Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Diabetes on merkittävä riskitekijä COVID-19:ssä, joten olkaapa varovaisia!  (Luettu 4467 kertaa)

Reiska

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 3180

Yksi ja tärkein asia minusta on vaiettu eli miten tästä viruksesta oikein lopulta selvitään ?
- voiko se noin vaan hävitä ja minkä ansiosta vaikka laumasuojaa ei saavuteta ?
- miten kauan Suomessa menee tätä tahtia että laumasuoja (70%) saavutettaisiin ?
Kirjattu
D1 vuodesta 1977, pumppu 80-luvulta lähtien.
A-C Spirit Combo + Aviva Combo vuodesta 2012. A-C Insight 3/2020.
Humalog vuodesta 1996, vastaava Liprolog 9/2019. PumpCart/Novorapid 3/2020.
Libre/MiaoMiao/xDrip+ 8/2018. Dexcom G6 sensori/G6 appi/xDrip+ 3/2020.
Nightscout ja Android APS 12/2018.

base excess

  • Aloittelija
  • Viestejä: 33
  • DM type I 4/2004, MiniMed 640G 2/2016 (Fiasp ®)

Yksi asia, jonka haluaisin nostaa myös Diabetesliiton keskusteluun on hoitotarvikkeiden epävarma huoltovarmuus.

Insuliinia on velvoitevarastoituna, mutta esimerkiksi insuliinipumpun tarvikkeita (säiliöitä, kanyyleitä, sensoreita) taas ei ole. Yhä useammalla on sensoroiva pumppu, joka huolehtii melko itsenäisesti insuliinin annostelusta JOS VAIN HOITOTARVIKKEITA ON SAATAVILLA. Nykyisin moni tuore diabeetikko siirtyy nopeasti insuliinipumppuhoitoon, joka on hyvä asia jos se vain pumppu toimii.  Ilman hoitotarvikkeita taas pumppua ei voi taas käyttää. Siirtyminen nopeasti monipistoshoitoon voi olla haastavaa ja vaatii opettelua. Se on myös stressaava uusi tilanne monelle. 

Nyt onkin jokaisen pumppuilijan hyvä varmistaa, että varajärjestelmät ovat kunnossa. Eli varainsuliinit ja pistosvälineet on hankittuna. Hoitotarvikkeiden hamstraukseen ei tule lähteä, sillä se heikentää toisten mahdollisuuksia saada hoitotarvikkeita. Kuntien hoitotarvikejakelut pitävät hyvin huolta siitä, ettei hamstrausta tapahdu. 

Tulisiko esimerkiksi insuliinipumppujen valmistajilta vaatia se, että hoitotarvikkeita olisi maassa esimerkiksi puolen vuoden kulutusta vastaava määrä? Tästä varastosta hoitotarvikkeita toimitettaisiin kunnille ja uusia hankittaisiin aina tilalle.
Kirjattu

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014

Kas tässä on (englanninkielinen) video, joka kertoo, miksi diabetesta pidetään yleisesti merkittävänä riskitekijänä tämän COVID-19:n suhteen.

"Why Coronavirus Is Dangerous For Diabetics":
https://www.youtube.com/watch?v=V3BXqYzTTSQ

On mielenkiintoista havaita, että tämän esityksen mukaan hyvässä tasapainossa pidetty diabetes ei itsessään erityisemmin lisää kuolleisuusriskiä niillä, jotka sairastuvat COVID-19:aan. Mutta on itsestään selvää, että tuota sairautta (sairaalassa) hoidettaessa verensokeritasapaino voi kyllä helposti romuttua - ja tämän seurauksena taas COVID-19:aan kuolemisen riski kasvaa tuntuvasti.  :-[
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585

Toinen aaltohan riippuu siitä miten rajoituksia höllennetääm ja miten vapaasti aletaan taas rajoituksissa löysäämään eli
mehän ne tartuntojen nousut ja laskut itse säädellään.

Tästä täysin samaa mieltä. Aalloista ja epidemiahuipuista puhutaan usein kuin joistakin väistämättömistä luonnonvoimista, jotka vain "tulevat". Virus ei ole luonnonvoima eikä myöskään suunnitelmallisuuteen pystyvä olio. Virusta levittää ihminen ja aallot riippuvat ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Mitä enemmän ihmiset ovat suojaamattomissa lähikontakteissa ja hakevat virusta huonomman epidemiatilanteen maista, sitä varmemmin toinen aalto tulee. Ja kolmas ja neljäs jne. Näin siihen saakka, kunnes on saatu toimiva rokote (tai kunnes on saavutettu sairastamalla laumasuoja, mikä ei ole vaihtoehto lainkaan; tästä lisää jäljempänä).

Centre for Evidence-Based Medicine (CEBM) julkaisi huhtikuun lopussa kirjoituksen, jossa todetaan, että kannanotot toisen aallon vääjäämättömyydestä ovat epäviisaita, koska vastassamme on uuden viruksen aiheuttama epidemia, ja fokuksen pitäisi olla tautitilanteen valppaassa seurannassa, ketterässä reagoinnissa ja altistuneiden ja sairastuneiden nopeassa eristämisessä.

Tanskan tartuntatautiviraston SSI:n johtaja Kåre Mølbak on kertonut pitävänsä koronaepidemian toista aaltoa maassaan hyvin epätodennäköisenä. Hänen mukaansa uusien aaltojen todennäköisyyttä ovat pienentäneet nimenomaan viruksen hillitsemiseen painottuvat toimet samoin kuin kertynyt oppi siitä, kuinka viruksen kanssa tulee toimia.

"If the virus had just run free run and we had done nothing, then there would be a likelihood that another wave would come."

Mølbakin mukaan epidemian toinen aalto kyetään taltuttamaan alkuunsa "testaa, jäljitä, eristä" -taktiikalla.

Samaa mieltä on Norjan valtionepidemiologi Frode Forland: Norjan tehokkaiden toimien ansiosta toinen aalto jää pieneksi, pikemminkin matalaksi aallokoksi kuin aalloksi, ja sitä voidaan hallita loppuvuoden ajan, kunnes saadaan lääke tai rokote.

"Our hope is that we will now rather be having small bumps of waves that we can knock down again by very active testing and contact tracing and isolation, which is the hope for the rest of the year, until we have a cure or vaccine."

Suomessa sen sijaan on esitetty täysin päinvastaisia mielipiteitä.

THL on kevään mittaan esittänyt mallinnuksissaan monenlaisia kyttyräkuvioita aaltojen ajankohdista ja korkeuksista, ja näiden yhteydessä on esitetty huolta siitä, että "epidemia on hidastunut jo liikaakin" (THL:n Salminen), ja toivottu että tartunnat saataisiin ns. matalan riskin väestönosassa lisääntymään, jotta syksyllä vastassa ei olisi valtava toinen aalto (sanatarkasti "Pitäisi yrittää saada sitä väestönosaa sairastamaan, jolle tauti ei todennäköisimmin ole vaarallinen"; Järvinen). Ideana näiden kummankin ajatuksissa on se olettamus, että epidemia tulee joka tapauksessa ja vääjäämättä kulkemaan väestön läpi (mitä en hyväksy) ja että toinen aalto on sitä pahempi mitä tehokkaammin ensimmäinen aalto on saatu painetuksi alas, ts. mitä vähemmän ensimmäisessä aallossa on sairastuneita (mitä en hyväksy). Tähän asti näiden mallinnusten ennustetarkkuus on osoittautunut huonoksi.

Se, että valmistauduttaisiin johonkin ennustettavuudeltaan epävarmaan ilmiöön päästämällä tarkoituksellisesti epidemia kiihtymään ja yleisvaarallisen tartuntataudin tartuntatapaukset kasvuun, varsinkin kun virus on niin uusi että tiedot siitä ovat hyvin vajavaisia, on minusta aivan käsittämätön, eettisesti kestämätön ajatus. Se on myös maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen ajatusmalli, vaikka aalloista ja niiden voimakkuuksista maailmalla monenlaisia olettamuksia onkin.

Edellä olevasta saattoikin jo huomata, että minun ajatukseni ovat törmäyskurssilla Järvisen kuten myös Salmisen mielipiteiden kanssa; tämä kyseinen Helsingin Sanomien juttukin herätti kohtalaisen voimakasta ärtymystä :) .

Tässä täytyy tietysti olla tarkkana: Salmisen lausunnot eivät ole hänen omia kannanottojaan vaan THL:n asiantuntijaryhmän lausumia (johon hän toki itsekin kuuluu ja nuo lausumat varmasti allekirjoittaa). Hänelle jää sitten epäkiitollinen työ esitellä ryhmän arviot yksin julkisuudessa.

THL:n sisällä näyttää olevan yllättävänkin suurta mielipiteiden hajontaa mitä koronastrategioihin tulee. On tätä edellä nähtyä laumasuoja-ajattelua, jossa epidemia halutaan saada hallintaan väestön sairastamisen kautta. THL:n pääjohtajalta sen sijaan on tullut jo parikin ilahduttavaa maskeihin ja tukahduttamiseen liittyvää ulostuloa (tässä, tässä ja tässä [Yle Areenassa kohdasta 8:55 eteenpäin]), ja THL:n Puumalainen sanoi Ylen aamussa 23.5. (ei enää katsottavissa) näin:

"Hyvin lähelle nollaa me päästään, ja toivottavasti hybridistrategian mukaan voidaan pitää tilannetta yllä, niin että voidaan samalla rajoituksia lieventää, ja samalla tauti pysyy hyvin vähäisenä."

"Totta kai tavoitteena on suomalaisten mahdollisimman hyvä terveys ja hyvinvointi, ja koronaepidemia täytyy pysäyttää. Täytyy tehdä se sellaisella tavalla, että yhteiskunta pystyy muuten toimimaan."

"Ei ole tavoiteltu minkäänlaista laumasuojaa. Totta kai eri ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, mutta olisin sitä mieltä ainakin omalta kannaltani, että pyritään löytämään kaikki tautitapaukset ja katkaisemaan tartuntaketjut ja pyritään pitämään väestön tautitaakka ja kuolleisuus mahdollisimman pienenä."

Hyvin selväsanaisesti siis irtisanoutuu laumasuojastrategiasta niin kuin lääkärin kuuluukin.

¤¤¤

Ruoditaan sitten vielä sitä Helsingin Sanomien juttua.

Lainaus
Järvisen mielestä usein on etsitty enemmän mielipiteitä ja vastakkainasettelua kuin tietoa. Tällaisia teemoja ovat olleet esimerkiksi jankutus maskeista ja viruksen tukahduttamisesta.
Lainaus
Virus pyörii keskuudessamme niin kauan, että riittävän moni on sairastunut tai saanut rokotuksen. Eikä rokote tule vuodessa, vaikka toiveikkaimmat ovat niin ennustaneet.

Siksi Järvinen pitää tukahdutusvaatimusta epä-älyllisenä.

Maskeista ei olisi tarvinnut *jankuttaa* yhtään, jos olisi myönnetty tosiasiat (hengitysteistä hengitysteihin pisara- ja aerosolitartuntana leviävä virus) ja annettu järkevä suositus.

Maskiasiassa vastustajien puheissa on ihmeellistä olkiukkoilun ja tahallisen väärinymmärtämisen tuntua. Minun tietämäni tukahduttajat eivät millään muotoa vaadi 24/7-maskisuositusta eivätkä tietenkään maskien käyttöä kenellekään, joka ei niitä terveydellisistä syistä voi käyttää. Suositus tai velvoite halutaan tilanteisiin, joissa väkeä on paljon ja etäisyyksien pitäminen mahdotonta.

Maskien käytön terveydellisten vaarojen jatkuva ylikorostaminen tuntuu omituiselta, kun hyödyt ovat ylivertaiset suhteessa haittoihin. Tilanne on täysin verrannollinen rokottamiseen: ne jotka eivät voi jotakin rokotetta esimerkiksi allergian vuoksi ottaa, eivät sitä tietenkään ota. Jos rokotuskattavuus on riittävä, kaikki saavat silti suojan. Aivan sama pätee maskeihin.

Minusta maskien vastustajien argumentointi vaikuttaa paikoin aika *epä-älylliseltä*, varsinkin jos (kun) vastustaja on perillä esimerkiksi Lancetin katsausartikkelin sisällöstä ja WHO:n, CDC:n ja ECDC:n suosituksista.

Aika arrogantilta tuntuu tukahduttamisen puolesta puhuvien suomalaislääkärien ja -tutkijoiden toiminnan leimaaminen epä-älylliseksi. Samalla tavalla varmaan sitten myös kaikkien tukahduttamisen linjakseen valinneiden valtioiden – ja näitä valtioita on paljon – toiminta on epä-älyllistä?

Tukahduttamisen vastustajat näyttävät usein ymmärtävän tukahduttamisen idean väärin – tahallisesti vai tahattomasti, en tiedä, mutta vahvaa olkiukkoilun tuntua asiassa usein on.

Tukahduttaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että virus pyrittäisiin hävittämään koko maailmasta (mikä on mahdotonta) tai lopullisesti edes omasta maasta (mikä sekin on mahdotonta). Tarkoitus on painaa tartuntojen määrä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman alas ja sen jälkeen hallita tilannetta suhteellisen rajoitusvapaassa yhteiskunnassa valppaudella ja tehokkaalla testaa, jäljitä, eristä, hoida -strategialla.

Suomi on vielä vähän aikaa kullanarvoisessa tilanteessa: uusien tartuntojen määrä on alhainen. Tähän tilanteeseen päästiin ikään kuin vahingossa ja mitä ilmeisimmin vastoin sitä mitä oli suunniteltu, kuten on voinut päätellä pitkin kevättä kuulluista tiettyjen viranomaistahojen huolen ilmaisuista "epidemian liiallisesta hidastumisesta" ja "vähän liiankin hyvin purreista" rajoituksista.

Tukahduttamisliike, Eroon koronasta, on vapaaehtoisverkosto, jonka jäseninä on lukuisia suomalaisia tieteentekijöitä, lääkäreitä ja muita asiantuntijoita. Se syntyi, kun kävi ilmeiseksi, että ilman mitään julkista keskustelua Suomen ainoaksi vaihtoehdoksi selviytyä covid-19-epidemiasta oli valittu viruksen päästäminen kulkemaan väestön läpi eli ns. hallittu sairastaminen.

Tämä vaihtoehdottomuus on lujasti sisäänleivottuna myös hallitukselle rajoitustenpurkuskenaarioita esitelleessä Hetemäen exit-raportissa, jossa on skenaarioita kerrassaan hiuksia nostattavilla tartuttavuusluvuilla (1,6 ja 1,8) mutta ei lainkaan sellaista vaihtoehtoa, jossa epidemia hiipuisi (eli tartuttavuusluku olisi alle 1). Tavoitteeksi esiteltiin jälleen "epidemian hallittu mutta ei liian voimakas rajoittaminen".

Luulin ensin, että nuo yllä mainitut 1,6- ja 1,8-skenaariot olisivat "ei ikimaailmassa näin" -skenaarioita, mutta ihan harkittaviksi vaihtoehdoiksi ne oli sinne laitettu. Olisikohan liian röyhkeää pohtia, onko oikeasti ymmärretty miten helposti eksponentiaalisessa kasvussa lähdetään laukalle.

Tuolloin toukokuun alussa pelko joutua hidastetulle Ruotsin tielle oli aivan realistinen, ja tunnelma olikin mielenkiintoinen, kun Hetemäen raportin julkaisun kanssa samoihin aikoihin HYKSin kellareissa harjoiteltiin kenttätehohoitosairaalan pystyttämistä. Kiitos asiasta nousseen laajan keskustelun hallitus kuitenkin irtisanoutui THL:n linjasta. Helsingin Sanomissa on asiasta erinomaiset analyysit tässä ja tässä.

Hetemäen raportissa on kainosti unohdettu esitellä strategian kuolleisuusarvioita. Ei se mitään, koska raportissa on todellisuuteen nähden monikymmenkertainen oireettomien infektoituneiden määrä ja sen seurauksena kertaluokkaa liian alhainen kuolleisuus. Lasketaanpa itse oikeilla lähtöarvoilla.

Jos sairastuneiden kuolleisuudeksi oletetaan 0,75 % - 1,0 % (mikä lienee tämänhetkisen tiedon perusteella kohtuullinen arvio) ja sairastuneiden osuudeksi 45 % suomalaisista (Hetemäen raportin skenaarioissa tartunnan saaneiden osuus kaksi vuotta epidemian alkamisesta oli 46,2 %), saadaan

0,75 %:n kuolleisuudella
0,0075 x 0,45 x 5 500 000 = 18 563

1,0 %:n kuolleisuudella
0,01 x 0,45 x 5 500 000 = 24 750

Ruumiiden määräksi tulisi siis jotakin 20 000:n kieppeillä. Varsin ymmärrettävää, ettei lukuja ole haluttu julkistaa.

Ehkä siis sittenkin kannattaa jatkaa "tukahdutetaan minkä voidaan ja jatketaan asiasta *jankuttamista* jos tarvis on" -periaatteella 🤔 ? Onneksi jankuttamistarvetta näyttää olevan yhä vähemmän, kun tiedeyhteisön kanta on yhä voimakkaammin sitä vastaan, että tavoiteltaisiin oletettua vaarallisemmaksi osoittautuneen viruksen leviämistä edes "hallitusti".
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585

Laumasuojapolitiikkaa

On varmaan jo tullut selväksi, mitä ajattelen laumasuojan tavoittelusta sairastamisen kautta. Näin ajattelevat onneksi myös asiantuntijat, ja tämä aihe on tällä hetkellä jo aika passé. Mutta siltä varalta että se kuitenkin pulpahtaisi jossakin vaiheessa taas esiin, jankutan siitä vielä.

Jo alkuvuonna, kun uuden koronaviruksen vaarallisuutta ei vielä täysin tiedetty (silloin kuuli vielä verrattavan sitä influenssaan, "just another flu"), laumasuoja-ajattelusta varoitettiin. Tiedon karttuessa äänenpainot tiukkenivat. Huhtikuun lopulla, kun Suomessa vielä oltiin sitä mieltä, että ns. matalan riskin väestönosaa pitäisi saada sairastumaan ja että ilman nuorten sairastumisia epidemia vain "venyisi ja vanuisi", Lancetissa ilmestyi tällainen kirjoitus:

What policy makers need to know about COVID-19 protective immunity

" [...] exposing even lower-risk individuals, such as young people with no comorbidities, to the virus so as to increase herd immunity can still result in pandemic spread. The only selective pressure on SARS-CoV-2 is transmission—stop transmission and you stop the virus."

Voi sanoa, että laumasuojakeskustelu tuli tiensä päähän tässä WHO:n Mike Ryanin vahvassa kannanotossa laumasuojaa vastaan:

Analysis: How close are we to COVID-19 herd immunity?


(englanninkielinen videoklippi katsottavissa mm. täällä).

Aasian maissa, joissa on eniten kokemusta SARSista ja MERSistä, laumasuojastrategialla ei ole koskaan ollut kannatusta. Siellä sitä ei pidetä vaihtoehtona.

Iso-Britannia aloitti laumasuojastrategialla mutta luopui siitä pian, kun brittiläisen Imperial College -huippuyliopiston tutkijat laskivat sen voivan johtaa satojentuhansien ihmisten kuolemaan.

Norjan valtionepidemiologin mukaan he olivat toimissaan aluksi influenssalinjoilla (= epidemia kulkee suhteellisen vaarattomana väestön läpi) mutta huomasivat pian, että uusi koronavirus on hyvin erilainen – paljon tarttuvampi ja vaarallisempi –, ja se sai heidät muuttamaan toimintatapojaan. Hän arvelee, että Ruotsi jäi influenssalinjalle. Selvästi myös Suomessa oli varsinkin alkuaikoina samanlaista ajattelua kuin Ruotsissa. Miksi Pohjoismaat reagoivat niin eri tavalla? Miksi Suomessa oli Ruotsin tapaan laumasuoja-ajattelua? Ehkä siksi, että Suomen ja Ruotsin välillä on paljon yhteistoimintaa ja ehkä hengenheimolaisuuttakin. Tai ollaan samaa koulukuntaa?

Ruotsissa ei ole virallisesti myönnetty laumasuojaa tavoitteeksi, vaan sen on sanottu tulevan "sivutuotteena" (vaikka se ei edelleenkään ole, suuresta tartuntojen ja kuolleiden määrästä huolimatta, näköpiirissä Ruotsissakaan), mutta Ruotsin strategian takapiruna toimiva entinen valtionepidemiologi ei välitä kaunistella laumasuojalausuntojaan, ei myöskään sitä mitä hän ajattelee "muiden maiden turhista pyrkimyksistä lykätä epidemian etenemistä".

Suomessa laumasuoja-ajattelua näkyi peittelemättömimmin epidemian alkuaikoina. Kuului sellaisia kommentteja kuin "Muu väestö [paitsi vanhukset] ottaa sitten koronaviruksen, tulevan epidemian, väestöpohjalta vastaan." ja "Epidemia tulee menemään väestön läpi, ja kysymys on siitä, miten saamme laumaimmuniteetin aikaan väestössä niin, että riskiryhmiä on suojeltu." Epidemiaa verrattiin veteen jota on tietty määrä, ja kaikki tuo vesi pitää joka tapauksessa saada kaadetuksi viemäriin (= epidemia kulkee joka tapauksessa väestön läpi) mahdollisimman nopeasti mutta kuitenkin niin, ettei vesi pääse altaan reunojen yli (= tehohoitokapasiteetti on optimoitava niin ettei se ole yli- tai alikäytössä; ts. jos teho-osastoilla on tilaa, epidemiaan voidaan lisätä kierroksia).

Onneksi nämä sairastuttamis- ja epidemian läpiajamispuheet alkoivat saada yhä enemmän kritiikkiä. Muun muassa tässä erinomainen puheenvuoro:

Lääkintöneuvos Pälve koronasta: Laumaimmuniteettiin pyrkiminen tarkoittaa antautumista – ja on vastoin lääkärintyön perusarvoja.

Tehohoitolääkäritkään eivät ymmärtäneet, että tehohoitoon pitäisi saada lisää vaikeasti sairaita potilaita, joille jäisi sairaudesta mahdollisesti elinikäiset vauriot.

Suomen influenssa-lähestymistapaan liittyi alkuvuodesta myös tilanteen vakavuuden vähättely. Hallitus epäröi ensin toimissaan mutta teki sitten maaliskuun puolivälissä irtioton viranomaissuosituksista ja liittyi linjaan muiden Euroopan maiden (poislukien tietenkin Ruotsi) kanssa käynnistäen voimakkaat rajoitustoimenpiteet. Tämä oli erittäin hienosti tehty, koska on yhä enemmän tutkimusnäyttöä siitä, että etupainotteisesti eli riittävän aikaisin aloitetut ja riittävän voimakkaat toimet ovat erittäin tärkeä seikka koronaepidemian menestyksekkäässä hallinnassa.

Euroopan pahiten kärsineille maille on yhteistä se, että ne joutuivat koronaviruksen yllättämiksi - esimerkkinä Italia, jossa tuolloin vielä tuntematon virus sai levitä pitkään kenenkään huomaamatta. Suomi oli onnekas siinä, että koronavirus levisi tänne suhteellisen myöhään ja siitä oltiin jo saatu tietoa.

Rajoitustoimissa on se paradoksi, että niiden ollessa tehokkaita ja estäessä epidemiaa ryöstäytymästä käsistä nousee arvostelua siitä, että toimet olivat ylimitoitettuja, koska "eihän tässä mitään tapahtunutkaan".

Yksi hajahuomio: mitä vankempi usko laumasuojastrategiaan ja viruksen kuljettamiseen läpi väestön henkilöllä on, sitä heikompi näyttää olevan hänen uskonsa rokotteen valmistumiseen kohtuullisessa ajassa jos koskaan.

Itse olen, mitään sen enempää tietämättä, asettanut rokotteen suhteen (väli)etapin vuodenvaihteeseen. Tällä hetkellä lääketieteessä on harvoja kohteita joihin käytetään yhtä paljon resursseja, niin rahaa kuin työvuosiakin, kuin koronarokotteen kehittämiseen.


Laumasuojan hankkimisen käytännön ongelmia

Laumasuojan saavuttamiseksi arviolta 60 ‐ 70 %:n väestöstä pitäisi sairastua. Tähän voi ottaa vertailukohdaksi suomalaisten riskiryhmään kuuluvien määrän, joka tämän jutun mukaan on yli miljoona. On enenevästi tutkimusnäyttöä siitä, että myös verenpainetauti lisää riskiä saada covid-19:n vaikea muoto, jolloin riskiryhmään kuuluvien määrä kasvaa jo lähemmäs kahta miljoonaa. Lisäksi pitää ottaa huomioon se, että hyvin moni ns. matalan riskin henkilö ei voi "ottaa vastaan koronaa", koska hänen perheeseensä kuuluu riskiryhmään kuuluva tai kuuluvia. Laumasuojaa hankittaessa yhteiskunnasta tulisi riskiryhmäläisille pitkäksi aikaa, jopa useiksi vuosiksi, mahdoton paikka, koska heidän pitäisi eristäytyä täysin, myös työssä käyvistä tai opiskelevista perheenjäsenistään. Entä ne ns. matalan riskin henkilöt, jotka ovat usein tekemisissä riskiryhmäläisten kanssa, kuten kaupan väki? Milloin he "ottaisivat vastaan" koronan? Vuosilomillaan?

Ne jotka ovat esittäneet ns. matalan riskin henkilöiden sairastamista "väestöpohjalta", eivät vaikuta sisäistäneen sitä, miten suuren ryhmän riskiryhmäläiset muodostavat. Lonkeromme ulottuvat kaikkialle yhteiskunnassa.

On mahdoton yhtälö samanaikaisesti sekä suojata riskiryhmät tehokkaasti että ajaa epidemia läpi yhteiskunnan. Läpiajomallin puolestapuhujat sanovat usein sivu- tai korulauseenomaisesti, ilman mitään konkretiaa, kuinka "samalla suojataan riskiryhmät". Asia on kuitenkin yksinkertaisesti niin, että mitä enemmän yhteiskunnassa on tautia, sitä vaikeammaksi käy riskiryhmään kuuluvien suojelu. Tämä on nähty kaikkialla, missä epidemia on päässyt leviämään. Rapatessa roiskuu väistämättä.
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585

Jotkin virukset ovat hävinneet maapallolta (SARS, ei sairastumistapauksia vuoden 2003 jälkeen) tai jääneet aiheuttamaan ainoastaan pieniä, paikallisia tautiesiintymiä (MERS) (näistä on hyvä artikkeli Terveyskirjastossa), mutta SARS-CoV-2:n kohdalla tällaista ei ainakaan tällä hetkellä ole näköpiirissä. On mahdollista, että SARS-CoV-2 ajan myötä muuttuu vähemmän tappavaksi, mutta jos näin ylipäätään tapahtuu, siihen kuluu aikaa. Yleisesti ottaen on enemmän sääntö kuin poikkeus, että virukset eivät kokonaan katoa silloinkaan, kun epidemiat saadaan tehokkaiden rokotteiden ansiosta tukahdutetuksi. Ainoita poikkeuksia tästä on isorokko, joka on onnistuttu juurimaan maapallolta.

Miksi siis tukahduttaa?

Tukahduttamalla voitetaan aikaa. Joka päivä ollaan lähempänä tehokkaan rokotteen saamista markkinoille. Ja jos rokote ei valmistu – mikä lienee aika epätodennäköistä – lääkehoito kehittyy. Lääkevaihtoehtoja ovat esimerkiksi lääkkeet, jotka estävät viruksen kiinnittymistä kohdesoluihin, sekä lääkkeet, jotka estävät viruksen monistumista kohdesolujen sisällä. Ja tästähän tuli mieleen, että HIViin ei koskaan onnistuttu kehittämään rokotetta, mutta nykyään se on täysin hallittavissa lääkkeillä.

Jo näiden muutamien kuukausien aikana hoidoissa on tapahtunut niin paljon edistystä, että nyt sairastuvat ovat paljon paremmassa asemassa kuin ensimmäiset vaikeaan covid-19:ään sairastuneet potilaat. Esimerkiksi veren hyytymishäiriöitä ja veritulppia on opittu hoitamaan, ja nykyään kaikille suomalaisille tehohoitoon joutuville covid-19-potilaille annetaan ennaltaehkäisevästi hyytymisenestolääkitys. Viime viikolla kerrottiin, että deksametasonilla (tavallinen, kauan markkinoilla ollut kortisonivalmiste) pystytään hoitamaan vaikean covid-19:n nostattamaa sytokiinimyrskyä.

Kuolemien estäminen on yksi tavoite, työ- ja toimintakyvyn menetyksien estäminen toinen. On käynyt ilmeiseksi, että huomattavan monet eivät toivu entiselleen vaikka selviytyisivätkin akuutista covid-19:stä tehohoidon ansiosta. Nämä ovat ne syyt, miksi monet lääkärit ovat alusta alkaen olleet tukahduttamisen kannalla tehohoitopaikkojen optimoinnin sijaan.

Tässä on hyvä vertauskuva tukahdutusstrategiasta:

"Koronan tukahdutusstrategia on kuin metsäpalovaara omalla mökkitontilla. Vanhan nuotion lämmintä hiillosta pidetään silmällä. Muualta tulevia kipinöitä torjutaan. Vesisaavi valmiina. Mutta ilman avotulta ei metsäpalo tyhjästä synny, ja päiväkahveja voi juoda rauhallisin mielin."

https://twitter.com/tuuliel/status/1257994969152983041?s=03

Ehkä suurin väärinkäsitys (ja vastustajien osalta varmasti myös tahallista väärinymmärtämistä) on se, että tukahduttamisen päämääränä olisi viruksen hävittäminen lopullisesti. Tämä on tietenkin mahdotonta; niin kauan kuin rokotetta ei ole, uusia tautitapauksia ja takaiskujakin tulee vääjäämättä. Se ei tarkoita tukahdutusstrategian epäonnistumista.

Monet väärinkäsitykset voisi ehkä välttää, jos terminä ei olisi tukahduttaminen vaan "epidemian hiipumiseen tähtäävä toiminta" tai jotakin sellaista ("hiivuttaminen" 🤔 ?).

Tukahdutusstrategian onnistumisen tai epäonnistumisen ratkaisee reagoinnin tehokkuus. Kun lähtötilanne tartuntojen osalta on nollassa tai nollan tuntumassa, uusien tautitapausten ja tartuntaryppäidenkin nopea havaitseminen ja tehokas eliminointi on mahdollista. Tämä "testaa, jäljitä, eristä, hoida" kuuluu myös hallituksen ns. hybridistrategiaan.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida on tehokas vain silloin, kun tartuntatapauksia on suhteellisen vähän. Mitä enemmän tapauksia on, sitä vaikeammaksi käy tartuntaketjujen jäljittäminen ja katkaiseminen.

Toivottavasti nyt on selvästi sitouduttu pitämään tartuntamäärät alhaisina. Hetemäen raportin julkaisun aikaan tunne oli toinen, ja silloin ihmeteltiinkin miten strategiaan voi samanaikaisesti kuulua sekä (1) pyrkimys katkaista tartuntaketjut ("testaa, jäljitä, eristä, hoida") että (2) epidemian ylläpito pienellä ("hallitulla") liekillä ja sen vähittäinen kuljettaminen läpi yhteiskunnan. Yksittäisissä paikoissa pikkupalojen sammutusta samalla kun käynnissä on maanlaajuinen kulotus? 🤔

Tukahdutusstrategian vastustajat perustelevat usein vastustustaan sillä, että strategiassa yhteiskunta pitäisi pitää suljettuna loputtoman kauan, koska heti sen avauduttua epidemia alkaisi roihuta väestössä, jolta puuttuu sairastamalla hankittu vastustuskyky. Heidän mukaansa tukahduttamisella ei saavutettaisi mitään, koska ensin pitkään lukittuna oleva yhteiskunta tuhoaisi talouden ja sitten, kun rajoitukset olisi lopulta pakko purkaa, valtava epidemiavyöry tuhoaisi vastustuskyvyltään suojattoman väestön terveyden.

Monet valtiot kuitenkin noudattavat tukahdutusstrategiaa, jo senkin takia, että valtaosassa maailman maista ihmisten ei haluta sairastuvan yleisvaaralliseen tartuntatautiin. Menestyksekkäät tukahduttajavaltiot ovat keskenään hyvin erilaisia: saaria, ei-saaria, väestötiheydeltään erilaisia (harvaan asuttu Suomi toki etulyöntiasemassa), korkean teknologian maita, ei korkean teknologian maita, rikkaita, köyhiä, totalitaarisia kuin myös demokraattisia jne. Immuniteetiltaan suojattoman yhteiskunnan pitämistä auki ei pidetä lainkaan mahdottomana, jos kaikki osaset – hyvä lähtötilanne, nopea ja kattava testaaminen, jäljityssovelluksen käyttö ja riittävä määrä koronajäljittäjiä, suuri valppaus rajoilla ja matkustuskuplien muodostaminen tautitilanteeltaan samantasoisten maiden kanssa, karanteenien organisointi, ihmisten motivointi noudattamaan suosituksia, maskit – ovat kohdallaan.

Talousviisaiden keskuudessa maailmalla ja Suomessa tukahdutusstrategia saa käsittääkseni paljon kannatusta. Kun tautitilanne on hallinnassa ja tartunnat yksittäisiä ja paikallisia, myös rajoitustoimet voidaan kohdentaa eikä laajoja lockdowneja tarvita.

Taloudellisesti kaikkein haitallisimpana pidetäänkin juuri sitä, että epidemian kytiessä laajoilla alueilla myös tarvittavat rajoitustoimet tulisivat olemaan laajoja ja kohdentamattomia. Nykyisten mallinnusten mukaan tällainen tilanne tulisi jatkumaan ei-tukahduttamislinjalla Suomessa ehkä noin kaksi vuotta, koska sen ajan epidemian ajaminen läpi yhteiskunnan ns. kohtuullisella kuolleiden määrällä kestäisi.

Turvallisuudentunteella on suuri merkitys. Jos tautia on jatkuvasti liikkeellä, harvempi tuntee olonsa turvalliseksi ja käyttäytyy niin kuin ihmisten toivotaan käyttäytyvän eli kuluttaa. Erityisen totta tämä on riskiryhmäläisten kohdalla. Kun riskiryhmään kuuluvia on Suomessa laskutavasta riippuen runsaasta miljoonasta lähes kahteen miljoonaan, riskiryhmäläisten turvallisuudentunne tai sen puute ei ole vähäpätöinen asia sekään.

Jos vertailuun otetaan Suomi ja koko ajan hyvin avonaisena pysynyt Ruotsi, näyttää siltä, että ruotsalaisilta on menossa sekä rahat että henki  :'( : 10. kesäkuuta Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n arvio Suomen talouskasvulle oli -6,0 % ja Ruotsin -6,8 %. Turvattomaksi itsensä tunteva ei kuluta vaan suojautuu.

THL:n emeritusprofessori Matti Jantusen ajatuksia aiheesta:

Koronaepidemian torjunta: ei rahat vai henki, vaan rahat ja henki
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585
SARS-CoV-2 ja immuniteetti
« Vastaus #21 : Kesäkuu 28, 2020, 10:01:10 ap »

SARS-CoV-2:een (jatkossa SARS-2) liittyvän immuniteetin peruskysymykset voisivat olla:
  • saako sairastamalla suojan
  • riittääkö lieväoireinen tai oireetonkin tauti riittävän suojan muodostumiseen
  • kuinka pitkäkestoinen suoja on
SARS-1:n ja MERSin kohdalla sairastaneilta on löytynyt vasta-aineita vielä kahden - kolmen - neljänkin vuoden kuluttua, mutta näiden sairauksien taudinkuva on / oli pääsääntöisesti vaikea ja tauti sairaalahoitoa vaativa. SARS-1:n ja MERSin kohdalla taudin vaikeusasteella ja suojan kestolla on yhteys. SARS-2:n kohdalla valtaosalla, noin 80 %:lla, taudinkuva on lievä, ja on epäselvää, minkälainen suoja tällaisissa tapauksissa syntyy: lieväoireinen tai oireeton tauti ei välttämättä synnytä (riittävän) voimakasta immuunivastetta.

Asiaa mutkistaa vielä entisestään se, että immuunivasteen voimakkuudessa on suuria yksilöllisiä eroja. Samalla viruskuormalla osa muodostaa helposti voimakkaan immuniteetin, osa ei.

Kausittaisia lieväoireisia nuhakuumeita aiheuttavista koronaviruksista tiedetään, että sairastamalla saatu suoja häviää ajan myötä. Suojan arvioidaan kestävän tyypillisesti ehkä puolesta vuodesta vuoteen, mutta uudelleeninfektoitumisten perusteella on raportoitu niinkin lyhyestä immuniteetin kestosta kuin 80 päivää.

Kun on tutkittu lieväoireisia ja oireettomia SARS-2-infektoituneita, on havaittu että osalle infektoituneista ei muodostu lainkaan vasta-aineita (IgG, IgM). Koska elimistön on kuitenkin jollakin lailla päästävä eroon viruksesta, jotta paranemista ylipäätään tapahtuisi, oletetaan, että vasta-aineettomilla se tapahtuu T-soluvälitteisesti.

T-soluvälitteinen immuniteetti havaitsee tunkeilijat luontaisesti, ilman oppimista. Vasta-aineet taas liittyvät opittuun immuniteettiin.

Näistä kahdesta opitun immuniteetin vaste on hitaampi, koska uuden patogeenin tunnistamiseen ja vasta-ainetuotannon käynnistämiseen kuluu aikaa. Kerran opittuaan puolustusjärjestelmä pystyy kuitenkin reagoimaan samaan patogeeniin nopeasti. Tähän perustuu myös rokotteiden teho: rokote on jo ennalta opettanut immuunijärjestelmän tekemään tunnistustyön, ja varsinaisen patogeenin yrittäessä iskeä nopea vasta-ainetuotannon käynnistyminen estää sairastumisen. Sairastamisen tai rokottamisen antaman suojan kesto riippuu siitä, kuinka kauan tämä puolustusjärjestelmän opittu vaste säilyy.

T-soluvälitteisen immuniteetin antaman suojan vahvuus SARS-2:lle on toistaiseksi arvoitus. Lisäksi T-soluvasteen toteaminen testeillä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

Vaikka verestä löytyisikin vasta-aineita SARS-2:lle, ne eivät vielä varmuudella merkitse suojaa. Esimerkiksi kausittaisten nuhakuumekoronavirusten vasta-aineet saattavat ristireagoida testeissä. Toisaalta on pohdittu sitäkin, voivatko sairastetut kausinuhakuumeet, siis niille muodostuneet vasta-aineet, jossakin määrin suojata myös SARS-2:lta.

Ainoastaan sellaiset vasta-aineet, jotka neutraloivat virusta, antavat varmuudella suojaa. Vasta-aineiden kykyä neutraloida virusta tutkitaan neutralisaatiotestillä. Se kertoo hyvin luotettavasti siitä, onko näytteessä juuri SARS-2:ta eliminoivia vasta-aineita.

Tähän mennessä on tehty mm. seuraavanlaisia havaintoja: (1) yllättävän suuri osa infektoituneista ei muodosta lainkaan vasta-aineita, (2) vaikka vasta-aineita muodostuisikin, ne eivät välttämättä anna suojaa (joko liian vähäisen määrän tai tehottomuuden [kts. kohta 3] vuoksi), (3) vain pieni osa vasta-aineista on neutraloivia vasta-aineita eli sellaisia, jotka varmuudella pystyvät eliminoimaan viruksen (kts. jäljempänä käynnissä oleva THL:n tutkimus) ja (4) lieväoireisilla ja oireettomilla sekä IgG-vasta-aineiden että neutraloivien vasta-aineiden määrän vähentyminen alkoi tämän tutkimuksen mukaan nopeasti infektion jälkeen; neutraloivat vasta-aineet olivat vähentyneet huomattavasti jo muutamassa viikossa.

Nämä seikat antavat aihetta olettaa, että SARS-2:lle ei synny pitkäkestoista immuniteettia ainakaan niillä, jotka ovat oireettomia infektoituneita tai sairastavat taudin lieväoireisena.

Tästä syystä muun muassa Maailman terveysjärjestön WHO:n huhtikuinen varoitus ns. immuunipassi-ideasta on edelleen ajankohtainen: Ei ole edelleenkään tieteellisesti todistettu, että vasta-aineita muodostanut ihminen olisi varmasti turvassa uudelta infektiolta eikä siten voisi tartuttaa tautia eteenpäin (WHO, Scientific American).

Se osuus väestöstä, jolla testien mukaan on SARS-2-vasta-aineita veressään (seroprevalenssi), on Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen ECDC:n mukaan kaikissa seuratuissa Euroopan maissa niin alhainen, että talveksi 2020 - 2021 koko väestöä suojaavaa (laumasuoja)vaikutusta ei tule syntymään. Suurimmassa osassa maita seroprevalenssi on alle 5 % ja esimerkiksi Isossa-Britanniassakin, joka on kärsinyt pandemiasta pahoin, alle 10 %.

Kiinan Wuhanissa, pandemian alkupisteessä, seroprevalenssi on noin 4 %.

Suomessa on käynnissä seroprevalenssi-seurantatutkimus ja erityisesti vielä neutraloivien vasta-aineiden määriä tutkiva. Osuudet ovat pysyneet hyvin pieninä, neutraloivien vasta-aineiden määrät alle yhdessä prosentissa. Seurantaraportti täällä.

Ainoa tunnettu paikka, jossa on päästy suunnilleen tehokkaan laumasuojan lukemiin (60 - 70 %), on Italian koronasta pahiten kärsinyt Bergamo (58 %).

On esitetty sellaisia arvioita, että jos toimivaa rokotetta ei saada, covid-19-epidemia-aallot tulisivat toistumaan 3 – 4 vuoden välein ensimmäisen infektoitumishuipun antaman vastustuskyvyn hiipuessa (tosin aaltomalleja on lähes yhtä paljon kuin on niiden esittäjiäkin). Toisaalta on arvioitu, että laumasuojan saavuttaminen ilman terveydenhuollon ylikuormittumista veisi vuosia. Näita arvioita vertailemalla voisi tulla sellaiseenkin johtopäätökseen, että jos strategiana olisi viruksen kuljettaminen ns. hallitusti väestön läpi (laumasuojastrategia), saman prosessin saisi alkaa yhä uudelleen alusta, kun ensimmäisten sairastuneiden suoja alkaisi jo hiipua viimeisten vielä ns. vastaanottaessa virusta.
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

jester

  • Veteraani
  • Viestejä: 2204

       the    Stand.            olen lukenut. 1420. sivuista  kirjaa, noin puoleen   valiin.   kuolleisuus. super  flunssaan.     oli noin 80%               tappoi. noin. viikossa
Kirjattu

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585

       the    Stand.            olen lukenut. 1420. sivuista  kirjaa, noin puoleen   valiin.   kuolleisuus. super  flunssaan.     oli noin 80%               tappoi. noin. viikossa

Toivottavasti ei koronan kanssa ihan tuohon tilanteeseen jouduta kuitenkaan  :) . Enkä usko, että alkukaan oli samanlainen, vaikka kaikenlaisia huhuja tietenkin liikkuu, niin kuin aina.

Selkokielinen selitys:

Stephen King: The Stand (Tukikohta)

En ole lukenut; lunttasin Wikipediasta:

"Tarina alkaa kun armeijan lääketieteellisessä tukikohdassa kehitetään superinfluenssa-virusta koodinimellä "Sininen projekti" (kutsumanimellä myös "Kapteeni Trips"), kunnes se pääsee vahingossa karkaamaan käsistä. Sen sijaan että tukikohta oltaisiin eristetty, päättää vartiosotilas Charles Campion lähteä pakoon perheensä kanssa."
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585
Korjaus
« Vastaus #24 : Heinäkuu 02, 2020, 05:51:03 ap »

Ensin korjaus aikaisempaan viestiin "SARS-CoV-2 ja immuniteetti".

Koosteen huolimaton editointi ja oikosulku päässä aiheuttivat sotkua ja alkeellisen virheen. :(

T-soluvälitteinen immuniteetti havaitsee tunkeilijat luontaisesti, ilman oppimista. Vasta-aineet taas liittyvät opittuun immuniteettiin.

Oikeastihan asia on tietenkin niin, että T-soluvälitteinen immuniteetti on osa opittua immuniteettia:

Opittu (eli hankittu eli adaptiivinen) immuniteetti voidaan jakaa kahteen osaan: T-soluvälitteiseen immuniteettiin ja vasta-ainevälitteiseen (eli humoraaliseen) immuniteettiin.

Sitten kohti uusia vastoinkäymisiä eli koronakoosteen osaan 2.
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585

Kiinnostaa tosi paljon, löytävätkö tutkijat nyt syitä niihin suuriin eroihin oireissa kun pahimmillaan ne ovat aika kamalia. Löytäisivät sen, mikä johtaa ihmisen oireilun vakavaksi.

Tämä on tällä hetkellä aivan olennaisen tärkeä kysymys. Toki ne, joilla tauti todennäköisimmin kehittyy vaikeaksi, ovat jo tiedossa, ja tiedetään myös syitä miksi näin käy. Silti yli satavuotiaitakin on sairastanut covid-19:n lieväoireisena ja toisaalta perusterve ja kovakuntoinen ei-ikääntynyt saattaa saada taudin vaikean muodon ilman mitään tiedossa olevaa syytä.

Yksi ilmeinen pohdinnan aihe on tietenkin se, voisivatko geenit selittää tätä, sekä altistavuuden että suojaavuuden osalta.

Perjantai-dokumentissa 20.3. Määräävätkö geenit kohtalomme? aiheesta oli keskustelemassa Samuli Ripatti Suomen molekyylilääketieteen instituutista (kohdasta 4:49 alkaen).

Seuraamisen arvoisia tahoja asian tiimoilta:

Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM)
https://www.fimm.fi/fi

COVID-19 Host Genetics Initiative
https://covid-19genehostinitiative.net/

- sivulla kuvataan tavoitteita näin:

"Mission
The COVID-19 host genetics initiative brings together the human genetics community to generate, share and analyze data to learn the genetic determinants of COVID-19 susceptibility, severity and outcomes. Such discoveries could help to generate hypotheses for drug repurposing, identify individuals at unusually high or low risk, and contribute to global knowledge of the biology of SARS-CoV-2 infection and disease."

Suomessa tätä asiaa tutkii Markus Perola, genetiikan tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. COVIDprog-tutkimuksesta THL:n sivulla:

Koronavirus COVID-19-tartunnan yksilöllinen kulku (COVIDprog)
https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/koronavirus-covid-19-tartunnan-yksilollinen-kulku-covidprog

ja Ylen juttu aiheesta:

Miksi vain jotkut sairastuvat koronaan vakavasti? Asiaa tutkiva Markus Perola pitää mahdollisena, että yksi syy siihen voivat olla geenit
https://yle.fi/uutiset/3-11349735

Tällä hetkellä käsitys on nähtävästi se, etteivät geenit ainakaan merkittävästi selitä covid-19:n taudinkulkua. Vielä on kuitenkin liian varhaista tehdä kovin varmoja johtopäätöksiä.

Perolan kuten myös Olli Vapalahden ajatuksia aiheesta myös Suomen Kuvalehdessä.
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585

Kas tässä on (englanninkielinen) video, joka kertoo, miksi diabetesta pidetään yleisesti merkittävänä riskitekijänä tämän COVID-19:n suhteen.

"Why Coronavirus Is Dangerous For Diabetics":
https://www.youtube.com/watch?v=V3BXqYzTTSQ

On mielenkiintoista havaita, että tämän esityksen mukaan hyvässä tasapainossa pidetty diabetes ei itsessään erityisemmin lisää kuolleisuusriskiä niillä, jotka sairastuvat COVID-19:aan. Mutta on itsestään selvää, että tuota sairautta (sairaalassa) hoidettaessa verensokeritasapaino voi kyllä helposti romuttua - ja tämän seurauksena taas COVID-19:aan kuolemisen riski kasvaa tuntuvasti. :-[

Tämä on ikävä noidankehä. Korkea verensokeri lisää yleisesti infektioriskiä ja pitkään jatkuessaan myös riskiä saada covid-19:n vaikea muoto. Covid-19 puolestaan, niin kuin mikä tahansa muukin infektiosairaus, vaikeuttaa sokeritasapainon hallintaa ja sokeriarvot voivat helposti karata käsistä.

¤¤¤

Seuraavassa fysiologista taustaa ja jotakin pohdintaa covid-19:stä ja diabeteksesta. Jos korona ahdistaa, kannattaa harkita onko tämä lukemisen arvoista. :) Ja aina kannattaa pitää mielessä, että valtaosa (noin 80 %) covid-19-tapauksista on, jos nyt ei lieviä, niin kuitenkin sellaisia, että sairaalahoitoa ei tarvita.
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585

Immuunipuolustus diabeetikoilla ja ikääntyneillä

Niin kuin EOJ:n videossakin edellä kerrottiin, jatkuvasti ja pitkäaikaisesti korkealla oleva verensokeri heikentää immuunipuolustusta, tarkemmin sanottuna valkosolujen toimintakykyä.

Immuunipuolustuksen häiriöissä diabetestyyppien välillä on eroja; vaikutusta on mm. insuliiniherkkyydellä / insuliiniresistenssillä ja veren rasvaprofiililla. Kakkostyypin diabeteksessa tyypillistä on makrofagien hyperaktiivinen toiminta, johon kuuluu tulehdusvälittäjäaineiden, sytokiinien, kiihtynyt tuotanto. Tämä saa aikaan inflammaation eli matala-asteisen tulehduksen voimistumisen. Ja kuten hyvin tiedossa on, ykköstyypin diabeteksessa puolustusjärjestelmä on kääntynyt osin elimistön omia kudoksia vastaan autoimmuunisairaudelle tyypilliseen tapaan.

Yhteistä kaikille diabetestyypeille on hidastunut haavojen parantuminen. Siinäkin osallisena on – verenkierron huononemisen ja neuropatian lisäksi – puolustusjärjestelmän toiminnan häiriintyminen. Kun verensokeri on korkea, infektion selättämisessä tärkeiden puolustussolujen (monosyyttien, makrofagien, neutrofiilien) kyky hakeutua infektiokohtaan ja kiinnittyä siellä kudokseen heikkenee.

Miten suuri merkitys näillä seikoilla on covid-19:n vaikeusasteeseen diabeetikoilla, siitä minulla ei ole käsitystä. Suurimman riskin potilaat ovat joka tapauksessa niitä, joilla on huono sokeritasapaino sekä verisuoni- ja elinvaurioita. Korkea ikä ja ylipaino lisäävät riskiä edelleen. Näistä asioista puhutaan muun muassa tässä Iltasanomien artikkelissa.

Ikääntyneiden suuri riski saada vaikea covid-19:n muoto johtuu ikääntymiseen luonnollisesti kuuluvasta immuunipuolustuksen heikentymisestä. Heikentyminen alkaa olla havaittavaa keskimäärin 65 ikävuodesta lähtien ja johtuu elimistön yleisestä, asteittaisesta rapistumisesta. Rapistumisen myötä kudoksissa paljastuu rakenteita, jotka ovat elimistön puolustusjärjestelmälle vieraita, ja jotta puolustusjärjestelmä ei turhaan hyökkäilisi omien rakenteiden kimppuun ja aiheuttaisi tulehduksia, se säätyy vanhemmiten vähemmän ärhäkäksi. Normaalioloissa tämä on hyvä järjestely, mutta epidemioiden aikana se tekee ikääntyneistä haavoittuvaisia.


Sytokiinimyrsky

Puolustusjärjestelmän heikkous on riskitekijä covid-19:ssä mutta niin voi olla myös hyvin tehokas puolustusjärjestelmä.

Tulehdusreaktio on normaali ja tarkoituksenmukainen puolustusjärjestelmän reaktio. Joissakin tapauksissa puolustusjärjestelmä kuitenkin reagoi niin voimakkaasti, että tulehdusreaktio karkaa elimistön kontrollista ja kehittyy sytokiinimyrskyksi. Nimensä ilmiö on saanut siitä, että siinä hyperaktiivisiksi muuttuneet makrofagit tuottavat hallitsemattomia määriä sytokiineja. Näin raju puolustusreaktio aiheuttaa elimistölle usein pahempia vaurioita kuin sairauden alunperin käynnistänyt taudinaiheuttaja.

Viime kuukausien aikana on käynyt selväksi, että covid-19 ei ole ainoastaan hengitystieinfektio vaan myös verisuonien sairaus. Taudin vaikeimmissa muodoissa laajat tulehdukselliset verisuonivauriot, mikroverisuonitukokset ja veritulpat aiheuttavat vaurioita sydämessä, munuaisissa ja lukuisissa muissa sisäelimissä. On näyttöä siitä, että nämä verisuoni- ja elinvauriot olisivat seurausta juuri sytokiinimyrskystä, eivät suoraan itse viruksesta.

Kirjoituksessa Blocking the deadly cytokine storm is a vital weapon for treating COVID-19 on hyvin kuvattu puolustussolujen toimintaa sekä tarkoituksenmukaisessa että sytokiinimyrskyyn johtavassa tilanteessa.


Endoteeli; verihyytymät ja veritulpat, ACE:n estäjät ja ATR-salpaajat

Covid-19:n verisuoni- ja sisäelinvaikutukset ovat ainutlaatuisia: minkään muun infektiotaudin ei tiedetä vaikuttavan samalla tavalla.

Professori Seppo Parkkila, jonka ryhmä tutkii SARS-CoV-2:n käyttäytymistä solutasolla ja joka on artikkelin Bioinformatic characterization of angiotensin-converting enzyme 2, the entry receptor for SARS-CoV-2 toinen kirjoittaja, sanoo näin:

"Arvellaan, että koronaviruksen aiheuttaman infektion vaikutuksesta endoteeli vaurioituu. On tiedetty jo pitkään, että tautiin liittyy erilaisia tukoksia eri elimissä. Nyt näyttää vahvasti siltä, että endoteeli on avaintekijä niiden syntymisessä."

Endoteeli on verisuonten sisäpintaa verhoava, virtaavan veren kanssa kosketuksissa oleva solukerros. Endoteeli ja covid-19:n aiheuttamat verihyytymät ja tukokset liittyvät toisiinsa siten, että verisuonen vaurioituessa endoteeli rikkoutuu ja vauriokohtaan muodostuu virtaavasta verestä hyytymä.

Omia mietteitä: minusta tieto covid-19:stä endoteelivaurion aiheuttajana selittää ainakin osaltaan diabeetikoiden kohonnutta riskiä saada covid-19:n vaikea muoto. Diabeteksiin liittyy selvä endoteelin toimintahäiriö, jonka katsotaan altistavan pienten ja suurten verisuonien vaurioille (mikro- ja makroangiopatialle). (Asiasta enemmän tässä ja tässä.) Tuntuu loogiselta, että toimintahäiriöinen ja vaurioitunut endoteeli on altis koronaviruksen hyökkäyksille. Mitä vaurioituneempi endoteeli on eli mitä enemmän on verisuoni- ja elinvaurioita, sitä suurempi on riski.

Myös verenpainetautia sairastavilla on endoteelin toimintahäiriö, ja myös he ovat covid-19:n suhteen riskiryhmää.

Parkkila:

"Tarvitaan uudenlaista ajattelua. Uusi koronavirus ei ole vain hengitystieinfektio. Toisaalta se avaa myös uusia mahdollisuuksia lääkehoidon kehittämiseen. Meillä on jo käytössä [...] endoteeliin vaikuttavia lääkkeitä, niitä pitää nyt tutkia tämän taudin hoidossa."

Tietyistä kolesteroli- ja verenpainelääkkeistä, kuten statiineista sekä ACE:n estäjistä ja ATR-salpaajista, voi siis olla apua uuden koronaviruksen aiheuttamien verisuonivaurioiden hoidossa. Niillä onkin jo kauan tiedetty olevan endoteelivaikutuksia, ja verenpainelääkkeistä ACE:n estäjät ja ATR-salpaajat ovat diabeetikoilla paljon käytössä juuri tästä syystä: niiden aikaansaama suojavaikutus esimerkiksi munuaisissa johtuu sekä yleisesti verenpainetta laskevasta vaikutuksesta että erityisesti juuri endoteeliin kohdistuvista vaikutuksista.

Epidemian aluksi käsitys näistä lääkkeistä oli aivan päinvastainen: oli epäilyjä siitä, että ACE:n estäjät ja ATR-salpaajat lisäisivät vaikean covid-19:n riskiä. Tämä käsitys oli kuitenkin virheellinen: on osoitettu, että syynä näitä lääkkeitä käyttävien sydän- ja verisuonisairauksia ja diabetesta sairastavien henkilöiden suurentuneeseen riskiin on nimenomaan perussairaus, ei lääke jolla sitä hoidetaan.
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585

Tässä on huhtikuulta erinomaisen hyvin tehty juttu, jossa haastateltavana on Jorvin sairaalan tehohoidon ylilääkäri Tero Varpula:

Mitä koronapotilaiden hoidosta on kuukaudessa opittu? Ylilääkärin mukaan ainakin se, että seuraavasta päivästä ei tiedä kukaan
https://yle.fi/uutiset/3-11320253

Jutussa Varpula ottaa esiin saman seikan kuin Parkkila, sen kuinka ennennäkemättömästi virus käyttäytyy: "Varpulan mielestä suurin tähän asti löytynyt viisaus koronapotilaista ensimmäisen hoitokuukauden aikana on se, että tauti on hyvin monimuotoinen ja kyse on kaikkea muuta kuin yhdenmukaisesti etenevästä taudista."

Jo tuolloin, huhtikuussa, oli havaittu, että tehohoitoon joutuneilla ilmeni veren hyytymishäiriöitä ja munuaisten toiminnan häiriöitä.

Tämä on se mikä itseäni munuaisongelmaisena huolettaa eniten: ei tee mieli ajatella mitä covid-19 tekisi jo valmiiksi vaurioituneille munuaisille. Väkisinkin aika valppaana tulee olluksi, kunnes rokote on saatavilla.

Aiheen synkkyydestä huolimatta niin tästä Ylen jutusta kuin muistakin koronakeväänä suomalaista tehohoitoa käsitelleistä jutuista tulee vahvasti sellainen tunne, että Suomessa tehohoitopotilas on erittäin hyvissä käsissä – ja tätä tukevat myös kansainväliset vertailut. Kannattaa myös muistaa, että tieto taudista lisääntyy jatkuvasti ja samalla myös keinot hoitaa sitä. Esimerkiksi kun verisuonitukosten yhteys covid-19:ään kävi selväksi, tukosten estohoito tuli Suomessa osaksi kaikkien koronapotilaiden tehohoitoa. Pari viikkoa sitten puolestaan kerrottiin, että deksametasonilla, joka on tavallinen, kauan markkinoilla ollut kortisonivalmiste, pystytään hoitamaan vaikean covid-19:n nostattamaa sytokiinimyrskyä.

Hyvä asia on myös se, että lapsilla taudin vaikeat muodot ovat harvinaisia; yhtenä syynä on todennäköisesti se, että heillä verisuonet ovat hyvässä kunnossa. Tämä pätee niin ei-diabeetikkoihin kuin diabeetikkoihinkin.

¤¤¤

Suomalaistutkimusta asian tiimoilta:

Covid-19 vaikuttaa ihmiskehoon monella tavalla – kliininen tutkimus pyrkii paljastamaan uuden taudin salat
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/covid-19-vaikuttaa-ihmiskehoon-monella-tavalla
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog
 

Linkkejä