Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6877 jäsentä  •  416685 viestiä  •  19911 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Fiina, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Vauvakuumeilijat 2016  (Luettu 69754 kertaa)

Toiveikas

  • Aloittelija
  • Viestejä: 44
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #195 : Syyskuu 29, 2016, 13:31:09 ip »

Tervetuloa uudet ja morjensta vaan "vanhat"  :D

Sydämelliset pahoittelut Pussukalle menetyksestä, hurjasti voimia ja uskoa tulevaisuuteen!

Kellyf- Minun hormoonien syönti ei ole vielä alkanut. Valitettavasti kierto on niin pitkä 32-38 pv  :-[ Hormoonien syöminen alkaa kiertopäivästä 3-7, muistaakseni. Vielä on valitettvasti parin vkon odotus kk alkuun. Tämä on niin raivostuttavaa kun kierto on näin pitkä! Lupaan kertoa teille mitä lääkettä syön ja millä annostuksella plus sen vaikutukset vs. Lääkkeet on vielä apteekissa. En halua hakea niitä vielä näkyville kun odottaminen tuntuu silloin entistä pidemmältä.

Minä täytin myös kesällä 38. Aika on karu kaveri  ;) Meillä ei ole ollut yritystä takana kuin helmikuusta lähtien, useammat ovat yrittäneet pidemmästikin ennen kuin ovat alkaneet huolestua. Minulla on kuitenkin kaksi lasta ja yksi keskenmennyt merkkinä että joskus olen hedelmällinen ollut. Miehelläni ei ole omia lapsia. Minulla on ollut hyvin voimakas tunne jo 4kk yrittämisen jälkeen ettei tämä nyt toimi ollenkaan, jokin on esteenä! Luovuttamisestakin olen tänne jo kirjoittanut aiemmin. Meillä on ollut taloudellisesti mahdollisuus käyttää yksityisen palveluita ja näin nyt sitten alkusyksystä tehtiinkin. Lääkärin mielestä emme olleet yhtään liian aikaisin liikkeellä ja sanoi suoraan että jotain on ongelmana kun tärppi ei ole vielä käynyt. Miehen siittiöt tutkitaan ja tosiaan tämä suun kautta otettavaa hormoonihoitoa kokeillaan, mutta siinä on meidän hoitojen raja. Tästä järeämpiin toimenpiteisiin emme enään lähde!

Ja kyllä, odottaminen on vaikeaa, hankalaa ja piinaavaa. Uskon sen olevan erilaista niille jotka kovin toivovat ensimmäistään niinkuin mieheni. Vaikeaa silti kaikille. Koko vuoden ilot ja surut ovat jääneet meillä tämän yrittämisen alle ja se ei tunnu hyvältä. Elämä tuntuu muilta osin niin seisahtuneen.  :( Miksi sitä onkin aina niin valmis negatiivisiin tuloksiin ja alun toiveikkuus ei kyllä ole kuin nimimerkissä muistona  ;) Kuitenkin huomaan ajavani itseni äärimmilleen odottamisessa kun kk ajankohta lähestyy. Huomaan tutkivani tarjolla olevia vaunuja ja mietin vauvalle talvihaalaria yms. Tunne omasta tyhmyydestä on valtaisa kk alkaessa. Harmittaa kun en osaa hoitaa tätä vain kaiken ohella.

Meidän elämä on tätä nyt tämän vuoden, siihen olemme sitoutuneet molemmat. Sitten täytyy suunnata muihin tavoitteisiin elämässä jotka tietysti ns kakkosvaihtoehtoina eivät ole helppoa omaksua. Ne ei tunnu miltään...mutta jospa aika korjaa  :D

Huh, näitä pohdintoja  :D Se on kun on liikaa aikaa ajatella ja ODOTTAA!!

Kirjattu

Salski

  • Vieras
  • Viestejä: 5
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #196 : Syyskuu 30, 2016, 23:35:06 ip »

Pahoittelut Pussukalle, voimia!

Lupaa ei lääkäriltä herunut vaikkakin hobis on sen 6,9. Nyt pitäisi saada pidettyä hobis tuolla tasolla ainakin seuraava kuukausi ja sitten katsotaan lupaa uusiksi. Kilpirauhasessa on kuulemma jotakin häikkää. Lääkäri totesi, että kun raskaaksi tulen, joudun aloittamaan Thyroksinin syönnin.
Jotain hyvää sentään, foolihapon syönti aloitettu! Ja käytiin toisen puoliskon kanssa auto vaihtamassa perheystävällisempään :D Pieni nyytti olisi siis enemmän kuin tervetullut meidän perheeseen  ;D
Kirjattu

Kise

  • Vieras
  • Viestejä: 13
  • D1 alkaen 5/2014
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #197 : Lokakuu 04, 2016, 12:05:31 ip »

Nyt on kuulkaa naiset maailmankirjat sekaisin.

Huolimatta kilpirauhasen liikatoiminnasta, huolimatta ihan kaikesta työstressistä syyskuussa, huolimatta epäuskostani, minä tein muutama päivä sitten plussatestin. Meillä ollaan raskaana nyt 5+2.

En uskalla edes ajatella, mikä kaikki voi mennä pieleen. Pelkään ihan kauheasti, mutta koetan uskoa että tämä jatkuu terveenä ja hyvin. Mutta toistaiseksi en vielä vaihda palstaa odottajien puolelle.

Näyttää siis siltä, että ovulaatiotesti + puhdas sattuma olivat meillä ratkaisun avaimet, ainakin tällä kertaa. Yritystä ehti olla helmikuusta asti, eli yli puoli vuotta.

Vuorotellen olen ihan järjettömän onnellinen, ja seuraavassa hetkessä taas paniikissa ja epäuskoinen. Huomenna polille, sensorointi alkaa samantien.
Kirjattu
”Lupaa minulle, että tulet muistamaan, että olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi miltä näytät ja fiksumpi kuin luulet.” (Nalle Puh)

Sokerinen päiväkirjani osoitteessa http://sokerinenpaivakirja.blogspot.fi/

Skylla

  • Matkailija
  • Viestejä: 68
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #198 : Lokakuu 04, 2016, 12:17:34 ip »

Tuhannesti onnea Kise! Mitä sanoin, ei se kilppari tätä "projektia" yleensä kaada! <3 Hiljaa hyvä tulee, omien tuntemusten fiilistely on tärkeää. Kyllä se tuntuu todelta sitten joskus. Tai no välillä vielä kun tuota taaperoakin katsoo silmiin huomaa miettivänsä, että ei voi olla todellista, että meille tuollainen suotiin. :D

Miten voi olla Salski, että noin hyvällä hobiksella ei saa vauvahankkeeseen ryhtyä?! Eihän siinä kilpparissa nyt ihan hirveästi häikkää voi olla jos et vielä nyt saanut tyroksiinia. Hurjasti on kyllä eroja lääkärien välillä. Täällä yrityksen voi aloittaa kun hobis lähenee seiskaa ja on alle 7,5 %. Luottavat kyllä, että se siitä vielä laskee raskauden alkaessa.

Vähän omia murheita, olen aika varma, että menkat alkavat parin päivän sisään. Verensokerit ovat liian hyvät (tai ennemminkin liian helposti hallittavat) siihen nähden, että a) olisin raskaana tai b) kierto jatkuisi vielä jonkin aikaa.
Kirjattu

kellyf

  • Matkailija
  • Viestejä: 71
  • D1 vuodesta 1990
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #199 : Lokakuu 05, 2016, 10:10:53 ap »

Ensinnäkin, olen tosi pahoillani, Pussukka. Jaksamista ja uskoa tulevaisuuteen toivotan minäkin.

Mulla oli menkat neljä päivää myöhässä ja aivan järkyttävät kivut viikon verran edeltävästi. Tein pari testiäkin ja negaa näytti, ja eilen ne sitten lopulta alkoi. Oli sellanen olo etten voi olla raskaana. Esikoista kun odotin, palelin ihan hirveesti pari päivää ennen kuin tein testin ja kun sen tein seuraavana päivänä kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, oli jo ihan selkeä plussa. Ihan eri tuntemukset siis silloin, mutta h-vetti kun kroppa temppuilee just silloin kun sitä raskautta toivoo. Olin myös jo ehtinyt unohtaa, kuinka stressaavaa se menkkojen odotus on ja toki viimeiseen asti toivoin, että ne ei alkaisikaan. Toisaalta oli helpottunut fiilis, enkä ole vielä ainakaan vaipunut epätoivoon.

Tosin seuraavan oviksen ajankohta osuu just mun kolmen päivän työmatkan kanssa päällekkäin...yritän vielä josko pystyisin luistamaan siitä koska onhan tämä nyt tärkeämpää kuin mikään työ :D. Jos pitää kuitenkin reissuun lähteä, niin pitää ahkerasti yrittää ennen lähtöä ja sieltä tultua ;).

Ihmettelen minäkin ettei Salski sulle irronnut vauvalupaa! Toivotaan, että seuraavalla lääkärikäynnillä asia muuttuu.

Tsemppiä kaikille ja nautitaan syksystä! Mulla on viikonloppuna veljen häät, joten nyt saan ainakin juoda viiniä huoletta. Pitää aina etsiä se positiivinen puoli...
Niin ja lopuksi vielä onnittelut Kiselle! :)

« Viimeksi muokattu: Lokakuu 05, 2016, 11:36:49 ap kirjoittanut kellyf »
Kirjattu

Hemuli86

  • Aloittelija
  • Viestejä: 37
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #200 : Lokakuu 07, 2016, 10:41:00 ap »

Hei. Imoittaudun mukaan kuumeilijoihin. Mulla on ikää nyt 30 ja diabetesta takana lähes yhtä paljon. Lapsia on kaksi. Esikoinen syntyi 2011 ja toinen 2013. Nyt haaveilenkin kolmannesta, viimeisestä pikku nyytistä. Matkaa tavoitteeseen on sillä hobis tällä hetkellä 8.5. Eikä tuota kai sais kovin nopeasti edes lasketella kun silmänpohjamuutoksia on jo aikaisemmista raskauksista muistona. Kuitenkin tavoite olis tässä pikku hiljaa seiskan alle päästä ja katsoa mitä mieltä ne lääkärit on vauvahaaveista. 

Jonkin verran kerkesin noita teidän juttuja lueskella jo. Suuret osanotot pussukalle menetyksestä. :(
Kirjattu

Salski

  • Vieras
  • Viestejä: 5
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #201 : Lokakuu 11, 2016, 02:58:49 ap »

Onnea Kise! Miten siellä voidaan?

Tervetuloa joukkoon Hemuli86 :)

Lupaa siis odotellaan vielä ainakin kuukausi hyvästä hobiksesta huolimatta. Stressiä pukkaa, että saanko sokerit pidettyä kurissa ja se kauan odotettu lupa yrittää raskaaksi tuloa saataisiin. Teen kolmivuorotyötä ja nämä yövuorot tahtoo olla vähän haastavia sokereiden suhteen. Insuliinipumpulla on kyllä hyvin saatu yövuorot kuriin, mutta ainahan sitä parannettavaa löytyisi.
Kirjattu

Skylla

  • Matkailija
  • Viestejä: 68
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #202 : Lokakuu 11, 2016, 16:38:50 ip »

Kiva kun tulit porukkaan Hemuli! Hiljaa hyvä tulee hobiksen kanssa, mutta onneksi ei ole järkyn pitkä matka hyviin lukemiin. :)

Minä vaan täällä tuskailen. Kp:t paukkuu jo päälle kolmenkymmenen, oviksesta on tosin vasta se 1,5 viikkoa. Hermostuksissani tein aamulla raskaustestin, sellaisen euron tikun vain. Todennäköisesti se oli nega, mutta toki omasta mielestä siinä oli häive punaista. Mutta veikkaan sen punaisen olleen mun korvien välissä vaan. Mystisiä tissikipuja ja alavatsaturvotusta on myös ollut. Ehkä nekin tulee vaan korvien välistä. SMEP:n mukainen testauspäivä on perjantaina ja silloin kyllä törsään digitestin jos ei ole mitään tapahtunut.

Ei kai tässä muuta voi kuin odottaa. Lämmintä syksyä myös Kellyf:lle, toivottavasti nautiskelit viinistä oikein olan takaa.
Kirjattu

Helmiina

  • Vieras
  • Viestejä: 2
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #203 : Lokakuu 12, 2016, 13:02:09 ip »

Hei! Varovasti uskaltauduin mukaan tähän ketjuun.
1.tyyppiläinen vuodesta -87, poika 2012 ja nyt haaveissa pikkusisarus :)
Juuri tällä hetkellä kovasti tuskailen päivien kulumista ja pohdin milloin uskaltaisi testailla ;)
Milloin olette testanneet tai milloin ylipäätään kannattaa testata?  Kiertopäivien vai minkä mukaan laskette? Millaisia "oireita" olette huomanneet ennen testiä tai hyvin alussa?
Esikon odotuksesta on ehtinyt kaikki unohtua :) nyt on kaikkea mahan kipristelyistä finneihin ja flunssasta jalkakipuihin :)
Kirjattu

Skylla

  • Matkailija
  • Viestejä: 68
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #204 : Lokakuu 18, 2016, 11:38:29 ap »

Moikka Helmiina!

Itse olen yrittänyt malttaa mieleni ja testannut kaksi viikkoa oviksesta tai silloin kun menkkojen pitäisi alkaa. Käytännössä teen malttamattomana parit halpistestit ennen ja sitten "virallisena päivänä" tai vähän jälkeen digitestin.

Mulla kävi niin, että ei se punainen viiva ollutkaan vain korvien välissä! Se vahvistui ja tänään digitesti näytti ovisbongauksen kanssa mätsäävät viikot! <3 Olen jotenkin vielä ihan hämmentynyt ja tämä ei tunnu todelliselta. Inskan tarve on lähtenyt todella jyrkkään nousuun, lisäksi on pientä pahoinvointia ja megakipeät rinnat. En kyllä juhli ennen kuin käyn taas yksityisellä ultrassa rv 8.

Mitä teille muille kuuluu?
Kirjattu

Helmiina

  • Vieras
  • Viestejä: 2
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #205 : Lokakuu 18, 2016, 15:51:08 ip »

Testasin perjantaina, kp 29/28,  positiivinen ja maanantaina hcg jotain 4sataa, meni vähän loppu ohi  ;)
Eli tuntemukset oli ihan oikeita :)
Kirjattu

kellyf

  • Matkailija
  • Viestejä: 71
  • D1 vuodesta 1990
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #206 : Lokakuu 26, 2016, 09:22:53 ap »

Täällä onkin hiljaista :). Paljon onnea plussanneille, hieno homma että tuonne raskaana oleviin on moni jo päässyt siirtymään!

Oma fiilis on taas vähän allapäin, kun yksi kuukausi meni taas ohi että vilahti. Testailin ovista, enkä onnistunut sitä bongaamaan. Sitten kun lähdin kolmeksi päiväksi työmatkalle eli käytännössä viisi yrityspäivää jäi välistä pois, huomasin todella selkeät ovisoireet reissun päällä. Ei auttanut :(. Nyt taas pms-oireet huipussaan, ärsyttää ja itkettää. Ens kiertoon hommasin taas ovistestejä, ja siihen ja seuraavaan täytyykin nyt sit laittaa kaikki paukut :D. Alkuvuodesta ajattelin et mennään tutkimuksiin, jos ei nyt sitä ennen tärppää.

Koko ajan kuulee raskausuutisia kavereilta, ja se hieman harmittaa. Toisaalta kuulen myös paljon kavereilta siitä, kuinka ovat jo pitkään yrittäneet ja osa olleet hoidoissa. Se pistää miettimään että ei tämä oma tilanne ihan toivoton kai ole, kun ollaan jo yksi ihana lapsi saatu <3. Mutta pikkukakkosen kaipaus on silti suuri!

Tsemppiä ja mukavaa syksyä kaikille. Olisi kiva kuulla mitä muille kuumeilijoille kuuluu!
Kirjattu

Skylla

  • Matkailija
  • Viestejä: 68
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #207 : Lokakuu 26, 2016, 12:48:26 ip »

Tsemppiä kellyf!

Nuo raskausuutiset korventavat kyllä mieltä. :( Muakin korventaa raskaushuuruissaan työpaikalla kekkaloiva työkaveri, vaikka plussan puolella itsekin vielä olen. En vaan usko tähän. :D

Jos haluaa tehostaa yrityksiä, niin suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan smepiä (http://spermmeetseggplan.com/). Onhan tuosta toki romantiikka kaukana, mutta tehokkain "poppaskonsti" johon olen törmännyt. Tasan kaksi kertaa kokeiltu ja kummastakin plussa tuloksena.
Kirjattu

Pussukka-81

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 1186
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #208 : Lokakuu 27, 2016, 15:33:45 ip »

Onnea kaikille raskautuneille! Ihanaa! :-*

Kiitos myös kaikille mukanaelämisestänne. :-*

Keskenmeno(t) on kyllä sellainen tapahtuma, jota en toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan. Se on sekä henkisesti että fyyysisesti raskas matka, joka seuraa mukana ehkä tulevaisuudessa aina. Edelleen olen todella kiitollinen siitä, että meillä on kuitenkin jo yksi ihana lapsi olemassa. Hänkään ei kuitenkaan poista tätä toivottomuuden tunnetta, joka tällä hetkellä minussa jyllää. Raskaana ollessani, ennen kuin se keskeytyi, ajattelin naiivisti, että voishan tämän toisen lapsen jälkeen miettiä vielä kolmattakin. Kun eka lapsi tuli helpolla, ajattelin lapsellisesti sen toisenkin tulevan. No, sitten raskaus menikin kesken. Kolmas raskaus alkoi taas helposti ja aattelin, että nyt takuulla saamme sen lapsen onnellisesti syliinkin asti. Jälleen kuitenkin elämällä olikin jotain muuta annettavaa ja tämäkin raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon.Tästä jäi käteen toivottomuus ja pelko. Luultavasti edelleen raskautuminen onnistuu, mutta sen seuraavan mahdollisen raskauden kestävyyteen en usko pätkääkään. Eiköhän se keskeydy ihan samalla tavalla kuin nuo kaksi aikaisempaakin. :-\ :'(

Tällä kertaa keskenmeno oli henkisen puolen lisäksi vieklä fyysisestikin edellistä rankempi. Ensimmäinen keskeytynyt km. alkoi lopulta tyhjentyä spontaanisti eli käynnistyslääkettä ei tarvittu. Tapahtuma kesti useamman päivän ja oli todella kivulias, mutta sitten se oli ohi. Tällä kertaa tyhjentyminen aloitettiin lääkkeellisesti. Lääkkeet alkoivat toimia odotetusti ja tyhjentyminen alkoi lupaavasti. Muutaman päivän vuoto oli runsasta ja kivuliasta. Luulin tyhjentymisen olleen siinä, mutta toisin kävi. Seuraavalla viikolla vointi romahti kesken työpäivän. Kivut olivat järkyttävät ja samoin vuoto. Sain sairaslomaa ja lähdin naistentautien päivystykseen. Raskausmateriaalia oli jumissa kanavassa ja sitä poistettiin jollain silmukalla. Lisäksi sain lisää käynnistyslääkettä ja jäin illaksi synnärille tarkkailuun. Siellä sitten makasin sängyllä ja kuuntelin, kuinka toiset synnyttivät vauvoja. Itse taas yritin saada ulos vauvanalusta syntynyttä jätettä. :(

Tästä viikon kuluttua oli lähdettävä jälleen naistentaudeille kivun ja vuodon takia. Tuolta reissulta jäinkin sitten osastolle odottamaan kaavintaa. Olin syönyt aamulla vain niukan aamiaisen ja leikkaussaliin pääsin vasta klo 22.30. Eivät siis antaneet minun syödä enää ennen kaavintaa, sillä ei ollut tiedossa milloin pääsisin leikkuriin. Sokerit pysyivät kyllä hyvin (pumppuhoito + glukoositippa oli varuilta), mutta ai että mulla oli nälkä! Yön vietin heräämössä ja sokereitani seurattiin aivan ala-arvoisesti. Olin ennen nukutusta vielä muistuttanut, että kertoisivat heräämöön sokeriseurantatoiveeni (koska pohjalla 12 tunnin paasto sekä keskenmenosta sekoittuneet hormonit+insuliinitarve). Ensimmäinen sokeri mitattiin omasta pyynnöstäni kolmen tunnin kuluttua heräämöön saapumisestani. :o Ja jatko oli yhtä ala-arvoista. Jokaisen seuraavankin sokerimittauksen jouduin itse pyytämään. :-\ En siis oikeastaan nukkunut koko yönä. Yhden pillimehun sain heräämösä sokereideni laskiessa, mutta oksensin sen samantien ulos. Tämä johtui varmaan pitkästä paastosta, päänsärystä sekä nukutusaineista. Tämän jälkeen en sitten saanutkaan edes vettä...no, tulipa paastottua 24 tuntia. Tuon jälkeen osaston aamiainen tuntui kuin parhaimmalta juhla-aterialta. :P

Kivut jäivät onneksi leikkaussaliin. Kohtuun oli jäänyt paljon istukkamateriaalia ja se poistettiin. Lisäksi kohtuni limakalvot olivat ehtineet jo tulehtua tuon kahden viikon tyhjentymisyrityksen aikana. Hyvään aikaan siis vihdoinkin kaavittiin. Suunnitelmana oli, että tyhjennys olisi tehty vain imulla, jolloin kohtua ei olisi tarvinnut kirjaimellisesti kaapia. Istukkaa ei oltu kuitenkaan saatu imulla irti ja oli tarvinnut tehdä ihan perinteinen kohtuun kajoava kaavinta. Toivottavasti tämä ei vaikeuta seuraavia mahdollisia raskauksia. Pahinta tässä sairaalareissussa oli kuitenkin se, että keskenmenot hoidetaan täällä samalla osastolla synnyttäneiden äitien ja vauvojen kanssa. Tuntui kyllä todella kurjalta olla siellä äitien jha vauvojen seassa odottamassa, että oma unelma kaavitaan pois. :'(

Nyt pitäisi vielä käydä labrassa, jossa tsekataan raskaushormonitaso sekä vasta-aineet verestä. Pyysin tuota jälkimmäistä itse, sillä oon rh- ja lapseni (rh+) syntymän aikana minulle unohdettiin pistää anti-D-rokote riittävän ajoissa. Tästä johtuen vereeni on voinut muodostua haitallisia vasta-aineita, jotka hankaloittavat raskautta. Kaiketi vasta-aineiden ei pitäisi kuitenkaan liittyä näihin varhaisiin keskenmenoihin. Mutta suostuivat kuitenkin katsomaan ne.

Yhdet menkat pitäisi odottaa ja sen jälkeen saa taas aloittaa yrityksen. Suoraan sanottuna koko homma ei kiinnosta tällä hetkellä yhtään. Mutta kai siihen uuteen yritykseen on vain lähdettävä rohkeasti. Ainakaan ilman yritystä ei voi tulla sitä onnistumistakaan. :)

Hyvää mieltä sekä raskautumistuulta ja onnistunutta raskaana pysymistä kaikille! :-*
Kirjattu
DM1 vuodesta 1986
Pumpussa Humalog

Skylla

  • Matkailija
  • Viestejä: 68
Vs: Vauvakuumeilijat 2016
« Vastaus #209 : Marraskuu 01, 2016, 13:24:02 ip »

Vetää ihan sanattomaksi Pussukka tuo kaikki, mitä olet joutunut kokemaan.  :'(

Tuo osastolla olo kuulostaa erityisen kamalalta. Meillä on samalla tavalla, että kaikki gynepotilaat ja synnyttäjät ovat samalla osastolla. Erityisen tuskallista myös silloin kun oma lapsi on teholla ja naapurisängyn mamma vaan marmattaa kun oma terve lapsi itkee niin paljon.

Päätös yrityksen jatkamisesta on aina raskas, mutta itse olen kokenut, että helpottaa sitten kun se päätös on tehty. Suuntaan tai toiseen, kunhan ei jää häilymään sinne jonnekin välimaastoon.

Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle. <3
Kirjattu
 

Linkkejä