Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418476 viestiä  •  20021 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Marianne, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Makeutusaineet ja vs?  (Luettu 2165 kertaa)

MKo

  • Matkailija
  • Viestejä: 66
Makeutusaineet ja vs?
« : Joulukuu 19, 2019, 13:34:09 ip »

Tänään kun olin asioimassa lääkärissä muista syistä, niin sieltä lähdettyäni ja puoleenväliin matkaa käveltyäni alkoi tuntumaan kuin hypoglykemia alkaisi olla tulossa. Taskussa ei ollut muutakaan kuin askillinen Vicksejä jotka sisältävät isomalt-nimistä makeutusainetta jonka pitäisi olla glukoosin ja maltoosin seos ja ajattelin että se nostaisi verensokeria ensi hätään ennen kuin pääsen kotiin asti. Ei kyllä niin käynyt, sillä olo ei korjaantunut yhtään ja kotona oli jo aika huono olo. Söin voileivän kaakaon kanssa ja sitten alkoi olo korjaantua. Vs oli kotiin tullessa 3.1, ja syönnin päälle se sitten nousikin 6.7:ksi. Sitten meinasikin käydä ohraisesti, sillä tuon isomaltin laksatiivinen vaikutus tuli selväksi melko pian.  :-\

Päätin sitten opiskella asiaa, ja ilmeisesti on niin että vain pelkkä glukoosi ja glukoosi+fruktoosi eli ruokosokeri nostavat verensokeria, pelkkä fruktoosi ilmeisesti ei ja onhan noita näköjään pitkä lista muitakin seoksia joista jotkut ovat pelkästään makeita mutteivät aiheuta verensokerivastetta mutta joilla on sitten kaikenlaisia muita vaikutuksia ja jotkut ovat esimerkiksi verenpainetautisille kuten itselleni haitallisia. Olen ollut tähän asti siinä uskossa että seos kuin seos, jos siinä on glukoosia niin sitten vs nousee, mutta olen ollut näköjään pahasti väärässä.

Onkohan näistä ja muistakin makeutusaineista konkreettista tietoa, mikä tekee mitäkin? Sen opin ainakin että täytyy pitää taskussa vain siripirejä tai edes tavallisia - ei makeutusaineisia - karkkeja.
Kirjattu

kaskas

  • Matkailija
  • Viestejä: 95
  • Ladalla 6. honeymoon-vuosi
Vs: Makeutusaineet ja vs?
« Vastaus #1 : Joulukuu 20, 2019, 16:36:27 ip »

Sokereita on moneksi, niistä on järkyttävän paljon sekavaa horinaa.
Tuolla vaikuttaisi olevan suht tolkullisia ideoita aiheesta: https://ruokasota.fi/hiilihydraatit/
Samoin tähän voisi kannattaa syventyä vaikka muutama "haukionkala" sieltäkin löytyy: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114506/URN_ISBN_978-952-302-114-3.pdf?sequence=1

Varo huhuja: milloin glukoosi imeytyy vasta suolessa (ei, imeytyy vähän jo suussa), milloin 70% sokeria sisältävä ravinto on hyvästä (ei, aiheuttaa ylipainoa/2-tyyppiä), milloin ksylitol aiheuttaa verensokerin nousun (ei aiheuta). Uskomuksia on järkyttävän paljon eikä asiaa auta sokeri- ja elintarviketeollisuuden "tiedotus".

Tarvitaan glukoosia muodostavia ruokia: glukoosi (heh), dekstroosi, kidesokeri eli sakkaroosi (eli glukoosi+fruktoosi) tai tärkkelys (glukoosi+glukoosi+glukoosi+...) esimerkkeinä.


Ravinnon hiilareilla on 4 olennaista ominaisuutta:
1. imeytyvyys (kyllä/ei)

Jotkin sokerit eivät hajoa tai imeydy. Maltitoli, ksylitoli, yms. eivät nosta verensokeria (*edit kovin nopeasti), koska entsyymisi eivät niitä pysty hajottamaan.

Jotkin saattavat hajota suolessa, kuten maltitoli, tai menevät suolen bakteerien ruoaksi, ja nostaa sitäkautta verensokereita, mutta siinä kestää sitten hyvin pitkään.


2. verensokerikuorma = glykeeminen kuorma (GL)

Kuinka paljon tuosta syödystä hiilarista imeytyy ja päätyy vereen. Eli "painoarvo".


3. verensokerivaikutuksen nopeus = glyseeminen indeksi (GI)

Kuinka nopeasti tuo syöty hiilari päätyy verensokereihin. Eli "nousunopeus".


4. kuituvaikutus = ei imeytyvien hiilihydraattien ruoansulatusta edistävä vaikutus

Kuitujen avulla ruoansulatus toimii kivuitta, suoliston terveys pysyy hyvänä, ja suolen bakteerit puolustavat tauteja vastaan + muodostavat joitain ravinteita (K2, rasvahappoja).


Hypokorjaukset: mulla on matalat insut, ja oma kokemus on että melkein mikä vaan sokeria (glukoosia) sisältävä riittää korjaamaan minuuteissa. Mehut, suklaat, monet hedelmät pullollaan sakkaroosisokeria. Jos pistelee suuria määriä nopeita insuja tämä ei välttis riitä.

Muista! Minäkin olen väärässä, jostakin.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 20, 2019, 16:57:19 ip kirjoittanut kaskas »
Kirjattu
Kaskailla on melko suurikokoiset verkkosilmät ja yleensä kaksi pistesilmää. Laulukaskailla pistesilmiä on kuitenkin kolme. Kaskailla on lyhyet tuntosarvet ja pään alla on taaksepäin suuntautunut imukärsä.

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1584
Vs: Makeutusaineet ja vs?
« Vastaus #2 : Helmikuu 03, 2020, 07:42:09 ap »

Tänään kun olin asioimassa lääkärissä muista syistä, niin sieltä lähdettyäni ja puoleenväliin matkaa käveltyäni alkoi tuntumaan kuin hypoglykemia alkaisi olla tulossa. Taskussa ei ollut muutakaan kuin askillinen Vicksejä jotka sisältävät isomalt-nimistä makeutusainetta jonka pitäisi olla glukoosin ja maltoosin seos ja ajattelin että se nostaisi verensokeria ensi hätään ennen kuin pääsen kotiin asti. Ei kyllä niin käynyt, sillä olo ei korjaantunut yhtään ja kotona oli jo aika huono olo. Söin voileivän kaakaon kanssa ja sitten alkoi olo korjaantua. Vs oli kotiin tullessa 3.1, ja syönnin päälle se sitten nousikin 6.7:ksi. Sitten meinasikin käydä ohraisesti, sillä tuon isomaltin laksatiivinen vaikutus tuli selväksi melko pian. :-\

Päätin sitten opiskella asiaa, ja ilmeisesti on niin että vain pelkkä glukoosi ja glukoosi+fruktoosi eli ruokosokeri nostavat verensokeria, pelkkä fruktoosi ilmeisesti ei ja onhan noita näköjään pitkä lista muitakin seoksia joista jotkut ovat pelkästään makeita mutteivät aiheuta verensokerivastetta mutta joilla on sitten kaikenlaisia muita vaikutuksia ja jotkut ovat esimerkiksi verenpainetautisille kuten itselleni haitallisia. Olen ollut tähän asti siinä uskossa että seos kuin seos, jos siinä on glukoosia niin sitten vs nousee, mutta olen ollut näköjään pahasti väärässä.

Onkohan näistä ja muistakin makeutusaineista konkreettista tietoa, mikä tekee mitäkin? Sen opin ainakin että täytyy pitää taskussa vain siripirejä tai edes tavallisia - ei makeutusaineisia - karkkeja.

Isomalti eli isomaltitoli kuuluu polyoleihin eli sokerialkoholeihin, joka on yksi hiilihydraattien ryhmä. Makeuttajina käytettäviä polyoleja ovat isomaltin lisäksi ainakin erytritoli, ksylitoli, laktitoli, maltitoli, mannitoli ja sorbitoli.

Koska polyolit eivät ole sokereita vaan sokerialkoholeja (nimen pääte -oli paljastaa tämän; poikkeuksena isomaltitolista käytetty nimi isomalti), ne käyttäytyvät eri tavalla kuin sokerit. Yleisesti ottaen niiden pilkkoutuminen ja imeytyminen ohutsuolesta on huonoa ja imeytyvän osuuden metaboliakin on hidasta. Siksi polyolit nostavat verensokeria yleensä vasta useiden tuntien kuluttua jos ollenkaan ja, mikäli nostavat, niin silloinkin vain vähän. Niiden glykemiaindeksi ja insuliini-indeksi ovat siis tyypillisesti matalia tai hyvin matalia. Näin on niidenkin polyolien kohdalla, joista vapautuu glukoosia - hyvänä esimerkkinä tästä juuri isomalti.

Isomalti on gluko-mannitolin ja gluko-sorbitolin seos. Sitä valmistetaan teollisesti sakkaroosista, siis tavallisesta sokerista, kahdessa vaiheessa: ensin sakkaroosin glukoosi-fruktoosi-sidoksia muokataan ja seuraavassa vaiheessa fruktoosi muunnetaan mannitoliksi tai sorbitoliksi niin, että valmiissa isomaltissa noin puolet alkuperäisestä fruktoosista on muuntunut mannitoliksi ja puolet sorbitoliksi. Juuri nämä muuntuneet sidokset aiheuttavat sen, että isomaltin glukoosi ei ole helposti ja nopeasti elimistön käytettävissä.

Paksusuolen mikrobeille polyolien ohutsuolessa imeytymättä jäänyt osuus on mieluista ravintoa (mistä, yhdessä monelle polyolille tyypillisen vedensitomisominaisuuden kanssa, aiheutuvat vatsavaivat). Paksusuoleen kulkeutunut osuus fermentoituu yleensä kokonaan lyhytketjuisiksi rasvahapoiksi. Rasvahapoista osa jää paksusuolen solujen ravinnoksi ja osa imeytyy verenkiertoon käytettäväksi energiaksi muualla.

Eri polyolien verensokerivaikutuksista ja niiden vaatimista insuliinimääristä on ollut jonkin verran keskustelua. Insuliinimääriä on arvioitu mm. polyoleista saatavan energiamäärän perusteella, joka EU:n säädösten mukaan nähtävästi määritellään vastoin todellisuutta kaikille polyoleille samaksi, 2,4 kcal/g:ksi. Poikkeuksena tästä on erytritoli, jonka energiamäärä määritellään nollaksi. Erytritoli onkin polyolien joukossa outo lintu, sillä se imeytyy täydellisesti mutta silti sillä ei ole verensokerivaikutuksia, koska se kulkeutuu muuttumattomana elimistön läpi virtsaan.

Joillakin sivustoilla,esimerkiksi tällä amerikkalaissivustolla, suositellaan pistämään polyoleille insuliinia puolet siitä mitä kokonaan imeytyville hiilihydraateille. Tällaisen yleisohjeen kanssa mennään kuitenkin (mielestäni) metsään, koska polyolien energiapitoisuudet eroavat toisistaan ja useimmilla ohutsuolesta imeytyvän osuuden metabolia on hyvin hidasta, niin kuin matalat glykemia- ja insuliini-indeksitkin kertovat. Lisäksi osa polyolien energiasta saadaan vasta paksusuolesta imeytyvistä lyhytketjuisista rasvahapoista, joilla ei ole vaikutusta verensokeriin. Niinpä polyolien energiapitoisuudestakaan ei voi päätellä niiden verensokerivaikutuksia.

Taulukko polyolien energiapitoisuuksista Geoffrey Liveseyn artikkelista (siitä enemmän jäljempänä).

Itse olisin hyvin varovainen annostelemaan insuliinia polyoleille, poikkeuksena ehkä maltitoli ja varsinkin maltitolisiirapit. Käytännön kokemusta polyolituotteista minulla ei tosin paria ksylitolipastillia per päivä enempää ole, koska minulla on ibs ja välttelen siksi lisättyjä polyoleja (FODMAP:in "P" muuten tarkoittaa juuri polyoleja).

Tässä aiempi ksylitolikommentti Kohtauspaikalta. Tuo Geoffrey Liveseyn artikkeli on minusta todellinen "kaikki mitä olet koskaan halunnut tietää polyoleista". Vanhan linkin takaa ei enää löydy kuin abstrakti, mutta artikkelin saa ladatuksi ko. sivulta kokonaisuudessaan. Ja onpa joku ystävällinen sielu laittanut sen Docplayeriinkin.

Vielä poimintana muista makeuttajista fruktoosi. Sen imeytymisessä on suuria yksilöllisiä eroja, mutta yleisesti ottaen sen verensokerivaikutukset ovat vähäisiä, mistä kertovat matalat glykemia- ja insuliini-indeksikin. Yksilöllisten erojen lisäksi sen imeytymiseen vaikuttavat huomattavasti muut ravintoaineet: imeytyminen on heikompaa, jos glukoosia ei ole samanaikaisesti läsnä suolessa, ja glukoosin lisäksi myös proteiini tehostaa fruktoosin imeytymistä.

Ja vielä poiminta poiminnasta: fruktoosi puolestaan heikentää huomattavasti samaan aikaan nautitun sorbitolin imeytymistä, mikä tekee esimerkiksi luumusta (samassa paketissa sekä fruktoosia että, kuten monissa kivellisissä hedelmissä, sorbitolia) niin hankalan hedelmän ibs-ihmisille.

Mutta summa summarum: suuntaviivoja löytyy kirjallisuudesta, mutta usein on vain kantapään kautta opittava, miten mikäkin makeuttaja juuri omassa elimistössä käyttäytyy.

Sugars and Sweeteners | EU Science Hub
https://ec.europa.eu/jrc/en/health-knowledge-gateway/promotion-prevention/nutrition/sugars-sweeteners#

SuperSweet - Makeutusaineiden tietokanta
http://bioinformatics.charite.de/sweet/
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

MKo

  • Matkailija
  • Viestejä: 66
Vs: Makeutusaineet ja vs?
« Vastaus #3 : Helmikuu 04, 2020, 09:22:58 ap »

Kiitos, tämä onkin kunnon tietopaketti! Pitää tosiaan perehtyä aiheeseen.
Kirjattu
 

Linkkejä