Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6882 jäsentä  •  416775 viestiä  •  19914 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi d1hemuli, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: uuden diabeetikon tarina  (Luettu 1789 kertaa)

nallehylje

  • Vieras
  • Viestejä: 3
uuden diabeetikon tarina
« : Maaliskuu 28, 2019, 17:08:18 ip »

Hei vaan kaikille! Mie olen 45 vuotias nainen. Toivottavasti tämä viestini tulee oikeaan paikkaan, olen ensikertalainen tällä palstalla.

Mie kerron tarinani. Reilut 2.5 vuotta sitten minulle tehtiin sokerirasitustesti kun useampi pitkäsokeri ( eli sokerihemoglobini ) oli koholla. Sokerirasituksen alkaessa ns. nolla - arvo oli 5.5 ja sokeriliuoksen juotuani 2 tunnin kuluttua se oli 12. Lääkärin mielestä se oli diabetes. C - peptidi oli täysin normaali. Siitä huolimatta nuori terveyskeskuslääkäri halusi aloittaa insuliinin. En suostunut siihen. Hän ehdotti Trajentaa, jota otin yhden päivässä. Verensokerit ei laskeneet. Alkoi Metformin 500 mg ja sitä käytin reilun vuoden.
Kun oli kalium vajeessa ja usein mitattiin verestä natrium, kalium ja kreatiniini, kerran tuossa joulukuussa diabeteslääkäri huomasi että munuaisarvo on koholla. Minulla oli yhtä aikaa uusi verenpainelääke käytössä. Kun lääkäri ei tiennyt kumpi nousun aiheutti, hän määräsi lopetettavaksi heti metformiinin ja verenpainelääkkeen.
Arvot kestivät hyvänä ( mitä mittasin sormenpäästä verensokeria ) ja aina ruokailun jälkeen se laski. Menin yksityislääkärille ja pyysin lähetteen sokerirasitustutkimukseen, sokerihemoglobiniin ja c - peptidiin. Kävin niissä kokeissa. C - peptidiarvo oli parantunut eli oikein hyvä, lähellä ylärajaa! Mutta sokerihemoglobini oli 45, sokerirasituksessa nolla - arvo oli 5.7 ja sokeriliuoksen jälkeen oli arvo 16. Yksityislääkäri ei ole soittanut hoitosuunnitelmista.
Ruokavalio minulla on ollut ennen diabeteksen toteamista omasta mielestäni terveellinen. Pullasiivu kerran viikossa, päivittäin 2 siivua hiivatonta luomuruisleipää, joka aamu ruispuuroa. Söin marjoja, vähäsuolainen ja niukkarasvainen leikkele oli toisella leipäsiivulla, toisella juustosiivu. Oli kasviksia, perunoita, joskus kalaa ja lihaa. En koskaan ole syönyt perunalastuja, namusia, hampurilaisia, en juonut limuja. Vain laimeaa kahvia join ja vettä. Silti tuli tämä kutsumaton vieras, jota ikälisäksikin kutsutaan eli aikuistyypin diabetekseksi.
Jätin pois ruokavaliosta kokonaan viljatuotteet, marjat, hedelmät ( jouluisin jokunen omena ) , riisin, pastan, perunan ja broilerin ( viimeksi mainittu nosti maustamattomana verensokerin rajusti. Alkuarvo oli 4.7 ja 2 tuntia ruokailusta se nousi lukemaan 14! Broilerin kanssa oli vain jääsalaatin lehti. Se teki saman kolmasti, sitten uskoin ja lopetin broilerin syömisen ) , teen ja kahvin. Nykyisin syön kasviksia, lihaa, juustoa, keitetyn kananmunan ja vettä. Aivan joka ikinen päivä.
Verensokerit ovat kestäneet tällä ruokavaliolla kunnossa. No, sitten vähän joustin ja otin siivun hiivatonta luomuruisleipää päivässä. Ei satunnaiset mittaukset sokerin muutosta kertoneet, mutta näemmä sokerihemoglobini siitä kertoi lahjomattomasti. Nyt taas ruisleipäsiivu pois.
Niin, nyt kysynkin että onko kaikki herkut ehdottoman kiellettyjä diabeetikolta? Viime kesänä jäätelöä olisi tehnyt mieli, mutta join sen sijaan 2 lasillista jääkaappikylmää vettä. Joskus tekisi mieli mansikoita, ruisleipää tai jäätelöä. Joulunakaan en uskaltanut ottaa edes omenamarmeladitorttua, ei yhtä palaa taloussuklaata. Vain salaattia söin ja vettä join. No, maksalaatikon korvasi jauhemaksakastike, porkkanalaatikon keitetyt porkkanat.
Onko mitään muuta lääkettä kuin Metformin 500 mg, Trajenta 5 mg ja joku insuliini? Diabeteslääkäri ei halua mitään ehdottaa / määrätä.
Muina sairauksina on rakkohalvaus ( virtsaumpi ) , ulosteinkontinenssi, selkäleikkauksen jälkeinen halvaus toisessa jalassa, kammioväliseinäaukko ( vsd ) , läppävuoto, verenpainetauti, näön ja kuulon alenemat. Kilpirauhanen on poistettu.
Muuten vointi on hyvä, mutta väsyn nopeasti ja janottaa valtavasti.
Kiitos, että luitte tämän viestini, toivottavasti ei ole paljon kirjoitusvirheitä. Ja toivottavasti kukaan ei nukahtanut tai tylsistynyt tätä tekstiä lukiessaan!
Terveisin, NalleHylje
Kirjattu

jester

  • Veteraani
  • Viestejä: 2107
Vs: uuden diabeetikon tarina
« Vastaus #1 : Maaliskuu 28, 2019, 19:32:17 ip »

               jos   jattaa  metformin  pois  ja    kokeilee  insulinia.    annokset olisi   luultavasti   hyvin  pienet               saattaisi auttaa  vasymykseen
Kirjattu

nallehylje

  • Vieras
  • Viestejä: 3
Vs: uuden diabeetikon tarina
« Vastaus #2 : Maaliskuu 29, 2019, 06:21:39 ap »

Diabeteshoitaja on puhunut monta kertaa päivässä pistettävästä insuliinista, mutta diabeteslääkäri ei ole nähnyt sille lainkaan tarvetta kun oma insuliinintoiminta ( c - peptidi ) on täysin normaali. Ja nyt oli arvot paremmat mitä koskaan aikaisemmin. Terveyskeskuslääkärikin silloin ensimmäisellä kerralla sanoi, että oma insuliinintuotanto on normaali - ja silti olisi halunnut määrätä insuliinihoidon, josta kieltäydyin. Diabeteslääkäri sanoo ettei ole insuliinihoidolle tarvetta, eikä määrää tablettilääkitystäkään.

terveisin Nallehylje
Kirjattu

mmol/L 5.0

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 704
Vs: uuden diabeetikon tarina
« Vastaus #3 : Maaliskuu 29, 2019, 10:41:19 ap »

Heippa! Olen pitkänlinjan D-kakkonen. Itsen en ole suostunut tarjottuihin:
1. Insuliini ei käy minulle. Syy huonot kokemukset monella tuntemallani D-kakkosella. Insuliini on herkkä aiheuttamaan ns. Hypoja. (liian alhaisia verensokereita)  Liian alhaiset verensokerit ovat olleet kaikkien tuntemieni D-kakkosten pahin ja pelottava ongelma.
2. Forzigaa en enää käytä. Ei sopinut minulle.


Minulla oli alkuun, noin 5 vuotta Metformiini-lääkitys. Ei ongelmia. Lääkitys nykyisin Janumet (sisältää Metformiinia ja Januviaa.) Paransi hieman veriarvojani.


Tärkein omahoitokeino on minulle: Säännöllinen päivittäinen liikunta. Aamuliikunta polttaa luonnollisella tavalla D-kakkosen aamusokereita (paastosokeri) Tyypillinen ilmiö D-kakkosilla.


Ruoka ja juomat: Suosin ns. vähähiilihydraattista ruokavalioita. Niukasti viljatuotteita eli vain pari ruisleipäsiiv ua päivässä. Mutta lesekaurapuuro jokainen aamu. Lisukkeina pari ruokalusikkaa mustikoita ja ruokalusikallinen Turkkilaista Jogurttia. Muuten kasvispainotteinen ruoka. Liharuokana: Itse pyydetty Kuha ja Kalkkunasiivut. Ei sianlihaa missään muodossa. Lisäksi syön jokapäivä 2 kananmunaa Eri tavalla kypsennettyjä. Ei nosta veren kolesteroliarvoja. Olin itse v. 1996 Kuopion Yliopioston tutkimuksessa, jossa syötettiin iäkkäille miehille 2 kananmunaa joka päivä kuukauden ajan. Tutkimuksen tulos oli: Kananmunien syönti ei nostanut veren kolesteroliarvoja.


Toivon sinulle kykyä arvoida itse Diabeeteksesi hoitoa.
Kirjattu

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1495
Vs: uuden diabeetikon tarina
« Vastaus #4 : Maaliskuu 29, 2019, 15:43:54 ip »

Hei Nallehylje ja tervetuloa palstalle. :)

Nimimerkillä mmol/L 5.0 oli paljon hyviä, omakohtaisia neuvoja. Itse en ole kakkostyypin diabeetikko (vaan ykkönen). Tässä kuitenkin joitakin ajatuksia, joita kertomuksesi minussa herätti.

Ei kakkostyypin diabeteksen taustalla suinkaan aina ole roskaruoan syöntiä ja sokerilimujen juontia, vaikka media tällaista käsitystä ylläpitää ja valitettavasti myös osa kanssaihmisistä sitä toistaa. Hiljattain on tullut uutta näyttöä siitä, että D2 ei ole yksi sairaus vaan monta toisistaan poikkeavaa alaryhmää, joilla on yhteinen nimi. Toisissa ryhmissä elintavat vaikuttavat sairastumiseen enemmän, toisissa vähemmän.

Usein kakkostyypin diabeetikoilla on sairauden alkuvaiheessa runsaastikin omaa insuliinintuotantoa (ja siis normaali C-peptidiarvo) mutta insuliiniresistenssi on niin voimakas, että insuliini ei tehoa. Insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että soluilta puuttuu herkkyys reagoida insuliiniin.

Sinun nykyinen ruokavaliosi kuulostaa minusta erittäin, sanoisin kohtuuttoman, ankaralta. Mielestäni tarvitsisit lääkärin, joka ottaisi tilanteen (ruokavalio - koetulokset - lääkitys) kokonaisuutena haltuun, niin että syömisiinkin saataisiin enemmän väljyyttä ja vaihtelua; toki viime kädessä sinä itse tiedät ja päätät, millainen on sinulle ja sokereillesi sopiva ruokavalio. Lääkärin pitäisi katsoa, mikä lääke tai lääkkeiden yhdistelmä sopii sinulle parhaiten. Vaihtoehtoja on nykyään paljon.

Diabetes on munuaisille rasitus. Jos munuaisissa on pientäkään alkavaa vauriota, runsasproteiininen ravinto on niille haitallista. Siksi olisi hyväksi päästä myös osaavan ravitsemusterapeutin juttusille. Oikealla ruokavaliolla ja lääkityksellä munuaisten kuorma vähenee huomattavasti eikä niiden kanssa tule välttämättä koskaan mitään ongelmia.

Metformiini alentaa verensokeria, mutta lisäksi hiljattain on havaittu, että sillä on suotuisia vaikutuksia myös munuaisiin erityisesti tietyllä ryhmällä kakkostyypin diabeetikkoja.

Korkea verenpaine on pahasta diabeetikolle, ja sen laskeminen kaikilla keinolla (lääkkeettömästi ja tarvittaessa myös lääkkein) on tärkeää, mutta verenpainelääkkeissä on pari sellaista ryhmää, joilla on erityisen suotuisia vaikutuksia diabeetikon munuaisiin. Nämä lääkkeet nostavat hyvin monilla jonkin verran kreatiniiniarvoa, mutta jos nousu pysyy kohtuullisena, lääkettä ei ole syytä lopettaa. Siksi lääkityksen aloittamisen jälkeen pitää seurata kreatiniiniarvoa. Osaava lääkäri päättää arvojen perusteella lääkityksen jatkamisesta tai lopettamisesta. Yhden Krea-arvon perusteella ei pitäisi tehdä kovin lopullisia johtopäätöksiä.

Näitä munuaisia suojaavia verenpainelääkkeitä määrätään joskus suojavaikutuksensa vuoksi myös silloin, kun verenpaine on normaali. Silloin pitää pitää huoli, ettei verenpaine laske liian alas, koska sekin on munuaisille haitallista. Lääkityksen seurauksena liian alhaalle romahtelevasta verenpaineesta ei valitettavasti aina piitata.

Mutta kuten sanottua, tarvitsisit asiaasi paneutuvan lääkärin. Miten se yksityislääkäri, joka ei soittanut - oliko hän muuten osaava, kannattaisiko häneen ottaa uudestaan yhteyttä? Vai pitäisikö etsiä toinen (yksityis)lääkäri, joka hallitsee kakkostyypin diabeteksen?

Joka tapauksessa toivotan sinulle voimia. Toivottavasti asiasi järjestyvät parhain päin.
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Japi75

  • Vieras
  • Viestejä: 2
Vs: uuden diabeetikon tarina
« Vastaus #5 : Toukokuu 19, 2019, 23:17:43 ip »

Moi. Olen 43-vuotias mies. D2-diagnoosin jäljille päästiin 2016 kun alettiin selvittelemään yökastelua (nolohkoa). Tällöin paastosokeri oli rajoilla tai kymmenyksiä ylitse. Ensin kuitenkin verivirtsaisuuden vuoksi kävin eturauhastutkimuksissa. Tällöin ohimennen potilaskertomuksessa mainittiin albumiinin olevan koholla ++ tai +++, mutta en oikein ymmärtänyt kuinka vakavasta asiasta on kyse. Lisäksi tutkittiin uniapnean yhteyttä yökasteluun ja kuvattiin myös pää.

2016 lopulla viimein sain metformiini-reseptin 2x500 mg/pv. Paastosokeri oli tällöin jo 9. Tästä eteen päin verensokeri alkoi parantumaan (lähtötilanteessa pitkäsokeri 42,1), mutta munuaispuoleen ei vieläkään kiinnitetty huomiota työterveydessä. Minusta hieman leväperäistä, että siellä ei tartuttu tuloksiin, jotka olivat nähtävillä. Kesällä 2017 sitten viimein tutkittiin albumiinit kuuden tunnin cU-Alb-tutkimuksella ja tulos oli 1010 ug/min, viite 0-20 => 1,44 g /vrk. Jolloin sitten aloitettiin kandesartaani-lääkitys 4 mg/pv.

Nykyään menee metformiinia 2x750 mg/pv, kandesartaania 8 mg/pv ja tyroksiinia. Pitkä sokerikin on saatu tasolle 35. Se aiemmin ollut yökastelukin on kadonnut kokonaan. Liekö se oli joku D2:n, rasittuneiden munuaisten ja äärettömän työstressin (siis se oli ihan älytöntä aikaa) aiheuttama oire.

Albumiini on ollut vuorokausikeräyksessä 1,3-2,3 grammaa. Munuaispolillakin kävin kuuntelemassa mitä siellä sanotaan, mutta eipä siellä tietenkään mitään tehdä tai voikaan tehdä kuin opastaa elämään terveellisesti. Lääkäri oli sitä mieltä, että välttämättä en ajautuisi munuaisteni kanssa tämän vakavampiin ongelmiin. Liekö tarkoitti sitä, että tilastollisesti kuolo korjaa sitä ennen meidät D2/munuaispotilaat.

Tällä hetkellä terveelliset elämäntavat ovat suht hyvin hanskassa ja motivaatiota löytyy. Painoa on tavoitteena pudottaa vielä 18 kiloa ainakin. Tähän mennessä onkin jo pudotettu siitä pahimmasta tilanteesta (155 about) jo melkein 20 kiloa. Punttisalilla on tullut aika paljon kuljettua joten lihasmassakin painaa, mutta luulisin, että jossain 120 kohdalla alkaisin muistuttaa enemmän miestä kuin ryhävalasta, joten se olkoon ainakin tämän hetken suuri tavoite. Katsotaan sen jälkeen uusia tavoitteita. Munuaisasia välillä ahdistaa kovastikin. Tiedän aika hyvin millaista se voi olla, koska isäni aikoinaan sai munuaissiirräinnäisen ja hän omaa kattavan valikoiman D1-oheissairauksia. Itselläni D1:stä ei kuitenkaan ole. Eniten siinä melkein ahdistaa ajatus siitä, että joutuisi dialyysipotilaaksi vaikka jossain 50:n kohdilla ja työurakin menisi pipariksi -> köyhä loppuelämä sairauksien kanssa.

Tänään olenkin puolivuotislabroihin kerännyt vuorokausivirtsaa. Olisi mahtavaa jos dU-Alb olisi pudonnut siitä 2 gramman määrästä, joka viimeksi oli. Tällöin oli painoa enemmän kun oli välissä päässyt homma karkaamaan käsistä. Lueskelin jotain ulkomaisia tutkimustuloksia, joissa oli lupaavia tuloksia, että ylipainoisten proteiiniuria on merkittävästi vähentynyt painon pudotessa.

Kirjattu

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17432
Vs: uuden diabeetikon tarina
« Vastaus #6 : Toukokuu 20, 2019, 21:39:23 ip »

Japi75, ihan mahtavia muutoksiahan sä jo olet saanut aikaan, hienoa!  :)
Tuostahan on suunta vain ylöspäin, hitaasti mutta varmasti. Ja takapakkeja tulee toisinaan meille kaikille. Ei auta muu kuin nousta ja jatkaa, sisulla.

Oletko saanut minkäänlaista ruokavalio-ohjausta deen, laihduttamisen ja munuaisjuttujen osalta? Siinä on jo niin monta tekijää vaikuttamassa, että olisi varmasti hyvä käydä ravitsemusterapeutin juttusilla jotta saat ruokavalioasioista kaiken hyödyn ja ilon irti.

Joskus ei riitä että pyytää kauniisti, vaan pitää vaatia! Kaikki maksaa, resursseja vähennetään ym. ja silti diabetesta pitäisi hoitaa hyvin. Helppoa ei siis ole, mutta kaikki me tarvitsemme tukea, kuka vähemmän kuka enemmän.

Älä heitä vielä kirvestä kehään. Mä uskon että sulla on vielä paljon elämää edessä. Opettele tärkeitä asioita kuten ruokavalio, liikunta, diabeteksen hoito ym. pikkuhiljaa. Älä tee monta isoa muutosta kerralla sillä silloin et jaksa kauan. Hanskaa yksi asia kerrallaan osaksi elämää ja sitten seuraava...

Tsemppiä ja kivaa kesää!  :)
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

Japi75

  • Vieras
  • Viestejä: 2
Vs: uuden diabeetikon tarina
« Vastaus #7 : Toukokuu 20, 2019, 23:31:57 ip »

Oletko saanut minkäänlaista ruokavalio-ohjausta deen, laihduttamisen ja munuaisjuttujen osalta? Siinä on jo niin monta tekijää vaikuttamassa, että olisi varmasti hyvä käydä ravitsemusterapeutin juttusilla jotta saat ruokavalioasioista kaiken hyödyn ja ilon irti.

Kerran olen käynyt ravitsemusterapeutilla toteamassa, että tietoni ruokavaliosta on kunnossa. Olen vähentänyt fosfaattien lähteitä ja proteiinia tuntuvasti. Paras arkipäiväinen korjausliike oli alkaa syödä enemmän kasviksia. Lounaaksi pääasiassa aina salaatti. Kaikenkaikkiaan mennään lievästi alikaloreilla, hillitysti hiilareita ja ei kovia rasvoja.

Liikuntapuoli on hyvällä mallilla. Talvisin hiihdän, kävelen ja käyn kuntosalilla (myös aerobista sielläkin). Kesäisin luonnollisesti hiihto jää vähemmälle, mutta sen paikan ottaa pyöräily. Noin reilu viitisen vuotta sitten pääsi liikuntapuoli repsahtamaan ja samalla myös ruokavalio. Parissa vuodessa lihoinkin 25 kiloa. Nyt on sitten kiritty toiseen suuntaan joka suhteessa. Veikkaisin, että kunto yleisesti on parempi kuin moneen moneen vuoteen.

Mainitsemani vuorokausikeräyskin meni hyvin. Albumiinin määrä oli nyt lähes tasan 1 gramma, joka on jo puolet vähemmän kuin puoli vuotta sitten.

Kiitos kannustuksista!
Kirjattu

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17432
Vs: uuden diabeetikon tarina
« Vastaus #8 : Toukokuu 21, 2019, 11:34:35 ap »

Hienoja uutisia Japi75.  :)

Tuli sun puolesta hyvä mieli.

Mä nautin näin kesäisin pyöräilystä myös ja metsälenkeistä koiran kanssa.  Mahtava tsemppaaja tää koira, sileäkarvainen noutaja Viima, kohta 2v. Pakko on lähteä ulos vaikka aina ei niin huvittaisikaan!  ;D Kotiin tullessa on kuitenkin joka kerta molemmilla hyvät fiilikset.
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

Reiska

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 3013
Vs: uuden diabeetikon tarina
« Vastaus #9 : Toukokuu 22, 2019, 10:54:03 ap »

Diabeteshoitaja on puhunut monta kertaa päivässä pistettävästä insuliinista, mutta diabeteslääkäri ei ole nähnyt sille lainkaan tarvetta kun oma insuliinintoiminta ( c - peptidi ) on täysin normaali. Ja nyt oli arvot paremmat mitä koskaan aikaisemmin. Terveyskeskuslääkärikin silloin ensimmäisellä kerralla sanoi, että oma insuliinintuotanto on normaali - ja silti olisi halunnut määrätä insuliinihoidon, josta kieltäydyin. Diabeteslääkäri sanoo ettei ole insuliinihoidolle tarvetta, eikä määrää tablettilääkitystäkään.
terveisin Nallehylje
Sellaisia tuli mieleen kun luin noita kommenttejasi läpi että on olemassa monia diabetestyyppejä eikä kaikki ole suinkaan selkeitä D2 tai D1 tapauksia.

Se monta kertaa päivässä pistettävä insuliini on tyypiltään pikainsuliini ja sillä on tarkoitus avustaa haimaa hoitamaan aterian jälkeinen vs tason nousu. Se vaikuttaa voimakkaimmillaan ekan 2h ajan ja vaimenee sitten nopeasti ja häipyy noin 4 .. 5h jälkeen.

Se c-peptidi koe saattaa näyttää hyvältä (riippuu missä tilanteessa se otetaan) mutta silti haimalla voi olla ongelmia aterioiden yhteydessä. Haiman toiminta on hyvin monimutkainen eikä kaikki suinkaan ole kiinni raasta insuliinin tuotannosta vaan sen pitää myös osata ajoittaa insuliinin purskeet oikein suhteessa ateriaan. Siksi voisi olla täysin mahdollista että pikainsuliinin pistäminen ennen ateriaa voisi olla oikea ratkaisu.
Kirjattu
D1 vuodesta 1977, pumppu 80-luvulta lähtien.
A-C Spirit Combo / Humalog + Aviva Combo vuodesta 2012.
Libre 8/2018. Android APS 12/2018.
 

Linkkejä