Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?  (Luettu 6638 kertaa)

shm1982

  • Vieras
  • Viestejä: 14

Odotan nyt kolmatta (neljättä) lastani. Lapseni todettiin makrosomiseksi (tai merkkejä siitä) jo 28 viikolla. Nyt kun viimeksi kävin 31 viikolla oli tilanne pahentunut siten että vauva oli kasvanut hirmuisesti ja painoarvio oli tuolloin 2900g joka vastasi 37 viikon kokoista. Verensokerin keskiarvo oli 6,3 ilman jatkuvaa hypoilla oloavaan sokerit kauniin tasaisia... Koko raskauden korkein keskiarvo on ollu 6.9...Itseäni tilanne harmittaa aivan vietävästi joten ajattelin teiltä hakea hieman tausta tukea sekä kokemuksia.

Ensiviikolla menen taas äitipolille ja jos tilanne pysynyt yhtä hurjana voin saada kortisonia. Kertokaa miten se vaikuttaa sokereihin. Pikkuhiljaa nostattavasti vaiko raketin lailla ja miten kauan vaikutus kestää? Tai jos se riippuu tyypistä niin miten sulla meni? Millä viikolla sait kortisonia ja milloin keuhkot olivat kypsät ja milloin sitten synnytys tapahtui?

Itsellä asian suhteen hirveä ahdistus päällä kun en nyt aivan näin kuvitellut asioitten menevän. Edelliset syntyneet 37+4 ja 6 viikolla kaksi ensimmäistä ja meidän kolmosen synnytin viikolla 19+ napanuoraan kuristuneena. Esikoinen painoi 3980 mutta toinen 5050 ja toinen kasvoi vasta ihan loppumetreillä ja painoarviot menivät molempien kohdalla "vain"kilon pieleen. Lisäksi kolmosen menetys oli niin kova paikka että sekin lisää jännitystä tulevasta... Nyt on vaan pää täynnä kysymyksiä... Ja piiiiitkästä aikaa inhoan tätä tautia, miksei se voisi vähän palkita kun kuitenkin kaikkensa on yrittäny?

Te jotka olette synnyttäneet jo viikolla 34 tai 35 niin millätavalla teidän vauvan elämä lähti käyntiin? Oliko oireita keskosuudesta? tai samankaltaisuuksia keskosien ongelmien kanssa? Pelkään myös sitä että vauva joutuu olla teholla pitkän aikaa, pari kolme päivää uskoisin oman psyykkeen kestävän mutta jos viikko tolkulla niin voisin varmasti hulluksi tulla...

Kertokaa tai arvailkaa mitä mulla on edessä?

Kirjattu

Larla

  • Intoilija
  • Viestejä: 372
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #1 : Toukokuu 19, 2014, 14:44:32 ip »

Hei!

Joskushan (eli usein) nuo painoarviot heittää, mutta olen puolestasi iloinen,että mahdollisesti kehittymässä olevat hankaluudet on havaittu. Meillä ei esikoisen kohdalla huomattu makrosomiaa ja hän kuoli kohtuun rv.38+5 ja mun pitkätsokerit olivat raskauden ajan vähän kuuden molemmin puolin.
Kortisonia olen saanut lonkkiin ja ne pistokset vaikuttivat jokseenkin heti ja yli kuukauden. Luulen, että vaikutus on hieman toinen,kun se pistetään tuohon asiaan. Lks:ssä on ainakin joku kaavio, minkä mukaan sokereita seurataan ja annoksia muutetaan kortisonien jälkeen. Täällä aiemmin vaikuttanut diabeteslääkäri olikin tarmokas ja arvostettu lääkäri.
 Meillä on elävänä syntyneet lapset käynnistetty 36 ja 36+3 heti keuhkojen kypsyttyä. Toinen oli valvontaosastolla sokeritipassa 2 päivää, mutta toinen sepsiksen takia kaksi viikkoa. Hengityksessä ei ollut siinä vaiheessa mitään ongelmaa,mutta sehän olikin testattu. Nyt jos saat kortisonit niin siltä osin kaikki voi mennä helpostikin.

Mielenrauhaa ja taitavia lääkäreitä. Varmista,että ne mittaavat vauvan sydämen kammioiden väliseinän paksuuden!
Kirjattu

RiMa

  • Vieras
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #2 : Toukokuu 19, 2014, 15:47:28 ip »

Hei!

Omakohtaista kokemusta makrosomiasta ei ole, mutta keskosuudesta/ennenaikaisuudesta on. Eli esikoinen syntyi rv:lla 34+6, synnytys käynnistyi itsestään. Esikoinen oli hyvin pienikokoinen, painoi 1800g kun syntyi. Pienipainoisuus oli todettu jo raskauden aikana ja napanuoravirtauksissa oli ajoittain ongelmia.

Sain 1 annoksen kortisonia (yleensä kai annetaan 2) ja sokerit lähtivät nousuun sen jälkeen, kun kortisoni kai alkoi vaikuttaa. Sain piikin iltapäivällä, niin iltaa kohden sokerit nousivat. Itse sain neuvoksi mitata ja korjata ja korjata sain aika reippaasti. Ylimmillään sokerit taisivat käydä 14-15 välillä.

Tyttö syntyi estelyistä huolimatta (sain supistuksia estävää lääkettä). Sai pisteet 9/10, oli hyväkuntoinen syntyessään, keuhkot kypsät. Lapsivesipunktiota ei oltu vielä ehditty tehdä. Muistaakseni oli sokeritipassa max. 1 vrk, sen jälkeen ei tarvinnut. Saattoi olla myös lyhyempi aika, nyt en muista tarkemmin.

Tyttö oli kaikinpuolin terve ja viikkoihin nähden kehittynyt. Hyvin tyypillinen pulma hänellä kuitenkin oli; ei itse jaksanut syödä tarpeeksi. Hän oli sairaalassa yhteensä 3 viikkoa keräämässä voimia syömiseen. Sitten vain yhtenä päivänä hän alkoi syödä ja sen jälkeen pääsikin kotiin. Mitään isoja pulmia hänelle ei ole jäänyt ennenaikaisuudesta. Tyttö on nyt 7-v, aloittaa koulun syksyllä. Ainoa asia, mikä saattaa liittyä keskosuuteen, on lisämunuaisen liian aikainen "herääminen". Eli n. 5-v iässä tytön hiki alkoi haista ja pituuskasvu kiihtyi. Tilanne on rauhoittunut, nyt on seuranta linja. Lasten endokrinologi mietti, että syntymän jälkeen alkanut kasvu on ollut "liian hyvää" ja se on aktivoinut lisämunuaisen toimimaan liian aikaisin. Mutta kyseessä ei ole kuitenkaan mitenkään harvinainen asia, ennenaikaista murrosikää on muillakin.

Jälkikäteen ajateltuna 3 viikon sairaalajakso oli minulle rankka. Olin sairaalassa kaikki päivät ja yöllä tein rästissä olevia kotihommia. Elämä oli täysin aikataulutettu sairaalan mukaan ja väsyin paljon. Väsymys purkaantui kun tyttö pääsi kotiin. Olin aivan loppu fyysisesti ja myös koko keskosuus ja siihen liittyvät asiat myllersivät mielessä. Ehkä tästä johtuen maidontuotanto hiipui, enkä saanut sitä palautettua.

Toista lasta odottaessa päätin, että mikäli hän syntyy ennenaikaisena, niin en väsytä itseäni samalla tavalla. En tiedä miten olisin toiminut, eikä onneksi sitä tarvinnut miettiä.

Kovasti tsemppiä loppumetreille ja onnea tulevaan. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!
Kirjattu

Ronja81

  • Vieras
  • Viestejä: 10
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #3 : Toukokuu 19, 2014, 20:19:14 ip »

Tunnen niin hyvin tuskasi! Minulla on meneillään ensimmäinen raskaus ja tällä hetkellä rv 34+5. Olin jotenkin kuvitellut, että kun on todella tehnyt töitä koko raskausajan sokereiden eteen, niin se näkyisi jossain, mutta kaikesta huolimatta myös makrosominen vauveli on meille tulossa. Olin todella surkeana asiasta ja tuntuu tämän taudin kanssa siltä, että vaikka mitä tekisi niin mikään ei riitä! Oma pitkäaikaissokerini on ollut koko raskausajan alle 7 (6,5 - 6,9). Vauvan painoarvio rv 34+2 oli 3 kg ja nyt lisäyllätyksenä tuli ilmi lapsiveden määrän vähäisyys, joka voi olla merkki istukan toimintahäiriöstä. Lapsivesipunktiota yritetään tehdä keskiviikkona ja itsekin olen kovasti miettinyt tuota kortisoni-asiaa keuhkojen kypsyttämiseen, jota en ole vielä saanut, mutta toivon mukaan punktion jälkeen saan, jos keuhkot eivät vielä ole kypsät. Vähän myös pelottaa se riski, että synnytys käynnistyisi punktiosta, kun niin toivoisin, että vielä muutaman viikon vauva pärjäilisi kohdussa. Ja pelkään myös tuota pitkää tehohoito-jaksoa, jos synnytys päätetään käynnistää/käynnistyy näin aikaisessa vaiheessa. Kovaa työtä tämä raskausaika on todellakin ollut ja henkisesti äärettömän raskasta. Olen paljon miettinytkin, mikseivät diabeetikot saa henkiseen puoleen raskauden aikana mitään tukea, koska raskausaika on niin äärettömän kuormittavaa aikaa ja mielestäni se pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon raskauden hoidossa. Haluan toivottaa kovasti tsemppiä loppuraskauteen ja kaikki menee varmasti oikein hyvin, vaikka pelottaakin!
Kirjattu

shm1982

  • Vieras
  • Viestejä: 14
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #4 : Toukokuu 19, 2014, 21:41:29 ip »

Tiedätkös Ronja että ensimmäistä kertaa mulle tarjottiin juttelu apua kun multa pääsi itku diab hoitajalla. Eihän sille mitään voinut kun oli niin huonosti kohdeltu olo kun todella kaikkensa yrittää ja kakkaa tulee niskaan. Diab,hoitajakin sanoi että siksi ehdottaa kun hän ei varmaan moista tilannetta jaksaisi. Kiva kun jaoit ajatuksiasi ja kokemuksiasi, helpottaa kun huomaa ettei ole yksin tämän asian kanssa. ja tsemppiä sullekkin loppu metreille!!!

-Kiitos myös teille muille, tuhannesti! Ja Larlalle osanotto menetyksestä.

RiMa: tuollainen sairaalassa hyppääminen on just se mitä pelkään. Meiltä sairaalaan vähän päälle 40 km/suunta ja sairaalan parkkipaikalta pitkä matka kävellä ja mulla lisäksi edessä sektio. Siinä ajatuksessa jotenkin kaikki sotii vastaan...Ikävää että jouduitte noin kauan kestämään kahdessa paikkaa oloa.

Niin tuosta painoarviosta että sehän tässä hirvittää myös että jos arvio menee taas pieleen sen kilon kuten edellisistäkin niin tämä vauva painais jo 4kg... JA tuosta kortisonista niin onko teillä käsitystä kuinka pitkän ajan se vaatii jotta kortisoni keuhkot kypsyttäis? Onko se viikko vai pitempi, lyhyempi aika?

Voi kun olis jo se lääkäri aika niin pääsis kyselemään kaikkia näitä kysymyksiä siltä ja tietäis taas enemmän missä mennään... En jaksaisi odottaa... Mutta en tiedä olenko jotenkin pessimisti mutta en usko että kun pieni on nyt kasvunsa kanssa vauhtiin päässy niin tuskin se sitä hidastamaan rupeaa...

Lisää ajatuksia ja kokemuksia haluaisin lukea... ;)
Kirjattu

Larla

  • Intoilija
  • Viestejä: 372
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #5 : Toukokuu 20, 2014, 12:22:57 ip »

Varmaa tietoa ei ole, mutta ymmärtääkseni kortisoni vaikuttaa nopeasti eli alle viikosta puhutaan (enemmänkin vuorokaudesta-kahdesta). Sitähän annetaan pienillä viikoilla vaikka vauva meinaa olla olla jo puolimatkassa tulossa.
Kirjattu

Eline

  • Jäsen
  • Viestejä: 136
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #6 : Toukokuu 20, 2014, 12:26:53 ip »

Meidän esikoispoika oli makrosominen vaikka hobis oli raskauden alussa alle 7,5 ja aleni koko ajan ollen viimeisen kerran 5,2. Punktiossa rv 35+1 oli keuhkot kypsät ja painoarvio 3500-3700g ja vyötärönympärys yli käyrien joten käynnistettiin rv 35+5. Kaikki oli pojalla hyvin, painoarvio piti paikkansa koska painoi syntyessään 4060g, oli sokeritipassa vastasyntyneiden osastolla pari päivää ja sai lapsivuodeosastolla vielä sinivalohoitoa pari päivää, viikko meillä meni sairaalassa. Ainoa ongelma oli syöminn eli piti aluksi antaa sämaito kun ei jaksanut rinnoista syödä tarpeeksi mutta kuukauden iässä voitiin heittää pullot jorpakkoon ja syöminen sujunut sen jälkeen mallikkaasti. Poika on ollut todella terve eli aikaisesta käynnistyksestä ei vaikuttaisi olleen mitään haittaa.

Tämä parin viikon ikäinen pikkusisko sitten vaikutti kasvavan normaalikäyrällä kunnes olin yhden ultran Kättärillä NKL:n sijaan ja lääkäri halusi mitata vauvan makrosomiseksi, kokoarvio rv 34+6 3000g ja vyötärönympärys +2,5 käyrällä ja lapsivettäkin liian vähän...punktiossa rv 35+2 painoarvio 3200g ja lapsivettä normaalisti...keuhkot kypsät joten taas käynnistettiin 35+5. Ja lapsi olikin pieni, syntyi 36+0 ja painoi 2995g eli näköjään voi tulla mittavirheitä tähänkin suuntaan. Vauveli oli vain 1,5 vuorokautta vastasyntyneiden osastolla sokeritipassa mutta syöminen taas vaikeaa, ja sinivalohoitoonkin joutui. Joten viikko vierähti taas sairaalassa. Nyt vaikuttaa että jaksaa syödä paremmin joten olen antanut pullosta pumpattua maitoa vain kerran päivässä.



Kirjattu
D1 since 2000

D1,basedow,toive!

  • Vieras
  • Viestejä: 17
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #7 : Toukokuu 20, 2014, 15:05:08 ip »

Heips,
Meillä esikoinen todettiin makrosomiseksi muistaakseni 29 rv (minun hobat heittelivät koko raskaus ajan ollen n.9-7.5 välissä). Käyntejä naistenklinikalla oli 30rv lähtien kerran viikossa aina viikolle 34 asti (paino arvio tuolloin 3.7kg), ja silloin päätettiin että lapsivesipunktio tehdään tasan 35 rv. Aamulla kun menin punktioon puhuttiin raskauden käynnistämisestä parin viikon sisään, hetki punktion jälkeen tuli ilmoitus, että keuhkot ovat kypsät, ja vauva ei enään "viihdy" mahassa joten samalle illalle tulikin sektio. Sektio oli minulle kamala kokemus kun puudutus meni totaalisesti pieleen, mutta vauva voi hyvin (mitat: 52cm ja 4205g). Vauva vietiin valvonta osastolle hengitys koneeseen noin 10minuutiksi jonka jälkeen sitä ei enään tarvittu. Sokeri tipassa sen sijaan meni 4 päivää ja sinivalohoidossa 2 päivää. Syömisen opettelua ja nenämahaletkun kautta syömistä tehtiin n.1viikko, eli kotiin päästiin viikon sairaalassa olon jälkeen (mistä itsekin olin osastolla 5päivää sektion takia). Sen jälkeen kaikki on mennyt todella hyvin. Ja nyt taaperoni on jo 1v6kk ja kaikki on siis mennyt loistavasti, kasvut yms.
Nyt olen raskaana viikolla 28 ja vielä oli kasvu normaalissa rajoissa, joten uusi aika naistenklinikalle on viikolle 30, ja silloin tilanne katsotaan uusiksi.
Kortisonista ei minulla ole tietoa.

Paljon hyviä vointeja kaikille!
Kirjattu

shm1982

  • Vieras
  • Viestejä: 14
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #8 : Toukokuu 28, 2014, 18:26:28 ip »

Mitäpä teille kuuluu?

Ajattelin tännekkin vähä kirjata missä mennään ja mitä tapahtunut...

Viikko sitten painoarvio oli jo 3.3-3.9 kg viikkoja silloin 33+1. Tänään tehtiin epon tarkastusmieles lapsivesipunktio ja sain kortisonit. Tänään 34+0. Paino arvio oli 3.5-4kg... Mua niin hirvittää nuo pienet viikkolukemat ja suuret paino lukemat... Mutta sehän nyt selkeytti tilannetta että tämä tulee syntymään kahden viikon sisään koska kortisonit sain niin viikon päästä keuhkot varmasti keuhkot on jo kypsät...

Tuun jatkamaan hetken päästä, tuli vieraita=)
Kirjattu

shm1982

  • Vieras
  • Viestejä: 14
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #9 : Toukokuu 28, 2014, 19:40:57 ip »

Ja tuosta kortisonista infosrmaatiota...

Lääkäri sanoi että jos meinaa esimerkiksi ennenaikaisesti syntyä ja annetaan kortisonit niin jo kuudella tunnilla on vaikutusta. Luin myös netistä että kortisoni ehkäisee aivoverenvuotoja joita pienillä keskosilla voi olla...

Diabeteshoitajan kanssa soittelin ja se kertoi että kortisoni vaikuttaa sokereihin jokaisella eritavalla. Noin muutama tunti pistämisestä alkaa sokerit nousta ja noin viikon pitää sokerit koholla. Insuliinin tarve on noin 20-30% lisää.

Itse keplottelin aamu levemirin kanssa siten että pistin aamulla pikkasen "liikaa" humalogia ja jätin levemirin pistämisen myöhemmäksi. Ja kun kortisonit oli pistetty pistin tuon 20-30% lisän kera levemirin noin kaksi tuntia myöhässä normaalista aikataulusta. Kortisonista on nyt yhdeksän ja puoli tuntia aikaa ja mun verensokerit on ollu 5-7 välillä koko päivän. Joten joko mun verensokerimittari on rikki tai sitten tää ei ollutkaan niin vaikeeta tämä keplottelu kuin se mihin olin varautunut... katotaan mitä yö tuo tullessansa ja huomenna on toisen annoksen aika kortisonille...joten vielä ei saa nuolasta....
Kirjattu

hogan

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 747
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #10 : Toukokuu 29, 2014, 01:41:36 ap »

Sorry vastaamiseni tänne. Miespuoleisena mulla ei ole omakohtaista raskauskokemusta. Muutoin ikäviä, vaikka silloinen vaimoni ei ollutkaan diabeetikko...

No anyway, kortisoni vaikuttaa verensokereihin ihan välittömästi... Siis alle tunnin aikataululla. Yksilöllisesti lisää insuliinin tarvetta. Itselläni jouduin kortisonipiikin jälkeen lisäämään moneksi viikoksi +40% sekä perusinskaa, että ateriainsuliineja. Verensokeria joutui seuraamaan aikalailla tiukkaan.

Jotkut puhuivat pitkäaikaissokereista. Se tarkoittanee HbA1c:tä, joka ei varsinaisesti ole pitkäaikaissokeri. Se kuvaa sokeroituneen hemoglobiinin määrää vanhojen mittayksiköiden mukaan prosenteissa. Ikävästi asteikko on vaan lähellä verensokerin numeerisia arvoja, jolloin niitä on tulkittu samoin. Uudella mmol/mol asteikolla on pyritty eroon tästä. HbA1c=7 arvolla keskimääräinen verensokeri on jossain yli 8,5 mmol/l tietämillä.

Tsemppiä raskauksiin, sekä synnytyksiin ja vahvoja sormenpäitä verensokerin mittauksiin.
Kirjattu
D1 1972-->
Hoitosurffailija
Muutin uuteen kotipaikkaan voidakseni
jatkaa asianmukaista diabeteshoitoa.

shm1982

  • Vieras
  • Viestejä: 14
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #11 : Toukokuu 29, 2014, 12:05:42 ip »

Juu näinhän tuo asia on mitä kirjoitit hba1cstä ja verensokeri tasosta!
Mutta tuo prosenttuaalinen (esim 6.3) on ainakin mulle helpompi käsittää missä mennään kuin se uudenpi vastaus...olisko ne ollu jotain 50 nurkilla ne vastaukset... Mutta vanhan on vaikea niihin oppia kun 25+ vuotta on noita prosenttuaalisia vastauksia käsitelly. :) ja samoja ne lääkäritkin tuntuu vain tulkitsevan...

Mun kortisooni pistettiin aamulla kello 10 ja mun sokerit lähti nousuun 7-8 mais illalla. Nukkumaan mennessä oli 11 päälle mutta täytyy kyllä sanoa ettei tämä niin paha rasti ollutkaan kuin mitä oletin! Ja todella näyttää siltä että vaikutus on yksilöllistä. Turhaan pelkäsin ja jännitin... Yö pysyi suht hyvin 7 tietämis, mittasin parin tunnein välein... Kiva kun sormenpäät on muutenkin reikiä täynnä raskauden aikaisen mittaamis halukkuuden myötä ja sitten tämä päälle. Ja muualta en osaa edes ottaa...
Kirjattu

Pussukka-81

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 1186
Vs: Kokemuksia makrosomian ilmenemisestä, miten meni loppuraskaus?
« Vastaus #12 : Kesäkuu 01, 2014, 16:22:27 ip »

Jep, kyllähän noita prosentteina imoitettuja hobiksia on ainakin minun helpompi ymmärtää edelleen, kun niitä on tottunut lähemmäs 30 vuotta käyttämään. :) Ja luultavasti suurin osa ainakin tietää, ettei hobislukema ole sama kuin verensokereiden keskiarvo. :)

Lapseni ei ollut makrosominen, mutta ennenaikainen kylläkin, ja tässä meidän tarinamme:
Noin rv 32 mulla diagnosoitiin raskaushepatogestoosi ja aloin käydä päivittäin käyrillä. Tuohon asti raskauteni oli sujunut todella hyvin ja lähes huomaamatta, mitä nyt maha oli "vähän" samalla kasvanut. ;D Hobis oli lähes koko raskausajan ollut 6,2 %, alkuraskaudessa muistaakseni muutaman kymmenyksen korkeampi. Hepatogestoosi ei liity millään tavalla diabetekseen, vaan kuuluin siihen yhden prosentin huono-onniseen joukkoon, jolle se tilastollisesti odottaessa iskee. Hepatogestoosin ansiosta sain raskausmyrkytysepäilyn hyvin varhaisessa vaiheessa (päivittäin tosiaan kävin käyrillä ja samalla pissi stiksattiin). Myrkytysepäilys tuli 33+2 ja siitä jäin samantien osastolle. Myrkytyshän se oli ja se eteni vieläpä räjähdysmäisesti. Se tuntui kyllä olossakin. Huhhuh. Osastoaika oli henkisesti raskasta, sillä siellä elettiin labra-arvojen perusteella tunteja sekä päivä kerrallaan. Oli raastavaa odotella seuraavia tuloksia ja lääkärikiertoja jatkon suhteen. Kukaan ei osannut moneen päivään sanoa, pääsenkö vielä kotiin ennen vauvan syntymää vai olenko siihen asti osastolla. Myöskään vauvan syntymäajankohtaa ei tietenkään vielä voitu ennustaa. Se hyvä puoli osastoajassa oli, että vauvan vointia pystyttiin seuraamaan tiheään ja hällä vaikuttikin kaikki olevan oikein hyvin.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että hepatogestoosista nousseita maksa- ja sappiarvoja ei saatu lääkityksellä kuriin eikä laskemaan. Sappiarvoni vain nousivat ja nousivat maksimilääkeannostuksesta huolimatta. Ja korkeat sappiarvot ovat sikiölle myrkkyä (hepatogestoosin riskinä on kohtukuolema). Labra-arvojen perusteella yksi hoitaja uskalsikin minulle sanoa rv 33+5, että kyllä minä synnytysreissulla nyt olen, kotiin en enää ennen vauvan syntymää lähde. Se oli helpottavaa kuulla. Mutta sitä, syntyisikö vauva viikon sisällä vai reilun kuukauden kuluttua, ei vielä osattu arvioida. Tuon jälkeen alkoikin tapahtua kunnon rytinällä. Aamulääkärikierrolla 33+6 lääkäri sanoi, että päätöksiä tehdään varmaan viikon sisällä. Tuosta muutaman tunnin kuluttua lääkäri tuleekin ilmoittamaan, että ovat hoitotiimin kanssa tehneet päätöksen ja vauvani syntyy sektiolla rv 34+2 (viikonloppu edessä, syntymäpäiväksi maanantai). Minulle iski tietenkin kauhea paniikki vauvan voinnistvaja selviytymisestä, mutta minulle vakuutettiin viikkojen olevan silloin jo turvalliset. Sain kortisonit 33+6 ja 34+0. Vaikutus näkyi sokereissa muistaakseni aika nopeaan ja keikkuivat aluksi itsepäisesti kympin tuntumassa korjauksista huolimatta. Sain ne kuitenkin aisoihin ja esim. synnytyssokerit olivat loistavat.

Jotta homma ei olisi ollut vielä liian helppo ;) , minulla alkoivat säännölliset ja kipeät supistelut 34+1 (seuraavana aamuna sektioaika). Sain yhden supistuksenestolääkkeen ja ellei se olisi tepsinyt, minut olisi kärrätty synnytyssaliin alatiesynnyttämään. Henkisesti olin tuossa vaiheessa aivan hajalla. Nopeat etenemiset ja päätökset, asioiden keskeneräinen käsittely, sektioaika ja sitten vielä väläytetään synnytyssaliin lähtemisellä. Ja vastasyntyneiden teholla vierailu/tutustuminen kuului vielä tuhon samaan farssiin... Siinä oli aika paljon tapahtumia käsiteltäväksi...alatiesynnytys ei olisi ollut mikään katastrofi, sektiopäätös tehtiin lähinnä oman sekä vauvan voinnin takia --> nopeasti ulos, vaan lähinnä tilanteesta teki surkuhupaisan sen salamannopeat käänteet. Estolääke kuitenkin tehosi, hitaasti mutta kuitenkn, ja sektiopäätöksessä pysyttiin.

Vauva syntyi siis 34+2 ja painoa oli 2,9 kg (poika). Vauva ei ollut millään tavalla makrosominen, vaan oikein sopusuhtainen pieni poika. Turvotustakin suli vain n. 200 g pois syntymäpainosta eli vauva ei ollut oikeastaan edes turvoksissa. Lapsiveteni oli vihreää puuroa, joten todella kiitän lääkäreitä tästä nopeasta päätöksestä ja toiminnasta! Viimeinen painoarvio tehtiin reilu viikko ennen vauvan syntymää ja silloin se pompsahti lähemmäs yläkäyrää ollen 2,6 kg. Siihen asti arviot olivat kulkeneet keskikäyrää. Punktiota keuhkojen kypsyydestä ei tehty, sillä vauva piti saada joka tapauksessa nopeasti ulos. Keuhkot eivät ilmeisesti olleet täysin kypsät syntymähetkellä, sillä vauva oli kolmisen päivää CPAP-ylipainehoidossa. Vauva siis joutui suoraan vastasyntyneiden teholle ja keskoskaappiin. CPAPin jälkeen pojalla oli hetken happiviikset, mutta hän repi ne aina itse pois ja niistä luovuttiin. ;) Lapsiveteni takia vauvalle aloitettiin antibiootti, mutta hän kuitenkin säästyi tulehdukselta ja se purettiinkin vähitellen pois. Syönnin apuna oli nenämahaletku, sillä noiden pienten ongelmana onkin usein se, etteivät he jaksa syödä itse. Meidänkin poika olisi vain nukkunut. Pojalla oli haasteena myös lyhyet uniapneat/hengityskatkokset, jotka hän kuitenkin korjasi joka kerta itse. Tämä on kuulemma tyypillistä ennenaikaisille, sillä näitä katkoksia esiintyy kohdussakin. Sokeritippaa tarvittiin vain noin vuorokauden ajan. Harmittaakin, että ilman noita ennenaikaisuuden tuomia ongelmia, vauva olisi varmasti päässyt vierihoitoon. Kaikki ei kuitenkaan aina mene niin kuin suunnittelee...Tehohoidosta ja kaapista poika pääsi viikon kuluttua, mutta vielä toinen viikko vietettiin osastolla opetellen syömään sekä pääsemään noista hengityskatkoksista eroon. Nenämahaletku saatiin pois noin viikon ikäisenä. Syönti oli todella hidasta vauvan nukahdellessa jatkuvasti, mutta miehen kanssa sisukkaasti jaettiin syöttövuorot jotka olivat piiiiitkät. Rinnalta syöminen ei onnistut sairaalassa lainkaan. Kaksiviikkoisena vauva kuitenkin kotiutui. :)

Kotona meni alusta asti kaikki hyvin. Tosin aluksi jännitin kovasti niitä hengityskatkoksia (sairaalassa vauva oli kytkettynä saturaatiomittariin ja sitä ei tietenkään kotona ollut...), mutta pääsin pian niidenkin pelosta. Vauva oppi vähitellen kotona syömään rinnalta ja imetinkin 5-kuiseksi. Maitoni riittävyyden kanssa oli alusta asti ongelmia, joten täytyy olla tyytyväinen tuosta viidestäkin kuukaudesta. Pakon edessä kuitenkin lopetin, kun ei maito riittänyt enää mihinkään ja pumppaaminenkaan ei tilannetta auttanut/parantanut. Lopetus oli minulle kova paikka. Mielelläni olisin jatkanut ja kaikkeni sen eteen kyllä tein.

Kaupunkimme tarjosi palveluina keskussairaalan kuntoutusohjaajan sekä fysioterapeutin käynnit ennenaikaisuuden takia. Nämä olivat vapaaehtoisia palveluita, mutta mielellämme ne otimme. Kuntoutusohjaaja teki kotikäyntejä 6 kk. Fysioterapeuttia tapasimme hieman pidempään, mutta harvemmin. Myös lastenlääkärin keskoskontrolleissa kävimme. Tämä hoitorinki on kuitenkin jo purettu tarpeettomana, mitään varsinaisia ongelmia ei ole ollut. :) Jotkut kehitysaskeleet ovat pojalla tulleet hieman jäljessä, mutta laskettuun aikaan verratessa ihan ajoissa (puhutaan korjatusta iästä). Tällä hetkellä poika on pikkuisen vajaa 1-vuotias taapero. Mahdottoman ihana ja rakas. :) <3

Tsemppiä oikein kovasti!

p.s. Kahden päivän kuluttua on osastolle joutumiseni vuosipäivä. Tällä hetkellä tunnelmat ovat todella paljon seesteisemmät kuin silloin. ;)

p.p.s. Tulipa pitkä ja sekava sepustus. :D
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 01, 2014, 16:35:09 ip kirjoittanut Pussukka-81 »
Kirjattu
DM1 vuodesta 1986
Pumpussa Humalog
 

Linkkejä