Kohtauspaikka > Hoitovälineet

Pumppu - kokemuksia

(1/2) > >>

tyttö15:
Hei, olen ollut 1. Tyyppi noin viisi vuotta. Viime aikoina ole ruvennut miettimään junien vaihtoa pumppuun, mutta en ole aivan varma mitä ajatella..
Kynissä on puolensa ja tykkään käyttää niitä.. mutta pumpussa olisi kans omat hyvät puolensa ja verensokeri pysyisi tasaisempana. Ja tiedän, että kynät olisivat pumpunkin kansa varalla aina.

Voisiko pumppulaiset tehdä plus miinus listan pumpun käytöstä? Ja kauanko sellaisen saanti kestää?

Ristiriitaiset ajatukset. Enkä siis todellakaan ole tämän kriisin keskellä vaihtamassa, kunhan pohdin asiaa.

Reiska:
On olemassa ainakin yksi ihan kiistämätön peruste pumpulle. Jos ei saa persuinsuliinin vaikutuksen profiilia pitkävaikutteisen avulla millään sellaiseksi että esim. aamunkoittoilmiö hoituu niin pumpun ohjelmoitavan basaalin avulla sen saa kyllä hoidettua.

Reiska:
Pumppuja on monenlaisia ja niihin liittyy hyviä ja huonoja puolia eikä sitä pysty näitä kommenetteja lukemalla ja listoja tekemällä
hyvin ennustamaan onko pumppuun lopulta tyytyväinen. Asia selviää kunnolla vain itse kokeilemalla. Se on vähän niinkuin kännykän hankinta, jälkeenpäin kun on muutaman viikon käyttänyt ymmärtää kunnolla hyvät ja huonot puolet.

tapsa:
Aika lailla olen Reiskan kanssa samoilla linjoilla.
Olen vuosikymmenien aikana kokenut monet eri hoitoversiot, enkä vieläkään osaa asettaa niitä paremmuusjärjestykseen. On hyvin paljon kiinni siitä, mitkä ovat työ, harrastukset, muu elämäntilanne, sekä toisaalta meillä kaikilla on oma persoonallinen elimistö ja niin ollen myös erilainen diabetes. Siis erilainen reagointi ja vaste eri hoitomuotoihin ja myös ravintoon ja fyysiseen rasitukseen. Ja myös henkiseen stressiin ja onnellisuuteen.
Ja ainakin minulla myös ikä on muuttanut noita edellä mainittuja tekijöitä. Diabeteksen luonne on muuttunut ajan myötä, ja siten myös optimaalinen hoito on voinut olla eri kausina erilainen.

Ja nykyisin pumppujakin on erilaisia. Karvalakkiversioista automaattisesti annosteleviin sensoriversioihin ja myös letkuton Omnipod.

pake10:
Edellä listattiinkin jo hyvin asioita; tässä vielä muutama näkökulma pumpun saamisen kriteereihin ja itse hoidon luonteeseen.

Kriteerit pumpun saamiselle eri alueilla saattavat valitettavasti olla hyvinkin vaihtelevat. Joissakin hoitopaikoissa pumpun saamiseen saattaa riittää ihan vain halu vaihtaa hoitomuotoa, mutta joskus vaaditaan pitkät perustelut kriteerien täyttymisestä, eikä sekään välttämättä riitä. Olenpa kuullut sellaistakin perustelua, että tasapaino on lääkärin mielestä "liian hyvä", eikä pumppua siksi myönnetä. Itse sain pumpun lapsena/teininä ja perusteeksi kirjattiin aamunkoittoilmiö, jota ei saatu kynillä hallintaan. Aloitin ihan peruspumpulla (A-C Combo) ilman mitään sensorointia ja käytin sitä lähemmäs seitsemän vuotta; viime vuonna sain sensoroivan Medtronicin 670G:n. Ennen pumpun käyttöä olin pumppujonossa, mutta en enää muista, kauanko se kesti.

Tästä päästäänkin siihen, että pumppuhoito vaatii varsinkin alussa valtavasti motivaatiota, mittaamista/toivottavasti myös sensorointia ja säätöjen hakemista. Tämä tuskin tuottaa sinulle ongelmia, mutta on hyvä muistaa, että pumppu ei itsessään tee autuaaksi tai korjaa tasapainoa; se on paremminkin apuväline, joka mahdollistaa paljon kyniä tarkemman insuliinin annostelun. Tähän jonkinlaisena poikkeuksena on Medtronicin 670G, jota on keinohaimapumpuksikin sanottu (mielestäni liioiteltu nimike). Tämä pumppu osaa annostella basaalia eli perusannosta automaattisesti sensoriarvojen perusteella. Tälläkään pumpulla diabetesta ei voi kuitenkaan unohtaa, sillä muita asetuksia täytyy säätää itse, ja järjestelmä on muutenkin kova vaatimaan huomiota. Lisäksi alussa ollaan manuaalitilassa, jossa basaali säädetään itse. Pumppu ei toimi optimaalisesti, jos sille ei syötä verensokeria riittävän usein (2 kertaa vuorokaudessa on minimi) ja huolehdi sensorista, joka alkaa joskus temppuilla. Yleensäkin hoitotahon on oltava riittävän varma siitä, että motivaatio riittää pumpulle: ketoasidoosiriski on nimittäin aivan todellinen, sillä pumpussa käytetään vain pikavaikutteista insuliinia.

Fyysisenä laitteena pumppuun tottuu kyllä nopeasti, ja kanyylinvaihdotkin automatisoituvat. Kanyylia vaihdetaan yleensä 2-3 päivän välein eli aika paljon harvemmin kuin kynillä pistellään. Pumppuvalikoima taas on nykyään melko laaja ja saatavuudessa on hoitopaikkakohtaisia eroja: esim. sensoroivalle pumpulle saattaa olla tiukemmat kriteerit kuin peruspumpulle. Sensoroiviin pumppuihin liittyy siis sensori, joka lähettää tiedot pumpulle automaattisesti. Esim. Medtronicin 640G osaa sensoritietojen perusteella pysäyttää basaalin eli perusannoksen, jos hypo uhkaa. Omassa 670G:ssäni on sen sijaan tuo automaattitila eli se säätelee koko basaalia sensoritietojen perusteella, osaa siis myös nostaa perusannosta. Lisäksi on syytä miettiä, onko letkullinen pumppu esteenä. Itse en ole kokenut letkua ongelmaksi enkä kyllä ottaisikaan letkutonta pumppua: itselläni kanyylien kanssa on joskus ongelmaa (esim. alkavat vuotaa), ja Omnipodin tapauksessa silloin menisi aina yksi pumppu hukkaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta