Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6950 jäsentä  •  417771 viestiä  •  19977 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi baltrem60, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt  (Luettu 13510 kertaa)

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17453
Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« : Syyskuu 27, 2011, 12:46:45 ip »

Hei!

Ajattelin aloittaa tämmöisen positiivisuusketjun tänne lasten puolelle tarkoituksena tsempata niitä vanhempia, jotka (ehkä) murehtivat lastensa diabeteksen vuoksi.  :)

Olen sairastanut 1-tyypin diabetesta reilu 42 vuotta ja tänään tilanne on se, että olen varsin hyväkuntoinen diabeetikko. Silmänpohjia on laseroitu 25 vuotta sitten, mutta sen jälkeen silmänpohjat ovat olleet rauhalliset, kiitos parantuneen hoitomotivaation ja pumpun jonka sain nelisen vuotta sitten.

Munuaiset ovat kuin terveellä, sanoi lääkäri viime viikolla. Virtsankeräyksessä ei ollut proteiinia ollenkaan ja Krea oli 74.

Reuma on tullut kuvioihin mukaan, mutta se olisi voinut tulla muutenkin eli sitä ei nyt huomioida...  ;)

Tahdon vain sanoa, että nykyhoidolla ja -tietämyksellä diabeetikkolapsenne voivat varmasti hyvin ja heitllä on edessään pitkä elämä normaaleine kuvioineen, (opiskelu, perheen perustaminen, työ jne.).  :D

Kaikkeahan ei tietysti voi ennustaa etukäteen ja elämä tuo mukanaan murheita jokaiselle mutta toivon ja uskon, että lapsillanne on edessään hyvä elämä!  :)
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

TheBun

  • Intoilija
  • Viestejä: 330
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #1 : Syyskuu 27, 2011, 13:11:35 ip »

Mie sairastuin diabetekseen 4 vuotiaana. Nyt olis diabetestä takana 22 vuotta. Muuten terve diabeetikko olen ollut. Munuaiset toimii yms.

Lievä rasvamaksa todettiin 2005 ylipainosta johtuen, mutta maksa rauhoittui laihtumisen jälkeen ja ollut sen jälkeen arvot normaalit. Tämä siis oli lihavuuden syytä ei diabeteksen :D

Silmänpohjissa ei ole ollut mitään muutoksia.

Olen pystynyt elämään normaalia elämää, eikä diabetes ole minua haitannut. Kaikessa mahdollisessa mukana olen ollut :)

Nivelreuma todettiin kesäkuulla, mutta tämähän jo Toukokuu1965 mainitsi, niin ei johdu diabeteksestä :) ... samaan syssyyn myös äiteellä kyseinen reuma todettiin ja äitillä ei ole edes diabetestä, et sukurasitteena on siis.

Huomannut että eipä tässä flunssia yms. ole tullu sairasteltuun sen enempää ku ilman diabetestä olleet. Tuntuu et näiden suhteen isäntä on ollu enempi kipeenä

Eli näin loppuun kiteytettynä diabeteksen kanssa voi elää todella hyvin :)
Kirjattu
D1 vuodesta 1989
Insuliinipumppu Accu-Check Spirit (1.9.2012-24.9.2013)
Insuliinipumppu Paradigm Veo (24.9.2013-4.9.2017)
Insuliinipumppu Minimed 640G (4.9.2017 alkaen) Humalogilla
Nivelreuma vuodesta 2011

d1-nainen

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 18915
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #2 : Syyskuu 27, 2011, 15:18:33 ip »

Hyvä idea tämä ketju  :D

Itselläni diabetesta takana 26 vuotta, sairastuin murroiässä. Silmiä on laseroitu, mutta näen erinomaisesti ja muuta diabeteshäikkää ei ole enkä käytä insuliinin lisäksi muita lääkkeitä. Verenpaineet, kolesterolit yms erinomaiset ilman lääkkeitä. Olen synnyttänyt kaksoset, joista kummallakaan ei ole diabetesta, opiskellut ja matkustellut paljon, juossut 8 maratonia, joista viimeisin muutama viikko sitten ja lisää toivon mukaan tulossa. En ole koskaan saanut toisen ihmisen apua tarvivaa hypoa eli en varsinaista insuliinishokkia. Olen ajellut pitkiä automatkoja ympäri pohjoismaita koko ajan itse auton ratissa, ei ongelmia. Jos nyt jotain negatiivista, niin olen ollut liian kauan työttömänä, mutta se nyt ei johdu diabeteksesta.
Kirjattu
Hyvin menee, mutta tilanne ei ole toivoton. (puolalainen sananlasku)

Antsu1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 18083
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #3 : Syyskuu 27, 2011, 15:27:35 ip »

Hei!

Ajattelin aloittaa tämmöisen positiivisuusketjun tänne lasten puolelle tarkoituksena tsempata niitä vanhempia, jotka (ehkä) murehtivat lastensa diabeteksen vuoksi.  :)


Mä taidan olla ihan väärä henkilä tähän ketjuun osallistumaan ::). Siinä mielessä kyllä, että olen sairastunut 10-vuotiaana vuonna 1966 ja elämänasenteeni on ollut koko ajan positiivinen. Olen ehtinyt, kokenut ja nähnyt paljon, siis olen tyytyväinen aikaansaamisiini ja tekemisiini.

Valitettavasti diabetes sinänsä ei ole kohdellut minua hyvin enää nyt viime vuosina, mutta eipä se minua ole katkeroittanut mitenkään.

Minusta tärkeintä on ollut se, ettei ole antanut diabeteksen tehdä valintoja omasta puolestaan, vaan elämä on saanut ohjailla sinne sun tänne, diabeteksesta huolimatta :)
Kirjattu
Antsu1
D1 vuodesta 1966 - Accu-chek Spirit ja Novorapid 09/2007 alkaen

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17453
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #4 : Syyskuu 27, 2011, 17:25:01 ip »

Kyllä sä Antsu olet ihan oikeassa ketjussa!  :)

Sun elämänasenteessa ja positiivisuudessa on oppimista monelle! Olet hyvä esimerkki siitä, että eteenpäin mennään ja iloinen voi olla, vaikka välillä on hankaliakin päiviä.  ;) :)

Kaikkia diabeetikkoja tauti ei kohtele silkkihansikkain, mutta silloinkin voi elää hyvää elämää, siitä Antsu on meille hyvä esimerkki.

***

Ehkä tämän aloituksen olisi voinut laittaa tuonne Diabetes yleensä-osioonkin, niin silloin voisi laittaa myös niitä ei niin kivoja asioita deehen liittyen. Halusin vaan rohkaista näitä pienten diabeetikkojen vanhempia uskomaan tulevaan, kaikesta huolimatta.  :)
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

Tea

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 5191
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #5 : Syyskuu 27, 2011, 18:38:22 ip »

Juu, tällaista ketjuakin voi olla tarpeen lukea toisinaan - omat kokemukseni:

Sairastuin 6-vuotiaana, tautia nyt takana 34 vuotta - eikä elinmuutoksia, lääkityksenä on insuliini + verenpainelääkitys (ollut vähän on-off -meiningillä tässä muutaman vuoden). Silmiä ei ole laseroitu kertaakaan. Tautini on mallia labiilli eli verensokerit reagoivat rankasti mm. stressiin, hormonaalisiin vaihteluihin, liikuntaan, unen laatuun, jne. mutta enpä minä ole itsekään henkilönä mikään viilipytty, vaan menee elohopean puolelle eli lobotomian jos hankkisi, voisi tasoittua verensokeripuolikin?

Ja siinä sivussa olen opiskellut pari tutkintoa, mennyt naimisiin, saanut pari lasta, tehnyt/teen vaativaa asiantuntijatyötä (esimiesasemassakin), reissannut/reissaan myös ihan työni puolesta, olen harrastanut/harrastan taistelulajeja, juossut pikamatkoja, pelannut pesäpalloa, urheillut muutenkiin, ajanut ajokortin (heh, mainitaan nyt tämäkin), bilettänyt (enempi kuin laki sallii  ;D) & osaan nauttia hyvästä ruoasta, jne. Jotain kummeleita on ollut ns. normiflunssaosaston päälle jonkun kerran, mutta ne ovat lääkärienkin puolesta niin harvinaisia, ettei näitä yhdistetä diabetekseen sinällään mitenkään.

D on siis itselleni osa elämää, elämä ei ole osa D:tä - jos tuota asennepuolta koettaa muotoilla (käytännössä: ruoka on muutakin kuin hiilareita tai rasvoja, sillä on arvoa erityisesti maun vuoksi  :D).
Kirjattu
Tea
DM tyyppi1 (Levemir & Humalog)

Nuuna

  • Matkailija
  • Viestejä: 94
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #6 : Syyskuu 27, 2011, 22:38:59 ip »

 eli lobotomian jos hankkisi, voisi tasoittua verensokeripuolikin?

Hahhaaha, kiitos kunnon nauruista  :D miullekkin voisi tollanen "hoito" auttaa näihin heilahteluihin..

Täällä on eletty deen kanssa 16 vuotta ja nyt ehkä viimeisen vuoden oon ihan niinku järjen kanssa hoitanut itseäni. Vielä ei ole mitään lisäsairauksia tms tullut ja nyt vihdoin ja viimein on jopa motivaatiota hoitaa itseään. Teininä ei kiinnostanut pätkääkään ja vanhemmat ei vaikuttaneet mielipiteineen asiaan yhtään. Onneakin on varmaan matkassa ollut, koska ikinä ei oo mitään käynyt. Ihan lapsena sitä tietysti teki mitä vanhemmat käski, mutta sitten tuli oma tahto ja kai sitä halusi itseltään kieltää koko diabeteksen. Nyt olen sinut asian kanssa ja onnellisempi kuin ikinä..
Kirjattu
D1 vuodesta 1995
Pumppu ja humalog menossa mukana

faith

  • Vieras
  • Viestejä: 17
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #7 : Syyskuu 28, 2011, 08:19:45 ap »

Tosi hyvä idea tämä ketju ja just täällä "lastenpuolella". Meille vanhemmille tekee tosi hyvää lukea näitä positiivista energiaa täynnä olevia viestejä, kun huoli oman lapsen tulevaisuudesta on välillä niin suuri. Ja eihän sitä tosiaan elämästä koskaan tiedä, mitä on edessä itse kullakin, diabeteksen kanssa tai ilman  :-\
Kirjattu

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17453
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #8 : Syyskuu 28, 2011, 10:24:02 ap »

Kiitos faith.  :) Tuli tosi hyvä mieli sanoistasi.  :D

Mullakin on perhettä, 2 tytärtä, aikuisia jo. Kun he olivat pieniä, niin pelkäsin joka flunssan yhteydessä, että nyt kyllä puhkeaa diabetes!  ::) Ei ole vielä tullut deetä kummallekaan ja tietysti toivon, ettei tulisikaan. Mutta JOS jompi kumpi sairastuu, niin he kyllä pärjäävät!

Olin todella liikuttunut, kun nuorempi tyttäreni kirjotti lukion tokalla luokalla (viime keväänä) aineen ihmisestä, jota hän ihailee ja jonka kaltainen hän haluaisi olla. Tuo ihminen olin minä...hänen äitinsä.  :'( :) :) :) Että kait olen sitten onnistunut lapseni kasvattamaan vaikka elämä tuntuukin välillä olevan yhtä deetä!  ;D

Miehenkin löysin aikoinaan ja vaikka pelkäsin hänen suhtautumistaan diabetekseeni, niin eihän sillä mitään merkitystä ollut. Kyllä asian ratkaisivat paljon suuremmat seikat!  ;) :D

Ainut juttu, mitä näin aikuisena olen joutunut työstämään (deen osalta), oln hylätyksi tulemisen tunne ja siitä ylipääseminen. Olin alle 4-vuotiaana kuukauden sairaalassa diabeteksen puhkeamisen vuoksi ja hankalien matkojen takia äiti pääsi katsomaan minua noin kerran viikossa, aina ei silloinkaan. Tietenkin ymmärrän asian nyt, mutta oman jälkensä se sieluuni jätti.  :(

Onneksi nykyään ei tarvita noin pitkiä sairaalajaksoja ja vanhemmat saavat olla lastensa kanssa osastolla.  :)

On mielenkiintoista lukea näitä juttuja ja toivoisin lisää kirjoituksia myös d-lasten vanhemmilta.  :)
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 7981
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #9 : Syyskuu 28, 2011, 10:34:50 ap »

Mä taidan olla ihan väärä henkilä tähän ketjuun osallistumaan ::).
Kukkua, kanssa, Antsu! Olet juuri oikea henkilö osallistumaan tähän keskusteluun  ;)

Minä itse olen sairastellut diabetesta hieman yli puolen vuosisadan ajan. Se tarkoittaa sitä, että koulua aloitellessani olin jo "vanha ja kokenut" diabeetikko  ;D

Tuon puolen vuosisadan aikana mahdollisuudet hyvän verensokeritasapainon ylläpitoon ovat parantuneet merkittävästi. Harva nykydiabeetikko enää tietää (tai muistaa), millaisen epävarmuuden alaisena insuliiniannosteluja ja ruokailua aikoinaan yritettiin justeerata, kun lähes ainoa peruste muutosten tekoon oli virtsanäyte, joka parhaimmillaankin kuvasi epätarkasti edeltäneiden neljän-kuuden tunnin verensokeritasoa. Tänä päivänä tilanne on aivan toinen, koska verinäytteestä mitatun verensokeritason perusteella insuliiniannostelua voi säätää melkeinpä reaaliaikaisesti  ;D

Omalla kohdallani verensokeritasapainon selkeä parantuminen ei kuitenkaan liittynyt yksinomaan verensokerimittausten arkipäiväistymiseen, vaan ratkaiseva käänne tapahtui siirryttyäni glargiini-insuliinin käyttäjäksi. Ennen tuota suurta muutosta minun oli erittäin vaikeata ylläpitää edes siedettävää vs-tasapainoa. Monet "uudet" insuliinianalogit (glargiini- ja aspartinsuliinit) ovat mahdollistaneet aiempaa huomattavasti paremman verensokeritasapainon. Ja tietysti oman "mukavuuslisänsä" ovat tuoneet myös parantuneet annosteluvälineet - NovoPen Echo on ehdottomasti paras insuliinikynä, jota tähän mennessä olen kayttänyt tai nähnyt  :D

No niin, se siitä ja "teknisestä informaatiosta"  ;)  Siirrytäänpä hieman humaanimpaan tarkastelutapaan.
Olen "diabetesurani" aikana tavannut monia hyvin erilaisia ykkösdiabeetikkoja. Ärimmäisinä esimerkkeinä voisin ensin mainita diabeetikon, jolle ankarat insuliinishokit olivat viikottaisia vieraita. Osa niistä oli venähtänyt sen verran pitkäakaisiksi, että ao. henkilön persoonallisuus oli jo muuttunut havaittavasti - toisin sanoen pitkäaikainen diabetes oli ehtinyt ottaa veronsa melko karmealla tavalla. Tämä(kin) tapaus selittänee, miksi minä toistuvasti olen varoitellut shokeista - ne eivät välttämättä ole mitään pikkujuttuja. - Toinen esimerkki diabeteksen ikävistä puolista on ikäiseni diabeetikko, jota oli jo alun pitäen hoidettu kuin kukkaa kämmenellä, mallikelpoisesti ja ihailtavan uhrautuvasti. Syistä, joita en täysin ymmärrä, tämä diabeetikko ajautui kuitenkin jo nuoruusvuosinaan syvään masennustilaan, ja siellä hän tiettävästi on vieläkin.

Minun oma "diabetesurani" on ollut värikäs, mutta yllättävän helppo. Matkaan on mahtunut muutama vaatimaton terveysongelma (yksi dramaattisimmista oli varmaankin äkillinen umpisuolen tulehdus) ja yksi erityisen hiuksianostattava kokemus (aivoverenvuoto). Kuinka ollakaan, edes tuo aivoverenvuoto ei pidemmän päälle ole aiheuttanut mitään isompia ongelmia, vaikka tapahtumahetkellä aavistin kyllä kolkuttaneeeni kuoleman portteja. - Nämä molemmat "huippuhetket" ovat kuitenkin sellaisia, että ne voivat sattua aivan kenelle tahansa - ei tarvitse olla diabeetikko päästäkseen nauttimaan näistä suurista elämyksistä  ;D

Mitään muita merkittäviä, diabeteksen lisätaudeiksi mainittuja ongelmia minulla ei sitten ole ollutkaan - silmäpohjani ovat melko hyväkuntoiset, munuaisteni toiminta on jokseenkin normaali, eivätkä verenpaineongelmatkaan ole minua häirinneet... Neuropatiaa on aikoinaan havaittu, mutta minusta itsestäni tuntuu, että jo lähes kymmenen vuotta kestäneen erittäin hyvän verensokeritasapainon seurauksena osa näistä ongelmista on kaiketi hieman korjaantunut - vai olenko kenties luulosairas?  ;D

Näiden kuluneiden diabetesvuosien aikana olen pikkuhiljaa oppinut näkemään diabeteksen yhtä hyvin ruumiintoimintoihin kuin myös potilaan henkiseen hyvinvointiin vaikuttavana tautina. Niinpä ajattelenkin, että lapsidiabeetikkojen henkiseen hyvinvointiin on hyvä kiinnittää jo alun pitäen riittävästi huomiota. Diabeetikkolapsen vanhemmat pohdiskelevat kenties liian helposti ainoastaan insuliiniannostelua, ruokailua, liikuntaa ja muita diabeteksen hoitoon liittyviä perusasioita, mutta eivät välttämättä huomaa lapsensa kenties tarvitsevan huomattavasti enemmän henkistä tukea kuin mitä he antavat. Jotta ei syntyisi väärinkäsitystä siitä, että minä jotenkin osoittelen sormella diabeetikkolasten vanhempia, huomauttaisin, että minulla on kanttia esittää edellämainittu väite näin karkean suorasanaisesti, koska minulla on liiankin paljon kokemusta tästä valitettavasta ilmiöstä.

Hyvänä esimerkkinä siitä, että diabetes on sittenkin hallittavissa oleva tauti, olkoon tässä Bob Krause, joka on ollut diabeetikko yli 85 vuoden ajan - katsokaapa hänen 90-vuotissynttärikuviansa!  :o
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 28, 2011, 10:39:02 ap kirjoittanut E O J »
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

Ruiskaunokki

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 558
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #10 : Syyskuu 28, 2011, 22:45:22 ip »

Yhteenvetona minusta: Sairastuin 7-vuotiaana eli 25 vuotta sitten,koskaan en ole kokenut deeta mitenkaan ylivoimaisen hankalana,tosin onnekseni taidan omistaa melko "helppon" lajin edustajan,koska mulla ei esim. hormonit tai vahaiset hiilarimaarat vaikuta ihan kauheesti suuntaan tai toiseen. Hypoja on mutta koskaan en ole mennyt tajuttomaksi tai tarvinnut ulkopuolisen apua. Lisasairauksia ei ole ja nako ynna muut ruumiintoominnot taysin normaaleja,vaikka lyhyita korkeiden verensokerien kausia onkin vuosiin mahtunut. Olen juhlinut,opiskellut,tehnyt ruumiillisesti ja henkisesti vaativia toita,mennyt naimisiin ja asunut ulkomailla nyt 6 vuotta. :-)
Kirjattu
D1 vuodesta 1987
"If you don't like where you are, move. You are not a tree. "

hahlgren

  • Aloittelija
  • Viestejä: 46
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #11 : Syyskuu 28, 2011, 22:56:06 ip »

Kiitos tästä ketjusta! Rauhoittavaa lukemista.

Kirjattu
Tyttö -07, D1 12/09

Friita

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 13906
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #12 : Syyskuu 28, 2011, 23:31:21 ip »

Sairastuin 11 vuotiaana, n. 25 vuotta sitten. Elämään on mahtunut kaikenlaista ja aina tuota D:tä ei edes muista, siis kun se jollain tapaa on se kumppani. Lisäsairauksia ei merkittävästi ole, ei lazerointeja siis ja munuaisarvot palautuivat normaaleiksi, sain niihin lääkityksen 3,5 vuotta sitten. Olen opiskellut, tehnyt sekä ruumillisesti että henkisesti raskaita töitä, matkustellut ja elänyt ihan normi-elämää, nauttinut melkein joka hetkestä. En ole koskaan kokenut, että diabetes olisi riesa tai hankaloittanut elämääni. Teen kaiken oman pääni mukaan ja diabetes kulkee siinä mukana, aiemmin huonommalla tasapainolla, nyt todella yrittämällä. Ehkä en olisi niin suunnitelmallinen (=rasittava, kavereideni mielestä), jos en olisi joutunut elämään D:n kanssa, kun tämän kanssa joutuu paljon etukäteen suunnittelemaan ;D Lobotomia olisi täälläkin kova sana, mikäli tasaista tahtoisi, muutenkin kuin diabeteksen kannalta. Se Toukkiksen mainitsema hylkääminen, on minunkin kohdallani aika kova juttu ja työstäminen sen parissa on kesken. Kyllähän sitä ymmärtää, ettei 90 kilsan päästä noin vain lähdetä sairaalaan käymään, mutta kun... No, asia kerrallaan :)
Kirjattu
D1 vuodesta 1986,
Veo 2/2012 - >
MiniMed 640G 5/2015
MiniMed 670G 6/2019
+ humalog sekä joitakin tabletteja

ruuti

  • Jäsen
  • Viestejä: 156
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #13 : Syyskuu 29, 2011, 10:40:03 ap »

Mää sairastuin 10-vuotiaana ja takana on 20 vuotta diabeteksen kanssa elämistä. Teininä menin mukana samoin kuin muutkin ja opiskelijaelämäkin on tullut koettua laidasta laitaan. Tajun vieviä hypoja en oo mullakaan koskaan ollut. Silmänpohjia on laseroitu muutamia kertoja vuosia sitten. Diabetes ei ole vaikuttanut negatiivisesti esim. matkusteluun, työntekoon tai nykyiseen ammatinvalintaan vaikka kaikissahan se on otetteva huomioon. Kaiken kaikkiaan elämä on sujunut hyvin ja samalla mallilla jatketaan. :)
Kirjattu
D1 1991 / pumppu & Novorapid

Venluska

  • Jäsen
  • Viestejä: 143
Vs: Lapsena sairastuneen kuulumisia nyt
« Vastaus #14 : Syyskuu 29, 2011, 14:04:38 ip »

Kiitos tästä minunkin ja lasteni puolesta  :)
Kirjattu
Diabetes tyttö synt 11/03, D1 06/10 Accu-Chek Combo & Diabetes poika synt 7/01, DM 06/11 monipistoshoito
 

Linkkejä








Tule meille toimistoassistentiksi!

Julkaistu 13.01.2020 | 12:22

Tule meille suunnittelijaksi!

Julkaistu 13.01.2020 | 12:16