Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6620 jäsentä  •  413690 viestiä  •  19654 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi sari65, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Hukassa.  (Luettu 13414 kertaa)

flashjoone

  • Vieras
Hukassa.
« : Tammikuu 22, 2014, 22:32:22 ip »

Hei.

Mulla ei oo mitää hajua, kuinka moni näillä sivuilla käy, mut alan olemaan nii  epätoivoinen, et puran tän homman teille sitten.

Sain tuossa pari päivää sitten maanantaina ketoasidoosin, ja hengenlähtö oli lähellä. Olen nyt toipunut melkein täysin, mutta asidoosin jälkeen iski masennus: Miks mun motivaatio ei parantunut?

Mulla on menny huonosti  tän diabeteksen suhteen pari kuukautta, ja vaikka kuinka yritän muistaa, insuliinit jää silti ottamatta. Sama on sokerien mittaamisessakin. En saa otettua ihteeni niskasta kiinni, mikä ahdistaa. Luulis nyt, et tämmösen jälkeen jotkut herätyskellot alkais soida, mutta turhaan. Yhtikääs mikään ei ole muuttunut.

Oon tosi väsynyt mun elämään, mut en haluu kuitenkaan kuolla, koska oisin kauheen itsekäs. Mulla on kuitenki ihmisiä mun ympärillä, jotka rakastaa jne, mut en vaan jaksa tän taudin kanssa. Auttakaa joku?
Kirjattu

vokaali

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 712
Vs: Hukassa.
« Vastaus #1 : Tammikuu 22, 2014, 23:30:08 ip »

Kyllä meitä täällä palstalla pyörii ja lukee näitä juttuja! Hieno homma, että tulit kertomaan tilanteestasi.

Motivaatiohan ei lähde paranemaan itsekseen. Sinulla ei taida olla ketään, kenen kanssa voisit jutella asiasta kasvotusten? Oletko koettanut ottaa yhteyttä hoitopaikkaasi? Diabeteshoitaja saattaa olla yllättävän kova juttu tällaisessa tilanteessa. He ovat yleensä aika ymmärtäväisiä ja antavat hyviä neuvoja. Omalle polille voi kyllä ihan rohkeasti soitella, vaikka ei olisikaan ihan varma siitä, mitä oikein haluaisi sanoa.

Ehkä voisit aluksi koettaa edetä asiassa pienin askelin. Laita kännykkään muistutus pitkävaikutteisen pistämisestä, ja ota aluksi vaikka yksi päivä jolloin pistät joka aterialle. Siihen rutinoituu yllättävänkin pian, kun vain saa homman alkuun. Olokin paranee ja synkkä mieli helpottuu. Aika usein matala mieliala johtuu ainakin osittain korkeista tai heittelevistä verensokereista.

Masennuksesi ei tietysti kokonaan johdu diabeteksesta? Tuleekohan se vain esille sen hoitamatta jättämisenä? Onko sinulla hyvää ystävää, jonka kanssa voisit yrittää jutella asiasta? Sellaisen kaverin kanssa voisit vaikka kimpassa mennä käymään kouluterkan tai vastaavan luona juttelemassa tilanteesta.

Kirjoittele ihmeessä tuntojasi tänne. Me kyllä varmasti vastailemme parhaamme mukaan.
Kirjattu
Ykkösdippis kera pumpun ja silleen.

Diabetesliiton tiedotus

  • Administrator
  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 1171
Vs: Hukassa.
« Vastaus #2 : Tammikuu 24, 2014, 10:33:44 ap »

Hei flashjoone!

Tilanteesi on varmasti masentava, hyvä että olet aloittanut avun etsimisen.

Suosittelen sinulle Diabeteskeskuksessa järjestettäviä kursseja, nuorten kursseja on eri ikäisille nuorille, ja aikuisten kursseilla on myös nuoria aikuisia. Kursseillamme voit päästä uuteen hyvään alkuun diabeteksesi hoidon kanssa.

Kannattaa olla yhteydessä omaan hoitopaikkaan ja selkeästi kertoa oma tilanne: vaikea hoitouupumus, johon tarvitset ja haluat apua.

Täällä on kurssit nuorille:
http://www.diabetes.fi/kuntoutus_ja_koulutus/diabeteskurssit/nuorille_2014

Ja aikuisille (alk. 18-v.)
http://www.diabetes.fi/kuntoutus_ja_koulutus/diabeteskurssit/tyoikaisille_2014

Tuo maksusitoumus tarkoittaa sitä, että hoitopaikkasi lähettää sinut kurssille ja maksaa sen. Kelan kurssit maksaa Kela. Kurssi ei maksa sinulle mitään.

Kurssille hakemisesta ja pääsemisestä kertoo mielellään Tiina, soita tai pistä meiliä hänelle, jos/kun hakemisessa on kysyttävää:
Kurssisihteeri Tiina Paronen p. 03 2860 316, tiina.paronen(at)diabetes.fi


Lisäänpä vielä: sen lisäksi, että kursseilla saa tietoa ja apua diabeteksen hoitamiseen, siellä tapaa muita ihmisiä, joille sun kokemasi asiat ovat ihan tuttuja. Toisten saman kokeneiden kanssa oleminen ja jutteleminen auttaa paljon!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 24, 2014, 10:39:33 ap kirjoittanut Diabetesliiton tiedotus »
Kirjattu

Kide

  • Veteraani
  • Viestejä: 1978
Vs: Hukassa.
« Vastaus #3 : Tammikuu 24, 2014, 11:25:34 ap »

Moi flashjoone.
Hienosti tehty, kun kirjoitit. Et varmasti ole ainoa, jolla on hoitomotivaatio hukassa ja syyllisyys kalvaa - aikuisenakin. Ei muutkaan aina jaksa tämän taudin kanssa loistosuorituksiin. Perusasiat tekemällä tietenkin kokonaisvointisi paranisi, joten vokaalin ohje pienistä asioista aloittamisesta oli oikein osuva.

Täällä saa purkaa pahaa oloaan! Yllättävästi sekin auttaa, vaikka lukijat eivät osaisikaan antaa mitään hienoja ohjeita. Hyviä ohjeitahan tuossa toisaalta jo tuli. Yksin jääminen ja jättäytyminen olisi ehkä se huonoin "ratkaisu" tilanteeseesi. Kirjoittamalla tänne jo ilmaisit, että haluat ja otat apua vastaan. Hyvä hyvä.  :)

Kerro lisää. Kauanko olet sairastanut? Oletko jossain vaiheessa jaksanut hoitaa paremmin? Mikä silloin oli toisin? Liittyykö pistosten väliin jättämiseen kenties kapinaa koko tautia vastaan? Eihän tämä mikään mukava seuralainen ole.  :-\

Nuo d-liiton nuorten kurssit olivat hyviä ainakin silloin, kun itse olin nuori.  8) Jo sen tajuaminen, ettei ole yksin tämän vaativan elämänkumppanin kanssa, helpotti. Ja että tämän kanssa voi oppia elämään. Mutta mahdollista kurssia odotellessa tarvit kyllä muutakin apua.

Toivottavasti tänne tulisi kirjoittelemaan muitakin nuoria, mutta kyllä vanhempikin (46 v) "täti" tahtoo kuunnella ja auttaa.  ::)
Kirjattu
♀, labiili D1 vuodesta 77, LDN:än ansiosta vähemmän labiili :)
09/2012 alkaen Paradigm Veo, jossa ensin Humalog, 29.6.2013 alkaen NovoRapid
Matala-annoksinen naltreksoni (LDN) 04/2014, jolla S-Insu-Ab  pudonnut 56 % -> 12 %

sokerpalanen

  • Vieras
Vs: Hukassa.
« Vastaus #4 : Helmikuu 14, 2015, 02:44:11 ap »

Meillä kaikilla iskee välillä turtumus kun vuodesta toiseen"joutuu" hoitamaan itseään. Tulee just kuvaamasi kaltaisia kausia.

Jos noi pistämiset oikeesti unohtuu vahingossa (ja aika fakiiri saa olla jollei koskaan mitään unohda), paa kännyn hälärit päälle pistosajoille.

Joku mainitsi nuorten kursseista, ja itse aikanaan tykkäsin olla siä.

Jos menee oikein tosissaan matalapaineelle, kouluterkka, kuraattori tai opo voi ohjata sua eteenpäin.
Kirjattu
 

Linkkejä








Yksi elämä palkitsi diabetestoimijoita

Julkaistu 29.11.2017 | 14:52