Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Pohdintaa loppuraskaudesta, synnytyksestä ym..  (Luettu 2931 kertaa)

JoBD1

  • Vieras
  • Viestejä: 8
Pohdintaa loppuraskaudesta, synnytyksestä ym..
« : Elokuu 08, 2014, 18:27:29 ip »

Hei!

Luulin olevani aktiivisempi täällä kun odotuksen alussa heti kirjoittelin, mutta kuinkas kävikään.. Jotenkin arki ja odotus (joka tuntunut työläältä sokereiden seurannan, kontrollikäyntien, joka päivä mielessä käyvän huolen yms. vuoksi) on vienyt kaiken ajan. Olen kuitenkin lukenut kaikkien kuulumisia - onnea teille, joilla palkinto jo sylissä, onnea odottaville ja onnea yrittäjille!! :)

Täällä ollaan jo rv 30 menossa - aika on kuitenkin mennyt nopeaa näin jälkikäteen. Nyt kovasti mietityttääkin kaikki tähän loppuodotukseen kuuluvat jutut. Kuulisin mielelläni kokemuksi mm. kuinka usein muilla kontrolleja tässä lopussa, missä vaiheessa vauvan koko mahd. alkanut kasvaa omia käyriään, missä vaiheessa synnytys on käynnistynyt? Ja onko kenelläkään luonnollisesti käynnistynyt vai onko kaikilla käynnistetty? Ja entä onko käynnistys onnistunut (-> alatiesynnytys) vai kuinka monella päätynyt sektioon? Entä suunniteltujen sektioiden määrä nykyisin d-äitien kohdalla? Myöskin (nyt kun vauhtiin pääsin, niin) kiinnostaa synnytyksen jälkeinen aika, kuinka kauan sairaalassa on tarvinnut olla ja miten vauvan vointi?

Täällä on kovalla työllä pärjätty hyvin tähän saakka, ghb 5,8 ja muutenkin vointi ok. Maanantaina ultrassa vauvan kasvu oli kuitenkin keskikäyrän yläpuolella. Lapsivettä kuitenkin normaali määrä (kuulemani mukaan d-äideillä vesi jostain syystä lisääntyy). Tähän liittyen kiinnostaakin kuulla, että onko teillä muilla hyvästä hoitotasapainosta huolimatta vauva kasvanut suureksi ja käynnistelty/sektioitu aikaisemmin?

Odotan kyllä jo kovasti loppu syksyä ja palkinnon saamista. Niin kovasti kuitenkin tähän odotukseen on liittynyt paineita, stressiä ja huolta (vaikka kaikki mennyt siis hyvin). :)

Mukavaa & toivottavasti (edes vähän) viilenevää kesää! :)

Kirjattu

marika81

  • Matkailija
  • Viestejä: 70
Vs: Pohdintaa loppuraskaudesta, synnytyksestä ym..
« Vastaus #1 : Elokuu 08, 2014, 22:11:46 ip »

Mulla lapsivedet meni itekseen 37+0,mutta sitten ei synnytys edennytkään normaalisti.Vauva oli avosuisessa tarjonnassa.Päädyttiin sitten sektioon parin päivän päästä vauvan ahdingon takia.Alunperin piti synnyttää ihan normaalisti alateitse.

Vauva oli hippasen verran yläkäyrällä,mutta ei makrosominen vaan muuten iso(en muutes ottanut tätä vaihtoehtoa huomioon ollenkaan,että lapsi voisi olla isohko muutenkin kuin d:n takia).Itellä hobis oli alun jälkeen tavoitetasolla,mutta tulihan sitä vuoristorataa sokereihin jonkinverran aika ajoin,vaikka kuinka yritti parhaansa.

Itse olin sairaalassa 5pv ja vauva 7pv.Molemmille iski hitonmoinen tulehdus pitkittyneen synnytyksen takia ilmeisesti.Vauva olisi ilman tulehdusta saanut olla mun kanssa samalla osastolla heti.Ei tarvinnut sokeritippaa eikä juuri muutakaan apuja,paitsi antibiootit.

Jäin miettimään sitä,että oliko ultraajan kanssa puhetta siitä,että kasvaako vauvalla nimenomaan se vatsanseutu suhteessa muihin mittoihin yläkäyrillä vai olisko vaan iso laps muuten?
Kirjattu

teikku

  • Matkailija
  • Viestejä: 74
Vs: Pohdintaa loppuraskaudesta, synnytyksestä ym..
« Vastaus #2 : Elokuu 11, 2014, 09:38:37 ap »

Minulla olisi kerrottavana rohkaiseva tarina, näin d1:n raskaudeksi, toivottavasti kannustaa ja hälventää huolia:
Käynnistettiin 38+1 kalvojen puhkaisulla (oli edennyt luonnollisesti sen verran pitkälle) sain hoitaa sokereita omatoimisesti (ei sokeritippaa) ja söin omia eväitä. Luonnollinen synnytys kesti reilu 7 tuntia, poika sai 9 pistettä painoi 3,6 kg eikö tarvinu mitään erikoishoitoa, ei sokeria tms. Päästiin samana iltana osastolle molemmat ja kotiuduttiin samassa ajassa kuin muutkin, lapsen kolmantena vuorokautena syntymästä. Enpä uskaltanu toivoakaan että kaikki menisi näin hyvin! :) hoitotasapaino minulla pysyi hyvänä myös koko raskauden muistaakseni pitkäsokeri 5.5 tasoa (5.2-5.8 välillä liikkuen) tsemppiä muillekin!!
Kirjattu
Enemmän kiitettävää kuin kaivattavaa <3

RiMa

  • Vieras
Vs: Pohdintaa loppuraskaudesta, synnytyksestä ym..
« Vastaus #3 : Elokuu 11, 2014, 10:34:14 ap »

Hei!

Yritän jotain muistella omista raskauksistani, kaikilla taitaa mennä kuitenkin aika yksilöllisesti nämä jutut.

Elikkä mulla on 2 lasta. Eka kasvoi koko raskausajan nippanappa alakäyrän yläpuolella ja syntyessään oli viikkoihin nähden pienipainoinen (34+6 ja 1800g). Napanuorassa oli häikkää, syntyessään kuitenkin hyväkuntoinen ja vietti vvo:lla 3 viikkoa kasvaen ja syömistä opetellen. Ja synnytys käynnistyi itsestään vesien menolla. Esikoisen kanssa seuranta oli aikalailla "normaalia d-raskauden" seurantaa. Kun pienikokoisuu todettiin, ei kasvuseurantaa tihennetty, koska vauvan vointi kohdussa näytti hyvältä.

Toisen lapsen kanssa meni eri tavalla, onneksi. Toka kasvoi keskikäyrää koko raskauden. Hän syntyi 37+5 ja oli 3320g. Seurannat kuten esikoisen kanssa. Itselläni kehittyi pre-eklampsia ja synnyty käynnistettiin. Tätä ennen lapsivesipunktio. Vauvan vointi oli hyvä omasta huonota olosta huolimatta, joten käynnityspäätökseen vaikutti oma toiveeni saada vauva ulos. Vauva meni synnytyksestä vvo:lle (täällä kai normaali käytäntö d-äideillä?) tarkastukseen. Sairaalassa meni 10 päivää, vauva sai tulehduksen joka vaati kahdet eri antibiootit ennen kuin talttui. Vauva oli välillä vvo:lla ja välillä vierihoidossa, riippui aina vauvan voinnista ja lääkityksistä. Tämän olisi voinut välttää, mutta se on toinen juttu. Ja käynnitys meni oikein hyvin. Sain suun kautta käynnityslääkkeen ja muuta ei tarvittu, vauva syntyi 14 tunnin kuluttua lääkkeestä.

Ekan kohdalla kysyin synnytystavasta. Olin silloin siinä luulossa, että kaikki d-raskaudet päätyvät sektioon. Lääkäri sanoi silloin, että mieluiten alateitse, jos vain on mitenkään mahdollista.

Molemmat lapset taisivat olla ekan vuorokauden sokeritipassa ja koska molemmat olivat vvo:lla saivat myös pullosta siellä luovutettua maitoa. Molemmat olivat myös sinivalossa. Nuorimmaisen valohoito toteutettiin vierihoidossa. Ekan kanssa imetys ei lähtenyt sujumaan ollenkaan, hänelle pumppasin maitoa n. 2 kk:n ajan. Tokan kanssa imetys sujui ja aikaisemmasta kokemuksesta johtuen toivoin jo etukäteen imetysohjausta. Ja sitä sainkin ihan kiitettävästi ja ihan asiallista.

Itselläni hoitotasapaino oli 5-6% välissä molemmissa raskauksissa. Molemmissa raskauksissa muistuteltiin, että vauvan "liikakasvuun" vaikuttaa jokin muukin tekijä kuin sokeritasapaino. Eli vaikka olisi kuinka hyvät sokerit, niin vauva voi olla makrosominen.

Nämä tulivat nyt mieleen, toivottavasti oli apua! Ja oli kiva lukea teikun tarina noin hyvin sujuneesta synnytyksestä!

muoks. S-kirjain on näköjään jumissa, puuttuu ässät sieltä ja täältä!
Kirjattu

Mappa

  • Aloittelija
  • Viestejä: 38
Vs: Pohdintaa loppuraskaudesta, synnytyksestä ym..
« Vastaus #4 : Elokuu 18, 2014, 16:05:26 ip »


Meillä poika kasvoi koko ajan "omalla käyrällään" siellä +2 tietämillä. Loppua kohti ultria alettiin tihentää ensin kolmeen viikkoon ja viimeiset ultrat olivat 36+2 ja 37+2. Virtaukset olivat hyvät koko raskausajan, hobis siinä 5,8 tienoilla. Lapsiveden määrä vaikutti normaalilta myös. Viikon 36 lopussa alkoi kutina ja labroissa paljastuikin raskaushepatoosi.

Osin sen takia sekä vauvan koon ja diabeteksen takia synnytys käynnistettiin viimeisen ultran jälkeen balongilla. Muutaman tunnin jälkeen oltiin jo niin pitkällä, että kalvot puhkaistiin ja lapsivettä olikin pari litraa... Minut otettiin osastolle yöksi. Yö oli minusta vähän kurja. Tukihenkilö ei saanut olla osastolla, joten koitin pimeässä kahden hengen huoneessa laskea supistuksiin tiheyttä ja kestoa. Suihkussa olin pitkään ja sain kuumavesipullon ja Litalginia. Supistukset alkoivat siinä kymmenen aikaan illalla. Kuudelta aamulla olin tosi kipeä ja minut siirrettiin synnytyssaliin. Sain epiduraalin ja laitettiin sokeritippa ja oksitosiini. Sitten supistukset alkoivat heiketä. Kahdentoista aikaan koitettiin imukupilla pariin otteeseen turhaan ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. Vauva ei parkaissut heti, joten hänet kiidätettiin tarkkailuun: oli lämpöä, hurja pulssi, matalaa sokeria. Viiden minuutin kohdalla kuitenkin jo 9 pistettä. Isä sai olla mukana, vauva piti tiukasti kiinni peukalosta ja sai hänen syöttämänään ensimmäiset maidot (pullosta siis luovutettua äidinmaitoa). Vauva ei ollut makrosominen, melko iso vain ikäisekseen. Kokoarviot pitivät hyvin paikkansa.

Kahden tunnin päästä sain minäkin pienen poikamme syliin hetkeksi heräämöön, ennenkuin hänet taas vietiin jatkotutkimuksiin. Illaksi pääsimme osastolle. Emme saaneet perhehuonetta, vaan olin poitsun kanssa yöt kahdestaan ja soittelin paljon kelloa... Vuorokauden päästä leikkauksesta sai katetrin pois ja sai nousta jaloilleen, mutta vauvaa en pystynyt heti nostelemaan. Pojalta otettiin päivittäin verikokeita ja annettiin lisämaitoa. Kotiin lähdimme jo kolmen päivän päästä leikkauksesta, kun halusin niin paljon pois.

Kotona on muuten mennyt kaikki mukavasti, mutta imetys ei onnistu. Maito ei koskaan noussut kunnolla ja vauva ei jaksa olla rinnalla niin paljon, että maidontuotanto lisääntyisi. Olen koittanut pumppaamista, lypsämistä, korvikkeen vähentämistä, mammateetä ja kaljaa (alkoholitonta tietysti), lämpimiä suihkuja, hierontaa, tihennettyjä syöttöjä, pesimistä, rintakumia, erilaisia asentoja, vauvan jalkapohjien kutittelua (meinaa aina nukahtaa), ties vaikka mitä, mutta mikään ei auta. Ehkä syytä on sektiossa, ensi päivien toiminnassa, lisämaidossa, pulloruokinnassa, tutissa, joka annettiin vauvalle osastolla heti, liian vähäisestä opastuksesta, minun fysiikastani... En tiedä. Mutta olen asiaa vähän itkenytkin.

Nyt synnytyksestä on seitsemän viikkoa ja vointi on parempi kuin kuukausiin ja vauva on ihana, joten synnytykseen liittyvät vaivat tuntuvat tosi kaukaisilta. Ei jäänyt kammoja, paitsi ehkä synnytystä edeltävästä yöstä siellä osastolla. Meidän poika tarvitsee paljon syliä, ei nukahda vaunuihin jne., joten välillä on hankala pitää huolta omista sokereista. Mutta toisaalta olen nauttinut siitä, ettei niiden kanssa ole nyt niin tarkkaa kuin odotusaikana. Nyt olenkin syönyt niitä raskausajan mielitekoja ;). "Ihan kohta" alan sitten miettiä, mitä suuhuni laitan, että saan loput lisäkiloistani karistettua, etenkin jos imetysyritykseni loppuvat pian kokonaan :/

Tsemppiä loppuviikkohin ja siihen synnytykseen myös!
« Viimeksi muokattu: Elokuu 18, 2014, 16:10:49 ip kirjoittanut Mappa »
Kirjattu
 

Linkkejä