Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Armeijasta..........  (Luettu 23639 kertaa)

mimmi1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2647
  • Ei päivää ilman kipinää...
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #15 : Huhtikuu 19, 2008, 13:19:28 ip »

Nyyttt Höpötykset pois. Sä et ole surkimus yhtään.

Se vaan tuo uusia ulottuvuuksia nyt elämälle, kun omat suunnitelmat menee jäihin. Ja muokkaa vielä vahvemmaksi! Me ollaan kaikki aivan mahtavia!  

Mä olen ymmärtänyt, että joissan tehtävissä voisi pelastusopistollakin olla? Mites muu terveydenhuollon puoli? Päivystykset, ampparit tmv?

Jos ei rajavartia niin ainakin sokerivartija. Älä suutu mun heitoista  
Kirjattu
Mimmi1
DM1, pumppuhoito, Humalog

Jape

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 4222
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #16 : Huhtikuu 19, 2008, 16:34:09 ip »

Lainaus:

Niin, jos te muutamat aiemmin kirjoittaneet katsotte armeijan olevan pelleilyä, ajattelenko myös minä niin?

Minä voin nähdä menetyksen, vaikka te ette sitä tekisikään. Nämä ovat hyvät herrat ja narrit, ja tasa-arvon nimissä myös leidit, mielipide-eroja, mistä keskustelemme ja kuka kele ne on pätevä lokeroimaan objektiivisesti eikä mielipiteellisesti oikeisiin vääriin näkemyksiin? Kysynpä vain.

Eihän minulla mitään näin suurta katkeruutta esiintyisi, jos diabeetikot evättäisiin asepalveluksesta oikein perustein ja näytöin. Siis johonkin tieteellisiin pykäliin ja käytännöntutkimuksiin nojaten, mutta kun tyylinä on suoraan vanhoihin ja virheellisiin  tietoihin uskoen selittää ja piirtää paperille sepustus, että et sinä vain siitä voi selvitä, niin tämähän se eniten meikämannen nuppia kiristää. Varsinkin kun tietäisin varsin hyvin keskustelun alla olevasta pellekoulusta selviäväni. Ei minulle riitä mammariksi jättämisen syyksi, että viisaammat ovat epäpätevyyttään määritelleet minut kyvyttömäksi tekemään sitä ja tätä.

Olisi aika unohtaa kansanryhmien ja heidän kykyjensä erottelut ja alkaa käsittelemään ihmisiä yksilöinä. Vai puhunkohan nyt jo liian suurista asioista, asioista joita ei tämän ikäiset vielä ole kyvykkäitä ymmärtämään?

Anteeksi tämä narina, vai miksikä heleketin "vuodatukseksi" tämän tyyppistä sanojenjärjestelemistä nimitetään.




Juu, nimenomaan nämä on henk.kohtaisia näkemyksiä, eikä ainakaan itselläni ollut tarkoituskaan että oma mielipide on se oikea totuus. Jos vituttaa, niin silloin vituttaa, eikä siinä ole mitään pahaa.

Uskoisin, että varmaan tuossa ryhmien erottelussa on kyse myöskin, kuten aina, rahasta. On paljon edullisempaa päättää että ne ja ne saa/ei saa tehdä sitä taikka tätä, kuin ruveta tutkimaan satojatuhansia yksilöitä ihminen kerrallaan, jotta nähtäisiin kenestä on tekemään mitäkin.

Ja näissä säädöksissäkin on se huono puoli, että ne tavallaan laahaavat jäljessä. Vaikka lääketiede ja hoidot kehittyy, niin lainsäädäntö ei kehity samaa vauhtia. Ja lienee kysymys siitäkin, että on "edullisempaa" rajata jotain pois, kuin ottaa riski, ja vahingon sattuessa, joutua kenties korvausvelvolliseksi.
Kirjattu
Jape, vanha pessimisti.

12/70

  • Vieras
  • Viestejä: 15
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #17 : Huhtikuu 19, 2008, 17:22:03 ip »

Lainaus:

Uskoisin, että varmaan tuossa ryhmien erottelussa on kyse myöskin, kuten aina, rahasta. On paljon edullisempaa päättää että ne ja ne saa/ei saa tehdä sitä taikka tätä, kuin ruveta tutkimaan satojatuhansia yksilöitä ihminen kerrallaan, jotta nähtäisiin kenestä on tekemään mitäkin.




Itseasiassa kutsuntoihin kutsutaan kaikki kuluvana vuonna 18-vuotiaat tai 18 vuotta täyttävät tarkastettavaksi, vaikka valtiolla olisi jo etukäteen tiedossa käsitys heidän palvelukelpoisuudesta. Olit jalkapuoli tai piikittäjä, riviin mars tarkastukseen ja haastatteluihin.

Lainaus:

Ja näissä säädöksissäkin on se huono puoli, että ne tavallaan laahaavat jäljessä. Vaikka lääketiede ja hoidot kehittyy, niin lainsäädäntö ei kehity samaa vauhtia.




Tätä juuri tarkoitin, kun puhuin viisaiden luottavan yhä vanhoihin satuihin ja vääriin uskomuksiin. Kyllä diabeteksen kanssa pärjää samoissa paikoissa, missä normitallailijat. Tai yksilöstähän se on kiinni.

Lainaus:

Ja lienee kysymys siitäkin, että on "edullisempaa" rajata jotain pois, kuin ottaa riski, ja vahingon sattuessa, joutua kenties korvausvelvolliseksi.




Näinpä varmaan. Mutta onko diabeetikko todella käytännönelämässä merkittävällä prosenttiluokalla avuttomampi ja riskialttiimpi kuin tavan a-luokkalainen? Iltasatujen mukaan kyllä, mutta kertovatko käytännöntestit samaa?
Kirjattu

Konrad

  • Vieras
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #18 : Huhtikuu 19, 2008, 19:18:37 ip »

Vaikka en enää noita kauan aikaa sitten olleita armeija-aikojani enää muistele paljon, niin kerron kuitenkin asioita, jotka eivät kroonikoille ole hyväksi armeijassa.

Itse palvelin jalkaväessä joskus kauan sitten. Ajattelen nyt diabeetikkoja kenttäolosuhteissa. Pahimmillaan aamulla kovassa pakkasessa sulatetaan jotakin evästä syötäväksi. Hiihdetään koko päivä. Illalla vasta aterioidaan. Sulatetaan välillä lunta juotavaksi. Nälkä ja heikotus vaivaa tervettäkin. Miten tässä verensokereitaan valvoo? Insuliinit uhkaavat jäätyä. Verensokerimittarit eivät toimi. Välipaloja tietysti voi olla repussa. Taistelukunto voi muuttua purilaalla vedettävään olotilaan. Tätä tilannetta jatkuu useampi vuorokausi.

Tuo nyt tietysti on kovemmasta päästä. Ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia lääkkeistä, joita ei aina ole saatavilla, ei voida asettaa jatkuvaa tarkkaavaisuutta vaativiin tehtäviin. Näitä armeijassa osuu käytännössä enimmälle osalle.

Koska kuitenkin innostuksesi on maanpuolustusasioihin kunnioitettava, uskon että siviilirintamalta löytyy vähintään yhtä arvokkaita tehtäviä.

Elämässä on asioita, joihin jotkut joutuvat, toiset eivät pääse.

Joka tapauksessa tsemppiä sinulle!
Kirjattu

upi

  • Veteraani
  • Viestejä: 2161
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #19 : Huhtikuu 19, 2008, 19:55:58 ip »

Konrad tuossa jo kertoikin jotain jalkaväkisotilaan elämästä. Meikkä oli siellä myös.
Samaa ikäluokkaa olevana, ja armeijan käyneenä tukijoukkue
aliupseerina voin sanoa, metsässä tilanteen ollessa päällä, tai odottaessa tilannetta, ei todellakaan ole mahdollista
millään tavoin seurata sokruja ja annostella insuliinia!!

Tilanne, ja taisteluryhmäsi on numero yksi, jokaiseen
tyyppiin pitää luottaa 120%, tai tulee noutaja.

Armeijassa kyllä varmasti löytyisi vakansseja myös
Diabeetikoille, mutta aivan etulinjan taistelutehtäviin
Diabeetikot eivät sovi.

Velipojan pojalla on synnynnäinen munuaisvika, joka ei
häiritse elämmää enää aikuisena, mutta toiveistaan
huolimatta ei päässyt armeijaan, eivät ottaneet riskiä.

Hyvä 12/20
Armeija ei ole ainut isänmaallisuuden mitta.
En minä ainakaan pidä itseäni mitenkään erinomaisena saatuani koulutuksen johtaa konekivääreillä ja singoilla
ampuvia sotilaita.

Parhaat asiat isänmaan palveluksessa on kuitenkin tehty
siviilissä, vaikkapa nostaen elementtejä asuintalon seinään.

upi
Kirjattu
..niin se käy..

12/70

  • Vieras
  • Viestejä: 15
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #20 : Huhtikuu 19, 2008, 20:03:06 ip »

Lainaus:

Pahimmillaan aamulla kovassa pakkasessa sulatetaan jotakin evästä syötäväksi. Hiihdetään koko päivä. Illalla vasta aterioidaan. Sulatetaan välillä lunta juotavaksi. Nälkä ja heikotus vaivaa tervettäkin. Miten tässä verensokereitaan valvoo? Insuliinit uhkaavat jäätyä. Verensokerimittarit eivät toimi. Välipaloja tietysti voi olla repussa. Taistelukunto voi muuttua purilaalla vedettävään olotilaan. Tätä tilannetta jatkuu useampi vuorokausi.




Hui.

Olisiko tuommoinen elo koettavissa jotenkin ongelmalliseksi? Kuulostaa normaali eräreissulta, joita teen päiväkirjamerkintöjen mukaan n. 80-100 päivää vuodessa. Joskus useita vuorokausia putkeen pressuista kyhätyissä laavuissa loskakeleillä jossakin puolihukassa helesvetin soilla ja risukoissa. Ei siellä paljon pistelyjä tehdä, mutta hyvin on mennyt hoitotasapainon kanssa.

Ennemminkin kokisin elinikäisen kaupunkilaisuuden ja enenevässä määrin Isänmaantoivojen kesken yleistyvän vässykkämäisyyden estävän tuommoisen sotaleikin pöpelikössä kuin joku satunnainen piikittely. Edelleen voi mielestäni valtion harrastaman ryhmittelyn onnistuneisuuden kyseenalaistaa. Tajunnan rajamailla elelevä speedypoika narkkarikin on papereissa kelpoisempi kuin reipas ja rehti diabeetikko, kunhan vain papereissa seisoo A. Oi ja voi.

Ps. pikkuvinkki. Insuliinien ja mittareiden toiminnan kylmän uhatessa takaa erinomaisesti sijoittaminen ruumista vasten.
Kirjattu

Konrad

  • Vieras
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #21 : Huhtikuu 19, 2008, 20:25:35 ip »

Hienoa, että sinulla on tsemppiä. Kyllä soisin, että vielä jatkuisi diabeetikoillekin mahdollisuus asevelvollisuuden suorittamiseen.

Kuitenkin armeijassaolo on harjoitusta todellisia tilanteita varten. Tällöin ei välttämättä ole jatkuvasti saatavissa lääkkeitä. Ovat tuontitavaraa. Samoin ovat verensokerimittarit ja varsinkin niiden liuskat. Voi tulla ongelmia aivan vakavasti ottaen. Koskee myös muita jatkuvaa lääkitystä saavia. Puolustusvoimat ilmeisesti katsovat, että tämän takia lääkkeistä riippuvaisia ei voida kutsua palvelukseen. Toistan vielä. Asevelvollisuuden suorittaminen on vain harjoittelua kriisitilanteita varten.

Siis tässä ei ole kyse, ettei kroonikko pysty suoriutumaan asevelvollisuudesta, vaan siitä myös, että hän on poikkeusolosuhteissakin toimintakykyinen.

..kele. En halua masentaa sinua, koska sinulla on oikeata henkeä jakaa vaikka muille. Ei nämä hommat täällä Suomessa ole kiinni armeijan käynneisyydestä. Omasta työelämästäni on niin erinomaisia esimerkkejä tästä.

P.S.

Mitens olisi eräopasura?

Muok:

Laitoin aika kovaa tekstiä lääkkeiden riittävyydestä kriisiaikoina. Suomessa tietysti on jonkinlaisia varastoja, mutta kriisien pidentyessä lääkkeet voivat loppua tai pitempään varastoitaessa niiden teho. Koskee siis kaikkia lääkityksellä olevia. Suomessahan lääkkeiden valmistus on hyvin vähäistä.
Kirjattu

tumi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 549
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #22 : Huhtikuu 19, 2008, 20:43:45 ip »

Olen käynyt armeijan terveenä. Ei ole mitään järkeä diabeetikon mennä armeijaan.En ymmärrä koko asiaa.
Siellä mennään ja ryömitään tunti kaupalla kaasunaamari päässä.Ota siinä sitten sokrua välillä.
Mittarit sun muut rensselit särkyy eivätkä toimi helteessä tai pakkasessa.
Ei diabeetikosta ole sotimaan.Ei edes leikisti.
Kirjattu

upi

  • Veteraani
  • Viestejä: 2161
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #23 : Huhtikuu 19, 2008, 20:50:36 ip »

12/70 hyvä.

Normaalilla eräreissulla sinulla on kaikki mukana, ja sinä
tiedät mitä teet.
Armeijassa taisteluharjoituksissakaan kukaan ei tiedä
missä mennään, se kuuluu harjoitukseen.
Omana aikana meidän joukkue joutui eristetyksi muista
parissakin harjoituksessa, tahallaanko, en tiedä.
Syötiin vanikkaa ja rusinoita pari päivää ja tarvottiin
Karjalan vaaroja ylös ja alas kalustoa kannettavana tupla
normi jalkaväkijoukkueeseen, ja kun kontakti saatiin, se oli
poikkeuksetta "viholliseen", sitten leikittiin sotaleikkejä
ja juostiin ja ammuttiin paukkupatruunoita.

Vaikuttaa kait ihan normaalilta, paitsi armeija ei ota
vastuuta, jos D-tyyppi saa hypot juuri kun pitäisi olla
hiljaa ja odottaa panssari ampumaetäisyydelle.

upi
Kirjattu
..niin se käy..

12/70

  • Vieras
  • Viestejä: 15
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #24 : Huhtikuu 19, 2008, 20:57:19 ip »

Vuonna 2001 alkanut diabeetikkojen armeijakokeilu oli useista lähteistä luettuna menestys. Keneltäkään koekaniinilta ei lähtenyt henki palveluksesta johtuneista syistä ja hoitotasapainokin parantunui keskimääräisesti katsoen poikien latoessa siviiliriveistä komppaniaan käskytettäväksi. Vain harvat sadoista leikkiin lähteneistä keskeyttivät asepalveluksen, vaikka piikittäjien motivaatio- ja pätevyyskokeita järjestettiin 7 vuoden ajan.

Voihan sitä sanoa, ettei armeija sovi diabeetikolle, mutta tieto perustuu tällöin mutuajatteluun ja virheellisiin olettamuksiin ja on näin ollen ns. paskapuhetta. Käytännöntestit todistavat pärjäämisen puolesta.
Kirjattu

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #25 : Huhtikuu 19, 2008, 21:32:59 ip »

Onhan se tietenkin niin, että armeijan päätarkoitus on ylläpitää puolustusvalmiutta. Olin itse puskajussien joukkueenjohtajana, ja tulihan sitä toki ryömittyä ja räntäsateessa rämmittyä ihan v...tukseen saakka. Mutta samaan aikaan kuninkaalliset ohiampujat kököttivät ilmatorjuntatoimissa, ja viestikeskuksen "vellihousut"   istuivat lämpimässä luurit korvilla. Eiköhän maanpuolustushenkiselle D1-nuorelle löydy tosipaikankin tullen sopiva tehtävä, joka edistää maanpuolustuskykyä. Ei kaikkien tartte munat märkänä vihollisia jahdata. Minun lopullinen sijoituspaikka löytyy jostain Vallilasta fysiikan labrasta, jossa mitattaisiin elintarvikkeiden, yms. säteilypitoisuuksia ydinsodan yllättäessä. Kyllä siellä labrassa varmaan sais sokrutkin mitattua

Ja on se vaan niin, että monesta terveestäkin kohvelosta (kuten minä) on muotoutunut ihan kelpo yhteiskuntaeläin armeijan kautta. Ainakin vuodeksi nokkaviin pojankloppeihin saadaan vähän nöyryyttä ja kuria. Olen täällä jenkkilässä huomannut, että armeijan "opit" auttavat kivasti softanöösien kanssa leikkiessä  

P.S. Saataisko tästä viestiketjusta aikaan vanha kunnon aselaji-kisailu ? Voi niitä aikoja...silloin kun miehet oli rautaa ja laivat oli puuta, hiio hoi!
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.

Konrad

  • Vieras
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #26 : Huhtikuu 19, 2008, 21:33:58 ip »

 
Lainaus:

 Voihan sitä sanoa, ettei armeija sovi diabeetikolle, mutta tieto perustuu tällöin mutuajatteluun ja virheellisiin olettamuksiin ja on näin ollen ns. paskapuhetta. Käytännöntestit todistavat pärjäämisen puolesta.




Käytännon testejä ei ole ollut sitten vuosien 1939 - 1945. miten silloin diabeetikot pärjäsivät? En tiedä. Tietysti sodankäyntikin on siitä muuttunut, mutta miten? En kuitenkaan omalta osaltani halua enempää jatkaa keskustelua, koska olen tuonut esille sen, mikä on oma kokemukseni ja tietämykseni.

Joka tapauksessa sinussa on ainesta vaikka mihin. Harkitse vielä sitä eräopashommaa tai vastaavaa.
Kirjattu

TonninStiflat

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 4776
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #27 : Huhtikuu 20, 2008, 09:00:15 ap »

Kyllä vain!
Olen tietääkseni sotilasarvoltani tykkimies, ja opin suomenraskaassa paljonkin asioita.
Osaan pukea päälleni, käydä vessassa likaamatta itseäni, syödä veitsellä ja haaarukalla ja laskea monimutkaisia yhteen- ja vähennyslaskuja. Pinkata kaappini, ja osaampa pedata sängyn ja tehdä pinkan pallille.
Saappaat olen oppinut plankkaamaan sundis-kuntoon.
Ylimmissä kauluksen hakasissa oli jotain vikaa kun tahtoivat
helpolla jäädä auki. (Silloin ei päässyt lomille) vi**tti.
Osaan kiertää kasarmin ja lipputangonkin nopeasti.
Olen myös oppinut mihinkä ns.villakoirat haudataan.

Olen lukenut monta sotakirjaa ja paljon osaan ulkoakin: Jaakobin poiken nimet, kaikki Suomen kaupungit ja kauppalat ja pitäjät, ja kaikki hallitsijamme aina Maunu Ladon Lukkoon asti

Lisäksi sain oppia ja nyt osaan myös ajaa polkupyörällä, uida, laulaa hunppaa ja tehdä talkkuna puuroa, kuoria omenoita porkkania ja perunoita ja silpiä herneitä.

Eikä tässä edes kaikki?

Tonni (Tykkimies) Mäkiluoto
Ps. Ei siellä kaikki pärjää.???
Kirjattu
\|||/ TonninStiflat Vantaa
(o o) NHH, Monipistoshoito D2, Verenpaine ja
-(_)- keuhkoputkenahtaumatautinen.

tapsa

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 3228
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #28 : Huhtikuu 20, 2008, 10:47:05 ap »

Konrad tuossa kuvasi asian yhtä puolta. Myös meitä D1-tyyppejä on moneen junaan. Tuskin mikään kutsuntahaastattelu lääkärintarkastuksineen kykenisi seulomaan jyviä akanoista. Ja  ajattele niitä esimiehiä, jotka käskyttävät jonkun vähän tohelomman diabeetikon tehtävään, jossa tämä saa ongelmia (insuliinishokin, vaikeasti paranevan jalkahaavan tms.) Vastuun kantaminen voi olla liian vaikeaa.
Ja toisaalta diabeetikon "lelliminen" ei ole toisille mukavaa.  Toistan, että meitä on moneen junaan, ja kovin yksilöllisen armeijapalvelun järjestäminen on kuitenkin suhteellisen hankalaa.
Kirjattu
tapsa, d1 vuodesta 1953, Animas-pumppuhoitoa  yli 14 v ja nykyisin Lispro:lla

MrBlack

  • Matkailija
  • Viestejä: 72
Re: Armeijasta..........
« Vastaus #29 : Huhtikuu 20, 2008, 12:57:11 ip »

Lueskelin nopeasti keskustelun ja tuntui, että kaikki kommentit armeijapalveluksesta tulivat jääkäritaistelijoilta. Verensokerin mittaaminen ja itsensä piikittäminen lämpimässä viestikontissa ei todellakaan ole mikään ongelma ja näihin tehtäviinhän diabeetikkoja nimenomaan on koulutuettu Riihimäen Viestirykmentissä.

Käytännössä ei ollut mitään ongelmaa suoriutua mistään tehtävistä diabeetikkona eikä se ollut milloinkaan hidasteeksi. Jos on aikaa istua ja syödä on aikaa mitata sokrut ja pistää insua. Tosi taistelija tekee nämä myös liikkeessä. Ja osaa suojata välineensä jäätymiseltä ja rikkoutumiselta.

Kokeilusta tosiaan melkein kaikki selvisivät aivan kuten muutkin ja suurin osa hakeutui johtajakoulutukseen aliupseeri- tai reserviupseerikouluun. Yleisesti ottaen diabeetikkojen menestys on ollut paljon parempaa kuin normaaliväestön tosin sen takia, että palvelukseen astuneet diabeetikot ovat olleet valikoitunutta ja motivoitunutta porukkaa (number one sille että d pärjää intissä). En epäile hetkeäkään, etteikö 12/70 pärjäisi palveluksessa ja luultavasti lopettaisi inttiään reservin vänrikkinä.

Eri asia tosiaankin on sitten lääkkeiden saatavuus tositilanteessa, mikä varmaan onkin se syy homman lopettamiselle. Tai sitten se johtuu vain siitä, ettei intti halua ottaa "turhia" riskejä, vaikka niitä ei kyllä tässä asiassa ole. Enemmän turhaa riskiä on jakkejantterista, jonka älykkyysosamäärä on kengän koon luokkaa ja se heiluu kirveen kanssa pilkkoessaan polttopuita. Tai päättää ampua itseään räkäpäällä kainaloon.

P.S. Ja kyllähän se nyt on *vetin hienoa ampua kovalla kessillä, ei sitä hupia pitäisi kieltää keneltäkään diabeteksen takia  
Kirjattu
Life: 30 years @ 100 %/100 years @ 30 %
Kun ei nuku ei tarttee herätä
 

Linkkejä