Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6896 jäsentä  •  416920 viestiä  •  19921 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Amatööridiabentti, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015  (Luettu 56652 kertaa)

_Xenia

  • Jäsen
  • Viestejä: 138
Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« : Helmikuu 02, 2015, 11:24:24 ap »

En ollut yhtään huomannut, että tuo edellisen pinon nimi oli jo ihan vanhentunut, ennen kuin joku siellä asialle naureskeli. No minäpä aloitan nyt uuden päivitetyllä nimellä.

Mulla ei kyllä varsinaisesti ole kummoisia kuulumisia. Tämä alkuaika tuntuu menevän jotenkin tosi hitaasti. En oikein osaa edes iloita tästä raskaudesta, koska pelkään, että jokin menee pieleen. La-su välisenä yönä näin unta, että menin sinne varhaisultraan ja siellä todettiin keskenmeno. Heräsin ihan hirveään tunteeseen, enkä saanut karistettua sitä tunnetta koko päivänä. Illalla tuntui, että olisin vain voinut itkeä (ja itkinkin) ilman syytä. Hirveän synkkiä ajatuksia ja pelkoja pää täynnä. Koitan käskeä ja pakottaa itseni ajattelemaan toisin ja olemaan huoleton ja onnellinen, mutta se ei nyt vain oikein tunnu onnistuvan. Tänään on kyllä jo paljon helpompi hengittää kuin eilen tai lauantaina. Ihan outoa mulle, kun yleensä olen tosi optimistinen ja luottavainen kaiken hyvän suhteen. No nyt ei auta kuin odottaa sitä varhaisultraa ja koittaa olla murehtimatta. Parasta olisi kun saisi ajatukset kokonaan edes hetkeksi johonkin muualle. 9 päivää odottamista jäljellä. Miten te muut jaksatte henkisesti? Riepotteleeko tunteet teitä?
Kirjattu
D1 vuodesta -79

Medtronic-pumppu ja siinä Apidra

AN-NI

  • Jäsen
  • Viestejä: 186
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #1 : Helmikuu 02, 2015, 14:52:07 ip »

Tiedän alkuraskaus on pelkoa ja iloa.
Ekassa raskaudessa en osannut edes pelätä ja kaikki meni hyvin.
Minulla nyt kun tulin raskaaksi niin alussa odotin kaksosia, menetimme toisen 6 viikon ultran jälkeen ja aluksi luultiin että koko raskaus päättyisi siihen niinkun tarkastuksessa sanottiin, ilman ultraa.
Niin tunteeni meni laidasta laitaan. kun sain kuulla, että toinen oli matkassa mukana(raskausoireet jatkui ja paheni)olin iloinen, mutta en halunnit asiasta esim. kertoa niinkun ekassa raskaudessa, pelkäsin koko ajan että toinenkin matkasta putoaisi.
11+3 viikolla aloin tunteen liikkeitä ja 12+6 oli ultra niin sen jälkeen aloin rauhoittuun ja uskoon että kaikki menisi hyvin(lääkärikin rauhoitteli ja sanoi pikkuisella kaikki hyvin ja ei usko että enää kävisi niin), viikkoja huomenna 16 ja tunnen liikkeet selkeästi ja huolestun aina kun ei liikkeitä ole tuntunut koko päivänä, mutta tämä pikkuinen on aktiivinen kun itse haluaa, siksi viikossa kuuntelen muutaman kerran sydänääniä. esikoisen aikana liikkeet tunsin 18+3 niin ihmettelin, kun pikkuisen liikkeet tunsin näinkin aikaisessa vaiheessa.
Onko teillä laskettu aika eri, kun sikiön viikot?
Minulle myöhästettiin LA, koska HUS määrittelee lasketun niin että sillon vauvan pitää olla ulkona kyseiseen päivään mennessä ja sillon olisi 40+3 eli 3pv myöhemmin kun laskettu on yleensä 40+0. onko muilla ollut näin lasketun ajan kanssa?

Itsekin mietin noita vs arvoja aamuyö/aamu on matalaa ja päivällä noin 2-3h syömisestä nousee noin 10-13 ja laskee itsekin jos korjaa menee matalille. Esikoista odottaessa lääkäri ei ollu huolissaan, kun loppuraskaudessa oli korkeampaakin mutta tämä lääkäri joka nyt on käskee vähentää insuliineja ny näillä viikoilla. Kyllä huolettaa raskauden eteneminen meneekö raskaus hyvin ja miten noi sokerit.
Välillä huomaa, että jos on  verensokerit paljon päivällä seilannu illalla on sitten itkuinen tai kiukkunen.
Olen entisen diahoitajan kanssa jutellut, kun tuntuu että suututtaa tuo dialääkäri ja hoitaja naikkarilla ehdotuksillaan.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 02, 2015, 15:21:48 ip kirjoittanut AN-NI »
Kirjattu

Leppis

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 607
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #2 : Helmikuu 02, 2015, 15:00:26 ip »

Kyllä riepottelee.

Mä olen moneen kertaan miettinyt, että jos olisin tiennyt miten rankkaa tämä raskausaika on henkisesti diabeetikolle, niin en tiedä olisinko ryhtynyt tähän hommaan ollenkaan. Toisaalta kun en tiennyt, niin nyt tuolla mahassa potkitaan reippaasti  ;)
Ja vielä kun meni aika pitkään ennen kuin lupa heltisi lääkäriltä ja kohtalaisen kauan että vielä raskautuikin, niin pää on ollut kovilla.
Joka kerta kun sokereiden kanssa on jotain säätöä, kuten eilen oli monta tuntia tosi korkealla, niin sitä miettii, että pärjääköhän se pieni vai tuleeko sille tästä jotain ongelmia. Nostin rankalla kädellä aamupäivän basaalia ja bolustin aamiaiselle ihan järjettömästi, niin tänään nousi vaan 10,5 lukemiin. Ja tuli vielä nätisti alaskin. Jee.

Eilen aloin alkuillasta itkemään, kun väsytti niin paljon. Otin puolen tunnin päikkärit. Toisaalta olin illemmalla yhtä hymyä, kun mies ohi kävellessään pussasi mun mahaa. Se oli niin söpöä  :-*

Eli hurjaa vuoristorataa mennään. Nyt kun on kotona, niin on aikaa vatvoa asioita ehkä liikaakin. Töissä tuli tehtyä töitä ja mietittyä vähemmän omaa napaa.
Mutta alkuvaiheessa kun ei ollut mitään muuta konkreettista kuin positiivinen raskaustesti ja monta viikkoa kestäneet kuukautiskipu tyyppinen jomotus ja rintojen särky, niin se eka ultra oli kyllä tosi helpottava. Siellä oikeasti on joku sykkivä solukimppu!

Suurimmat ahdistukset on liittyneet viimeaikoina aikaan ennen labratuloksia, lääkärissä käymiseen ja tulosten tiedon sulatteluun. Labrat ja lääkäri on olleet neljän viikon välein, eli puolet kuusta on menty henkisesti vähän matalalennolla ja puolet kuusta vähän huolettomammin.

Somac on auttanut jonkin verran. Nyt on ollut alkuillasta aika reipasta närästystä, mutta muuten onneksi aika oireetonta (koputtaa puuta). Sänky tuntuu tosi oudolta, kun jalkojen alla on puupalikat korottamassa päätyä muutaman sentin. Ääni ei tunnu enää niin pahasti kähealtä kuin viime viikolla. Kuorsaukseen se ei ole kuulema vaikuttanut  ::)

Kelalta tuli kirje, äitiyspakkaus tulee parin viikon päästä :)

Eilen käytiin paikallisessa marketissa, oli pakko mennä ostamaan liivinsuojuksia kun yöpaidassa on alkanut olla niin paljon länttejä. Mentiin miehen kanssa siihen hyllyväliin, mikä on tähän saakka ollut ihan tuntematonta aluetta. Vähän aikaa kun etsittiin, niin löysin liivinsuojuksia. Samalla katseltiin mitä vaipat maksaa, kun ei siitäkään ole oikein mitään käsitystä. Tarjontaa oli paljon, mutta ei jääty pidemmäksi aikaa niitä tutkailemaan.

Lauantaina olin yksillä syntymäpäivillä ja koska tuli syötyä ihan liikaa ja liikuttua lähinnä tarjoilupöydän ja oman istumapaikan väliä, niin olo oli ihan tuskainen. Mihinkään en meinannut taipua ja närästyskin oli järkyttävää ja löntystin kuin ankka. Mun sisko ja serkun vaimo oli tosi huolissaan mun jaksamisesta. Oletko nyt käyttänyt sitä vatsatukea ja pitäiskö sun mennä lepäämään. Totesin, että söin liikaa ja kun en ole liikkunut yhtään koko päivänä, niin olen ihan jäykkänä jo senkin takia. Ei mulla mitään hätää ole!
Enkä käytä edelleenkään mitään vatsatukea, kun en ymmärrä miksi sitä pitäisi käyttää. Eilen tyhjensin täysin ongelmitta peräkärryllisen polttopuista ja kun söin vain pieniä annoksia pitkin päivää, niin ei ollut mitään hätää turvotuksen tai närästyksen kanssa. Harmi kun kumpikaan huolestuneista ei nähnyt mua eilen.
Nyt lähden tekemään vähän lumitöitä, että mies pääsee autolla pihaan. En mä osaa olla tekemättä mitään.

Muoks.
Mulla on pidetty laskettu aika koko ajan samana, eli 40+0, kun koko on vastannut viikkoja. En enää muista oliko niskapoimu- vai rakenneultra, jossa pohtivat, että pistäsikö sitä muuttaa, mutta kun muistaakseni 5 päivää ei koossa ylittynyt, niin pitivät saman lasketun ajan.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 02, 2015, 15:06:05 ip kirjoittanut Leppis »
Kirjattu
"Kiva suku, kehnot geenit."

Mini

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 618
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #3 : Helmikuu 02, 2015, 20:14:59 ip »

Mä otin ensimmäisen kerran yölenkkeilyn eilen.. Kanyylin ja ampullkn vaihto ilalla, en tiedä oliko letkuun mennyt vähän ilmaa,  ai kanyyli lähti hitaasti lämpiämään.. Tuskastuin kun vs. oli olljt tunnin 15 ja inska ei tuntunut tehoavan.. Noh, muutama tunti vartin kävelystä 3.0! Tulihan se alas.  ;D

Miten menee laskut (LA) jos jo alussa suunnitellaan sektio? Ja miten se vaikuttaa äitiysvapaan anomiseen? Vai meneekö ihan normisti?

Ja Xenia, tiedän niin mistä puhut. Kaikenmaailman kauhuskenaariot päässä, hätä jokaisesta pienestä asiasta.. Välillä on kupoli ihan jumissa! Mähän oon ollut nyt muutaman vikon saikulla ja pitäisi mennä uuteen työpisteeseen kokeilemaan pystynkö olemaan siellä.. Stressaa kun on pahoinvointia ja sokeritkin pitäisi pysyä hyvänä. Oon ihan poikki ja energiaa ei olis yhtään uuden opetteluun! Huoh!  :-[
Kirjattu
D1 -91
Apidra A-C Spirit Combo pumpussa 04/2012

tarkoitus

  • Matkailija
  • Viestejä: 81
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #4 : Helmikuu 03, 2015, 08:54:20 ap »

Ai niin että riepotteleeko tunteet....ihan liikaa! Yöllä painajaisia, päivällä turhautumista. Pelottaa vauvan kohtalo, pelottaa raskauden eteneminen. Aiemmat kokemukset melkein menettää vauva kummittelee mielessä....sydänäänten katoaminen, virtausten kireys, kasvu, sokerit....Yritän olla hyvä diabeetikkoäiti, syödä trveellisesti, liikkua ja mitata, huolehtia pumpusta, saada kunnon yöunet. Mutta entäs henkinen hyvinvointi....se jää kaiken tuon alle. Perjantaina olisi nt-ultra sekä diabetespoli. Olo on vaan kömpelö, väsynyt ja lihava, ei vielä yhtään raskaana olevalta tunnu. Toivon että olo helpottuu kun pääsee jumpalle, pahoinvointi hellittää ja väsymys antaa periksi.  Aiemmista kokemuksista tiedän että diabetes on TOISILLE hyvin vaativa kokemus ynnättynä raskauteen.
Kirjattu

Snanna

  • Vieras
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #5 : Helmikuu 03, 2015, 10:16:23 ap »

Musta tuntuu, että tää raskausaika on ollut rankinta mitä voin tehdä elämäni aikana. Tutulta kuulostaa pelot, stressi ja jatkuva huoli. Nyt loppumetreillä on vaan jotenkin ihan turta. Odottaa, että näkisi kaiken tämän aherruksen lopputuloksen.

Mun tekisi mieli vaan napata vauva kainaloon synnytyksen jälkeen ja karata jonnekin. Ihan niin kuin kaikki hoitostressi ei olisi tarpeeksi, vaan joka puolelta tulee edelleen "hyviä" vinkkejä ja ohjeita sekä suoranaisia moitteita. Tää on ehkä kamalin hetki kuulla mitä kaikkea oma äiti, anoppi ja muut naispuoleiset sukulaiset ovat selän takana puhuneet. :'( Melkoisen painokelvotonta tavaraa suoraan sanottuihin asioihin verrattuna, jotka eivät nekään mun mielestä kuulu heille pätkääkään. Kaikki on väärin kantoliinasta kummivalintoihin. Vertailun vuoksi serkkuani pidetään ihan normihyvänä äitinä, vaikka tällä on kolme viidestä raskaudesta päättynyt sikiön kuolemaan vikalla kolmanneksella päihteiden käytön ja yleisten surkeiden elintapojen vuoksi. Tämän rinnalla ei pitäisi potea huonoa omaatuntoa jostain keskiraskaudessa keuhkoputkentulehdukseen syödystä antibioottikuurista tai muutamista kympin verensokereista. Mutta toki se on juu tää mun diabetes, joka pilaa kaiken...

Näistä ajatuksista on ihan hirveän vaikea päästää irti, etenkin kun nyt vaan odottelee kotona synnytystä ja laittaa vauvan tavaroita kuntoon. Ja kaikki tungettelevat mun "reviirille", vaikka ollaan miehen kanssa selkeästi kaikille sanottu, että nyt ollaan vaan keskenään ja rauhoitutaan.

Oikeastaan kukaan hoitotahoilla ei ole kysynyt kertaakaan, että miten jaksat. Neuvolassa ei ymmärretä pitkäaikaissairauden vaativuuden päälle, mutta sieltä sentään sai apua käsitellä omaa äitiyttään suhteessa omaan, aina huonossa hapessa olleeseen äitisuhteeseen.
Kirjattu

Jossu82

  • Jäsen
  • Viestejä: 136
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #6 : Helmikuu 03, 2015, 10:30:16 ap »

Snanna, sulla ihan loppumetrit käsillä niin millanen suunnitelma on tästä eteenpäin? Onko siis tiedossa jotain eräpäivää, jolloin viimeistään aletaan käynnistämään tms? Ja millasia vauvan painoarviot ollu, siis nämä viimisimmät?
Kirjattu

Pihjalanmarja83

  • Matkailija
  • Viestejä: 86
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #7 : Helmikuu 03, 2015, 10:56:12 ap »

Hei! Ilmoittaudun mukaan keskusteluun, viikkoja nyt kasassa 9+3. Perheemme esikoinen on nyt puolitoistavuotias ja jos kaikki menee putkeen, tulisi lasten väliin ne klassiset 2 vuotta. Tai no, 2vuotta ja 1 kuukausi.  :)

Juu, tämä vs.vääntö ottaa pattiin ihan huolella. Onneksi sain äitiyspolilta sensoroinnin ja sen avulla olen nyt sitten tarkkaillut sokereita. Niin ja tietty niiden klassisten verensokerimittausten. Tuo sensorilukema kun ei valitettavasti pidä aina paikkaansa, niin niitä mittauksia pitää sitten ottaa huolella ihan perinteisellä tyylilläkin. Sormenpäät on kovilla ja kun kirjoitan paljon koneella, niin on päiviä, että sormenpäitä oikein jomottaa. Nyt on ollut sitten muutamina viikkoina vs joka päivä matalalla. Ja parina viimepäivänä on ollut niin, että vs on ilman syytä noussut illalla/alkuyöstä yli kymppiin hitaasti mutta varmasti. Varmaan ne ovat jotain reaktiivisia korkeita. Hoba oli ennen raskautta mitatessa 6,3 ja nyt äitipolilla käydessä 6,0. Ihan tyytyväinen olin niihin.

Mulla oli muuten edellisessä raskaudessa aika matalat hobat 5,2 - 5,7. Siitä huolimatta lapsi syntyi viikolla 38+4 ja painoa oli 3800g. Ennen käynnistystä (joka päättyi kiireelliseen sektioon), sain kauheaa huutoa äitipolilla viikolla 37+?, että nyt se sikiö on sitten makrosominen ja tämä muksu on saatava heti ulos. Käynnillä mukana ollut miehenikin järkyttyi ja oli itseasiassa täysin varma siitä, että jotain hirveää tulee tapahtumaan synnytyksessä, kun lapsi on niin iso. Tästä sitten väännettiin kotona viikko ja käynnistyspäivänä menin sitten kuitenkin tuohon käynnistykseen, enkä vaatinut sektiota miehen painostuksesta huolimatta. Virhehän tuo oli, kun homma päättyi sitten kuitenkin siihen sektioon ja voin sanoa, että sain kyllä aika hirveät traumat erinäisistä syistä johtuen tuosta synnytysepisodista. Sitten lapsen syntymän jälkeen kukaan ei puhunut makrosomiasta enää mitään, mutta itselle jäi kuitenkin se käsitys, että muksu oli makrosominen.

Tämä oli pitkä alustus sille, että tässä raskaudessa on varmaan paras valmistautua henkisesti siihen, että lapsi on iso, enkä minä voi sille oikein mitään. Pahaltahan se tuntuu, että on voimaton tän diabeteksen edessä. Tilanne ei oikein ole kontrollissa, eikä sitä oikein voi kontrolliin saadakaan. Tai siis mun kohdalla näin.

Sori tää vuodatus, mutta nähtävästi tuo edellinen kokemus nostaa tunteet pintaan vieläkin.
Kirjattu

Snanna

  • Vieras
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #8 : Helmikuu 03, 2015, 13:17:14 ip »

Snanna, sulla ihan loppumetrit käsillä niin millanen suunnitelma on tästä eteenpäin? Onko siis tiedossa jotain eräpäivää, jolloin viimeistään aletaan käynnistämään tms? Ja millasia vauvan painoarviot ollu, siis nämä viimisimmät?

Tällä viikolla on lääkäri ja painoarvio parin viikon tauon jälkeen, tässä välissä olen ravannut vain käyrillä. Vauva on kasvanut nätisti aivan keskikäyrällä ja ainakaan verensokerit eivät ole antaneet syytä epäillä, että vauva olisi ottanut jonkun dramaattisen kasvupyrähdyksen tässä välillä. Ensi viikolla pitäisi alkaa viimeistään tapahtumaan, tosin sekin on aina vähän riippunut lääkäristä... Kuka sanoo mitäkin. Yksi uhkailee suoraan sektiolla ja toinen puhelee, miten annetaan mennä niin pitkälle kuin vain menee ja kolmas puhuu käynnistyksestä kun viikkoja on tasan 38+0, mikä siis koittaa ensi viikolla. Tosin mulla on tähän mennessä paikat kypsyneet jo vähän etuperoisesti, joten toivoisin luonnollista lähtöä tässä viikon sisään. Vauva tuntuu jo olevan kovin alhaalla ja suppareita on aikamoinen kirjo kivuttomasta tolkuttoman kipeään, mutta ei kuitenkaan mitään säännöllistä.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, vähän tuon mun edellisen viestin jälkeen soitti anoppi ja kävi suoraan utelemaan, että miten aion imettää ja mitä syödä imetyksen aikana ja hän voisi nyt tulla käymään kun kerran olet vaan kotona. Ilmoitin, että ei hänelle kuulu ja katsellaan sitten joskus kun muksu on syntynyt. Voi kun omalle äidille olisi noin helppo sanoa vastaan. Tai onhan se, mutta sen jälkeen tuntee turhaa syyllisyyttä.

Kiva kun tulit mukaan Pihlajanmarja, tänne saa vuodattaa. Tai niin olen ainakin itse tehnyt. ;) Minkä kokoinen sun esikko sitten loppujen lopuksi oli? Itsekin olen liikkeellä asenteella "pessimisti ei pety", mutta hiton hankala tässä on mitään pysyvää mielipidettä mistään muodostaa kun jokainen lääkäri on eri mieltä. Toivottavasti jonkinlainen loppusuunnitelma selviää tällä viikolla.
Kirjattu

Leppis

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 607
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #9 : Helmikuu 03, 2015, 16:24:14 ip »

miten aion imettää ja mitä syödä imetyksen aikana ja hän voisi nyt tulla käymään kun kerran olet vaan kotona. Ilmoitin, että ei hänelle kuulu ja katsellaan sitten joskus kun muksu on syntynyt. Voi kun omalle äidille olisi noin helppo sanoa vastaan. Tai onhan se, mutta sen jälkeen tuntee turhaa syyllisyyttä.

Äidilleni olen uskaltanut sanoa mitä mieltä olen milloin mistäkin, mutta hän ei ole onneksi juurikaan kommentoinut mitään muuta, kuin että muista nyt varoa ja muista nyt levätä.(Mikä on sekin aika ärsyttävää)

Anoppini on ollut oikeasti aika yllättävän etäinen. Ehkä höseltäminen alkaa, kun lapsi syntyy. Olen kaivanut varastoistani lankoja, kun omat käteni ei kestä neulomista, niin hän saa tehdä lapselle minun puolestani vaatteita vaikka kuinka paljon. Miehen sisko taas... Sunnuntaina oli heti käsi ojossa eteisessä (hyvä kun sain takin päältäni) mahaa taputtamassa ja lässyttämässä ja ihmetteli taas kaikki samat kysymykset kuin aina ennenkin. Mitä on makrosomia, ai oliko sulla jotain ongelmia kilpirauhasen kanssa, miksi sokereiden kanssa on niin vaikeaa, mitä ne sitten vaikuttaa jne jne...

Snanna: Sun sukulaisten kommentit tuntuu todella pahoilta. Susta tulee hyvä äiti! Toivottavasti saatte nauttia rauhallisuudesta ja olla kahdestaan. Toivottavasti muut ymmärtää kunnioittaa teidän toiveitanne.

Varmasti tosi ahdistavaa kun jokainen lääkäri on vähän eri linjalla. Johan siinä tulee ihan jakomielitautinen olo itsellekin, että ketä pitäisi uskoa. Toivotaan, että tulee luonnollinen synnytys, kun kerran jo alhaalla ollaan.

Tervetuloa Pihlajanmarja!

Mini: Vähän pohdiskelin samaa, kun laitoin papereita menemään, mutta ajattelin sitten että voihan perusterveellä äidilläkin syntyä lapsi jo vaikka viikolla 30, eli eihän sitä koskaan tiedä oikeasti, että milloin lapsi syntyy. Ehkä sitä sitten säädetään kelan kanssa, en tiedä. Pistin äitiysvapaani alkamaan pari päivää varhennettuna, että sain sen alkamaan kyseisen viikon maanantaina.
Ja tänään tuli Kelalta postia, jossa oli kerrottu budjetti seuraavaksi vuodeksi. Lähinnä tuli sellainen fiilis, että on kai pakko alkaa tekemään vuokratöitä sunnuntaisin joskus syksyllä, että saa vähän jotain ylimääräistä jostain.
Perhevalmennukset halusin kuukautta aikaisemmaksi, kuin mihin mut olisi LA:n perusteella laitettu, ja se sopi terkkarille ihan hyvin.
Kirjattu
"Kiva suku, kehnot geenit."

Neelia

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 510
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #10 : Helmikuu 03, 2015, 22:27:56 ip »

Onnea Pihlis plussasta! Sun edellistä taivalta seurasin mielenkiinnolla kuumeilijoiden puolelta kun odotit yhtä aikaa monen ystäväni (pussukka, sankilpe, sinppu) kanssa. Mukavaa että olet taas täällä!  :)

Mä oon järkyttynyt noista teidän sukulaisista!  :o
Onnekseni voin todeta että sekä omat vanhempani että appivanhempani eivät onneksi vaikuta samanlaisilta kuin teidän! Kyllähän kaikki utelee että mitä ne korkeat sokerit voi aiheuttaa mutta en mä jaksa kauhean tarkkaan alkaa selittämään noille ummikoille. Totean vain että ne luo omat haasteensa ja riskinsä. Piste. Äidilleni voin sanoa ja kertoa kyllä ihan kaiken. Ja tuntuukin että ollaan onneksi monesta asiasta yhtä mieltä.

Mutta muistakaa että jokainen tekee parhaansa ja on omalle lapselleen paras mahdollinen vanhempi!

Omasta navasta sen verran, en ole varma joko asiasta aiempaan ketjuun kirjoitin, että meidän toukka potkii. Tai nyrkkeilee. Tai jotain. Ei vaikuta mitenkään kauhean rauhalliselta tyypiltä...  ;D No onhan hänellä vielä aikaa rauhoittua vaikka se taitaa olla toiveajattelua.

Täällä ollaan jo yli puolenvälin! Hurjaa! Ensimmäiset lomapäivät takana ja on kyllä ihanaa kun ei tarvitse aamulla lähteä töihin! Saa maata vaikka koko päivän yöpaita päällä jos siltä tuntuu.
Tänään viikkoja 20+5!
Kirjattu

Jossu82

  • Jäsen
  • Viestejä: 136
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #11 : Helmikuu 04, 2015, 18:52:23 ip »

Toivotaan Snanna että pääsisit luomusti liikkeelle! :)

Tänään oli taas äitipolikäynti. Viikkoja tasan 35, vauvelin painoarvio 2500 g. Lääkäri sanoi että oikein sopusuhtaiselta näyttää, lapsivettä normaalisti ja kaikki muutenkin mallillaan. Viikon päästä seuraava kontrolli. Koitin kysellä tulevia suunnitelmia, luultavasti 37-38 viikolla aletaan käynnistämään ellei mitään yllättävää nyt tapahdu. Ja alatiesynnytys ehdottomasti suunnitelmissa kun kaksi aiempaakin käynnistystä on onnistuneet. Perjantaina sis.polille jolloin synnytyksen insuliinien suunnittelu ja ohjeistus. Oman toiveen mukaan insuliinit tullaan hoitamaan pistoksilla, olen niin piikkikammoinen etten ota yhtään ylimääräistä kanyyliä käsiini ellei aivan pakko ole.. :-\

Siinäpä oma napa, tsempit kaikille!  :)
Kirjattu

Snanna

  • Vieras
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #12 : Helmikuu 05, 2015, 16:42:02 ip »

Nyt on selvillä, että ensi viikon lopulla käynnistys, alkuviikosta vielä välitsekki. Vauva nyt himpun keskikäyrän yläpuolella, ei kuitenkaan mitään jättiläistä odotettavissa. Pitäisi jäädä pitkälti alle neljän kilon. Oli jo niin alhaalla ja lähtökuopissa, että päätä ei saanut vaivatta ultrattua. Lääkäri tsekkasi kuitenkin, että pitäisi mahtua maailmaan alakautta ilman vaikeuksia.

Sukulaiset olen sulkenut nyt mielestä kokonaan, ollaan miehen kanssa ihan kahden nyt niin kauan kuin on vielä mahdollista. Karmea väsymys ja inskan tarve tippuu kohinalla. Myös öisin supistelee säännöllisen epäsäännöllisesti, joten alan olla varovaisen positiivinen luomulähdön suhteen.

Se on menoa kohta! Jaksamista kaikille viikoista riippumatta. :-*
Kirjattu

Mini

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 618
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #13 : Helmikuu 05, 2015, 20:33:42 ip »

Snanna: Kyllä se vaan vaikuttaisi siltä, että kohta saat olla menossa!  :-*

Täällä käyty ar- ultrassa, jossa pikkuinen papunen oikeassa paikassa ja mini sydänkin siellä jo sykki tiuhaan tahtiin!  :-* Huomenna NKL- käynti.

Tuntuu, että tämä eka kolmannes oikein matelee. Koko ajan jännittää, pysyykö pikkuinen matkassa mukana.
Kirjattu
D1 -91
Apidra A-C Spirit Combo pumpussa 04/2012

Hipsuliina

  • Vieras
  • Viestejä: 17
Vs: Raskaana olevien talvi-kevät kuulumiset 2015
« Vastaus #14 : Helmikuu 06, 2015, 08:58:03 ap »

Moikkamoi kaikille "kollegoille".

En ole vuosien saatossa ollut ajtiivinen kirjoittelija mutta moneen murheeseen olen kohtauspaikasta saanut henkistä apua. Kiitos siis teille.

Meillä yritystä vuodesta 2009 ja vihdoin 2012 haettiin apua joka rauhalliseen tahtiin on edennyt niin, että sydämeni alla jumpsuttaa pieni sydän viikolla 25+0. Hankalasta taustasta johtuen tuntuu edelleen uskomattomalta kantaa lasta sisälläni. Omaa lasta,elävää ihmistä.

Olen d1 vuodesta 1985 ja koko nuoruusaikani meni humpatessa välinpitämättömänä 8-10 % hobiksilla. Raskauslupaan piti päästä kun hoitoja aloitettiin, voi itkua ja hampaiden kiristelyä. Kerran otettiin kesken hormonihoitojen lupa pois kun oli pompsahtanut takaisin 8,3. Mutta lohdutukseksi kaikille omassa tilanteessa epäuskoisille: raskauden ajan hobis on ollut PIENELLÄ vaivalla 6,3-6,1%. Älkää kysykö miten sen tein, en itsekään ymmärrä mutta olen kiitollinen. Pumppuhoito ja sensorointikaudet ovat pelastaneet minut.

Vauveli kasvaa käyrillä ja masu on luonnottoman suuri. Ihana. Itse olin jo ennen raskautta ylipainoinen (bmi 31) ja nyt 26 viikolle paino on noussut 3+ kiloa. Liikkumisen vähyys tekee painonhallinnasta haastavaa, olen ollut jo 5 viikkoa sairaslomalla erittäin hankalien lanneselän Si-kipujen kanssa. Kivut paitsi hankaloittavat elämää kun ei pysty kauaa lepäämään,seisomaan,makaamaan tahi kävelemään niin myös nostattaa verenpainetta, olen kova stressaamaan. Sairaslomalla "ei pitäisi" stressata mutta minkäs teet kun keho laittaa vastaan.

Silti enemmän kuin onnellinen! Köpötellenkin ehtii paikasta toiseen ja uimahallin mummut ja papat ovat tulleet tutuiksi aamukäynneillä. Sanoisin vielä oman kokemukseni Naistenklinikalta: olen erittäin tyytyväinen diabeteskätilöiltä saamaani hoitoon ja tukeen ja sähköisen viestinnän helppouteen. Vastaanottoajat ovat siellä aina myöhässä, mutta kyseessä onkin meidän vaativien yksilöiden tarkasta ja vaativasta hoivasta..

Kevättä kohti

(Esikon laskettu aika 22.5.2015)
Kirjattu
Ei minusta nuorallatanssijaa tule, niin vaikea pitää tasapainoa yllä...

Dm -1985, Medtronic & Humalog.
 

Linkkejä