Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6908 jäsentä  •  417081 viestiä  •  19928 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Anili, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Diabulimia  (Luettu 7346 kertaa)

pitkälinja

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 724
Vs: Diabulimia
« Vastaus #15 : Tammikuu 17, 2018, 16:30:43 ip »

Mulla oma "kone" vahtii yötä päivää alhaisten sokerien rajaa. Hypon pelko iskee vain silloin, kun lähtee johonkin kyläreissuihin joissa ateriat ovat toisten varassa. Olen niin paljon hävennyt vuosikymmenien aikana sairauttani, etten ole kehdannut pyytää jotakin syötavaa, vaikka olo on jo hirveä matalien sokerien vuoksi. Nykyisin onkin jo "sirkkua taskussa".

Automaattinen natalien soketien varoitin on minulla toiminut siis 60 vuotta.  ;)

Tuo elinmuutoksilla pelottelu hoitohenkilökunnalta oli aikanaan kamalaa.  :-\ Niissä oloissa riskikin oli toki monisatakertainen nykyiseen verrattuna, kun on mittarit ja kunnon insuliinit käytössä.
Kirjattu
Hämeen hidas, D1

powderpills

  • Vieras
  • Viestejä: 1
Vs: Diabulimia
« Vastaus #16 : Huhtikuu 09, 2018, 15:27:27 ip »

Hei apuaaa!!!

Kai olet vielä täällä, kikki? Sun ei todellakaan tarvitse valita hoikkuuden / diabulimian väliltä. Ensin haluan sanoa, etten todellakaan halua väheksyä sua - ymmärrän kyllä ihan täydellisesti ymmärrän kamppailusi (dia)bulimian kanssa. Itselläni syömishäiriökäyttäytyminen liittyy ahdistuksen kontrollointiin. Haluan neuvoillani vain sanoa, että ykkösen ei todellakaan tarvitse vahingoittaa kehoaan hoikkuuden vuoksi.

  Sun on todellakin mahdollista pysyä tuossa painossa itsestäsi huolta pitäen. Liittyynkö kontrollin parannustsemppauksen myötä saapuva hoitoväsymys enemmän painon lisääntymiseen vai muuhun syömishäiriöahdistukseen, joka nyt alhaisemmilla ”tuntuu” paremmin? Paluu korkeista vähänkin matalampiin on psyykelle tosi rankkaa turruttavan ”humalaisen” olon vaihtuessa yhtäkkiseen hermostuneeseen energiaan. Sen takia hoitotasapainon parantaminen kannattaa suorittaa hitaasti.
 
  Painon nousu parantuneen hoitotasapainon myötä on puolestaan insuliiniturvotusta (googlaa insulin edema diabulimia), jonka pitäisi väistyä muutamassa viikossa/kuukaudessa. Kehosi on tottunut siihen, että rajoitat insuliinia, joten se yrittää äkittäisen inskan lisäyksen myötä tietenkin pitää kaiken mahdollisen nesteen kehossa. Jos turvotuksen kestäminen on hankalaa, niin inskamäärien hidas lisääminen auttaa senkin hallitsemisessa.

  Itse olen ihan samoissa mitoissa kuin sinä ja olen nuo mitat saavuttanut 7 % hobiksella. Avaimena ovat toimineet hiilarien vähentäminen & rasvan lisääminen ja fiksu treenaus. Aiemmin ketjussa mainittu Dr. Bernstein on ihan kingi joo, mutta jättää psyykepuolen käsittääkseni aika huomiotta. Syömishäiriöiselle ehkä liian rankka dieetti.

  Fiksulla treenauksella tarkoitan puolestaan treeniajan vähentämistä. Tykkään kyllä liikunnasta, mutta entisenä kilpaurheilijana tuntien tahkominen ei enää houkuta – yleensä liikun vain kolmesti viikossa, 60-80 min kerrallaan (salitreeni yleensä HIITiin yhdistettynä.) Palauttavana joskus lisänä vielä joogaa, ym. Liiallinen liikunta diabeetikolla myös saattaa vahingoittaa kilpparia, lisätä stressihormoneja, nälkää, ym, hiilarientarvetta jne. asioita, jotka eivät ole haavekropan tavoittelun kannalta kovinkaan hedelmällistä. Hyvä määrä liikuntaa taas helpottaa inskan imeytymistä, vähentää sen tarvetta, ym.

   Rajoittaessani hiilareita alle 130 grammaan (pyrin sataan, lepopäivinä alle) vuorokaudessa kunnon rasvamääriin yhdistettynä painoni pysyy noissa mitoissa, vaikka söisin 2400-2800 (herkkupäivinä/menkkojen aikaan helposti 3000 kcal) päivässä. Joskus menee enemmän hiilareita palautumistarkoituksessa, silloin vähennän kaloreita rasvasta. Olemme sen verran pitkiä, että tuo määrä ei ole liikaa liikuntaan yhdistettynä, mikäli aineenvaihdunta (kilppari!) ym. jutut vain pelaavat, ja kunhan ruoka on ravinnerikasta. Kunhan verensokerisi paranee niin pystyt tietty myös liikkumaan oikeasti tehokkaasti. Itsekin joskus teininä menin kyllä monesti koviinkin harjoituksiin tosi korkeilla sokereilla, mutta nyt 21 vuotta sairastaneena en kyllä jaksaisi paitsi itsensäkidutustarkoituksessa. o_O

   Inskatarpeeni on näillä hiilareilla 15 Tresibaa & 7-15 Novorapidia päivässä kuukautiskierrosta/stressistä ym. riippuen. En tiedä mistä ruoista tykkäät, mutta tuohon ruokavalioon ei tarvitse myöskään sisällyttää mitään ällöjä superkarppisapuskoita – itse olen lakto-ovo ja syön paljon esim. maapähkinävoita, kasviksia, mustikoita, oliiviöljyä/pestoa, oliiveja, kikherneitä, papuja, munakkaita, erilaisia juustoja, pähkinöitä, maitorahkaa funlightin kanssa, heraa, vähän hedelmiä, kreikkalaista/turkkilaista jugurttia, riisikakkuja, joskus niitä Lohilon proteiinijätskejä, toisinaan herkkuina esim. valkohomejuustoa/raakasuklaata, ym. Pepsi Max & musta kahvi toimivat päivittäisinä herkkuina myös. :D Koulussa/ulkona syödessä voi yleensä nykyään onneksi valita runsaskalorisen salaatin. 

  Insuliini itsessään ei normaalien syömismäärien kanssa nosta painoa vaikka hiilarimäärät olisivat korkeahkot, mutta totuus on, että ykkösen on hankalaa välttää ylensyömistä normaalien suositusten mukaisilla hiilarimäärillä. Ensinnäkin suuret inskamäärät nostavat itsessään ruokahalua, toisekseen suuret verensokerivaihtelut, jotka korkeilla hiilarimäärillä ovat suurten insuliinimäärien tähden aika väistämättömiä, nostavat ruokahalua. Suuret inskamäärät aiheuttavat myös enemmän hypoja, ja kaloreita tulee tietenkin ekstraa myös sitä kautta.

  Katotaanko sulla kilpirauhasarvoja säännöllisesti? Joskus sattui silmään jossakin sellaiset statsit, että 30% ykkösnaisista sairastuisi elämänsä aikana kilpirauhasen vajaatoimintaan. Huono hoitotasapaino vaurioittaa kilpparia myös. Itsellä on vajis kanssa ja oikea määrä lääkettä auttaa inskamäärien vähentämisessä & nälän kontrolloimisessa (&painonhallinnassa, tietty.)

Mielestäni on tosi törkeää, että about kaikesta pitää ottaa itse selvää ja kehitellä omia selviytymis-& ruokasuunnitelmiaan, ja että hoitopaikoissa ei tungeta kurkusta alas mitään muuta kuin terveille ihmisille sopivia ruokaympyröitä. Se vaan valitettavasti on meidän todellisuutemme.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 09, 2018, 16:51:21 ip kirjoittanut powderpills »
Kirjattu

pitkälinja

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 724
Vs: Diabulimia
« Vastaus #17 : Huhtikuu 09, 2018, 23:26:42 ip »

Diabetesta on niin montaa lajia kun on diabeetikoitakin. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kenellekkään toiselle. Mieluummin tavallisten ihmisten ruoat ja sopivat määrät ja pulinat pois.
kohta 61 vuotta olen tämän ohjeen mukaan elänyt. Kyllä se sieltä löytyy ajan kanssa oma kuvio itse kullekin, erilaisiin, vaiheteleviinkin, tilanteisiin.

Nyt ei sentään tarvitse ilman mittalaitteita toimia, porsaan ja lehmän insuliineilla, joita meikäläinenkin on käyttänyt abaut 20 vuotta. Nyt on kunnon insuliinit ja vehkeet, joilla voi kontrolloida  sokeritasoja.  ;)

Kaikenlaiset muut sairaudet, jos sellaisia on, ovat sitten oma lukunsa vielä.
Kirjattu
Hämeen hidas, D1
 

Linkkejä