Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6960 jäsentä  •  418039 viestiä  •  19985 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi milkavainamo, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Yhtä hyvin voit tanssia...  (Luettu 867 kertaa)

RAR

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 10917
Yhtä hyvin voit tanssia...
« : Heinäkuu 01, 2004, 11:01:00 ap »

Sain tämän tänään hyvältä ystävältäni ja mielestäni teksti oli niin hyvä että päätin jakaa sen teidän kanssanne. Voi olla, että monet ovat tämän saaneetkini jo mutta laitan kuitenkin.
Diabetekseen tämä liittyy hyvinkin paljon! Ainakin itse unohdan usein juuri tuossa tekstissä mainitut asia, kun on tuo diabetes... hmmm... Pitäisi kuitenkin osata tarttua siihen hetkeen!  

***

  Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin mikä tuo iloa heidän
  elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole ajatelleet tai suunnitelleet
  sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa
  tai he ovat vain liian jäykkiä poikkemaan rutiineistaan.

  Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia, jotka
  Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä täysin
  tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen
  olen yrittänyt olla hiukan joustavampi.

  Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain
  koska ei ole mitään erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja
  "jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan meille?

  Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat jutella jostain
  ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme
  "Kauniita ja rohkeita" televisiosta?

  En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin
  "Kuinka olisi lounas puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui
  ja sanoi: "En voi, pyykit odottaa....tukkani on likainen....olisinpa
  tiennyt eilen, niin en olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen,
  etta rupeaa satamaan...." Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu,
  nythän on maanantai"..... Siskoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme
  koskaan lounastaneet yhdessä.

  Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea elämäämme tänä päivänä,
  suunnittelemme jopa ajankohdan päänsärylle....Elämme lupausten
  niukalla dieetillä itsellemme, sitten kun ajankohta on täydellinen!!

  Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas on ensin oppinut
  pissaamaan pönttöön. Kutsumme ystävämme meille iltaa viettäämään
  kunhan olohuoneen lattiamatto on ensin uusittu. Menemme toiselle
  kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi nuorimmaista ovat
  onnellisesti valmistuneet lukiosta.

  Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun vanhenemme. Päivät lyhenee
  ja lupausten lista itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun heräämme,
  ainoa mitä elämälle annamme on: "Minä aion", "minä suunnittelen" "ja
  jonain päivänä, kun elämä on rauhoittunut...niin sitten"

  Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä" ystävä, joka on aina
  valmis uusiin seikkailuihin ja matkoihin. Hänen mielensä on aina
  avoin uusille ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti.
  Juttelet hänen kanssaan viisi minuuttia ja olet jo valmis vetämään
  rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja syöksymään täyttä päätä
  alamäkeen.

  Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet jäätelöä kymmeneen
  vuoteen. Rakastan jäätelöä. Tähän saakka olen vain lusikoinut sen
  niin nopeasti suuhuni, nauttimatta sen viileydestä huuliani vasten.
  Niinpä tässä yhtenä päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin
  jäätelökioskille ja ostin suuren pehmiksen. Jos autoni olisi sinä
  päivänä törmännyt kallioon, olisin ainakin kuollut onnellisena!

  Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai
  kuunnellut kun sade rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut
  perhosen ailahtelevaa lentoa tai seurannut kun aurinko katoaa
  taivaanrannan taa ja pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän
  läpi kiirehtien päättömänä paikasta ja asiasta toiseen? Kun kysyt
  joltain "mitä kuuluu" kuuletko vastauksen?

  Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo satoja
  hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut
  lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua hänen
  silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan?
  Mikset vain soita ja sano "hei"?

  Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT
  tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja
  voisit tehdä vain yhden puhelinsoiton, kenelle soittaisit? Ja mitä
  sanoisit? Ja mitä vielä odotat siinä?

  Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton
  lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa! Ota se hitaammin. Kuule
  musiikki ennenkuin laulu on päättynyt.

  Teille joille lähetin tämän...välitän teistä ja haluan vaalia
  ystävyyttämme. "Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa...mutta sillä välin
  kun olemme täällä, voimme yhtä hyvin tanssia!"

Keiju
Kirjattu

Antsu1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 18083
Re: Yhtä hyvin voit tanssia...
« Vastaus #1 : Heinäkuu 01, 2004, 11:11:00 ap »

Kiitos Keiju puhuttelevasta tekstistä  

Diabetesta ajatellen se on vähän kuin yksi lääkäri, joka mulle totesi "älä mieti menneitä äläkä tulevia, nauti tästä hetkestä".

Olin nimittäin valitellut vähän tuota aiempien D-vuosien hoitomotivaation puutetta (ihan kuin selitelläkseni kaikkia ongelmiani, vaikka nyt tasapaino on hyvä) ja pähkäilin mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Niin, että eiköhän "tartua kaikki hetkeen"  
Kirjattu
Antsu1
D1 vuodesta 1966 - Accu-chek Spirit ja Novorapid 09/2007 alkaen

Antsu1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 18083
Re: Yhtä hyvin voit tanssia...
« Vastaus #2 : Heinäkuu 01, 2004, 11:12:00 ap »

siis "tartuta",,, mistäköhän nuo kaikki näppihäiriöt tulevat  
Kirjattu
Antsu1
D1 vuodesta 1966 - Accu-chek Spirit ja Novorapid 09/2007 alkaen

Nikka

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 1108
Re: Yhtä hyvin voit tanssia...
« Vastaus #3 : Heinäkuu 02, 2004, 16:37:00 ip »

Keiju  

OT: Antsu: sain vähän saman tapaisen, yksinkertaisen mutta toimivan, neuvon tämänhretkisen elämän elämiseen ja sairauden hoitoon " Lopeta se peruutuspeiliin tuijottminen". (liittyi siihen,uskallanko hypätä opiekelemaan näin sairaana ja vanhana vai jäänkö huokailemaan kotiin..)

Ajattelin ensin,että no totta kai. Mutta kyllä tuosta näköjään pitää opetella tietoisesti pois.

Yritetään..    
Kirjattu

upi

  • Veteraani
  • Viestejä: 2161
Re: Yhtä hyvin voit tanssia...
« Vastaus #4 : Heinäkuu 03, 2004, 01:32:00 ap »

Kiitoksia Keiju ystäväni, näinhän se käy.

Nikalle!

Omakohtaisena kokemuksena.
Jalat pettivät, ammatin vaihto edessä ja ikää
+50. Onnistui, jopa töitäkin löytyi koulutuksen
jälkeen. Työ sopii hyvin myös D2:lle.
Säännöllinen työ, ei ylitöitä, kahdeksasta
neljään duuni. IIhanaa. Ensimmäistä kertaa
kolmeenkymmeneen vuoteen tietää koska pääsee
kotiin. Liksaa vähemmän, mutta elämää enemmän.

Ihminen on liian vanha oppimaan vasta kun on
pari metriä multaa suun päällä, jos sittenkään.

Mäkin opin jo mittailemaan sokruja tuhrimatta
koko tienoota vereen, se on jo jotain.

upi
Kirjattu
..niin se käy..
 

Linkkejä








Puolustusvoimat ei muuta päätöstään diabetesta sairastavien varusmiespalveluksesta

Puolustusvoimat vahvisti tänään päätöksensä, että diabetesta sairastavat vapautetaan palveluksesta rauhan aikana. Käytännössä päätös hautaa monen nuoren diabeetikon toiveet asevelvollisuuden suorittamisesta.

Julkaistu 07.02.2020 | 13:29