Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Ihonalainen glukoosisensori  (Luettu 4827 kertaa)

hogan

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 747
Vs: Ihonalainen glukoosisensori
« Vastaus #15 : Huhtikuu 20, 2015, 22:49:21 ip »

Jostain muistan lukeneeni että ei-diabeetikoilla insuliini vapautuu hyvin nopeasti haimaan ja maksaan jossa sillä on iso merkitys glukagonin vastavaikuttajana kun taas insuliinia pistettäessä kestää kauan ennenkuin inska on maksassa. Tässä ilmeisesti yksi syy että D1 daibeetikon glukagonin pitoisuus jatkaa vielä nousuaan aterian alussa vaikka sen pitäisi laskea.

Joo, näinhän se on. Haimasta laskee laskee suoni maksan porttilaskimoon. Tuo prosessi on luonnollisesti nopeampi kuin ihon alaisesta kudoksesta imeytyvän inskan mekanismi, vaikka insuliinin imeytyminen verenkiertoon sinänsä onkin samanlainen.
Kirjattu
D1 1972-->
Hoitosurffailija
Muutin uuteen kotipaikkaan voidakseni
jatkaa asianmukaista diabeteshoitoa.

hogan

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 747
Vs: Ihonalainen glukoosisensori
« Vastaus #16 : Huhtikuu 20, 2015, 23:20:03 ip »

Muistelin lukeneeni, että arginiini ja leusiini (aminohappoja, joita suolisto pilkkoo proteiineista) stimuloivat insuliinin eritystä myös. Eli proteiinipitoisen aterian jälkeen insuliinin eritys lisääntyy terveessä haimassa ennen kuin proteiinit kerkeävät nostamaan maksan glukoosinmuodostuksen kautta sokeria. Tutkailin asiaa lisää ja törmäsin muuten tällaiseen artikkeliin, jossa on tutkittu arginiinin vaikutusta tarkemminkin insuliinin erittymiseen. Arginiinin on huomattu lisäävän korkeilla verensokereilla insuliinin eritystä. En tiedä hyödyntääkö kukaan ?!

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10037257
Kirjattu
D1 1972-->
Hoitosurffailija
Muutin uuteen kotipaikkaan voidakseni
jatkaa asianmukaista diabeteshoitoa.

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585
Vs: Ihonalainen glukoosisensori
« Vastaus #17 : Huhtikuu 21, 2015, 12:08:27 ip »

On tosiaan mielenkiintoista, että veren suuri aminohappopitoisuus voi käynnistää sekä insuliinin että glukagonin erityksen. Kiinnostavaa sekin, että osaksi eri aminohapot aiheuttavat voimakkaimman insuliinivasteen ja toisaalta voimakkaimman glukagonivasteen.

Tässä kuvassa on minusta saatu hienosti esiin haiman saarekesolujen läheinen yhteys verenkiertoon (näkyvissä beetasoluja ja niiden keskellä kapillaari):



Kuva on  Virtual Cell Animation Collection -sivustolta ja osa kuvasarjaa, joka esittelee insuliinin kuljetuksen beetasolun sisällä solun ulkokalvon tuntumaan sekä sen siirtymisen soluvälitilaan (solunulkoiseen tilaan) ja lopuksi kapillaariin veren kuljetettavaksi. Sivulla voi valita myös animaatiovaihtoehdon (vaatii Flash Playerin). Kuvat:

http://vcell.ndsu.nodak.edu/animations/regulatedsecretion/vesicles_01.htm

Beetasoluista erittyvä insuliini vaikuttaa heti soluvälitilaan päästyään naapurialfasoluihin hilliten niiden glukagonintuotantoa (parakriininen vaikutus). Haimasta verenkiertoon siirryttyään suurin osa insuliinista - aterian jälkeen jopa 80 - 90 % ja paaston aikanakin 50 - 60 % - kulkeutuu ensin porttilaskimon kautta maksaan. Rasvakudokseen haiman erittämä insuliini ehtii viimeiseksi ja pienempinä pitoisuuksina. Pistetyn insuliinin kohdalla tilanne on päinvastainen: sen pitoisuus jää aterian jälkeen sekä haimassa että varsinkin maksassa riittämättömäksi mutta on ihonalaisessa rasvakudoksessa tarpeettoman suuri.

Rasvakudoksen aiheuttamaa insuliinin imeytymisviivettä kompensoimaan on kehitetty nykyiset "luonnottoman" nopeat pikainsuliinianalogit (haiman tuottamalle, suoraan verenkiertoon siirtyvälle insuliinillehan riittää mainiosti Actrapidin nopeus), mutta sille, että pistetty insuliini imeydyttyään kohdistuu väärin, nykylääketiede ei voi mitään.

Hengitettävällä insuliinilla olisi etunaan tavaton nopeus, joka vähentäisi sensoriviiveen aiheuttamaa haittaakin, mutta keinohaiman kanssa käytettäväksi se ei tietenkään sovi. Jonkin annosehdotuksia antavan laitteen voisi varmaan opettaa ymmärtämään perinteisten insuliinien lisäksi myös hengitettävää, mutta ainakin toistaiseksi sen haittana on erittäin karkea annosteltavuus.
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog
 

Linkkejä