Kohtauspaikka > Diabetes ja ravinto

Sokeroitu totuus

<< < (3/7) > >>

Dad:
Totta puhutte. Meillä tahtoo olla aina tarjolla vain se yksi tapa hoitaa diabetesta. "Sokeroitu totuus" kertoi karulla tavalla miksi hoitohenkilökuntaa sitovat hoitosuositukset eivät aina ole potilaan parhaaksi.

marvinen:

--- Lainaus käyttäjältä: kairankiertäjä - Kesäkuu 13, 2017, 13:50:10 ip ---Pitääkö sitä aina odottaa, että täti sanoo... Parempi vaihtoehto  minusta on asettaa itse itselle tavoite ja hakea keinot sen toteuttamiseen. Ensin kokeilujen kautta hakea itselle toimiva ruokasysteemi ja ellei sillä pääse haluamaansa tulokseen, sitten sen oppisuunnan tädin puheille, mitä lähtökohtaisesti pitää uskottavimpana

--- Lainaus päättyy ---

Juuri näin. Minulle hoitaja tai lääkäri ei ole auktoriteetti, joka määrää syömiseni ja olemiseni muutenkaan.
Tuntuis tosi pöhköltä ajatukselta syödä jonkun tätylin/setylin ohjeiden mukaan ja voida huonosti "Mutku se käski..."


V. Kuutti:
Kouluista on kauan sitten kai poistettu karkkiautomaatteja? Lapsiin olisi hyvä edes yrittää vaikuttaa, sokeriset ja rasvaiset välipalat olisi hyvä saada pois.
Tupakkavalistus ja pakotteet ovat jo toimineet, nuoret polttavat yhä vähemmän. Sikahumalaankin yhä harvempi viikonloppunsa käyttää.
Yksinkertaiset valinnat ravinnossa seuraava asia. Monelle kiireiselle vanhemmalle on tietty helpompi sallia pienet välipalat, jotka lopulta korvaavat kaiken syömisen. Brittilasten ruokatapoja oli muinoin televisiossa esittelyssä, olikohan Jamie kokin nimi? Lapset oksensivat kun vihanneksia tarjottiin, kieltäytyivät syömästä! Vain pikanuudelia lappoivat, vain mausta valitsivat.
Olipa kamalaa katsoa! Lapset syövät ulostuslääkkeitä, kun kuiduton ruoka lamaa suoliston. Yksinkertaisia asioita, mutta sitäkin tärkeämpiä!
Monipuolisuus on ihan hyvä peruslähtökohta aterioilla, kunhan ne edes saisi toimimaan. Viinassa ikärajat, karkeissa ei.....

Tea:
Jos nyt Suomesta puhutaan, karkkiautomaatteihin en muista törmänneeni koskaan, en omana kouluaikanani tai nyt omien lasten kouluaikana tai kuullut sellaisista siinä välissäkään. Välipala-automaatteja (tai välipalamyyntiä) sen sijaan on näkynyt harvakseltaan, mutta niissä sitten tarjolla mm. hedelmiä/jogurtteja/myslipatukoita, tms.

Kun nyt näistä ravintoasioista puhutaan, voisi olla hedelmällistä keskittyä pariin akselistoon, jotta saisi jäsenneltyä ajatuksia: ns. massa vs. suositukset ja sitten kunkin asioita jo pidemmälle pohtineen omat yksilölliset valinnat, vaikkapa seuraavasti:

-> se väestönosa, joka syö mitä sattuu (ja sattuu sitten sairastumaan elintasosairauksiin), hyötyy ihan varmasti jo varsin simppeleistä suosituksista kunhan vain noudattaisi, edes niitä
-> se väestönosa, joka osaa jo nyt miettiä mitä suuhunsa pistää ja on myös empiirisesti todennut, mikä itselle parhaiten sopii, voi sitten hifistellä spesialiteeteilla/painotuksilla/joidenkin juttujen reippaalla rajoittamisilla, jne.

Tämä siis sen sijaan, että jaksetaan aina huutaa sitä omaa & ainoaa totuutta siihen toiseen laitaan. Jollekin voi oikeasti olla iso asia, että saisi syötyä vaikkapa sen lautasmallin mukaan. Ja sitten kun siihen kykenee (ja jättää vaikkapa sen tuhottoman pullanmässytyksen tai oluenkittaamisen pois), tulokset ovat oikeasti todella hyviä vaikkapa mitä vaaka tai vyötärömittakset ja labrat kertoo (maksa-arvot, sokeriarvot tai kolesteroli). Ja tuohan on se paikka, missä kannattaa kannustaa sen sijaan, että mollaa sitä ns. virallista ruokavalio-ohjetta.

Sitten on niitä, jotka syystä tai toisesta ovat kykeneväisiä tarkempiin spekseihin, ja jotka voivat sitten hifistellä haluamallaan tavalla. Muttei se silti tarkoita, että kun itselleen on löytänyt sen oikeasti parhaiten toimivan tavan aterioida se sitten automaattisesti toimisi naapurinmirkulle. Ja jos tässä käytän itseäni esimerkkinä naapurinmirkusta, minä en esim. ole vhh:lla tai hiilarien määrää erityisesti rajoittamalla (ja sitten esim. rasvan/proteiinien määrää suhteellisesti nostamalla) päässyt millään tavalla parempiin verensokeritasoihin, vaakalukemiin, tms. Koska verensokereihini vaikuttaa niin maan perusteellisesti sellaiset asiat, mitkä ei ole millään tavalla kiinni syömisestä tai pistämisestä tai edes liikunnasta sen päälle.

Joten, tukkanuottasen sijaan, mitäs jos koetettaisi ottaa ja ymmärtää ihmisten erilainen tulokulma asiaan ja sitten miettiä omia kokemuksia ja vaikka jakaa niitä tavalla, jonka ei tarvitse mollata yhtään mitään? Sellaisessa positiivisen tsemppaamisen hengessä.

Kun olen esim. itse sillä lautasmallilla pudottanut painoa lähes 20 kiloa - en siksi, että syöminen alunperinkään olisi ollut mitenkään vinossa sisältönsä puolesta. Vaan siksi, että määrät olivat lähteneet lapasesta. Ja kokeillut myös tuota ennen vhh:ta & hiilarien droppaamista minimiin tuloksella, että painoni nousi, veriarvot (verensokerit & kolesterolit mukaanlukien) menivät vain ja ainoastaan huonompaan. jne. Ja samaan hengenvetoon ei tee tiukkaa uskoa, että jollain toisella tuo voi toimia. Vaan ei kyllä yleispätevänä totuutena kuitenkaan. Kun yksilöitä ollaan.

kairankiertäjä:
Ansaitset Tea aplodit!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta