljon, niin sehän tulee jotenki automaattisesti, ku pistät, esille.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Kertominen
« Vastaus #2 : Heinäkuu 20, 2004, 16:24:00 ip »

Ymmärrän tuon kertomisen hankaluuden, sillä aina ei tunnu löytyvän luontevaa paikkaa ja ei oikein osaa alkaa esitelmöidä aiheesta muuten vaan. Itse pyrin kertomaan tavalla tai toisella aina kaikille sellaisille joiden kanssa olen tekemisissä toistuvasti. Ihan jo oman turvallisuuden nimissä ja siksi, että vielä vaikeampi sitä selitellä hypotilanteessa, kun on muutenkin kärttyinen ja sekava.

Tuskin tuo kertomattomuutesi on kaverisi mielestä valehtelua. Diabetes mielletään usein aika vähäiseksi sairaudeksi ja itse huomaan ihmisten unohtavan sen aika helposti. Oletko varma, että itse tiedät kaikkien tuttujen allergiat tms. Voithan joskus sanoa, että "Aloin kerran miettiä, että onkohan mulla tullut sanottua että olen diabeetikko? Ajattelin vaan, että sun olisi ehkä hyvä tietää se".

Joskus huomaan, että vanhoille ihmisille en aina viitsi kertoa. Ehkä tämä ikärasismia, mutta monet ikäihmiset luulevat tosi vanhentuneita asioita tästä sairaudesta enkä jaksa jankata sitä, että syön sokeria eikä jalkojani olla just amputoimassa.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Kertominen
« Vastaus #3 : Heinäkuu 20, 2004, 23:03:00 ip »

moi!
mä kerron tarpeen mukaan sopivassa tilanteessa; yleensä kun ollaan menossa syömään. Kaikki sellaiset ihmiset tietää joiden pitääkin, mutta löytyy ihmisiä joille en halua asiaa mainostaa. Itselläni on huonoja kokemuksia vanhemmista ihmisistä: istuimme serkkuni häissä ja äitini noin 65-v täti istui minua vastapäätä. Hain kahvia ja kakkua, niin tämä täti isoon ääneen ja kauhistuneena toteaa, että eikö tuo ole sinulle pahasta... Olin vasta sairastunut ja itku oli lähellä. Jäi kyllä se pala syömättä, mutten sentään kipannut tädin syliin vaikka mieli tekikin...Nyt vanhempana ja kovettuneena voisin sanoa pahastikin.
Kirjattu

Evelyn

  • Jäsen
  • Viestejä: 113
Re: Kertominen
« Vastaus #4 : Heinäkuu 21, 2004, 07:54:00 ap »

Mun ystävät ja kolukaverit tietää, samoin perhe, mutta muille sukulaisille en ole kertonut. Silloin kuin sairastuin en halunnut sitä kaikille toitottaa enkä tunne mitenkään huonoa omaa tuntoa siitä etteivät sukulaiset tiedä. Sitten jos joku serkuistani sairastuu, niin varmaan kerron.
Kirjattu

45beni

  • Intoilija
  • Viestejä: 257
Re: Kertominen
« Vastaus #5 : Heinäkuu 21, 2004, 14:54:00 ip »

Minusta on kyllä hyvä kertoa, just sen takia että jos tulee hypoja, luulevat vaikka mitä. Itse kyllä kerron kaikille, ihan sen takia että se on osa persoonallisuttani, ja tietävät sitten miten toimia. Diabetes on niin yleinen sairaus tänä päivänä, että kaikkihan siitä jotain tietää, totta että osalla ihmisillä voi olla hieman kummia käsityksiä. No niitähän voi korjata.

Kerron myöskin AD/HD'stani, ja siitähän ihmisillä vasta kummia luuloja on, jos edes jotain tietävät, mutta toisaalta taas unohtamiseni, kömpelyyteni, keskittymisvaikeuteni, kuulon yliherkkyys ja muut aiheuttavat vielä enemmän hämmennystä, jos ei kerro.
Eli valistus on tärkeetä.
Kuinka paljon me itse ihmettelemme muiden käytöstä, just sen takia että emme tiedä!

Muiden ihmisten reaktioihin pitää suhtautua vähän rauhallisemmin (jos vain voi), eihän ne useimmitenkaan tarkoita pahaa, mutta kun ressukat eivät tiedä!!
Ja voin vakuuttaa, että nykyään diabetekseen suhtaudutaan huomttavasti kivemmin kun 60- 70 luvuilla!
Kirjattu

Jossu

  • Jäsen
  • Viestejä: 146
Re: Kertominen
« Vastaus #6 : Heinäkuu 21, 2004, 15:32:00 ip »

Mulla tietää kaikki luokalta, kaikki sukulaiset (kiitos ihanan mummoni, joka hysteerisenä soitti kaikille kun sairastuin kymmenvuotiaana). Sen lisäksi en varmaan ole joutunut kenellekään kertomaan, sillä ei diabetes ole mun mielestä sellanen asia, jota on kiva huudella jokaiselle vastaantulialle. Kaikki kaverini on lähestulkoon omalta luokalta, ja jos ei olisi niin kertoisin kyllä heille, sillä on tosi tärkeetä että kaverit tietää, jos vaikka sitte sattuu jotakin. Ja sitten näistä "perhetutuista" niin on paljon parempi jos eivät tiedä, koska sitten kylässä vaan aiheutuu ärsyttävää hössötystä että "voitko sä nyt ihan varmasti syödä tätä?? voi kun minä tein sinulle oikein omat jälkiruoat, mutta kai se sitten on niin jos kerta itse sanot", ja katsotaan kärsivän näköisenä, että kun nyt kului niin paljon vaivaa taas ihan turhaa, just joo!!!!
Kirjattu

mimmi1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2647
  • Ei päivää ilman kipinää...
Re: Kertominen
« Vastaus #7 : Heinäkuu 21, 2004, 15:51:00 ip »

Mun lähipiiri, koko suku, kaikki entiset koulukaverit, nykyiset työkaverit, naapurit... siis varmaan kaikki joiden kanssa olen tekemisissä tietävät, että sairastan diabetestä. Ja tämän aamuisen jälkeen (josta aiemmin kirjoitin palstalla)aion varmasti kertoa kaikille, joiden kanssa enemmän olen tekemisissä. Sillä eipä se paikkaa katso hypon yllättäessä. Ja mun tapauksessa todella YLLÄTTÄESSÄ! Ei siitä haittaa ole, jos kerrot. Ja ne ihmiset, jotka eivät ymmärrä eivät sitten vaan ymmärrä. Heistä ei kannata välittää. Enhän mä kuitenkaan heti alkutekijöiksi ole mennyt kertomaan, että olen D1, mutta sopivan tilanteen tullen.
Kirjattu
Mimmi1
DM1, pumppuhoito, Humalog

Ellu

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 823
Re: Kertominen
« Vastaus #8 : Heinäkuu 21, 2004, 20:16:00 ip »

Kaikki tietävät  
Kirjattu

pupu

  • Vieras
  • Viestejä: 15
Re: Kertominen
« Vastaus #9 : Heinäkuu 21, 2004, 20:18:00 ip »

Lähes kaikki tietää. Sukulaiset ja ystävät sai tietää heti. Nykyään kerron kaikille, jotka ihmettelee välineitä (esim. mittaria on luultu monesti kännyks, kun siinä on "värikuoret"). Joka kerta kun oon aloittanu uuden työn oon miettiny missä vaiheessa kerron ja oon päätyny kertomaan kaikille vähitellen. Lähimpien kanssa saatan ottaa ihan keskusteluks miten toimia tilanteissa, muille mainitsen sivulauseessa. Tuttavien/ ystävien kanssa ollessa sanon, että pitää mitata/ pistää, jos joku ihmettelee eikä tiedä niin kerron lisää.
Kaikille ei kannata kertoo kaikkee pohjamutia myöten, pelkkä maininta voi riittää.
Kirjattu

Ellu

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 823
Re: Kertominen
« Vastaus #10 : Heinäkuu 21, 2004, 20:24:00 ip »

Olen huomannut, että monilla ihmisillä on paljon vääriä tietoja diabeteksesta. Kun kertoo perusjutut, ihmiset sanovat että käsitys koko taudista muuttui. Moni nuori luulee, että kun syödään niin sitten vaan pistetään "joku määrä". Eivät tiedä sitä, että inskamäärää pitää aina itse miettiä ruokailun yhteydessä (ruoka+liikunta+hormonit yms...). Vanhemmilla taas usein on vanhaa tietoa diabeteksesta ja sekin on hyvä oikaista. Eipä joudu selittelemään sitten kukaan muukaan diabeetikko näille ihmisille omaa sokerinsyöntiään. Diabetekseni tulee helposti esille, sillä en pistä piilossa. Toki en kisko paitaa ylös ihan toisten silmien alla, mutta kun otan piikit esiin on helppo sanoa että mulla on diabetes ja katson nyt verensokerit tms.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Kertominen
« Vastaus #11 : Heinäkuu 21, 2004, 20:59:00 ip »

Itse olen huomannut sen, että faktojen lisäksi kannattaa kertoa suoraan sekin mitä odottaa toisilta. Siis jos kyse läheisistä ihmisistä eikä satunnaisesti tavatuista. Olen keskustellut läheisten ystävieni kanssa esim. sen miten toimia hypoissa, miten hypon tunnistaa, mitä minusta on mukava syödä kylässä ja sanonut senkin, että aina voi kysyä minulta diabetesasioita.

Toisaalta olen myös kuunnellut sitä, miltä minun diabetes toisesta tuntuu. Jos itseä hämmentää toisten tietämättömyys, on kai sekin hyväksyttävä että toiset voivat kokea epävarmuutta vieraan sairauden kanssa.
Kirjattu

9988

  • Vieras
  • Viestejä: 16
Re: Kertominen
« Vastaus #12 : Heinäkuu 21, 2004, 22:50:00 ip »

Miksei sitä voisi kertoa, allergia, diabetes, työttömyys yms.. eihä se ihmistä muuta jos ihminen itse ei sitä tee.. suosittelisin olemaan mahdollisimman avoin. Salailu lisää vain omia paineita. Onhan se mukava verrata eri ihmisten ensireaktiota, eli onko hän ollut aikasemmin tekemisissä diabeteksen kanssa. Ennen oli häpeä olla työtön, mutta ei enää eli asenne kysymys ja itsehän voi muuttaa lähimmäisten asennetta parempaan suuntaan.

Aurinkoista loppukesää kaikille !!!
Kirjattu

45beni

  • Intoilija
  • Viestejä: 257
Re: Kertominen
« Vastaus #13 : Heinäkuu 23, 2004, 12:55:00 ip »

Olen aivan samaa mieltä 9988'n kanssa. Kerronpa tässä ei diabetikon, eli mieheni kokemuksen työpaikalla. Miehelleni tulee aina kesä työntekijöitä, ruuhkaa helpottamaan. Tänä kesänä oli taas nuoria, joille nesimmäine työpaikka, ja todella rankka kiire!
Mieheni tarkkaili yhtä tyttöä, joka oli muuttunut kumman hitaaksi ja vaisuksi, hän kysyi onko kaikki ok? Tyttö sano jo jo, mä meen vaan juomaan jotain, mutta ei lähteny mihinkään. Mieheni kysy uudelleen, mikä on? Alko kuulemma tuntua pelottavan tutulta käytäytymiseltä.

No sitte hän sano olevansa diabetikko, työkaverit harmitteli mitä toi laiskottelee eikä hoida hommiaan, he eivät tieneet tytön diabeteksesta. No mieheni lähti kesken töiden viemään tyttöä syömään, komensi ruokatauolla olevan tytön siksi aikaa töihin, sanoen tällä tytöllä on diabetes, hänen pitää syödä nyt kun hänellä on matala verensokeri, sinä saat syödä myöhemmin, olen pahoillani!

Tyttö ei ollut kertonut olevansa diabetikko, töihin tullessaan, no ehkä sen jotekin vielä ymmärtää, hän oli kovin nuori, MUTTA, hänen äitpuolensa on mieheni vakituinen alainen!! Olen todella ällistynyt että hän EI kertonut!

Mieheni otti tytön puhutteluun ja sanoi hänelle että näin ei voi toimia, koska olisi voinut käydä huonosti, muuthan vaan ajatteli onpas törppö, kun ei tee työtään.

No uskon että seuraavassa typaikassa hän osaa kertoa, kun kysytään onko sairauksia?
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Kertominen
« Vastaus #14 : Heinäkuu 23, 2004, 18:18:00 ip »

no kyllä mä ainakin kerroin työhaastattelussa että mulla on diabetes, ja kysyn aina että onko jos mä käyn välillä mittaamassa verensokerit. Ja että ruokatauko on mulle ehdottomasti tärkeä, ja kyllä se pomo sen ymmärsi ihan hyvin.

Sain sitten työpaikan, ja ei siinä ollut mitään ongelmia kertoa diabeteksesta. Ravintolapäällikkö sanoi vaan että ok, ei ole ongelma verensokerin mittaamisessa, mieluummin mä ravaan mittaamassa verensokerin kuin et tyyliin makaisin tiskin alla tajuttomana:)

Lähimmille työkavereille aion ainakin kertoa diabeteksesta, että eivät sitten ihmettele jos joudun hetkeksi poistumaan mittaakseni verensokerin. Nykyajan mittari on onneksi niin nopeita että ei siihen verensokerin mittaamiseen kauaan mee!

Ainakin saan pitää ekstra taukoja=)
Kirjattu
 

Linkkejä