Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Tajunnan hämärtävä hypo  (Luettu 9948 kertaa)

dadda

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 12263
  • DM1v.-91->/Veo+humalog+metformiini/KHH
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #15 : Toukokuu 18, 2014, 23:17:07 ip »

Huh! Kauniita unia :)
Kirjattu
Minulla on kaksi silmää, kaksi korvaa ja yksi suu. Kun vielä oppisin käyttämään niitä samassa suhteessa..

emilie

  • Matkailija
  • Viestejä: 76
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #16 : Toukokuu 27, 2014, 15:57:02 ip »

Kuulostaa kummalliselta. Itse olen mitannut alimmillaan arvon 1,8 ja olen ollut vielä ihan tolkuissani  :o Oliskohan kuitenkin ollut vaan ihan normi oksennustauti kyseessä, ehkä nostanut kuumeen yöllä ja siksi ollut sekava? En tiedä minkä ikäinen lapsi kyseessä, mutta itse ainakin muksuna jouduin melkeinpä aina pitempään kestäneessä mahataudissa sairaalaan tiputukseen, koska en suostunut syömään tai juomaan mitään. Mun mielestä hypoja ei kannata eikä pidä pelätä. Niitä kun aivan varmasti jokaiselle deelle tulee jossain vaiheessa elämää enemmän tai vähemmän ja hyvin harvoin ne kuitenkaan johtavat sen kummempaan kun reaktiivisiin korkeisiin. Eli kyllä se maksa vaan ihan oikeasti korjaa tilanteen, tietysti esim. alkoholista johtuvia poikkeustapauksia lukuunottamatta. Pelkäämistä tärkeämpää on opettaa lapsi tunnistamaan hypon oireet ja pelata vaikka varman päälle ennen nukkumaanmenoa ja pitää sokerit esim. 7 tai sen yli. Itse olen sairastanut deetä lapsesta saakka, kokenut montakin pahempaa hypoa joita ei vain huolellisestakaan hoidosta ja mittailuista huolimatta pystynyt estämään (mm. pyörtynyt pari kertaa, toisella kerralla hampaat alahuulesta läpi kaatuessa jne.) mutta ei niistä ole sen kummempia traumoja itselleni jäänyt, veikkaan että äidilleni sitäkin enemmän  ;)
Kirjattu

emonen

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2995
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #17 : Toukokuu 27, 2014, 20:26:32 ip »

Kuulostaa kummalliselta. Itse olen mitannut alimmillaan arvon 1,8 ja olen ollut vielä ihan tolkuissani  :o Oliskohan kuitenkin ollut vaan ihan normi oksennustauti kyseessä, ehkä nostanut kuumeen yöllä ja siksi ollut sekava? En tiedä minkä ikäinen lapsi kyseessä, mutta itse ainakin muksuna jouduin melkeinpä aina pitempään kestäneessä mahataudissa sairaalaan tiputukseen, koska en suostunut syömään tai juomaan mitään. Mun mielestä hypoja ei kannata eikä pidä pelätä. Niitä kun aivan varmasti jokaiselle deelle tulee jossain vaiheessa elämää enemmän tai vähemmän ja hyvin harvoin ne kuitenkaan johtavat sen kummempaan kun reaktiivisiin korkeisiin. Eli kyllä se maksa vaan ihan oikeasti korjaa tilanteen, tietysti esim. alkoholista johtuvia poikkeustapauksia lukuunottamatta. Pelkäämistä tärkeämpää on opettaa lapsi tunnistamaan hypon oireet ja pelata vaikka varman päälle ennen nukkumaanmenoa ja pitää sokerit esim. 7 tai sen yli. Itse olen sairastanut deetä lapsesta saakka, kokenut montakin pahempaa hypoa joita ei vain huolellisestakaan hoidosta ja mittailuista huolimatta pystynyt estämään (mm. pyörtynyt pari kertaa, toisella kerralla hampaat alahuulesta läpi kaatuessa jne.) mutta ei niistä ole sen kummempia traumoja itselleni jäänyt, veikkaan että äidilleni sitäkin enemmän  ;)

On meilläkin tyttö kävellyt vielä 1,6:lla. Mutta myös ollut täysin kantokunnossa vs:lla 2,8 aiemmin...
En usko (uuteen) mahatautiin, ei Jorvikaan uskonut. Mutta saattoi liittyä jo olleeseen vanhaan mahatautiin -> jonkinlainen jälki-imeytymishäriö tms. Sitä joku muukin täällä ehdotteli ja se kuulostaa uskottavalta.
Uskon että hypoon liittyvää oksentelua saattoi olla ja tajunta voi hämärtyä yllättävän korkealla verensokerilla kun alla on (jotain mutta) sairastelua...

Me kuule on yritetty pitää vs nyt vähän korkeammalla (öisin). Vaan eipä toimi, joku yö vs on sitten yli 15 ja jonakin yönä ollaan silti hypossa. Ja jos korkeaa korjaa - joskus tulee alas, joskus ei, huoh.
Nyt viimeisen viikon aikana aamun vs:t 3,5 - 18  :o

Ja kyllä meillä pelätään hypoja. JA ihan syystä. Tajuttomuuteen johtaneitakin on ollut. Eikä maksa ole apuun tullut, ei edes kun lapsi kouristi... Tokeni vasta tipalla sairaalassa, glukagenillakin vs pysyi alle 2 tuntia yli hyporajan...
Hoitotahon mielestä (välillä - ei aina) pidetään vs liian korkealla ja niin varmaan onkin, osin.

Tosin nyt hypoja päivittäin. Ja vain osaan on syy. Ja niitä on kaikkina vuorokauden aikoina.
Koulu loppuu, sitten sensorointi ja uudet säädöt. Nyt ei kannata hikoilla sen takia. Mitataan.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 27, 2014, 21:02:08 ip kirjoittanut emonen »
Kirjattu
Diabeetikkotytön äiti

D1-1978

  • Veteraani
  • Viestejä: 1772
  • Levemir, Liprolog, D1
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #18 : Toukokuu 27, 2014, 21:41:46 ip »

Tuo ei ole kivaa! Itse olen kävellyt ambulanssiin 0,8mmol arvoilla ja lääkäri mittasi kahdesti, koska sanoi, että minun pitäisi periaatteessa olla aivokuollut :D Taju ei hämärtynyt eli muistan, mitä tapahtui, mutta kädet eivät toimineet (en saanut saamaani suklaapatukkaa pideltyä kädessä, jotta olisin voinut sen syödä). Niin sitä on rajalta noustu ja niin on varmaan muitakin myös täällä (USAn sivuilta löysin samoilla lukemilla olleita ilman aivovaurioa selvinneitä, mutta he olivat kaikki olleet tajuttomia). Se suomalainen sisukkuus!

Olisi hyvä, kun pääsisitte perheleirille, niin tyttö näkisi muitakin hypoja kokeneita ja voisi keskustella kokemastaan. Tuo pelko on paha, sillä se voi myöhemmin estää jotain harrastuksia ja yökyläilyjä. Mutta kyllä hän siitä ohi pääsee, kun kasvaa, sinulle voi äitinä jäädä enemmän päälle (minun äidilleni jäi moneksi vuodeksi, kuulin vasta jälkikäteen aikuisena). Toivottavasti ei pahasti leikkimistä häiritse eli unohtaa asian päiväksi?

Maksa ei välttämättä tuota glukoosia, jos on 2 hypoa peräkkäin tai jos glukoosivarasto on tyhjä (syönyt esim. keittoa). Ja tähänkin on 100+1 poikkeusta. Lihaksista tulee glukoosia, mutta se kestää yli 15 min eli on hidasta. Samoin rasvasta tulee glukoosia, mutta vielä hitaammin. Ja lapsella ei niitä lihaksia vielä oikein ole. Siksi Glucagon -piikin pitäminen jääkaapissa kannattaa. Se nostaa vs-arvot huippuun, mutta niitä voi sitten pikkuhiljaa laskea.

Älä harmittele hoitotahon huolta, sillä kaikkihan sen tietävät, ettei korkea vs ole hyväksi. Mutta olen itsekin selvinnyt 10v vuoristoradalla ilman lisäsairauksia (nyt koputan puuta!!) ja lyhyet korkeammat kaudet eivät vielä maailmaa kaada (paitsi jollakulla todella huonotuurisella). Lapsikin on vielä niin nuori, ettei murkkuikä vaikuta mahdolliselta, mutta olisiko hormonitoiminta kuitenkin jo heräämässä.... Tai voi vain olla joku vaihe menossa. Toivotaan, että vaihe menee PIAN ohi ja tilanne palaa normaaliksi! Ja täällä on yli 50v sairastaneita, joiden hoito alussa oli virtsanmittauksen ja pelkän pitkävaikutteisen varassa ja hengissä ovat hekin selvinneet :D
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 27, 2014, 21:46:18 ip kirjoittanut D1-1978 »
Kirjattu

emonen

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2995
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #19 : Toukokuu 27, 2014, 22:07:46 ip »

Kiitos D1-1978

Joo kyllä meillä murkkuikä on jo täällä! Sen näkee kaikesta, pituuskasvusta, rinnat kasvaa, insuliinin tarve nousee rakettimaisesti. Känkkäämistäkin on  ;)
Ja mm mittauksien unohtelua yms asiaankuuluvaa.

Jos yritämme laskea basaalia - vs on yli 10 kokoajan...

Diabeetikkotytöillä murkkuikä alkaa aiemmin. Ja geneettisesti omassa suvussani ollaan aikaisessa, huoh...

Sanoisin että meilläkin minä pelkään hypoja enemmän kuin tyttö itse. Ja yritän kyllä kokoajan rohkaista häntä uskaltamaan, pärjäämään, luottamaan... MUTTA JOKAINEN tuollainen vie perusluottamusta. Vaikka itse yritän jopa salata omaa pelkoani - vaan kyllähän lapsi sen huomaa!

Perheleirillä on oltu kahdesti ja enää ei päästä - tyttö on jo niin vanha  :o
Vertaiskokemusta näihin hurjiin juttuihin ei löytynyt, muuten kyllä paljon oli iloa  ;D

Oma hoitava lääkärimme on onneksi kannustanut ja rohkaissut. On sanonut että liian korkealla mennään, mutta ymmärtää miksi. Muut ei...
Hän on todennut, että tätä murrosikä on ja on vaan pakko yrittää selvitä jotenkin...
Toruja tulee muilta lääkäreiltä - päivystyksessä melkein aina ja kerran vuodessa erikoistuvalta jne.
Kirjattu
Diabeetikkotytön äiti

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #20 : Toukokuu 28, 2014, 10:08:42 ap »

    Diabeetikkotytöillä murkkuikä alkaa aiemmin.

Tämän saksalaisen tutkimuksen valossa asia ei ole aivan niin selvä:
European Journal of Endocrinology (2007) 157: Delayed pubertal onset and development in German children and adolescents with type 1 diabetes

Laajemmin hormonaalisten muutosten aiheuttamia ongelmia nuoren diabeetikon verensokeritasapainoon käsitellään mm. ruotsalaisen Ingmar Zachrissonin vuonna 2000 julkaistussa väitöstyössä:
Diabetes and Puberty.

Ja täältä, American Diabetes Associationin sivuilta löytyy sekalaisia tarinoita diabeetikkotytöistä:
Girls going into puberty, living with Type 1

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 28, 2014, 10:10:20 ap kirjoittanut E O J »
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

D1-1978

  • Veteraani
  • Viestejä: 1772
  • Levemir, Liprolog, D1
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #21 : Toukokuu 28, 2014, 21:53:29 ip »

USAssa on tehty tutkimuksia, joiden mukaan diabetes voi vaikuttaa sekä ennenaikaiseen (T2D selkeästi, osa T1D) että myöhästyvään puberteettiin (yleensä mukana muitakin autoimmuuniongelmia, T1D ollut yksi epäillyistä). Tutkimusryhmät ovat vain D:n osalta liian pienet, jotta johtopäätöksiä voisi vetää ("T1D selkeästi aiheuttaa..."). Samoin on tehty tutkimuksia, voiko puberteetti laukaista T1D:n:  Suomessakin teini-iässä sairastuu moni T1D:hen, mutta laukaisevaa tekijää ei edelleenkään selvinnyt  ja hormonitoiminnan muutos on vain 1 tutkittava asia. Suomessa DIPP/Teddy jne. tutkittu yli 20v, mikä osoittaa, kuinka hankalia ja aikaavieviä tutkimukset ovat ja tieteellisen löydöksen saaminen edellyttää toistettavaa tutkimusta.

Mutta emonen, murkkuikä onneksi kestää vain pari-kolme vuotta ja koska suurin osa T1D kärsii isoista ongelmista murkkuiässä = vs heittelystä ja korkeammasta HbA1c:sta sinä aikana, niin eiköhän tyttösi ehjänä selviä aikuisuuteen saakka :) Olisi hyvä pitää päivällä sokereita alempana - koska niihin pystyy päivällä reagoimaan helpommin - ja yöllä saisi minun mielestäni pitää vähän korkeammalle (ihan 10 luokkaan), kuten olette tehneetkin -> korkeita ja hypoja tulee välillä, ei sille mitään voi: jos joku keksisi hormonitasoitusnapin, niin kaikkihan sen ostaisivat. Jos tulee ongelmia (lisäsairauksia), niin niitä tulisi ehkä joka tapauksessa. Ja suurimmalle osalle ei tule, eli hormonimyllerrys suojaa ilmeisesti jollain tavalla... Kun vain pääsisi noista lähes tajun vievistä hypoista eroon, olet ihan oikeassa!!! Onneksi teillä on se häly-koira :D
Kirjattu

emonen

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2995
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #22 : Toukokuu 28, 2014, 22:36:40 ip »

Joo onneksi meillä on tuo ihana viisas hypokoira  ;D
Se on jo nyt osoittautunut arvokkaammaksi kuin painonsa kultaa  ;)
Veikkaan että pian on niitä päiviä jolloin tyttö ei mittaa muuten mutta mittaa kun koira pakottaa!

Ja onneksi useimmat selviävät murrosiän yli ilman elinvaurioita. Siihen yritän itsekin jaksaa uskoa.
Mahtihypoja koetetaan saada vähemmäksi ja muuten lähinnä eletään. Hypoja on koko sairastamisaika koetettu taltuttaa - välillä on jopa onnistuttu, muutama viikko ainakin. Joo, hobis on aina ollut liian korkea - kun hypoja on ollut, ei kiristämisvaraa ole ollut... Labiili D oman lääkärimme mukaan. Höysteenä muutamia lisähaasteita, huoh, mm insuliini- ja hiilariherkkyys, liikuntaherkkyys myös. No nyt kun inskamäärät nousee pilviin, tuntuu että inska onkin vettä että väliaikaisesti ei ole inskaherkkä  :P

Tiukennusta hoitoon vasta kun tyttö itse aikuistuttuaan haluaa. Nyt se ei vaan ole realismia  :D
Lapsirakas jo nyt - uskon vauvahaaveen olevan ihan liiankin pian motivaattorina  :D

Siihen asti koetetaan vain jotenkin selvitä  :D
Ja siinä minulle on ihan uskomattoman tärkeä paikka tämä KP. Te kaikki kokeneemmat, teiltä minä tähän arkeen ammennan!
Kirjattu
Diabeetikkotytön äiti

hogan

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 747
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #23 : Toukokuu 29, 2014, 00:55:20 ap »

Tuo pelko on paha, sillä se voi myöhemmin estää jotain harrastuksia ja yökyläilyjä. Mutta kyllä hän siitä ohi pääsee, kun kasvaa, sinulle voi äitinä jäädä enemmän päälle (minun äidilleni jäi moneksi vuodeksi, kuulin vasta jälkikäteen aikuisena). Toivottavasti ei pahasti leikkimistä häiritse eli unohtaa asian päiväksi?

Maksa ei välttämättä tuota glukoosia, jos on 2 hypoa peräkkäin tai jos glukoosivarasto on tyhjä (syönyt esim. keittoa). Ja tähänkin on 100+1 poikkeusta. Lihaksista tulee glukoosia, mutta se kestää yli 15 min eli on hidasta. Samoin rasvasta tulee glukoosia, mutta vielä hitaammin. Ja lapsella ei niitä lihaksia vielä oikein ole. Siksi Glucagon -piikin pitäminen jääkaapissa kannattaa. Se nostaa vs-arvot huippuun, mutta niitä voi sitten pikkuhiljaa laskea.

Toi pelko on ikävä juttu. Minun äidille ainakin aiheutui melkoisia pelkoja. Sairastuin v.1972 vajaa 5v vanhana. En päässyt koulun retkille, ruokailin koulun keittiössä eristettynä kavereista, en päässyt kavereiden synttäreille ja jompikumpi vanhemmista käveli suurinpiirtein perässä 15v tarjoamassa ruokaa jne... kaikki tavanomainen laitettiin syrjään. Itselleni pelottavaa oli hypoon liittyvä sekavuustila. Silloin oli hämärän rajamailla; Painajaisenomaiset unet sekoittuivat todellisuuden rippeisiin ja kaikki tuntui pelottavalta. Lisäksi tuohon liittyi pelko siitä, että mitä muut ajattelevat ja etteihän kukaan vaan huomaa. Scary. Opiskeluaikaankin äiti soitti joka aamu ja kerkes jossain vaiheessa jo hälyttämään solukaverin apuun ja ambulanssinkin pelastamaan kun olin vessassa (oksentamassa), enkä kerennyt vastaamaan (lanka)puhelimeen ajoissa. Tästä ajattelisin, että lapsen t. nuoren kanssa on tärkeetä, että joku käsittelee tilanteen jälkikäteen. Sama pätee varmaan vanhemmille :)

Toi maininta siitä, että lihaksista tulisi glukoosia on hiukan epätarkka. Lihakset voivat omaan energian tarpeeseensa käyttää soluihin varastoitunutta glykogeeniä. Elimistön solut (lukuunottamatta maksaa ja ehkä astrosyyttisoluja aivoissa) eivät kuitenkaan pysty vapauttamaan glykogeenissa olevaa varastoenergiaa muiden solujen käyttöön. Muistan jostain lukeneeni tutkimuksen, jossa pidettiin neuronien (hermosolujen) kannalta jopa vaarallisena tilannetta, jossa solut joutuivat käyttämään varastoenergiaa (glykogeenia). Tuo saattoi tuon tutkimuksen arvioiden mukaaan muistaakseni laukaista apoptoosin, eli 'ohjelmoidun' solukuoleman. On tietysti mahdollista, että muistan väärin suuren aivosoluvajauksen johdosta :)
Kirjattu
D1 1972-->
Hoitosurffailija
Muutin uuteen kotipaikkaan voidakseni
jatkaa asianmukaista diabeteshoitoa.

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #24 : Toukokuu 29, 2014, 07:28:00 ap »

Toi pelko on ikävä juttu.
Kyllä, hypoglykemiapelko on ikävä ja rasittava juttu niin diabeetikolle kuin myös hänen läheisilleen, sen olen joutunut karvaasti kokemaan... Ja kuten olen toisinaan maininnut, diabeetikolle herääminen ankarasta hypoglykemiasta tahtoo helposti jättää häneen itseensä lähes lähtemättömät henkiset jäljet :(

En päässyt koulun retkille, ruokailin koulun keittiössä eristettynä kavereista, en päässyt kavereiden synttäreille ja jompikumpi vanhemmista käveli suurinpiirtein perässä 15v tarjoamassa ruokaa jne... kaikki tavanomainen laitettiin syrjään.
Kunpa tietäisit, kuinka tutulta tuo kaikki kuulostaa!  Tosin minun vanhempani ratkaisivat muutamat ongelmat hieman toisella tavalla, mutta kokonaisvaikutelma on sittenkin aivan liian tuttu  :(


Itselleni pelottavaa oli hypoon liittyvä sekavuustila. Silloin oli hämärän rajamailla; Painajaisenomaiset unet sekoittuivat todellisuuden rippeisiin ja kaikki tuntui pelottavalta. Lisäksi tuohon liittyi pelko siitä, että mitä muut ajattelevat ja etteihän kukaan vaan huomaa.
Kyllä, ("lievän") hypon kehittymiseen liittyvä päättämättömyys ja ajatuksien takkuilu on tilanteesta riippuen joko melkoisen häiritsevää tai - jos satut itse olemaan seuran keskipiste - todella ahdistavaa.
Noita hirvittäviä painajaisia koen erityisesti ankarasta hypoglykemiasta herätessäni. Tunne on kuin olisin hukkumaisillani, ja juuri nämä kauhun tunteet ovat niitä, joita en toivo yhdenkään diabeetikkolapsen joutuvan kokemaan, niin hirvittäviä ne voivat olla.

Tästä ajattelisin, että lapsen t. nuoren kanssa on tärkeetä, että joku käsittelee tilanteen jälkikäteen. Sama pätee varmaan vanhemmille :)
Olen aivan samaa mieltä - lasta ei saisi jättää hypoglykemian jälkeen henkisesti yksin, niin hirveitä nuo kauhun kokemukset voivat olla...

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 29, 2014, 07:33:36 ap kirjoittanut E O J »
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

emonen

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2995
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #25 : Toukokuu 29, 2014, 23:20:50 ip »

Meillä tyttö pääsee koulun retkille, harrastaa partiota, on jopa yökyläillyt kaverin luona. Hidasteita on, esteeksi ei anneta muodostua.
Tiukemmin eläen hobis voisi ehkä olla parempi, mutta minusta se ei ole sen arvoista. Lapsen pitää saada elää ja myös saada olla lapsi niinkauan kuin itse haluaa. Mutta itsenäistymiseen kannustamme vaikka välillä aikuisia hirvittääkin  ;)

Onneksi tuo mahtihypo näytti jäävän tälläerää ainoaksi. Joo, matalia on ollut mutta toimintakyky on säilynyt.

Pari päivää koulua, sitten aletaan etsiä kesäloman säätöjä.
Kirjattu
Diabeetikkotytön äiti

Kaisa81

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2703
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #26 : Kesäkuu 08, 2014, 12:26:34 ip »

Viime yönä mulla oli tosi pelottava hypo. valvoin myöhään, kun käytiin leffassa ja muuta ja menin nukkumaan vasta joskus klo 2:n aikoihin. Elokuvateatterissa verensokeri oli noussut ja pistin Apidraa korjaukseksi. Kun olin menossa nukkumaan, mittasin verensokerin. Mittari näytti 1.9. Mulla on omasta mielestäni täysin selkeä muistikuva siitä, kuinka menin keittiöön, söin leipää ja join mehua. Mieskin tuli siihen mun kanssa istuskelemaan ja syömisen jälkeen mentiin nukkumaan. Omasta mielestä olo ei ollut kummoinenkaan hyposta huolimatta ja toimin koko ajan ihan järkevästi. Sitten sängyssä mies rupeaa puhumaan, kuinka huonossa kunnossa olin ollut. Mä en yhtään tajunnut, että miten niin. Mun omat muistikuvat ja miehen kertomus yön tapahtumista poikkeaa aika pahasti. Multa on kokonaan kadonnut muistista kaikenlaista, mitä tapahtui verensokerin mittaamisen ja leivän syömisen välissä. Todellisuudessa olin juonut mehua paljon enemmänkin ja kastellut pyjamankin mehuun sekä pudotellut jääkaapista tavaroita ym. Itse en muista mitään ja alkuun luulinkin, että mies vain vitsailee, kun kertoi mun tekemisistä yöllä. Tosi ahdistavaa ja pelottavaa. Koskaan aikaisemmin tämmöista ei ole tapahtunut. :(
Kirjattu

D1-1978

  • Veteraani
  • Viestejä: 1772
  • Levemir, Liprolog, D1
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #27 : Kesäkuu 08, 2014, 18:41:04 ip »

Kaisa81, toivottavasti oli yksittäinen tapaus, eikä enää toistu pitkään aikaan! Ensimmäinen kunnon hypo jättää vähän mietityttämään, voiko sattua silloin, kun on ihan yksin, eikä ole kukaan auttamassa. Se kyllä pelotti itseänikin ensimmäisen yöllisen mahtihypon kohdalla. Sitten tajusin, että se voi olla vain yksittäistapaus (30v ei ole aiemmin sattunut) ja seuraava yhtä pahaa hypo saattaa tulla vasta 10v päästä eli turha sitä on murehtia etukäteen. GlucaGen-pakkaus on kyllä nykyisin avattuna jääkaapissa, samoin hypomehu yöpöydällä :) Päivähypoja en edelleenkään pelkää, mutta yöllä uni jäi vain päälle, eli en täysin tajunnut, mitä tein.

Tuo tavaroiden tiputtelu ja mehun läikkyminen on hypossa suht normaalia, lähes kaikille on käynyt joskus noin. Mutta minustakin olisi kamalaa, jos ei muistaisi tapahtumia. Ehkä johtuu juuri siitä, että oli yö, vaikket ollut nukkumaan mennytkään??? Osalla tosin hypossa menee myös muisti osittain, vaikkei taju menisikään, mutta sellaisesta ei ole omia kokemuksia.
Kirjattu

vivianv

  • Veteraani
  • Viestejä: 1503
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #28 : Kesäkuu 08, 2014, 19:11:35 ip »

Minä en jostain syystä ole koskaan pelännyt hypoja. Lapsena niitä ei ollut oikeastaan ikinä, ja aikuisena tiedän selviäväni niistä kokemusperäisesti -ilman tajuttomuuksia tai muuta. Alin mittaamani vs on 1.1 ja ihan olin tolkuissani vielä ja vähäsen huppelissakin ja baarista pilkun jälkeen kotiutunut. Pahimmat ja pelottavimmat kokemukset liittyvät Lantukseen ja erityisesti sen poisvaihto-operaatioon, kun insuliinia väijyi kudoksissa uskomattoman kauan. Hypojen pelkäämisen sijaan aloin pelätä Lantusta ja sen takia nämä Levemir-kohut ovat ottaneet lujille. Jokaisella on d:n hoidossa omat ominaisuutensa ja hypojen osalta mulla on ollut helppoa, onneksi joku osa-alue sentään sitä on. Mun ongelma on pikemminkin se, että vs tykkää vetää ylöspäin, yleensä yllättäen ja pyytämättä mutta usein tieten, silti aina hankalasti hallittavissa olevasti.
Kirjattu
D1 v:sta -77, karppaaja, kynäilijä ja kilpparivaivainen
Levemir&Humalog&Thyroxin

Vox audita perit, littera scripta manet.

Kaisa81

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2703
Vs: Tajunnan hämärtävä hypo
« Vastaus #29 : Kesäkuu 08, 2014, 20:25:03 ip »

En mä pelkää hypoja, en ole koskaan pelännyt, mutta nyt kyllä hirvittää, että entä jos näin uudestaan enkä itse tajua mitään. Mun mielestä hypo ei edes ollut paha, kun omasta mielestäni olin ihan järjissäni koko ajan ja tietoinen mitä tapahtui. Olin ihan järkyttynyt, kun tajusin, ettei mies vitsaillutkaan, kun kertoi mitä oli tapahtunut, Mun mielestä mulla ei ole mitään muistikatkosta missään vaiheessa, vaan mittasin sokerin, menin keittiöön syömään leipää ja juomaan mehua ja tulin nukkumaan. Mä tosiaan olin ottanut leipää pakastimesta, sulattanut sen, ottanut juustoa jääkaapissa ja laittanut leivän päälle ja syönyt juustoleivän ja sen jälkeen juonut yhden mehun. En mä nyt hirveän huonossa kunnossa voi olla, jos kaikkea tuommoista pystyn tekemään ja tuon kaiken muistankin täysin. Mutta en muista mitään, että olisin pudotellut tavaroita ja että olisin juonut enemmän kuin yhden mehun. Hirvittää, kun en yhtään tajua, että missä kohtaa mun muistissa on tyhjää, kun omasta mielestäni muistan kaiken ihan selkeästi. Tosi ahdistavaa.
Kirjattu
 

Linkkejä