Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6916 jäsentä  •  417191 viestiä  •  19934 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Lucas56, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Tunnistatteko aina hypot?  (Luettu 3901 kertaa)

Totto

  • Vieras
  • Viestejä: 2
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #15 : Heinäkuu 29, 2004, 12:27:00 ip »

Mä tunnistan hypot aika hyvin joskus on kyl ollu jossain 3:n paikkeil eikä tuntunu missään. Mä oon sairastanu 8 vuotta. Mut jos on pitkän aikaa korkeet sokrut (n.20) ni sit tuntee jo jossai 10 paikkeil hypo tuntemuksii. Onnee sulle  
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #16 : Heinäkuu 29, 2004, 23:17:00 ip »

Joskus tunnen, joskus en. Tämä oireiden tunnistamattomuus on oikeastaan ollut jo vuodesta -94, kun hoitotasapaino parani aivan olennaisesti! Ennen sitäkin ne olivat jo lieventyneet siinä humaani-insuliiniin vaihdettaessa, mutta siis ennen -94:ää ei juuri hypoja minulla ollutkaan... jopa valitettavasti    .
Nyttemmin menee helposti niin, että vaan jää ihmettelemään kykenemättä tehdä mitään oman olotilan kohentamiseksi. Ehkä ne hypotkin toisaalta tunnistaisi paremmin jos joskus EHTISI miettiä sitä omaa olotilaa, tämä kirottu kiireinen elämänrytmi kun tuppaa vaan piiskaamaan eteenpäin ilman D-taukoja...  
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #17 : Heinäkuu 31, 2004, 19:59:00 ip »

Olen siirtynyt Lantukseen (ennen Prot.) lokaluu/03 ja nyt pisti miettimään, loppuivatko hypo tuntemukset juuri silloin vai ennen. En nimittäin tunne aina niitä enää, paitsi jos meneee liki 2! Mulla saattaa käydä 4:ssä ja siitä ne pomppaa sitten ylös jollen ole syönyt. Käykö muille näin? (Tämä selvisi siis sensorimittauksella.) Lantukseen en ole kovin tyytyväinen...jouduttiin juuri laittaa kahteen eri pistoskertaan, koska yksi pistos ei riittänyt 24h ja sokerit oli korkealla joka päivä samaan aikaan (laitoin 11.00 ja vaikutus loppui aiemmin ja sokerit koholla aamun ja päivän, iltapvällä vasta lähti laskuun)
Matalien pelko on kova vaikkei onneksi ole tapahtunutkaan mitään pahaa. En voi lähteä mihinkään ilman sokeri-mittaria, siripiriä, suklaapatukkaa ja omenaa...ne on varmuusvälineet ja sokerien mittaaminenkin on melkein pakkomielteistä. Tosin mulla ne sokerit eivät ole tasaiset olleetkaan ja kovaa yritystä on! Välillä turhaudun siihen oikein saatinasti! Ja sairastanut olen vuodesta -82.
Kai meillä kaikilla on samanlaisia pelkoja mutta pää pystyyn vaan ja eteenpäin!
Kirjattu

Nicola

  • Matkailija
  • Viestejä: 66
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #18 : Elokuu 06, 2004, 01:11:00 ap »

Diabetesuraa noin 23 vuotta takana, ja tunnistan aina hypot. Koskaan en ole ollut insuliinishokissa. Suurimmaksi osaksi hba1c-arvot ovat olleet huonoja tai kohtalaisia, vasta kevään 2001 jälkeen hyviä (raskauden suunnittelu ja raskaus antoivat motivaation).

En muista koskaan mitanneeni alle 2,8 arvoja. Aiemmin oireina olivat sydämentykytys ja hikoilu, joskus vapina, nykyään yleensä näköhäiriöt ja "outo olo". Ennen pumppua (humalog) käytin protaa ja humalogia, ennen humalogia actrapidia.
Kirjattu

JoPeKo

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #19 : Elokuu 09, 2004, 14:23:00 ip »

Itse tunnistan hypot yleensä, kun ne alkavat menemään 3.5:stä alaspäin. Herään aina myös yöllä, jos sokerit laskevat liian alas.
Kirjattu

Syrah

  • Vieras
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #20 : Elokuu 09, 2004, 18:55:00 ip »

Itselläni sokerit pyörii aina tuolla 10-30 välimaastossa... kerran oli niin kova nälkä että taju meinasi mennä... ajattelinpa huvikseni mitata kuinka alhaalla sokerit olivat. No, mittari näytti 24. Tätä kyselin kerran lääkäriltä, hän sanoi että tunnen valehypoja koska kehoni on tavallaan tottunut siihen että sokerit ovat korkealla (HbA 12%) lähes jatkuvasti. Tunnen siis nälkää/matalan verenskoerin tunnetta vaikka sokerit olisivatkin 10-20 paikkeilla.

Mutta kyllä tunnen aina matalat verensokerit ja harmikseni myös nuo "valehypot". Alle 5 mitatun verensokerin mittasin viimeeksi pari vuotta sitten.
Kirjattu

Eleanor86

  • Matkailija
  • Viestejä: 92
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #21 : Elokuu 09, 2004, 20:44:00 ip »

Minulla hypojen tunteminen riippuu siitä, millainen HbA1c:ni on ollut parin kuluneen kuukauden aikana. Jos verkkari on koko ajan 15-25, niin kyllä sellainen 5-6 arvo tuntuu jo aika nopeasti. Sitten taas toisaalta, jos sokerit on 5-12 about koko ajan, niin hypojen tunteminenkin muuttuu heikommaksi. Mutta aika hyvin ne silti aina ilmoittelee itsestään, onneksi    Ei tartte koko ajan olla sydän kurkussa hypojen takii.
Kirjattu
Eleanor - pieni ihminen suuressa maailmassa

Vera

  • Matkailija
  • Viestejä: 84
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #22 : Syyskuu 06, 2004, 19:58:00 ip »

Mulla on käytössä lantus, mutta hypot tuntuu kyllä todella selvästi. Tosin ei ole vertailukohdetta kun en ole muuta pitkäaikasta käyttäny. Jos on sokerit ollu yli kymmenen vähän aikaa, nii 4,2 tuntuu jo pahalta. Kolmosen alle ei ole mittaustulosta, pahin mitä olen saanu viimisillä voimilla mitattua on 3.1. Sen jälkeen ei enää kädet toimi eikä voi liikkua.
Kirjattu

Kirsi75

  • Vieras
  • Viestejä: 3
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #23 : Syyskuu 17, 2004, 15:50:00 ip »

Mullakaan ei oikeastaan ole enää mitään tuntemuksia. Ehkä vähän joskus heikottaa, mutta ei niin paljon että heti huomais. Katseltiin miehen kans yks ilta TV:tä, ja kävin mittaamassa verensokerin taisi olla jotain 2 eikä tuntunut miltään.

Mäkin olen sairastanut nyt melkein 18 vuotta, joten ehkä ne sitten ajan myötä häviää. Kaipaan kyllä aikoja, kun tuli hiki/kylmä/väristyksiä. Ainakin tiesi milloin oli alhaalla ja milloin ei. Nykyään mä kyllä mittaan verensokeria useita kertoja päivässä, että tietää missä menee. Onneksi saan liuskoja tarpeeksi...
Kirjattu

puunukke

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 667
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #24 : Syyskuu 17, 2004, 17:41:00 ip »

Mä tunnistan matalat yleensä aina. Mittaan, jos edes epäilen. Aina on joku pieni outo juttu olossa. Tosi matalalle kyl usein pääsee (viimeks oli 2.0 tuoremehulasillisen jälkeen, jonka olin juonu 5-10 minuuttia aikaisemmin. Varmaan oli jonkin verran alempanakin käyny :/ Alimmillaan mittäri on näyttäny 1.7 ilman niin kovin kummaa oloa. Välillä taas alhasen oireet tulee jo 3-4 kohdalla. Ikinä en ole kyl tajuttomaks menny.
Kirjattu
dm1 vm.-95, humalog ja lantus
pojat 6/05, 11/07 ja 11/09

Xenia

  • Intoilija
  • Viestejä: 351
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #25 : Syyskuu 18, 2004, 17:10:00 ip »

Mulla on d-vuosia takana jo 25. Hypot tunnistan hereillä ollessani, nukkuessani en. Shokkeja ollut vuosien varrella kymmeniä. Olen hyvin herkkä insuliinille ja liikunnalle.

Hereillä ollessa kuitenkin vain kahdesti on käynyt niin, etten ole enää ymmärtänyt syödä. Ensimmäinen kerta oli  kymmenen vuotta sitten, kun olin kesätöissä raksalla. Huomasin hieman ennen kahvitaukuoa, että sokerit on alhaalla. Tunnollisena tyttönä kuitenkin jatkoin työntekoa ja ajattelin, että jaksan kyllä sinne kahvitauolle kun on enää niin lyhyt aika. Nämä ajatukset muistan, sen jälkeen en enää mitään. Työkaverit löysivät minut sitten hiekkakasan päältä makoilemasta kun tulivat tauolta. Työmaan vastaavamestari tunsi kautta rantain äitini ja soitti sitten hänelle ja sai hoito ohjeet. Kun "järkeni palasi" olin työmaakopissa ja ihmettelin mitä veljeni siellä teki (äiti oli hälyttänyt hänet paikalle kun asui lähistöllä). Loppukesän kuuntelin kommentteja: ei kai tuo ole liian raskasta sinulle, pidä sinä nyt vain tauko, olethan syönyt tarpeeksi. Ilmeisesti raavaiden rakennusmiesten isälliset vaistot heräsivät, minua ei uskallettu jättää enää hetkeksikään yksin   .

Se toinen kerta alkoi samalla tavalla, oli huono olo ja ajattelin, että kohta täytyy hakea jotain syötävää kaupasta. Sen jälkeen vain hataria muistikuvia bussista, kaupasta ja erilaisista ihmisistä. Lopulta kaksi kaveria, aivan sattumalta, löysivät minut väärästä lähiöstä kulkemasta kaali kainalossa keskeltä autotietä. Tässä olisi voinut käydä todella huonostikin.  Jälkikäteen kuulin, että tutun tutut olivat nähneet minut ja TODELLA ihmetelleet toimiani (eivät tienneet D:stäni).Minä  olin  kulkenut ympäri keskustaa käyttäytyen todella oudosti. Itse muistan hämärästi sen, että olin ollut eri mieltä bussikuskin kanssa rahastuksesta ja istumaan menosta. Millä logiikalla olin bussin ylipäätään valinnut on arvoitus. Jälkikäteen hävetti mielettömästi.  Sen verran opin, että nykyään on aina jotain syötävää tai juotavaa mukana, että voin heti laittaa jotakin suuhuni kun siltä tuntuu. Ymmärsin myös, että kukaan ei tule auttamaan (ymmärrä auttaa) jos ei itse kykene itseään auttamaan!

Niin siis minun hyponi ovat yleensä hyvin lieviä, mutta tunnistan ne hetken (kun menee alle 2 mmol/l). Minua ei pelota, kun tiedän sen ja kuljen pätkikset ja pillimehut laukussa (Tämän tietää jopa kavereiden lapset!    ).
Kirjattu
---------------
Xenia, D1, pumppuilija

Juha44

  • Matkailija
  • Viestejä: 65
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #26 : Syyskuu 20, 2004, 09:10:00 ap »

Moikka vaan kaikille. Hypoja pelkää kaikki D:t ja on syytä hieman pelätäkin. Itse olen sairastanut D1:tä "vasta" puoli vuotta, eikä taju ole mennyt vielä kertaakaan. Mutta vs on menny pari kertaa alle 2, matalin lienee jotain 1,5. Oireet on minulla yleensä klassiset; kasvojen jäykkyyttä, kylmää hikeä ja kumallinen irrallinen olotila. Sitä vaan olen ihmetellyt että voiko hyposhokki tulla nukkuessa ja voiko siinä käydä pahastikin? Kertokaa jos on kokemuksia. Sen olen vaan oppinut että jos haluaa hyvän tasapainon ja alhasen pitkän sokerin, niin lieviä hypoja tulee taatusti. En usko että niitä voi millään välttää. Toinen opin paikka oli se, että ei pidä korjailla liian voimakkaasti; ei sen paremmin sokerilla kuin inskallakaan. Helposti menee vikaan ainakin jos on herkät kudokset kuten minulla. Hyvää syksyä kaikille!
Kirjattu

Tea

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 5191
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #27 : Syyskuu 20, 2004, 09:28:00 ap »

Joo, kyllä niitä hypoja öisinkin voi tulla.

Itse havahdun hypon seurauksena yleensä johonkin aivan kryptiseen uneen & herään ihan sekavaan oloon, mutten välttämättä tajua mikä ei ole kunnossa. Hetki siis menee ihmetellessä, mutta yleensä sitä jollain selkäytimen palasella siirtyy sitten syömään. Itselläni nuo yöhypot kyllä loppuivat Lantukseen siirtymisen jälkeen (eli Protan kanssa joutui vähän tappelemaan tätä ns. aamunkoittoilmiötä vastaan).

Mutta, kannattaa pari kertaa mittailla vaikka klo 4 aamuyöstä, niin pääsee jyvälle, mikä on verensokeritaso aamuyöstä ja näin pääsee turhista peloista eroon. Ja tietysti, omaksi mielenrauhaksi voi varata vähän syötävää sängyn viereen.

Yleensä yöhypoista toipuu kyllä elimistön omien toimien kautta (olettaen, ettei laske sitten shokkimatalille), mutta tämä näkyy sitten aivan älyttömän korkeina aamuarvoina (kun elimistö on hypon seurauksena pukannut maksasta omat verensokerinnostajat peliin). Eli ratkaisu tässä ei tietystikään sitten ole vain aamuinsuliinin lisäys...
Kirjattu
Tea
DM tyyppi1 (Levemir & Humalog)

suvituuli

  • Vieras
  • Viestejä: 1
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #28 : Syyskuu 26, 2004, 23:27:00 ip »

lähetetty 26-09-2004 21:00              
--------------------------------------------------------------------------------
Hei, kirjoitan eka kertaa (1-tyypin diabetes ollu 6v.) Kuulin juuri, että 31-vuotias serkkuni (myös tyypin 1 DM)oli hiljattain vaihtanut Lantukseen ja oli viime vkl:na golf-kentällä alkanut kouristelemaan ja mennyt tajuttomaksi.

Nyt torstaina ei ollut vastannut puhelimeen ja vanhemmat oli lähteneet katsomaan paikan päälle ja löytäneet poikansa kuolleena. Serkullani on aina ollu voimakkaat hypo-tuntemukset ja siis golfaamassa oli aivan varoittamatta alkanut kouristelemaan..Luin täältä että monella muullakin Lantus on vieny hypo-tuntemukset.

Olin itse juuri suunnitellut vaihtavani Protasta Lantukseen mutta taidanpa jättää vaihtamatta...Luulis ettei nykyaikana ja -hoidolla ihan heti kuole diabetekseen mutta ei se ihan niin taida ollakaan. Serkkuni sairasti 12 v ja tarkkaili todella huolellisesti sokereitaan..tosin asui yksin, mikä lienee ollut "viimeinen niitti" asialle kun ei kukaan oo ollut auttamassa.

Tosi ikävä juttu!
Kirjattu

zenonah

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 499
Re: Tunnistatteko aina hypot?
« Vastaus #29 : Syyskuu 27, 2004, 13:01:00 ip »

Muistan itsekin kuinka Actrapidin aikoihin oli ne klassiset oireet, käsien tärinää, kylmä tuskanhiki ja mieletön väsymys, että sai oikein pakottaa itsensä liikkeelle. Muistan myös ajan kun Hba1c oli 15 paikkeilla ja heikotus tuli 7 arvoilla. Lantus ei mielestäni ole muuttanut kovinkaan paljoa tuntemuksia, jo Humalog sai aikaan näön hämärtymisen "putkinäkö" ja irrallaan olon. Tosin en enää muista mistä asti mulla on ollut heikotuksen jälkeinen horkkakohtaus. Kun sokerit ovat alkaneet palautua, tuntuu, ettei mikään peittomäärä riitä, silloin mua PALELEE! Lantus tuonut siihen kyllä helpotusta, horkkakohtauksia tulee enää vain, jos sokerit koukkasee erittäin jyrkästi. Muutenkin oireet lieventyneet, mistä olen vain iloinen. Öisinkin herään aina, ja nykyisin pystyn jo ottamaan sokerin ennen syömistä, mitä en esim. Actrapidin aikoihin pystynyt, oli pakko syödä heti. Öisin arvot näyttää 2.0-2.8 kun herään. Sen alle ei ole mennyt, ainakaan mittauksilla. Lievemmät oireet ovat ainakin mut saaneet pelkäämään hypoja vähemmän (en pidä sokeria tahallaan liian ylhäällä), tosin kauhee hedari ja väsymys aamuyön hypoista edelleen tulee, nekin kyllä lieventyneet Lantuksen myötä. Ainoa, mikä on lisääntynyt, on herkkyys, alan itkemään pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Tosi ärsyttävää.
Kirjattu
****************************
<i>Veni, vidi, visa - tulin, näin, shoppailin.</i>
 

Linkkejä








Lääkehoito onnistuu yhdessä

Julkaistu 08.10.2019 | 15:07