Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6859 jäsentä  •  416378 viestiä  •  19889 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi hippu, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Pieni historiani  (Luettu 1864 kertaa)

Vanha äreä

  • Vieras
  • Viestejä: 7
Pieni historiani
« : Huhtikuu 10, 2018, 16:23:30 ip »

Olen uusi täällä.
Aloitin diabetikkourani nuorena aikuisena vuonna 1970 ja suoraan huipulle, ensimäiseen ykkösluokkaan.
Keskussairaaliassa minua, pistos- ja lääkärikammoista, opetettiin käyttämään ruiskua -appelsiiniin- no sehän ei tunne kipua. Mutta sitten omaan reiteen, mutta pakkohan oli oppia.
Niihin aikoihin sai jo apteekista kertakäyttöruiskut sekä A12 denaturoitua spriitä ihon puhdistamiseen. Tuo tenttu ei ollut myrkyllistä mutta sen maku ja haju eivät yllyttäneet nautintoainekäyttöön.
Verensokeria mittailtiin virtsasta testiliuskoilla joiden väriä piti verrata liuskapurkin värikoodeihin.
Aamuisin piikki reiteen ja sillä mentiin.
Silloiset insuliinit valmistettiin kai sian ja naudan haimoista.
Töissä sanoin työkavereille, että sika ja nautamainen käytökseni ei ole luonteenpiirre vaan insuliinin sivuvaikutuksia.
Aikojen kuluessa on ollut monenmoisia verensokerimittareita. Olen ollut huono mittailija, huono diabetikko. Paransin kuitenkin tapani vuosia sitten, aloin säntilliseksi mutta en täydelliseksi.
Pari vuotta sitten osallistuin terveyskeskuksessa tutkimukseen jossa tutkittiin uutta insuliinvalmistetta. Vuoden ajan merkattiin lomakkeisiin päivittäin aamiaisen, lounaan, päivällisen ja välipalojen hiilihydraatit sekä insuliinit.
Tutkimus oli amerikkalaiten, heillä uusien lääkkeiden markkinoille saaminen on todella tiukkaa.
Ehkä kyse oli Tresiba tyyppisestä perusinsuliinista joka on nyt kokonaan kela-korvattava.
Monipistoshoidossa yhdenkin pistoksen väheneminen vuorokaudessa on hieno asia. Laskin, että 4 ateria- ja 1 perusinsuliinipistos per vrk tekee vuodessa 1780 reikää ihoon sen lisäksi sormista verensokerimittaukset ainakin vähintäin 4 kertaa päivässä. On siinä neulomista :)
Onneksi tekniikat ovat kehittyneet. Olen työskennellyt koko ikäni yhden ja saman teleoperaattorin palveluksessa, lopuksi sen tietohallinnossa siksi olen siinä mielessä friikki, että
olen halunnut ja saanut CONTOUR NEXT ONE mittarin jonka tulokset voi lukea älypuhelimesta.
Nyt sain HUS/terveyskeskukselta FreeStyle Libre laitteen ja sensorin.
Hain älypuhelimeen applikaation jolla tuloksien luku ja seuranta on huomattavasti kätevämpää kuin FreeStylen härvelillä.
Huimavaa kehitystä insuliinien, välineiden sekä hoidoissa 47 vuotisen diabetesurani kuluessa.
Kirjattu

080750

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 931
Vs: Pieni historiani
« Vastaus #1 : Huhtikuu 10, 2018, 18:13:48 ip »

Olen kyllä oppinut kehitystä kohta 61 vuotta mutta vieläkin haluan uusia asioita jotka vievät hoitoani parempaan suuntaan ja niitähän on paljon. Arvauskeskusten kirstunvartijat voivat hölleentää naruja tai sairastua itse jotta näkevät mikä tilanne on.
Kirjattu

Vanha äreä

  • Vieras
  • Viestejä: 7
Vs: Pieni historiani
« Vastaus #2 : Huhtikuu 10, 2018, 19:15:02 ip »

Päämääräni töissä oli päästä lopuksi elävänä eläkkeelle, no se toteutui 65 vuotiaana.
Nyt jaksan toivoa mahdollisimman tervettä (loppu)elämää vaivoista huolimatta. Nykyainen hoito ja välineet kuten FreeStyle, jos lääklelaitos sekä Kela hyväsyvät sen, edistävät terveempää diabetikoiden elämää.
Kirjattu

MKo

  • Vieras
  • Viestejä: 18
Vs: Pieni historiani
« Vastaus #3 : Tammikuu 17, 2019, 10:04:33 ap »

Päämääräni töissä oli päästä lopuksi elävänä eläkkeelle, no se toteutui 65 vuotiaana.

Tämä herätti itsellä vakavaa pohdintaa. Ennen sairastumistani ajattelin töissä usein jonkun kysyttyä mitkä ovat tavoitteeni työelämässä niitä peruskliseitä kuten: "Haluan kehittyä ammatissani", "tahdon osallistua kehitykseen täysipainoisesti", jne.

Todellisuus kuitenkin on, että minulla on krooninen sairaus joka voi lyhentää elinikää ja tuo että pääsen hengissä eläkkeelle täysinpalvelleena on juuri se ajatus mikä on tavoitteistani jäänyt huomiotta vaikka se on monesti se tärkein asia. Kiitos ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta!
Kirjattu
 

Linkkejä