Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Elämisen tuska  (Luettu 5141 kertaa)

isämeidän

  • Jäsen
  • Viestejä: 121
Vs: Elämisen tuska
« Vastaus #15 : Lokakuu 06, 2012, 23:54:20 ip »

Meillä oli sama laulu diagnoosin alkuaikoina.

Sekin meni ohi kun kuuntelin sitä vain ilman tunnehöyryjä päässäni. Jonkin aikaa sitä kesti, mutta pian alkuhämmingin jälkeen arki palasi turvallise rutiineineen taas D1 lapseni elämään.

Otin siis 100% hoitovastuun alusta saakka ja pidin huolta siitä että läsnäolo, hoitorutiinit ym. pyörivät myös siihen aikaan. Ja myös sen jälkeen.

Tänäpäivänä elämme elämämme parasta päivää D1 lapseni kanssa, ja parhaat päivämme ovat paradogsaalisesti vasta vielä edessäpäin.

Juuri tilattiin taas matka lämpimään talvella, minä valitsin paikan laatutason ja D1 lapseni hotellin mihin paikassa mennään.

Sanomattakin on selvää  että siellä on paljon myös hänen ikäiselleen aktiviteetteja.

Elämän tarkoitus ei tosiaan ole kärsimys!
Kirjattu

Tinsu

  • Vieras
  • Viestejä: 1
Vs: Elämisen tuska
« Vastaus #16 : Lokakuu 26, 2012, 19:55:06 ip »

Heippa!

hYVÄ KUN JOKAINEN SAA JA OSAA NÄYTTÄÄ TUNTEITAAN..
meillä Tytär sairastanut 3 v. ja nyt alkanut reagoimaan sairastumiseen, esimurkkuna 13 v. Itkee ja raivoo miksi juuri hän on sairastunut ja kaverit terveitä! Siirtyminen yläasteelle muutti itsehoitoa dramaattisesti, tyttö haluaa elää niinkuin muutkin, terveenä unohtaen mittaukset ja insuliininlaiton! Vs iltaisin yli 30 ja pitkäaik.sokerit todella korkeat!
itsellä huoli seurauksista ja tilanteesta mutta tyttö haistattelee ...
Mikä neuvoksi ?? Onko toislla kokemuksia miten voisi parhaiten tukea?

 ;D :( :(
Kirjattu

Tuide

  • Vieras
  • Viestejä: 9
Vs: Elämisen tuska
« Vastaus #17 : Lokakuu 27, 2012, 19:27:48 ip »

Meillä sairastettu D1:tä kolme vuotta ikää pojalla nyt 14 ja koulussa unohtaa hoitaa. Illalla sokerit korkealla. Hobis on korkea 9 pinnassa. Kotona hoitaa hyvin. D polilla käynnit kokee vain hänen haukkumistilaisuuksiksi eikä ymmärrä että niillä hänen terveytensä kannalta on mitään hyötyä ja nyt on tullut usein tilanteita että itkee sitä että miksi tämä tuli hänelle. Vanhempana on neuvoton ja kaipaisin kanssa kommetteja muilta vanhemmilta ja jos jollakin on kokemuksia miten tästä päästään eteenpäin.
Kirjattu

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17459
Vs: Elämisen tuska
« Vastaus #18 : Lokakuu 27, 2012, 19:46:35 ip »

Kyllä se kapinavaihe väistämättä tulee nuorelle murkkuiässä eteen vaikka kuinka hyvin olisi mennyt ennen sitä.  :(

Nuori pitää kuitenkin saada ymmärtämään, että ilman insuliinia käy huonosti. Mutta miten? Helpommin sanottu kuin tehty!  ::)

Itselläni kapinointivaihe kesti jokusen vuoden, halusin elää kuten muutkin nuoret. Silti pistin insuliinit, mutta mittaukset jäi. Tosin ei ollut verensokerimittariakaan, vaan sokerit mitattiin pissasta ja se jos mikä inhotti. Yökyläreissuille lähtiessäni "unohdin" pissanmittausvälineet joka kerta kotiin. Söin salaa karkkia enkä tajunnut yhtään mitä seurauksia toiminnallani voisi olla. Samalla pelkäsin kuollakseni hypoja. Arvatkaa vaan, puhuinko asioista kellekään? No en.  :(

Kerran hoitava lääkäri sanoi, että nuoret alkavat hoitaa itseään yleensä siinä vaiheessa kun poikia alkaa kiinnostaa mopo ja tyttöjä perheen perustaminen ja äidiksi tulo. Niinhän siinä minunkin kohdallani kävi...  ;)

Nuori tarvitsee tukea ja kuuntelijaa. Jo tieto siitä, että kotona voi purkaa tunteitaan helpottaa. Mutta tosi vaikea on mitään ohjeita antaa...
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Vs: Elämisen tuska
« Vastaus #19 : Lokakuu 27, 2012, 19:56:02 ip »

Jo tieto siitä, että kotona voi purkaa tunteitaan helpottaa.

Näin se on - tieto on kylläkin valtaa, mutta tietämys yksinään ei riitä ihmisellä yhtään mihinkään.
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

isämeidän

  • Jäsen
  • Viestejä: 121
Vs: Elämisen tuska
« Vastaus #20 : Lokakuu 28, 2012, 18:47:40 ip »

Jo tieto siitä, että kotona voi purkaa tunteitaan helpottaa.

Näin se on - tieto on kylläkin valtaa, mutta tietämys yksinään ei riitä ihmisellä yhtään mihinkään.

Omakohtainen kokemus

Tiedolla ei tosiaan ole muuta apua kuin sairauden oireiden helpottamiseen

On vain kolme asiaa jotka auttavat takuuvarmasti myös itse "sairauteen"

1.Tietoisuus
2.Tietoisuus
3.Tietoisuus
Kirjattu
 

Linkkejä