Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6620 jäsentä  •  413690 viestiä  •  19654 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi sari65, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: vanhemmista...  (Luettu 13214 kertaa)

genko

  • Vieras
  • Viestejä: 2
vanhemmista...
« : Elokuu 25, 2014, 11:44:59 ap »

 Eli joo, oon kutosluokalta asti sairastanu diabetesta ja nyt oon lukion ykkösellä.  Hoitotasapaino ei oo kauheen hyvä ollu pitkään aikaan ja niin. Jotenkin motivaatio on täysin kadoksissa enkä uskalla sanoa jos sokerit ovat korkealla, jos ees mittaan. Tossa eilen kokeilin mitä tapahtuis jos sanoisin että sokeri on 16...äiti otti tän ihan hyvin mutta illemmalla kun kaveri lähti nii johan tuli iskältä saarna ja heti epäili olinko ees yrittäny korjata tätä koska join vettä  :-\

Sairaalakäynti on tällä viikolla ja tiiän että sieltä ei tuu hyviä tuloksia ja nyt sitten pelkään mitä noi vanhemmat siitä ajattelee, ja joo tiedän että tää on mun sairaus eikä niiden mutta mulla sattuu elinolot vaihtumaan tosi nopeaan yhdenkin huonon jutun sattuessa

Elieli onko kukaan nyt tai ollut samanlaisessa tilanteessa ja jos on nii miten siellä pärjätään asian kans?
Kirjattu

Kide

  • Veteraani
  • Viestejä: 1978
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #1 : Elokuu 25, 2014, 17:30:04 ip »

Tervetuloa genko mukaan palstalle!  :) Toivottavasti saat ikäisiltäsi vertaiskokemuksia.

Nuoruus, huono tasapaino ja syyllisyys ovat liiankin hyvin omassa muistissani, vaikka ikää on minulla jo "vähän" enemmän kuin lukioikä.

Se nyt ainakin on selvää, etteivät rähinä ja saarnat ole paras motivointikeino, kun varmasti huonot tulokset harmittavat itseä ihan tarpeeksi ilman lisämoitteitakin.  :-\
Kirjattu
♀, labiili D1 vuodesta 77, LDN:än ansiosta vähemmän labiili :)
09/2012 alkaen Paradigm Veo, jossa ensin Humalog, 29.6.2013 alkaen NovoRapid
Matala-annoksinen naltreksoni (LDN) 04/2014, jolla S-Insu-Ab  pudonnut 56 % -> 12 %

MiniMi

  • Veteraani
  • Viestejä: 2495
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #2 : Elokuu 26, 2014, 14:41:41 ip »


Elieli onko kukaan nyt tai ollut samanlaisessa tilanteessa ja jos on nii miten siellä pärjätään asian kans?
Tervetuloa munkin puolesta genko ja ikävä, että Kiteen lailla mulla ei ole antaa sulle samanikäisen neuvoja tai kokemusta vaan kuulun vanhempaan kastiin.
Olen kuitenkin ollut samanlaisessa tilanteessa nuoruudessa ja siitä seuraukset olivat melko tuhoisat. Päässäni soi yhä vielä äitini painokkaat sanat: "sä et TARVITSE tota leipää", kun ulkopuurteiltaani tulin sisälle välipalalle tosi nälkäsenä ja otin yhden näkkärin lisää kun se vaan maistui niin hyvältä.... Muitakin samantyyppisiä juttuja tapahtui vanhempieni "kasvatusmetodissa" useesti. Pikkuhiljaa  musta tuli salasyöppö (söin siis silloin kun äidin silmä vältti, vaikkei nälättänytkään), salaaja ja valehtelija sekä totuuden vääristäjä. Pidin siis vanhempani tyytyväisinä, mutta tein itselleni erittäin paljon hallaa (minkä sain huomata vasta paljon paljon myöhemmin).
Minusta on mahtavaa, että olet löytänyt tänne, jossa saat "tuulettaa" mieltäsi eikä sun tarvitse häpeillä tai salata tuntemuksiasi mitenkään.
Ymmärrän vanhempiasi siinä, että he varmasti huolehtivat tekemisistäsi koska olet heille rakas. Mielestäni he eivät vaan tee sitä kovin kannustavalla tavalla (mikäli nyt luin tekstiäsi oikein ymmärtäen).
Suuret tsempit sulle D-arjen pyöittämisessä. Toivottatvsti kirjottelet tänne mietteitäsi vastakin. (yritän olla sekaantumatta tähän nuoret ja diabetes-ketjuun liikaa ;D ;) )
Kirjattu
D1 vuodesta -72 + "kaikki" liitännäiset + vähän muitakin juttuja
Kokemus on hyvä opettaja,joka lähettää sikamaisen kalliita laskuja

sansu

  • Intoilija
  • Viestejä: 262
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #3 : Elokuu 26, 2014, 17:41:18 ip »

Mäkään en enää oo hirveen nuori, mutta sotkeudun tähän silti :) Jos sulla on hyvä lääkäri, tai d-hoitaja, niin niiltä voi kysyä neuvoa, mitä kannattais eka tehdä, että sais kaikkein pahimmat ongelmat pois (ja mahdollisimman helposti). Kaikkee ei kannata kokeilla korjata kerralla, mutta yhen pienen asian muttamisella vaikka joka kuukausi voi saada jo paljon paremman tasapainon. Ja täältäkin saa apua, kysymällä tai vanhoja ketjuja lukemalla! Et oo todellakaan ainoo, jolla on ollut huono tasapaino nuorena (tai vanhempanakin) ::)

Itelläkin meni aikoinaan hermot just tohon vanhempien säätämiseen. Oon ite jättäny kertomatta huonoja tuloksia, ja kaveri mittas verensokeria paljon laimennetusta mehusta. Kumpaakaan en voi suositella, varsinkaan jos tossa jälkimmäisessä tapauksessa jättää oikeen verensokerin mittaamatta  :o

Voit ehkä ottaa vanhempies kanssa puheeks, kuinka paljon sua ärsyttää niiden kommentit (varsinkin, jos yrität jo korjata ite asioita, ja ne tulee vaan valittamaan). Ite en olis tähän pystyny. Tilanne kuitenkin parani mun kohdalla koko ajan, kun tulin vanhemmaks, ja kun muutin omilleni heti lukion jälkeen, kyseli äiti korkeintaan hobista kerran vuodessa.
Kirjattu
D1, Apidra&Lantus

vokaali

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 712
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #4 : Elokuu 26, 2014, 19:32:26 ip »

Kaikille muille kiitos vastauksesta. :)

Ajattelin tähän laittaa infoa että lisäilen tässä juuri ketjun aloittajaa Facebookiin perustettuun salaiseen nuorten diabetesryhmään jossa on jo paljon porukkaa ja kivoja juttuja. Esimerkiksi minulle yksityisviestin lähettämällä voi muutkin saada lisätietoa. Varmaan Diabetesliiton Tiedotus (Johanna) myös tietää asiasta tällä palstalla, en nyt oikein tiedä pitäisikö tässä ohjata jonkun virallisemman tahon puoleen vai ei.
Kirjattu
Ykkösdippis kera pumpun ja silleen.

Diabetesliiton tiedotus

  • Administrator
  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 1171
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #5 : Elokuu 27, 2014, 10:26:38 ap »

Hyvä Vokaali kun muistutit, eli perustimme Facebookiin nuorille diabeetikoille suljetun vertaistukiryhmän, joka on osa Diabetesliiton nuorille tarjoamaa kokonaisuutta, jossa on mykana myös Inspis-verkkojulkaisu.

FB-ryhmä löytyy haulla Diabetes Nuoret. Tervetuloa kaikki 13-25 vuotiaat diabeetikot.

Inspistä pääsevät lukemaan kaikenikäiset, ja siellä on varmasti kiinnostavaa luettavaa monille aikuisemmillekin tyypin 1 diabeetikoille ja diabeetikkolasten ja -nuorten vanhemmille:
www.diabetes.fi/inspis

terv. Johanna, DLT
Kirjattu

genko

  • Vieras
  • Viestejä: 2
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #6 : Elokuu 27, 2014, 15:08:49 ip »

Kiitos ihan hirveesti näistä vastauksista, elin vähän pelossa että oon ainoa kuka tällaseen tilanteeseen on päätyny...varsinkin kun vanhemmat toitottaa että mä olen ainoa diabeetikko maailmassa kellä on huono tasapaino ja kaikki muut on onnistunu heti. Juu ja liityin siis tuohon ryhmään, kiitos ilmotuksesta :)

Mutta joo, kiva (tai no, ikävä) kuulla että muillakin vanhemmat säätää tai on säätäny hullun lailla eikä ymmärrä tilannetta. Täällä vain sattuu olemaan niin että vanhemmat haluaa mun hoitavan tätä sen takia, ettei kaikki lekurit ja psykat juokse niiden perässä, eli vaikea tässä on uskoa että haluis mun voivan oikeastaan mitenkään paremmin.
Kirjattu

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17358
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #7 : Elokuu 27, 2014, 17:32:55 ip »

Mitäs jos lakkaisit ajattelemasta vanhempiasi ja alkaisitkin miettiä omaa elämääsi ja kaikkea sitä kivaa, mitä haluat tehdä?  ;)

Monta kertaa jo opiskelemaan lähteminen ja omaan kämppään muutto rauhoittaa kummasti tilannetta. Jos vanhemmat silloinkin pyrkii liikaa tulemaan sun alueelle, niin ilmoita, että laitat vaikka tekstarin joka ilta heille niin he tietävät sun olevan hengissä.

Itseni kohdalla kotoa muuttaminen merkitsi ihanaa vapautta, mutta myös vastuun ottamista ja aina en siihen pystynyt. Sokerit seilasi miten sattui enkä muutenkaan ollut kiinnostunut koko hiton diabeteksesta, vaan halusin elää niin kuin muutkin opiskelijat!

Nyt jälkeen päin olenkin monta kertaa miettinyt, että ehkä olisi kuitenkin kannattanut vähän kuunnella... jos ei vanhempia, niin hoitotahoa sitten ainakin. Sain rilluttelun ja hälläväliä-touhuiluni seurauksena silmänpohjiin kunnon muutokset ja silmänpohjat laseroitiin täyteen kun olin parikymppinen.

Se herätti! Mutta silmät on mitä on ja vaikka näkö onkin edelleen ok, niin pelko on persuuksissa lähes jatkuvasti.  :(

Ehkä ois hyvä listata deen hyvät ja huonot puolet ja vaikutukset just sun elämään, jutella d-hoitajan tai lääkärin kanssa jos he malttavat oikeasti kuunnella ja etsiä vertaistukea niin kuin olet jo tehnytkin. Hyvä!  :)

Nykyajassa on se hyvä puoli, että hoitomenetelmät on huippuluokkaa, samoin tekniikka. Netistä löytyy keskusteluryhmiä ja vertaistukea enemmän kuin koskaan ennen! Itse näin sun ikäisenä muita diabeetikoita vaan kun olin kerran kesässä sairaalassa viikon tasapainotuksessa! Huh ja hih!  ::) ;D

Tsemppiä kovasti ja muista, että aina ei tarviikaan jaksaa, mutta sulla on kuitenkin vielä koko ihana elämä edessä!  :) :) :)

Halit Toukkikselta  :)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 27, 2014, 17:36:14 ip kirjoittanut Toukokuu1965 »
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

Kide

  • Veteraani
  • Viestejä: 1978
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #8 : Elokuu 27, 2014, 19:43:04 ip »

Olen kuullut ehkä yhdestä tai kahdesta nuoresta (miehestä), joilla diabeteksen hoito on sujunut helposti ja tasapaino on ollut moitteeton. Että kyllä pikemminkin "kaikilla muillakin" on ollut ongelmia - enemmän tai vähemmän.  ;)

Itse olin aikoinaan Tampereen diabeteskeskusessa nuorten kurssilla. Tuolla jos jossain sai nähdä, ettei muillakaan ole helppoa. Ehkä joku tuollainen vertaiskurssi voisi jossain vaiheessa auttaa sinua löytämään hoitokeinot juuri itseäsi eikä ketään muuta varten? Toisten miellyttämiseksi - tai vaientamiseksi - toteutettu diabeteksen hoito on pidemmän päälle aivan liian raskasta.

Harmittava tosiasia on, että mitä pikemmin tekee tuttavuutta ja sovinnon tämän pannahisen elämänkumppanin kanssa, niin sitä helpommalla loppujen lopuksi pääsee - ihan omassa arjessaankin tässä ja nyt. Silloin sinä hallitset (välillä paremmin, välillä huonommin) sairautta eikä se sinua.  8)

ps. Minulle äitini sanoi, kun olin sairastuessani 10 vuotias, että "itse sitten huolehdit hoidostasi". Ei hylkääminen ja välinpitämättömyyskään kivalta tuntunut. ??? Sellaiseksi tuon tulkitsin silloin, vaikka varmaan äitini tarkoitti jotain ihan muuta. 
Kirjattu
♀, labiili D1 vuodesta 77, LDN:än ansiosta vähemmän labiili :)
09/2012 alkaen Paradigm Veo, jossa ensin Humalog, 29.6.2013 alkaen NovoRapid
Matala-annoksinen naltreksoni (LDN) 04/2014, jolla S-Insu-Ab  pudonnut 56 % -> 12 %

Michelle

  • Vieras
  • Viestejä: 10
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #9 : Lokakuu 19, 2014, 22:09:59 ip »

Kiitos ihan hirveesti näistä vastauksista, elin vähän pelossa että oon ainoa kuka tällaseen tilanteeseen on päätyny...varsinkin kun vanhemmat toitottaa että mä olen ainoa diabeetikko maailmassa kellä on huono tasapaino ja kaikki muut on onnistunu heti. Juu ja liityin siis tuohon ryhmään, kiitos ilmotuksesta :)

Voi kuule, et todellakaan ole ainoa! Muiden huono hoitotasapaino ei tietenkään tarkoita, että sullakin pitää/saa olla, mutta varmasti lohduttavaa tietää ettei ole yksin. Mulle itselleni tuli diabetes kun olin 4-vuotias ja kaikki meni hyvin kunnes yläaste alkoi.

Liekö jännitin uutta koulua niin paljon että mulle tuli saman päivän ja tunnin aikana kaks pahaa hypoa runsaasta syömisestä huolimatta ja niin alkoi yli neljä vuotta kestänyt helvetti hypopelon kanssa. Kyse ei ollut tässä vaiheessa lainkaan siitä että hoitaminen ei olis kiinnostanut mua, päin vastoin aloin mittailemaan ihan hulluja määriä päivässä (tyyliin 30krt/päivä) ja pidin tahallani verensokerit koko ajan liian korkealla, noin 15-25 välillä joko syömällä liikaa tai pistämällä liian vähän, jotta arvot ei vaan laskisi liian alas. Jouduin tän takia tosiaan psyk. osastollekkin n. puolen vuoden jälkeen, kun tilanne riistäytyi muutenkin käsistä enkä uskaltanut mm. poistua edes kotoa kun pelkäsin verensokerien laskevan liikaa.

Vajaan kaks kuukautta olin hoidossa ja pääsin pelostani suurimmaksi osin eroon, en siis mittaillut enää liikaa ja uskalsin lähteä taas kauppaan/kouluun/kavereiden kanssa ilman, että pelkäsin. Sokeritasapaino kuitenkin jäi jotenkin tosi korkeaksi, osin sen takia että jossain alitajunnassa pelkäsin vieläkin hypoja ja osin siksi, että olin jotenkin niin tottunut korkeisiin arvoihin että ne tuntui ihan normaaleilta. Näin jatkui nelisen vuotta, tosin jossain vaiheessa homma kääntyikin siihen ettei koko sairauden hoitaminen kiinnostanut lähes ollenkaan, saatoin jättää aamun Levemir -annokset pistämättä, ruokainsuliinit pistämättä (tai vaihtoehtoisesti pistää liian vähän), syödä ihan miten sattuu ja mitata tyyliin kerran päivässä.

Pahimmillaan mulla oli pitkä sokeri jotain 13, ja verensokerit oli päivittäin yleensä 15-33 lukemissa. Aina ei edes mittari näyttänyt paljon on, kun ne oli niin paljon yli sen mitä se koko vehje pystyy mittaamaan. Tilanne kärjistyi siihen, kun 17-vuotiaana mulle tuli happomyrkytys. Voin rehellisesti sanoa, että koskaan ei ole pelottanut ja kaduttanut mikään niin paljon. En halua pelotella ketään, mutta ihan oikeasti kannattaa miettiä oman hoitotasapainonsa vaikutusta terveyteen. Loppujen lopuksi se on vaan tikittävä aikapommi joka ei välttämättä räjähdä tänään, mutta kuluttaa kyllä koko ajan ja saattaa joku päivä lahota käsiin ihan lopullisesti. Tämäkään päivä ei ole liian myöhäistä tai aikaista tehdä muutosta.

Tosin en oikein saanut kokonaiskuvaa sun tilanteesta, onko sulla tosissaan ihan jatkuvasti huonot sokerit (ja kuinka huonot, jos on?), mutta ei satunnaiset korkeet oo vaarallisia kuhan niihin puuttuu eikä anna homman karata muutenkaan käsistä.
Kirjattu

DyingOfPsychosis

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #10 : Joulukuu 09, 2014, 23:34:04 ip »

Hei genko.
Ymmärrän hyvin miten sinulla nyt menee. Olen itse 15-vuotias, 13-vuotta tyypin yksi diabetestä sairastanut tyyppi ja minulla meni myös yhdessä vaiheessa sika huonosti. Minua ei kiinnostanut hoitaa pätkän vertaa hoitotasapaino oli aika huono.
Vieläkään ei kiinnosta hoitaa, mutta jotenkin olen onnistunut parantamaan hoitotasapainoani. Vaikka se olisi vaikeaa ja 'pelottaisi' miten vanhemmat reagoivat, niin silti kannattaa pyytää apus jos siltä tuntuu. En osaa antaa parempaa neuvoa kuin, että koeta kestää, ehkä tuo olo vielä menee ohi. ^^'
Kirjattu

sokerpalanen

  • Vieras
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #11 : Helmikuu 14, 2015, 03:11:28 ap »

Kiitos ihan hirveesti näistä vastauksista, elin vähän pelossa että oon ainoa kuka tällaseen tilanteeseen on päätyny...varsinkin kun vanhemmat toitottaa että mä olen ainoa diabeetikko maailmassa kellä on huono tasapaino ja kaikki muut on onnistunu heti. Juu ja liityin siis tuohon ryhmään, kiitos ilmotuksesta :)

Mutta joo, kiva (tai no, ikävä) kuulla että muillakin vanhemmat säätää tai on säätäny hullun lailla eikä ymmärrä tilannetta. Täällä vain sattuu olemaan niin että vanhemmat haluaa mun hoitavan tätä sen takia, ettei kaikki lekurit ja psykat juokse niiden perässä, eli vaikea tässä on uskoa että haluis mun voivan oikeastaan mitenkään paremmin.
Et taatusti oo ainoa, etkä edes vimppa! Tsemiä kalkkikselta, on sitä itekin kirjailtu parempia tuloksia aikanaan"pissavihkoon". Silloin nakki ja pottu -vuosina ei katsos ollut mitään niin makeeta kun verensokerimittari. Ja eka vs-mittari oli miniläppärin kokoinen  ;D Kuolisitte nauruun kun näkisitte  ;D
Kirjattu

Rasitusvamma

  • Jäsen
  • Viestejä: 125
Vs: vanhemmista...
« Vastaus #12 : Lokakuu 25, 2015, 22:33:47 ip »

Itse tapasin samanikäisenä salailla verensokereita ja keksiä satunnaisia arvoja pitääkseni äitini tyytyväisenä, näin seitsemisen vuotta myöhemmin olen pyrkinyt olemaan rehellinen vaikkakin välillä vaikeaa kun helposti verrataan vanhempaan siskooni, joka hoitaa täysin tunnollisesti diabetestaan. Paremmin on mennyt, mutta takapakkia tulee jostain syystä koko ajan edistymisen jälkeen.
Kirjattu
"This world gives birth to infinite possibilities.
I am not one. If you are a possibility, then I'm an improbability, so I must be erased from the past and vanish from the future."
 

Linkkejä








Yksi elämä palkitsi diabetestoimijoita

Julkaistu 29.11.2017 | 14:52