Kohtauspaikka > Diabetes yleensä

Diabeteksen oheissairaudet

(1/5) > >>

Pläski:
Kerron tässä kokemuksia diabeteksesta ja vähän muustakin. Minulla on ollut hoitoväsymystä parisen vuotta. Kuluneena talvena erityisesti. Viime syksynä sain vasempaan jalkaan ihonalaisen infektion, joka teki melkoisen ison mätäpatin jalkaan. Kävely oli vaikeaa. Se hoitui kahdella antibioottikuurilla. Lääkärin ilmeistä näin, että ei ollut ihan pieni juttu. Otettiin jäykkäkouristuskokeet. Onneksi rokotukset olivat vielä voimassa.

Nyt keväällä oikeaan jalkaan tuli laajalle levinnyt ruusu. Koko kevään olin ihmetellyt painon nousua. Huhtikuun lopulla kävi sitten niin, että yhden yön jälkeen en pysynyt enää pystyssä. Kahden vuorokauden aikana olin kaatunut noin 7 kertaa kotona kävellessäni. Piti ryömiä wc:hen kun ei muuten päässyt. Lopulta en enää jaksanut nousta edes pytylle. Pissasin lattialle suihkun lähellä, josta se valui viemäriin. Sitten tajusin, että tämä ei mene itsestään ohi ja on kutsuttava muualta apua. Ystäväni kehoitti soittamaan hätäkeskukseen. Se olikin hyvä neuvo. En olisi itse ihan heti soittanut sinne. Liikuntakyvyn menetys tapahtui siis 2 vuorokaudessa. Ambulanssilla sitten sairaalaan.

Sairaalassa todettiin laajalle levinnyt ruusu. Kuulin sanat streptokokki ja jopa verenmyrkytys. Ambulanssikuljetyksen aikana mietin, että tulenko enää ikinä kävelmään omilla jaloilla vai joudunko rullatuoli-ihmiseksi. 1½ viikon sairaalajakson jälkeen minut kotiutettiin. Kotona kävi kotiapu, jonka tarkoitus oli hoitaa jalkaa. Hän katsoi minua ja 3 syyn takia sanoi soittavansa ambulanssin. En ollut kotikuntoinen. Pystyssä pysyminen heikkoa ja ripuli.

Tästä alkoi toinen sairaalajakso. Sen aikana todettiin munuaisten vajaatoiminta. Crea-arvot olivat korkeat. Minut siirrettiin Meilahteen. Siellä noin viikossa arvot alkoivat laskea. Minulle ei tehtykään koepalan ottoa munuaisista. Munuaisten toimiminen oli heikentynyt 5 prosenttiin. Tästä sitten annettiin melkoisen tiukat ruokailurajoitukset. Ensimmäisellä hoitojaksolla lääkäri sanoi jo, että munuaiset ovat mennneet tuon ruusun takia. Se oli aluksi järkytys, mutta rajoitteisiin alkoi tottua. Ja se voi pikkuhiljaa palautua vähän. Kehoon kertynyttä nestettä lähti 3 viikon aikana pois 20 kg verran lääkkeillä! Yhteensä olin sairaalassa kuukauden.

Tässä toisessa sairaalassa vuodekaverina oli mies, joka oli tullut tavalliseen rutiinilääkärintarkastukseen. Häntä ei päästettykään kotia. Kahden vuorokauden kuluttua häneen oli asennettu kanyylit dialyysiä varten. Hän kävi sairaalassa parissa dialyysissä. Ja jatkossa 2 kertaa viikossa noin 4 tunnin dialyysiä koko loppuikä. Hänen jälkeensä tuli ihminen, jolla oli toiselta ihmiseltä saatu munuainen. Mutta jostain syystä hän oli alkanut turpoamaan. Ilmeisesti tuo vaihdettu munuainen ei toiminutkaan hänen kehossaan täydellisesti.

Nyt onni onnettomuudessa on, että opin pistämään insuliinia tarpeeksi. Verensokerit ovat olleet 4 - 5 paikkeilla aamuisin. Pienin lukema oli 3,1. Sairaalaoloissa se ei ole hälyyttävän alhainen. Syömisiä olen vähentänyt tuon annetun ruokavalionkin takia. Kävelyn opettelu on pitänyt aloittaa uudelleen. Ensin rullatuoli, sitten rollaattori ja pian kävelysauvat. Aluksi en päässyt edes istualtaan ylös. Mutta kun alkoi harjoitella, niin päivässä pääsin seuraavaan vaiheeseen. Nyt pystyn kävelemään sauvojen kanssa ja lähes ilman niitä.

Kirjoitan tämän siksi, että diabeetikolla jalkojen hoito on erittäin tärkeää. Minulla se oli jäänyt liian vähälle huomiolle. Iho oli kuivunut ja jalkoihin tuli haavoja. Sitä kautta pöpöt ovat päässeet sisälle. Muukin diabeteksen hoito on tärkeää. Oheissairaudet ovat hankalia ja jopa vaarallisia.

äskoo:
Voi, Pläski, onpas sulla ollut koettelemuksia!  :'(

Nyt, kun olet taas ”päässyt tolpillesi”, pidät huolen itsestäsi! Noin hyvää kaveria ei kannata jättää heitteille, :)

Pläski:
Juu. Olen samaa mieltä. :) Tässä voisi pitää Pläskin diabetes-vuositapaamisen (12.6.) ennakkoon, jos halukkaita tulijoita on. Varoitus. Saatan pitää pitkiä esitelmiä jalkojenhoidon tärkeydestä. :D

vuodesta_63:
Voi Pläski,
Onpa sulla äitynyt jalkavaiva pahaksi. Sairastamisvuosien lisääntyessä olen huomannut, että pienet tulehdukset saattavat nopeasti eskaloitua lähes hallitsemattomiksi diabeteksen myötävaikutuksella. Mulla itselläni kävi näin "tavallisen" nuhakuumeen kanssa, joka todella nopeasti äityi täysimittaiseksi keuhkokuumeeksi. Ambulanssin tullessa happisaturaatio oli 54. Sitten tulikin jo Mediheli.

Yhteinen nimittäjä Pläskin kertomuksen kanssa on se, että en älynnyt soittaa ambulanssia aiemmin. Olen niitä vanhan kansan kasvatteja, joiden päähän on taottu, että ambulanssia ei soiteta ellei ole hätä, eikä sairastaessa välttämättä tajua missä kohtaa olo on äitynyt niin huonoksi, että on hätä. Sairaalassa sitten moneen kertaan vannotettiin, että hengityksen vaikeutuminen on aina syy soittaa ambulanssi.

Hyvä kun selvisit, Pläski! Ja kiitos kun muistutat meitä toisiakin jalkojen hoitamisen tärkeydestä. En minä ole tajunnut, kuinka vakavia seurauksia pienillä haavoilla voi olla.

Pläski:
Ihastelen tässä vielä tietoyhteiskunnan nopeaa tiedon siirtoa ja käsittelyä. Kävin klo 12.50 Malmin sairaalan labrassa. Laboratorioajankin pystyi netin kautta varaamaan. Äsken soittivat HUSsista (klo 15.30). Labran tulokset olivat tulleet jo sinne! Ja minäkin näen ne Kannan kautta. Arvot olivat menneet hyvään suuntaan. Valtavan ihana tunne. Lähden kohta kävelylle kaupungille.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta