Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6882 jäsentä  •  416777 viestiä  •  19914 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi d1hemuli, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Motivaatio  (Luettu 8630 kertaa)

Toivoton

  • Vieras
  • Viestejä: 1
Motivaatio
« : Lokakuu 04, 2012, 20:22:00 ip »

Terveppä terve, siitä onkin jo aikaa kun viimeks täällä foorumeilla käynnyt. Diabetestäkin tullu sairasteltua n.9vuotta, että aika tuttua hommaa tämä jo.. Tässä nyt on vuosien saatossa tullut hieman ongelmia tämän sairauden kanssa. Parhaillaan menossa (ilmeisesti loppuiän) lääkitys nefropatian takia ja siitä en voi syyttää kuin itseäni. Hoitotasapaino on huono ollut jo muutaman vuotta.. Lähinnä tämän murrosiän aikaan. Olen todella laiska täyttämään vihkoa, mittaukset sinne kyllä saan mittarin muistista (ne vähäiset). Jotkut täällä varmaankin tietää kun yrittää parhaansa ja silti se ei riitä. En jaksa enää yrittää kun tiedän että se ei riitä.. Kesällä kävin joka päivä pyörällä n.10-15km lenkin jopa 2 kertaa päivässä ja siinä välissä duunia, se riitti pudottamaan pitkäaikais arvon jopa 0.7 yksiköllä... Mistä sais motivaatiota näin toivottomassakin tilanteessa. Vastailla saa ihan vapaasti.
Kirjattu

Jonsku81

  • Vieras
  • Viestejä: 1
Vs: Motivaatio
« Vastaus #1 : Lokakuu 23, 2012, 22:15:16 ip »

Moikka,
ajattelin sulle kirjoittaa ku ite oon sairastanu 14v asti diabetestä ja nyt täytän jo 31 jouluna, ja mulla se motivaatio löyty vasta kun sain vuosi sitte uuden munuaisen ja halu pitää edes tätä munuaista hyvänä.
Mulle hoettiin tuota samaa että se tarttee tehä omaksiparhaaksi ne mittaukset ja pistämiset mutta voin sanoa että paskat haistatin näille ihmisille jotka mua yritti auttaa, ja sit tajusin kun halusin vauvan, että se ei välttämättä ookka enää mahdollista, kun aloin odottaa tuota esikoistani 26v, sairastin silloin jo hermokipuja ja munuaistenvajaatoimintaa, siinä oli esteitä,tehollakin kuin myös sydänvalvomossa makasin koko sen odotusajan kuin myös dialyysit aloitettiin silloin, niin monesti silloin mietein, että kun olisi kuunnellut niitä ihmisiä. nyt toinen motivaation lähde on tämä mun tytär joka sairastui alkuvuodesta diabetekseen ni haluan sille näyttää mallia ! entiedä ootko käyny tai nähnyt dialyysipotilaita, se ei o vaan sitä että ne makoilee siellä ja tekee hoitoa vaan se tuo entisestään enemmän huolenpitoa itsestäsi ja siitä diabeteksen hoidosta, koska se dialyysikään ei toimi jos sokerit on myös silloin koholla, plus kaikki se voimattomuus ja järkyttävät kivut (mitä se mulle ainakin toi) :-[. ei sitä varmaan kukaan osaa sulle sanoa miten, mutta mä neuvon sua katsomaan peiliin (siis oikeesti meet peilin eteen ja kato ittees) haluatko sä elää pidempään ilman että silmiin tulee muutoksii tai niit hermokipuja jalkoihin tai muualle, ja se mitä haluat elämältä? mä en niin kauheest täl hetkel ehi käymää lenkillä mut huomasin tossa ku jätin hiilarin syönnin vähemmälle ni ei tartte pistää nii paljoa eikä sokeritka heittele, koitahan tsempata, tää oli vaan lyhyesti se mitä mulla oli ja on (vaikka tekstiä onki paljon). toivottavast sä ite ymmärrät nopeammin  omaksi hyväksi tuon hoidon merkityksen mitä se mulla kesti  :)
Kirjattu

Cane

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 829
  • T1 D '90
Vs: Motivaatio
« Vastaus #2 : Huhtikuu 28, 2013, 11:46:46 ap »

Mulla motivaatio on ollut vuosikausia kadoksissa... jostain syystä nyt tuntui olevan se "oikea" aika alkaa hoitaa itseäni. Toki tuntuu liian myöhäiseltä ja syytän itseäni siitä, etten ole aiemmin itseäni hoitanut...

Mulla elämäntilanne aiemmin oli niin kaoottinen, että vaikka viestitin kaikille tahoille etten vain jaksa, tuntui että ei oteta tosissaan. "Kyllä sun pitäis jaksaa" -vaan kun ei jaksanut.

Aloitin sitoutumalla mittaamiseen. Aluksi en oikein "välittänyt" mitä mittari näyttää, kunhan mittasin nelisen kertaa päivässä (ja korjasin). Sitten aloin katsomaan, mitä se mittari näyttää -ja lisäsin mittauskertoja. En edelleenkään käyttänyt vihkoa, vain mittaria. Kysyin mitkä minun tilanteessani olisivat ne "eniten kertovat" mittausparit, ja sitouduin niihen -ainakin muutaman kerran viikossa.

Oikeastaan se "herätys" tapahtui, kun aloin kirjaamaan vihkoon sekä mittaukset, hiilihydraatit inskat että "muut tapahtumat". Tie tähän pisteeseen on ollut vaikea, mutta todellakin kannattava! Tieto lisää tuskaa -kun näkee sokerikäyttäytymisen ja kokee oman avuttomuuden - mutta tässä sitten astuvat kuvaan hoitotahot sekä vertaistuki.

Itse en siis saanut kaikkea toimimaan heti ja päätös sitoutua mittaamiseen (ja itsen hoitamiseen) todellakin tuli tehdä. Olen sen arvoinen. Diabetes ei häviä -hoitaa sitä tai ei. Olen saanut tähän pisteeseen pääsyyn tukea monelta, monelta taholta -edes hiukan, vaikkei koko kuvaa olisikaan ymmärretty.

Mitä tuohon pyöräilyyn ja pieneen pudotukseen tulee hobassa -syynä voi olla myös hypot. Reaktiiviset nostaa hobaa ihan mukavasti -näin mulla ainakin kävi. Vähän ajan kuluttua toisaalta tulkittiin että hoba aleni koska oli hypoja... Mistä tulikin mieleen -halusin aloittaa säännöllisen liikunnan. Se vaatii sokeriseurantaa - ja hhtankkauksia. Siitä tämä koko homma lähtikin, koska halusin tilanteen jossa voin mennä lenkille, ja jonka tuloksia ei sokeriseilaukset "tuhoa/estä". Ostin Camelbakin repun, tungin taskuihin siripiriä ja geelejä, juomasäiliöön sopivan santsin mehua, hiilareita ja glutamiinia -sekä hankin mendor discreetin helppoon 'tien päällä' mittaukseen. Ehkä voisit käyttää liikuntaa sellaisena "aloituspisteenä"?
Kirjattu
Animas Vibe + Dexcom Platinum G4, metformiini & levotyroksiininatrium + Neurobion Forte
 

Linkkejä








Tule meille kurssi- ja koulutussihteeriksi

Julkaistu 22.07.2019 | 09:00