Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Kaisa81]

Meillä ei eletä enää vauva-arkea. Juho täytti viime viikolla vuoden ja nyt meillä on kotona pieni suloinen taapero. Arki on muutenkin muuttunut. Maija aloitti pari viikkoa sitten päiväkodin. Olen Juhon kanssa kotona vielä vuoden loppuun ja Maija on 4 päivää viikossa päiväkodissa. Pikkuisen vaatii vielä totuttelua. Juho ottaa jo muutamia askeleita mutta ei vielä kävele. 1-vuotisneuvolaan ei olla vielä vauvarokon ja silmätulehduksen takia päästy. Muuten ollaan kyllä hyvin pysytty terveenä. Elämä kahden lapsen kanssa on ihanaa. Välillä huomaan haaveilevani kolmannestakin.

[Kaisa81]

Meillä on taas arki muuttunut, kun palasin viime viikolla töhin. Tosin en ole kuin 2 - 3 päivää viikossa töissä, mutta silti. Maija on 3 - 4 päivää viikossa päiväkodissa, mun työpäivinä pidemmän päivän ja vapaapäivänä lyhyemmän. Juho on vielä kotihoidossa. Isä hoitaa kotona mun töissä ollessa ja mun äiti tarvittaessa auttaa. Töissä on ihan kivaa mutta olisin kyllä mieluummin lasten kanssa kotona. Töissä saa tehdä hommia ilman häiriötekijöitä ja lounaalla saa käydä ihan rauhassa, mikä on kyllä tosi ihanaa. Kotona lasten kanssa meno on niin vauhdikasta, että ei paljon ehdi paikallaan istua.

Meillä eletään aika tavallista, jonkun mielestä ehkä tylsää arkea. Omaa aikaa mulla on kerran viikossa tunti kuntosalilla ja töiden jälkeen teen kävelylenkin ennen kuin haen Maijan päiväkodista. Ja rattaiden kanssa teen lenkkejä aina, kun siihen tulee tilaisuus. Liikuntaa tulee kyllä ihan mukavasti. Ja lasten kanssa ulkoillaan tosi paljon.

Meillä vaan sattuu olemaan aika kurjia naapureita ja seinät ihan paperia, joten kaikki äänet kuuluu hyvin. Olen saanut pari lastensuojeluilmoitusta, kun yläkerran naapuri on tehnyt ilmoituksen, kun Maija on saanut raivarin kotona. Kerran yöllä Maija heräsi painajaiseen ja itki ja huusi ja naapuri soitti poliisin paikalle. Seinänaapuri ei minnekään soittele, mutta jos meiltä kuuluukin vähän lasten huutoa tai edes iloista leikkiä, niin hakkaa raivokkaasti seinää tai laittaa musiikin soimaan täysillä. Muuten tosi kiva paikka asua lasten kanssa, mutta naapurit ei ilmeisesti lapsia siedä.

Lapset tuntuu jo tosi isoilta, vaikka ovat vielä niin pieniä. Juho oppi kävelemään 4 kk sitten ja nykyisin lähinnä juoksee. Ja kiipeää joka paikkaan. Erittäin taitava liikkumaan, mutta päässä ei tunnu olevan vielä yhtään järkeä, joten kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja on kyllä täysin vahdittava. Maija täytti jo 4 vuotta ja on kyllä aivan ihanassa iässä. Koko ajan pitää jotain selittää. Ja nyt kumpikin lapsi on jo sen verran iso, että he leikkivät yhdessä. Ihana katsoa, kun isosisko ja pikkuveli hölmöilee ja nauraa yhdessä. Ja välillä riitelee aika railakkaasti. Aivan ihania lapsia molemmat.

[Toukokuu1965]

Mä tykkään lukea näitä lapsiarkikuulumisia etenkin nyt kun olen mummo. 

Onpa teille sattunut kurjat naapurit. 

Ihan normaalilta lapsiperheen elämältä sun kertomasi kuulostaa. Enemmän ihmetystä minussa herättäisi jos mitään lasten ääniä ei kuuluisi. Kiukunpuuskat ja itkut kuuluu elämääm, samoin pahat unet, se pitäisi naapureidenkin ymmärtää.

Arki, se tavallinen ja tylsä, on usein ihan sitä parhainta aikaa elämässä jota minäkin kaiholla muistelen nyt kun lapset on ajat sitten lentäneet pesästä.

Teidän elämä kuulostaa just hyvältä. 

[Kaisa81]

Ihanaa kun on kevät ja elämä lasten kanssa helpottuu päivä päivältä, kun saa ulos lähtiessä pukea vähemmän vaatetta päälle. Ja ulkona viihtyy vaikka kuinka pitkään kun aurinko paistaa ja on valoisaa iltaan asti.

Me muutettiin 1.5 kk sitten ja lapset saivat oman huoneen. Kumpikaan ei tosin nuku siellä ja aika harvoin leikkiikään, mutta koti pysyy edes pikkuisen siistimpänä, kun lelut on ainakin suurimmaksi osaksi omassa huoneessa eikä olohuoneessa. Uudesta kodista on lyhyt matka puistoon, päiväkotiin, töihin ja kauppaan, joten päästään tekemään suurin osa matkoista kävellen ilman rattaita. Molemmat lapset onneksi tykkää paljon liikkua ja 1 v 7 kk ikäinenkin mieluummin kävelee itse kuin istuu rattaissa. Ja nuorempikin on jo sen ikäinen, että lapsista on seuraa toisilleen. On aivan ihana katsoa, kun lapset leikkii ja nauraa keskenään.

Tällä hetkellä eletään ihan tavallista arkea. Maija on päiväkodissa 3 - 4 päivää viikossa ja mä olen töissä 2 - 3 päivää viikossa. Mun työpäivinä lasten isä hoitaa Juhoa meillä kotona. Maaliskuussa Juho aloitti puistotoiminnassa ja käy nyt lähes joka arkipäivä aamupäivsin pari tuntia puistossa ja on kyllä sopeutunut sinne ihan älyttömän hyvin, vaikka onkin vielä niin pieni. Juho on vain erittäin kova menemään ja kiipeämään, että puistotädillä on aika kova vahtiminen Juhon kanssa. Ja mustelmia ja kaikenlaisia muita kolhuja ja ruhjeita kyllä tulee päivittäin, mutta se kai kuuluu tähän ihanaan ikään.

Maijan kanssa on ollut vähän hankaluuksia oikeastaan Juhon syntymästä asti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt taas onneksi vähemmän. Mutta sen takia ollaan kuitenkin käyty perheneuvolassa juttelemassa yhdessä lasten isän kanssa ja pari kertaa Maijakin on ollut mukana. Päästiin myös mukaan Voimaperheet-ohjelmaan, joka alkaa ensi viikolla. Neuvolassa ollaan kyllä onneksi oltu sitä mieltä, että Maijan käytös on ihan normaalia 4-vuotiaan käytöstä ja mustasukkaisuutta pikkuveljestä. Ja sitten se kai menee jossain vaiheessa ohikin.

Huomaan, että nyt kun mulla ei ole ollut vauvaa enää aikoihin, niin pieni vauvakuume kyllä meinaa tehdä tuloaan. Salaa vähän haaveilen kolmannesta lapsesta, vaikka järjellä ajatellen se on kyllä ihan mahdoton ajatus. Meidän kotiin ei mahdu kolmea lasta, rahat ei riitä eikä varmaan jaksaminenkaan. Eikä lasten isä ole yhtään innostunut ajatuksesta, puhumattakaan siitä millainen järkytys se olisi mun vanhemmille (vaikka mun lapsiluku nyt ei varsinaisesti heille kuulukaan). Ikääkin alkaa olla sen verran paljon, että jos haluaisi kolmannen, niin sitä kannattaisi ruveta yrittämään mahdollisimman pian.

[Kaisa81]

Elämä lasten kanssa kyllä helpottuu ihan kamalasti kun kelit lämpenee ja päivät pitenee. Ulos lähtiessä ei tarvi enää tuskailla toppahaalareiden ja villavaatteiden kanssa ja tapella rukkasten ja pipojen pukemisesta. Ja ulkona on niin paljon mukavampaa olla, kun ei ole ihan sysimustaa koko ajan. Nyt on ollut niin upeat kevätkelit, että on melkein riittänyt, että ulos lähtiessä muistaa laittaa kengät jalkaan. Ja kun lämpöä ja valoa riittää pitkälle iltaan, niin puistossa viihtyy melkein liiankin myöhään. Jos aina olisi tämmöistä, voisin aivan hyvin hankkia muutaman lapsen lisää.

Vauvakuumeesta huolimatta olen toisaalta iloinen, että lapset on jo niin isoja, että puistossakin tohuavat keskenään ja toisaalta voin itsekin touhuta ja mennä lasten mukana eikä tarvi vain työnnellä vauvaa vaunuissa tai imettää puiston penkillä. Ja vaikka mulla ei enää vauvaa olekaan, niin imettää saan silti. Imetän oikeastaan vielä erittäinkin paljon, vaikka kuopus onkin jo melkein 1 v 8 kk. Imetän niin paljon, että kuukautiskiertokaan ei ole vielä synnytyksen jälkeen käynnistynyt, joten ihan hyvä, etten tässä nyt aktiivisesti uudesta vauvasta haaveile. Sitä tuskin nyt tulisikaan.

Mulla on ollut insuliinipumppu nyt vuoden ja on kyllä helpottanut elämää ihan kamalasti. Asun lasten kanssa yksin, niin sensoroiva pumppu tuo kyllä hyvää turvaa varsinkin öihin. Pumppuhoidon aikana tulleet ambulanssia vaatineet pahat hypot ovat kaikki tulleet silloin, kun sensori on jostain syystä ollut pois käytöstä. Ainoa miinuspuoli tässä on se, että tykkäisin käydä lasten kanssa enemmän uimassa ja sensorin kanssa se on vähän hankalaa. Kesällä rannalla se hyvin onnistuukin, kun voi välillä käydä kuivattelemassa sensoria, kun lapset tekee vaikka hiekkakakkuja, mutta sitten uimahallit ja kylpylät on hankalampia. Nyt olen joutunut sovittamaan uintikerrat sensorin vaihtopäiviin ja vaihtopäivä taas ei muuten välttämättä ole sopiva uintipäivä. Mutta en valita. Sensori on niin tärkeä mulle, että tuo on loppujen lopuksi pieni murhe.