Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6812 jäsentä  •  415813 viestiä  •  19849 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Triuvare IT-tuki, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Miksi minä vihaan diabetestä?  (Luettu 31677 kertaa)

DyingOfPsychosis

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Miksi minä vihaan diabetestä?
« : Joulukuu 09, 2014, 23:13:40 ip »

En jaksa/ halua kirjoittaa tänne järkyttävän pitkää elämäntarinaani, joten yritän tehdä asiani selväksi nopeasti.
Olen nyt juuri viisitoista vuotta täyttänyt ja tiedän,  että näin lyhyen ajan jälkeen minulla ei vielä ole oikeutta valittaa, mutta olen lopen kyllästynyt diabetekseen. Minulle todettiin tyypin yksi diabetes kun olin kaksivuotias, mikä tekee nyt n. 13 vuotta diabeteksen kanssa eloa. Olen myöskin kaikista tiedossa olevista sukulaisistani ainut, joka on sairastunut diabetekseen.

Koko elämäni ajan muut ihmiset ovat pitäneet minua outona, sillä tässä erittäin pienessä kaupungissa ei usein tapaa paljoakaan diabeetikkoja. Koulussani olen ainut. Minua on kiusattu kyseisestä aiheesta ikuisuuksia ja vasta hetki sitten tilanne rauhottui ja kiusaaminen loppui. Nyt minua vain oudoksutaan.

Minun ystäviäni ei kiinnosta millään tasolla asiat, joita käyn läpi. Jos sanon, että "hiukseni ovat huonosti" saan paljon enemmän myötätuntoa, kuin jos sanoisin "kolautin juuri vahingossa sensorin seinään ja se sattui aivan jumalattomasti". Se on tietysti 100% ymmärrettävää, sillä jos he eivät ymmärrä tai osaa reagoida, niin usein sitä ei tietystikään sano mitään. Kuitenkin pieni "Voi" tai vaikka "No höh" olisi ihan mukavaa sillä tämän kanssa tuntuu jatkuvasti niin yksinäiseltä.

Olen hoitanut sairautta suurimmalti osalti itsekseni jo kymmenenvuotiaasta asti. Sain niillämain insuliinipumpun ja opettelin pistämään kanyylin itse. Kun käytän sensoria, pistän myös sen itse. Minulla on melko korkea kipukynnys joten pistokset eivät oikeastaan koskaan satu pahemmin, mutta silti ajatus siitä, että voisin joskus (tämäkin on käynyt minulle) osua erittäin huonoon paikkaan, kuten hermoon, stressaa minua aina pistettäessä.

Myös sensori on erittäin raivostuttava laite.
Minä pidän sensoria aina käsivarressani, koska se toimii parhaiten siinä. Kuitenkin suurissa väkijoukoissa ja mm. Koulussa sensorin kanssa on erittäin vaikea olla. Sensori kolahtaa helposti seinään tai ovenpieleen, mikä ei pelkästään ole hiukan kivuliasta vaan myös huolestuttavaa. Minun sensorini on myös alkanut näyttää erikoisen paljon valheellisia arvoja. Vanhempani sanovat, että se johtuu siitä, kun sensori mittaa eri kohdasta kuin sokerimittari, mutta mielestäni se ei vielä selitä kymmenen yksikön heittoa. Tämä aiheuttaa myös ongelmia nukkumisen kanssa ja koulussa sillä sensorin jatkuva hälytys häiritsee merkittävästi molemmissa ja useammassakin tilanteessa.

Viimeiseksi tahtoisin vielä sanoa, että minua jurppii muiden ihmisten asenne..
Tiedän, että he eivät voi ymmärtää jotain mitä he eivät ole itse kokeneet, mutta silti diabeteksen aliarviointi ja muihin sairauksiin vertailu on ehkä rasittavin asia mitä minä tiedän. Vaikka muut eivät sitä ymmärrä, niin diabetes hankaloittaa minun elämääni mitä arkisimmissa asioissa. Vaatteiden pukeminen on hankalaa kanyylin, pumpun ja pumpun letkun takia. Kanyyli on aina edessä ja jos letku on liian lyhyt se kiristää. Jos kanyyli on reidessä, housut pitää nostaa kanyylin yli, jottei se jää kiinni ja repeydy irti ihosta.
Pumppu ja sensori voivat tosissaan ryövätä minulta yöunet.
Korkeat ja matalat sokerit ovat katmea olotila. Jos minun verensokerini pääsee tippumaan alle kahteen tai yhteen, niin oloni on sanoinkuvaamattoman tukala ja ahdistunut. Menetän tajuntani tosin vasta alle yhden verensokereilla. Korkeilla sokereilla taas on levoton ja ärsyyntynyt, sekä erittäin janoisa olo.
Tulee osata ja muistaa paljon erilaisia asioita, joita muiden ei tule osta tai muistaa, kuten verensokerien mittaus, laitteiden patterit, insuliinipumpun säiliö, korjausinsuliinin määritys, hiilihydraatit, pumpun käyttö yms.
Jos sokerit laskee alle neljän illalla, en saa unta.
En voi syödä luokassa jos sokerit laskevat alas ja se häiritsee oppimista. Todella tukalassa tilanteessa pyydän kyllä opettajalta että voisin hetkeksi lähteä luokasta ja käyn vaikka käytävässä syömässä.
Muille ihmisille diabeteksen ainut huono puoli on itsensä piikittäminen. "Mietippä jos sinulla olisi syöpä. Siihen VOI vaikka kuolla" Me elämme yhtälailla toinen jalka haudassa. Jos me laiminlyömme hoitoa, saamme lisäsairauksia ja jos emme hoida yhtään, mekin VOIMME kuolla. On totta, että me voimme elää täysin 'normaalia' elämää tosin kuin he, hoidon aikana, mutta hoidon jälkeen.. Minä säälin jokaista ihmistä, jolla on syöpä, tai muu yhtä vakava sairaus ja toivon teille vain parasta. Toivottavasti te parannutte, sillä teillä on vielä mahdollisuus. Mutta ainakin tällä hetkellä, me, tyypin yksi diabetestä sairastavat ihmiset emme voi parantua.


(Anteeksi kirjoitusvirheistä ja 'masentavasta' aiheesta, sekä ylipitkästä viestistä. Toivon tosiaan, etten sanonut nyt huomaamattani mitään väärää ja loukannut jotakuta. Jos teillä on ollut sananlaisia kokemuksia kuulisin niistä mielelläni.
-DOP)
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 09, 2014, 23:25:23 ip kirjoittanut DyingOfPsychosis »
Kirjattu

Pläski

  • Veteraani
  • Viestejä: 1925
  • ♂ D2
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #1 : Joulukuu 10, 2014, 17:03:29 ip »

Minun mielestäni sinun kannattaisi jutella kouluterveydenhoitajan kanssa noista asioista. Paljon voi muuttaa asioita paremmiksi tai vähemmän haittaaviksi. Asenteista lähtien.
Kirjattu

Kide

  • Veteraani
  • Viestejä: 2023
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #2 : Joulukuu 10, 2014, 17:31:58 ip »

Olen nyt juuri viisitoista vuotta täyttänyt ja tiedän,  että näin lyhyen ajan jälkeen minulla ei vielä ole oikeutta valittaa, mutta olen lopen kyllästynyt diabetekseen. Minulle todettiin tyypin yksi diabetes kun olin kaksivuotias, mikä tekee nyt n. 13 vuotta diabeteksen kanssa eloa.

...
 Jos teillä on ollut sananlaisia kokemuksia kuulisin niistä mielelläni.

Kai vähän vanhempikin voi jotain vastata?  :) Tottakai sinulla on oikeus "valittaa". Minusta tekstisi ei edes ole valittamista, kerrot miltä tuntuu. Hyvä että kerrot! Olet jaksanut jo pitkän aikaa tämän riesan kanssa.

Tekstisi kuvasi selkeästi, mitä arki tämän pannahisen kanssa voi olla. Liitto tekee juuri tutkimusta aiheesta, mikä sairaudessa kuormittaa eli purkauksesi on suorastaan ajankohtainen.

En ala ohjeita antaa, kun tuskin niitä tarvitset etkä niitä edes pyydä. Varmasti et ole ainoa, joka vihaa tätä tautia! Toivottavasti muutkin nuoret kirjoittaisivat kokemustaan, kun sellaisista haluaisit lukea. Meillä sinua vanhemmilla on kylläkin monella ihan samoja tuntemuksia.

Välillä haaveilen yhdestä päivästä elämässä, jolloin sokereita, syömisiä, boluksia tms. ei tarvitsisi kertaakaan ajatella.  ::)
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 10, 2014, 17:34:29 ip kirjoittanut Kide »
Kirjattu
♀, labiili D1 vuodesta 77, LDN:än ansiosta vähemmän labiili :)
09/2012 alkaen Paradigm Veo, jossa ensin Humalog, 29.6.2013 alkaen NovoRapid
Matala-annoksinen naltreksoni (LDN) 04/2014, jolla S-Insu-Ab  pudonnut 56 % -> 12 %

Heiji

  • Intoilija
  • Viestejä: 267
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #3 : Joulukuu 10, 2014, 18:48:24 ip »

Minustakaan kirjoituksesi ei ollut valittamista, vaan mietit sairastamisen nurjia puolia eri kantilta. Hyvä että uskalsit kirjoittaa :)
Itse olen sairastanut vasta vajaa kaksi vuotta ja samoja asioita manailen mielessäni itsekin. Olen myös suvussani ja kaveripiirissäni ainoa, joka tätä sairastaa ja pystyn samaistumaan tuohon yksin olemisen tunteeseen, onneksi on tämä kp vaikkei niin ahkerasti tule kirjoiteltua. Kavereille voi kyllä jutella asiasta, mutta aika saman suuntaista kommenttia sieltä tulee.

Tsemppiä ja kirjoittele jatkossakin! ;)
Kirjattu
-D1 5/2013
-Levemir + NovoRapid
Kun itse tekee, saa mitä tulee..

DyingOfPsychosis

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #4 : Joulukuu 10, 2014, 22:16:05 ip »

Kiitoksia paljon vastauksistanne.
Harvoin sitä itsekkään tulee millään keskustelupalstalla avauduttua, mutta noita teidän viestejä lukiessanne tuli vain hyvä mieli siitä, että nyt kerran päätin kokeilla. :)
Ja tottahan se on, asenteessani on muuttamista, enkä yritä puolustella sitä. Näihin kouluterveydenhoitajiimme en kuitenkaan luota tällaisessa tapauksessa, vaikka olenkin kiitollinen siitä, että neuvoit minua. Puhun varmaan diabeteslääkärin kanssa.
Eiköhän tästä vielä ylitse pääse kun menee tämä murrosiän 'angsti' muutenkin kokonaisuudessaan ohi. ^^
Kirjattu

vokaali

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 712
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #5 : Joulukuu 10, 2014, 22:37:58 ip »

Moikka!

Muita diabeetikkonuoria ja ajatustenvaihtoa löytyy Facebookista Diabetes - Nuoret -ryhmästä. :)
Kirjattu
Ykkösdippis kera pumpun ja silleen.

Kide

  • Veteraani
  • Viestejä: 2023
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #6 : Joulukuu 10, 2014, 22:54:26 ip »

Hyvä! Jaettu harmi kummasti helpottaa, varsinkin jos vastapuoli on kokenut samoja tunteita samojen asioiden takia ja osoittaa vähänkään ymmärrystä.  ;) 

Minusta olisi tosi mukava, jos nuoret löytäisivät vertaisiaan täältäkin. Tervetuloa rokeasti mukaan!  :D
Kirjattu
♀, labiili D1 vuodesta 77, LDN:än ansiosta vähemmän labiili :)
09/2012 alkaen Paradigm Veo, jossa ensin Humalog, 29.6.2013 alkaen NovoRapid
Matala-annoksinen naltreksoni (LDN) 04/2014, jolla S-Insu-Ab  pudonnut 56 % -> 12 %

Tilulilu

  • Intoilija
  • Viestejä: 307
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #7 : Joulukuu 11, 2014, 21:27:15 ip »

Kertakaikkiaan hyvin olet kirjoittanut!! Vaikka olen sinua vanhempi käyn mielessäni (edelleenkin) silloin tällöin täysin samoja pohdintoja. Ihan tuli tippa linssiin. Minä näet sairastuin 17-vuotiaana ja silloin kaverit juurikin vetivät tuon syöpä-kortin kehiin. Paras ystäväni vouhkotti juurikin tuota: "on niin huono hiuspäivä ja persekkin niin levee"-mantraansa, kuin itse pähkäilin vain verensokereiden omituisia kiemuroita ja yritin pysyä skolessa tolpillani. Hiljalleen alkoi jurppimaan lähestulkoon kaikki kaverit siinä ympärillä. Minä kirjoitin muistaakseni johonkin lehteen fiiliksistä ja heti tuntui vähän helpommalta hengittää. Onneksi nykyään on olemassa nämä vertaisryhmät ja fb. Näistä saa vähän tukea ja tunnetta ettei ole yksin tämän asian kanssa.
Kirjattu
Pumppu Humalogilla kesästä 2012.

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17403
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #8 : Joulukuu 12, 2014, 21:19:53 ip »

Mielettömän kypsästi ja fiksusti kirjoitat! Todella hienosti!  :)

Minäkin olin lapsena ja nuorena se kummajainen niin kaveripiirissä kuin koulussakin eikä suvussani ollut muita diabeetikoita. Ekat kunnon diabeetikkoystävät olen saanut vasta aikuisena ja heidätkin löysin täältä KP:n kautta.  :)

Usko tai älä, niin ikäkin vaikuttaa vähän tämän deen kanssa selviämiseen. Sulla on kuitenkin hommat hyvin hanskassa ja tiedostat sen mitä tapahtuu jos jätät itsesi hoitamatta. Se on tärkeää ymmärtää vaikkei aina menekään hyvin ja sokerit elävät omaa elämäänsä.

Mullakin on pumppu ja tärkeissä jutuissa tai esim. yöksi laitan sensorin hälyt pois päältä. Näin piippaukset eivät häiritse sen enempää minua kuin ketään muutakaan ja voin välillä kenenkään huomaamatta vilkaista sensorin lukemia.  ;)

Oletko kokeillut koskaan laittaa sensoria reiteen? Mulla se toimii siellä hyvin ja on myös suojassa kolhuilta. Käsivarresta se irtoaisi varmaan alle sekunnissa ja pumpun kanyylitkin jää multa joskus vessan ovenkahvaan kiinni!  ;)

Lopuksi tahtoisin vielä sanoa, että kyllä asia on niin, ettei toista diabeetikkoa voi täysin ymmärtää kukaan muu kuin toinen diabeetikko! Karua mutta totta ja tämän asian kanssa meidän on opittava elämään, tahdoimme tai emme.

Olet aktiivinen ja reipas, yritä etsiä ikäistäsi vertaistukea! Saamasi vinkki fb:n Nuoret-ryhmästä on kyllä kokeilemisen arvoinen!

Kaikkea hyvää sulle!  :)

Toukkis
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

DyingOfPsychosis

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #9 : Joulukuu 13, 2014, 11:16:16 ap »

Jälleen kerran, aivan valtavasti kiitoksia vastauksistanne. Ette usko kuinka onnelliseksi se oikeasti tekee minut kun tulen tänne ja luen, että mitäs on oikein vastailtu ja näen teidän kaikkien todella koskettavatkin viestinne.

On totta, että muiden, samojen asioiden kanssa tuskailevien ihmisten löytäminen ja heille puhuminen on todella vapauttavaa ja mahtavaa, että muut ymmärtävät nämä pienetkin arjen haasteet, joita me diabeetikot kohtaamme.

Olen kokeillut laittaa sensoria reiteen, mutta minulla se ei toiminut tai näytti hurjasti valheellisia arvoja, joten siirryttiin sitten diabeteslääkärin suosituksesta pistämään sensoria käsivarteen. Siinä on omia huonoja puoliaan ja pistospaikat ovat todella rajatut, jottei mm. osu kohtaan, jossa veri alkaa pulppuamaan sensorin alitse tai kohtaaan, jossa sensori sattuu niin jumalattomasti että se pitää siirtää, mutta nyt se ainakin toimii. Voisi kyllä vielä kerran kokeilla jos se nyt alkaisikin toimimaan reidessä.

Uskokaa tai älkää, mutta minä oikeastaan poistin juuri puolitoista vuotta sitten FB tunnukseni, enkä tahdo loukata ketään FB.n käyttäjää sanoessani, etten ajatellut ottaa FB.tä enää käyttöön. Facebook ei oikein ollut se minun juttuni. Kohtauspaikka on minulle juuri hyvä.

Kiitoksia siis teille kaikille aivan mahtavista vastauksistanne, tuestanne ja neuvoistanne. Kaikkea hyvää teillekkin! :)
Kirjattu

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17403
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #10 : Joulukuu 13, 2014, 13:11:16 ip »

Hei taas!  :)

Ihan OK tuo ettet tykkää facebookista.  ;) Ja ollaanhan me täällä!  :)

Varmaan ajan kanssa nuoremmatkin huomaa tämän ketjun ja toivottavasti uskaltautuvat vastaamaankin.  ;)
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

1-tyyppi

  • Vieras
  • Viestejä: 18
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #11 : Joulukuu 15, 2014, 20:49:37 ip »

Erittäin hyvä avautuminen! Itselläni takana vasta muutama kuukausi ja olen samanlaiseen ymmärtämättömyyteen törmännyt. Yksi kommenttikin  oli että "eihän tuossa ole mitään kun vaan pistää piikkiä". Sitä keskustelua en jaksanut edes alkaa vääntämään.

Jäin ihmettelemään, että miksi ihmeessä et voi korjata sokereitasi kesken opetuksen. Kyllähän sen pitää olla mahdollista tällaisen sairauden kanssa!
Kirjattu

DyingOfPsychosis

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #12 : Joulukuu 15, 2014, 21:51:53 ip »

No, se on oikeastaan hiukan noloa.
Minulla ei ole mikään korkein itsetunto, eikä vuosia jatkunut kiusaaminen ole tehnyt asiasta yhtään parempaa. Kerran kutosella, sokerini laskivat niin alas että kuvat sumenivat silmissäni ja puhe kuulosti täydeltä siansaksalta ja silloin minä kaivoin repustani myslipatukan ja aloin syödä. No meillä oli opettajan kanssa sopimus siitä, että jos sokerit laskee, niin minä hoidan itse, joten hän ei sanonut mitään. Kuitenkin kohta yksi luokkamme idiooteista alkoi huutaa kovaan ääneen, että "Miks toi voi vaan mussuttaa täällä ja me muut ei saada?"- sekä muita asioita. Eihän se ollut pahasti sanottu minusta, mutta asiasta niin suuren numeron tekeminen oli minusta hyvin kiusallista. No myöhemmin otin siripirejä mukaan kouluun ja kun sokerit laski, söin niitä. Opettaja kuitenkin huomasi sen ja luuli minun syöneen karkkia, joten jouduin selittämään hänelle koko luokan tuijottaessa ja naureskellessa, että olin syömässä siripirejä, koska verensokerini oli laskenut.

Myöhemmin, kun sain pumpun, ja siirryin yläasteelle, niin jos pumppu huusi tunneilla, minun piti aina uudestaan selittää millekkin opettajalle, että se ei ole puhelin, eikä pelikone vaan insuliinipumppu ja koska luokkani on nyt oikeastaan kamalampi kuin aiemmin niin se ei ollut helppoa. Nytkin opettajia on vaihtunut paljon, joten minä päätin oikeastaan 'itsesuojelu'syistä olla syömättä mitään tunneilla ja yrittää pitää sokerit niin tasasina, ettei minun nyöskään tulisi laittaa korjausinsuliinia. Minä voin vielä näppäillä pienen näppäinyhdistelmän pumppuun ja korjata sokerit, jos pakollista, mutten missään tapauksessa tahdo syödä kesken tuntien. :/ Nykyään siitä tulisi varmaan suuri kasa 'lihavuus', 'ahminta' ja/ tai 'lellinttää' - vitsejä.

Toivon, että sait vastauksen kysymykseesi, vaikkei se kovin hyvä vastaus olisikaan. ^^
Kirjattu

Pläski

  • Veteraani
  • Viestejä: 1925
  • ♂ D2
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #13 : Joulukuu 16, 2014, 08:45:18 ap »

Minun mielestä noissa tilanteissa luokalle pitäisi tehdä opettajan toimesta selväksi, että sinä tarvitset joskus syödä sokeripitoista syötävää. Jos he eivät tiedä asiasta, heille pitäisi siitä informoida.
Kirjattu

VAK

  • Matkailija
  • Viestejä: 83
Vs: Miksi minä vihaan diabetestä?
« Vastaus #14 : Joulukuu 16, 2014, 09:06:10 ap »

No, se on oikeastaan hiukan noloa.
Minulla ei ole mikään korkein itsetunto, eikä vuosia jatkunut kiusaaminen ole tehnyt asiasta yhtään parempaa. Kerran kutosella, sokerini laskivat niin alas että kuvat sumenivat silmissäni ja puhe kuulosti täydeltä siansaksalta ja silloin minä kaivoin repustani myslipatukan ja aloin syödä. No meillä oli opettajan kanssa sopimus siitä, että jos sokerit laskee, niin minä hoidan itse, joten hän ei sanonut mitään. Kuitenkin kohta yksi luokkamme idiooteista alkoi huutaa kovaan ääneen, että "Miks toi voi vaan mussuttaa täällä ja me muut ei saada?"- sekä muita asioita. Eihän se ollut pahasti sanottu minusta, mutta asiasta niin suuren numeron tekeminen oli minusta hyvin kiusallista. No myöhemmin otin siripirejä mukaan kouluun ja kun sokerit laski, söin niitä. Opettaja kuitenkin huomasi sen ja luuli minun syöneen karkkia, joten jouduin selittämään hänelle koko luokan tuijottaessa ja naureskellessa, että olin syömässä siripirejä, koska verensokerini oli laskenut.

Myöhemmin, kun sain pumpun, ja siirryin yläasteelle, niin jos pumppu huusi tunneilla, minun piti aina uudestaan selittää millekkin opettajalle, että se ei ole puhelin, eikä pelikone vaan insuliinipumppu ja koska luokkani on nyt oikeastaan kamalampi kuin aiemmin niin se ei ollut helppoa. Nytkin opettajia on vaihtunut paljon, joten minä päätin oikeastaan 'itsesuojelu'syistä olla syömättä mitään tunneilla ja yrittää pitää sokerit niin tasasina, ettei minun nyöskään tulisi laittaa korjausinsuliinia. Minä voin vielä näppäillä pienen näppäinyhdistelmän pumppuun ja korjata sokerit, jos pakollista, mutten missään tapauksessa tahdo syödä kesken tuntien. :/ Nykyään siitä tulisi varmaan suuri kasa 'lihavuus', 'ahminta' ja/ tai 'lellinttää' - vitsejä.

Toivon, että sait vastauksen kysymykseesi, vaikkei se kovin hyvä vastaus olisikaan. ^^

melko samanlaista ollut kymmeniä vuosia sitten, kun itse olin nuori. Jotkut kadehtivat, kun kävin välipalalla välitunnilla. Tunnilla en muistaakseni koskaan syönyt. Silloin piti mennä enemmän ns. perstuntumalla. Ei ollut sensoreita, eikä pumppuja. Verensokerin mittaus oli sellainen muutaman minuutin kestävä operaatio, ettei sitä koulupäivän aikana tehty, vaan kotona. Sitten kun kynät syrjäyttivät ruiskut, niin elämä helpottui paljon, kun oli koulussakin helpompi pistää. Ei tarvinnut sählätä ruiskun ja insuliinipullon kanssa.
Kirjattu
 

Linkkejä