Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Voiko lapsen sairastumisesta päästä yli?  (Luettu 5208 kertaa)

isämeidän

  • Jäsen
  • Viestejä: 121
Vs: Voiko lapsen sairastumisesta päästä yli?
« Vastaus #15 : Helmikuu 26, 2013, 22:57:29 ip »


D1 on iloinen asia täällä ;D

Minä olen aivan varma siitä, että isämeidän on vain trolli, jonka kirjoituksiin ei pitäisi tarttua. Silti, kun kyseessä on vertaistukea tarjoava keskustelupalasta, jolla todelliset ihmiset painivat todellisten ongelmien kanssa, on hävytöntä kirjoittaa, että D1 on iloinen asia. Sitä se ei ole oikeassa elämässä, oikeilla ihmisillä kenellekään.

Edelleen, ihan tavallinen ihminen täällä on. Kuten sinäkin. Ja te kaikki muutkin.

Vertaistukea? No, substanssina voin kertoa edelleen että lapseni on D1 lapsi.

Ja siitä että emme ole valinneet kärsimystä elämäämme ;D

No, mistä syntyy "kärsimys"?

Vastustamisesta, minkä tahansa asian tai tapahtuman tai ilmiön ym. vastustamisesta. Mielessään >:(

Itse en siis vastusta yhtään mitään. En vastustanut mielessänikään kuin vain muutaman hetken oman D1 lapseni sairastumista D1:een. Tai mitään muutakaan elämässäni tapahtunutta ns.järkytystä.

Siksi juuri "pääsin yli" (myös ;)) lapseni sairastumisesta D1:een nopeasti. En siis käpertynyt mielessäni "vastustamaan" koko sairautta ja kaikkea mielikuviani jotka siitä kumpusivat menneisyydestäni. Enkä varsinkaan alitajuisesti >:(

Aloin vain puhtaasti kannattamaan mielessäni kaikkea parasta koskien (myös ;)) lapseni D1 parhaaseen hoitoon.

Ja tässä sitä nyt ollaan sen(kin) kanssa. Niinkuin olen kertonut, D1 lapseni elää täysipainoista teinin elämään jossa itse sairaus ei hallitse "pääkopissa jomottaen" sitku/mutku elämäänsä hänellä eikä minulla ;D. Ainoastaan hoidetaan rutiinin-omaisesti ensisijassa aina itse D1 eli sokeritasapaino (joka on ollut alusta saakka huippulaatua :D), ja keskitytään muuhun elämään täysipainoisesti nauttien ja tiedostaen joka hetki  että elämme elämämme parasta hetkeä tässä ja nyt ja paradoksaalisesti parhaat päivämme (kummallakin ;D) ovat vasta edessäpäin.

Rautalangasta, pelko :-[ ei hallitse täällä elämää.

Todellisia ongelmia todellisilla ihmisillä? Vielä kerran, täällä ei keskitytä"ongelmiin", ainoastaan ratkaisuihin. Elämme ratkaisu-keskeistä elämää, emme ongelmakeskeistä. Eli asiat joita esimerkiksi siellä jatkuvasti vatvotaan on ratkaistu täällä jo ajat sitten. Lue kirjoitukseni, jos uskallat ;).

Vielä kerran, D1(kin) on tosiaan täällä iloinen asia ;D. Jos et sinä kykene sitä uskomaan, niin se ei tarkoita muuta kuin että et vain ole kokenut sitä itse vielä.

Eli sitä on oikeilla ihmisillä oikeassa elämässä, tässä ja nyt, täällä :)

Mutta ei näköjään siellä.

En sääli :o teitä yhtään, koska olette valinneet kärsimyksen elämäänne ainakin täällä kirjoitetetun perusteella selkeästi. Mutta tunnen suurta myötätuntoa teitä kaikkia kohtaan, varsinkin kaikkia D1 lapsia kohtaan.

Siksi kirjoitan täällä omakohtaisia kokemuksia D1 lapsen menestyksekkäästä hoidosta ja varsinkin D1 lapsen vanhemman erittäin menestyksekkäästä ;) D1 lapsen vanhemmuuden hoidosta.

Seuraavan on sanonut D1:n monet huippuammattilaiset minulle monta kertaa kun olemme iloinneet taas erittäin hyvin sujuneesta hoitotasapainosta D1 lapseni rutiinitarkastuksissa.

Siis spontaanisti, ilman minun sitä edes kysyttyä. Huom! Ilme muuttuu myötä-ilosta :D yhtäkkiä surumieliseksi ???. Siis huippulääkärillä.

"Ikävä kyllä kaikilla D1 lapsilla ei ole asiat samallailla, itse asiassa monilla on suuria ongelmia :("

Tämä kaikki on teille D1 lapsen vanhemmille täysin mahdollista myös, ja vielä enempääkin ;D. Nykyisille ja tulevilla.

Ja tietysti myös kaikille muillekkin D1 tai D2 omaaville.


Lopuksi, itse sairastan myös ns."kuoleman-vakavaa" sairautta, joka hoidotta jättämättä on erittäin tappavaa. Siksi olen pitänyt itsestäni ;D ensisijaisesti niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti parasta huolta kokoajan ja hoitanut sairauttani sille kuuluvin metodein pieteetillä jo vuosia. Jo monta vuotta. .

Jotta kykenen pitämään myös D1 lapsesta parasta huolta. ;D

Mikä on ainoa asia jota olen tarvinnut?

Mielenrauhaa ;)

Kirjattu

mohvi

  • Vieras
  • Viestejä: 16
Vs: Voiko lapsen sairastumisesta päästä yli?
« Vastaus #16 : Helmikuu 27, 2013, 11:01:14 ap »

Kiitos rohkaisevista viesteistä ja lohduttavista omista kokemuksista!

Osa ongelmaani on, etten itse tunne ketään diabeetikkoa, mielikuvitus saa helposti liikaa sijaa eikä kauhukertomuksia voi peilata kenenkään kokemuksiin.

En ukso, että D on meille koskaan iloinen asia, mutta tähdätään nyt ensin sitä kohti, että se olisi vain osa arkea.. Sitä - ja mielenrauhaa - kohti. Askel kerrallaan. :)
Kirjattu

MiniMi

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2503
Vs: Voiko lapsen sairastumisesta päästä yli?
« Vastaus #17 : Helmikuu 27, 2013, 11:45:48 ap »

Kiitos rohkaisevista viesteistä ja lohduttavista omista kokemuksista!

Osa ongelmaani on, etten itse tunne ketään diabeeti kkoa, mielikuvitus saa helposti liikaa sijaa eikä kauhukertomuksia voi peilata kenenkään kokemuksiin.

En ukso, että D on meille koskaan iloinen asia, mutta tähdätään nyt ensin sitä kohti, että se olisi vain osa arkea.. Sitä - ja mielenrauhaa - kohti. Askel kerrallaan. :)

Ihana asenne sulla mohvi muodostunut :) En tiedä missäpäin asustelet, mutta monella paikkakunnalla on D-paikallisyhdistyksillä perhekerhoja, josta vois löytyä samanlaisissa tilanteessa olevia live-vertaistukea tarjoavia.
Ja vielä noista "kauhukertomuksista": itse ainakin pyrin siihen, etten pelota tai järkytä omilla kokemuksillani ketään, vaan yritän aina tähdentää että mulla on ollut rikas ja onnellinen elämä D:stä ja liitännäisistä huolimatta. Pyrin myös kokemuskouluttajana painottamaan sitä, että tämä tauti on ERITTÄIN yksilöllinen, eikä huono hoitotasapaino välttämättä johda automaattisesti lisäsairauksiin, mutta että laiminlyönti on vähän kuin heikoilla jäillä kävely: voi pärjätä ihan jees, mutta ei se kannata kumminkaan ;) ;D
Kirjattu
D1 vuodesta -72 + "kaikki" liitännäiset + vähän muitakin juttuja
Kokemus on hyvä opettaja,joka lähettää sikamaisen kalliita laskuja

Sirikit

  • Vieras
  • Viestejä: 23
Vs: Voiko lapsen sairastumisesta päästä yli?
« Vastaus #18 : Helmikuu 27, 2013, 12:57:27 ip »

Mohvi,

Jos olet Facebookissa, tule ihmeessä mukaan Diabetes vertaistuki -ryhmään. Ryhmä on suljettu, joten liittymistä pitää pyytää, mutta mukaan kyllä pääsee. Meitä on siellä todella paljon aktiivisia eri ikäisten diabeteslasten vanhempia ja vertaistuki pysyy vertaistukena sanan todellisessa merkityksessä, koska ainakin suurin osa on mukana omilla nimillään ja omilla kasvoillaan.

Mitään ei tietenkään ole pakko kirjoittaa, jos ei halua, mutta itse olen ainakin saanut paljon apua jo pelkästään lukemalla muiden kirjoituksia.

Ja kyllä tästä pääsee yli. Ihan kaikki suru ei varmastikaan koskaan häviä, mutta alun shokki häviää taatusti ja diabeteksestä tulee vielä yksi rutiini muiden joukossa.

Terveisin neljävuotiaan diabeetikkopojan äiti, diagnoosista 1,5 vuotta.
Kirjattu
Mainion pikku diabeetikon äiti
 

Linkkejä








Osallistu Diabetes arjessa -kyselyymme

Julkaistu 07.08.2020 | 10:59