Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6929 jäsentä  •  417345 viestiä  •  19953 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi EiSi, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Kaikki ketuttaa....  (Luettu 38759 kertaa)

Myy77

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 782
Kaikki ketuttaa....
« : Marraskuu 27, 2009, 19:44:29 ip »

Missä vika? Sairastuin dee ykköseen 28-vuotiaana v. 2005. Aluksi hoidin itseäni lähes pedanttisesti. Nyt on tullut sellainen todellinen hoitoväsymys ja evvvvvvvvvvk-asenne. Hobis sen myötä todella surkea. Miten jaksan tästä eteenpäin?
Kirjattu
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. (Antoine De Saint-Exupéry)

vivianv

  • Vieras
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #1 : Marraskuu 27, 2009, 20:01:31 ip »

Ensinnäkin: sussa ei ole vikaa. Tämä tauti on vaan just tätä. Se ei jätä ikinä eikä koskaan anna armoa. Kaikki kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Eikä sekään ole toivottava olotila, että joutuu pakonomaisesti hoitamaan itseään koneen tavoin vaikkapa erottaakseen itsensä sen hiuskarvan verran jostain tosi p-maisesta lisätautisysteemistä. Äly tietää kaiken, tahto ei riitä. Jatkuva sisäinen ristiriita, joka kuormittaa.

Mulla ei ole vastauksia tai ratkaisua. Itse olen pärjännyt parhaiten, kun olen pitänyt tunteet rehellisesti mukana kaikessa hoidossa ja purkanutkin niitä muihin, vaikka kohdeparka olisikin täysin syytön mihinkään siihen liittyvään. Ja jos joskus pääsee aiheesta kiukuttelemaan, niin sen parempi vaan. Useimmiten kyse on kuitenkin ärtymyksestä maailmankaikkeutta kohtaan kaiken kaupankäynnin, lahjonnan ja uhman ollessa tuomittuja häviämään sille.

Iloa kaikista pienistä ja suurista asioista, mustaa huumoria, puuhakkuutta asioissa jotka oikeasti kiinnostavat ja uskollisuutta omalle vaistolle jokikisessä asiassa. Olla itsensä puolella kun kukaan muu ei ole. Siinä se. Läheisiä ihmisiä on hyvä olla, ja hyvää ruokaa ja juomaa siinä seurassa.
Kirjattu

Rouva -77

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 712
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #2 : Marraskuu 27, 2009, 22:32:50 ip »

Ihana kirjoitus vivianv! Myylle tsemppiä...täällä tarvotaan myös suossa.
Kirjattu
D1 vuodesta -92, Spirit-pumpussa Novorapid vuodesta -07.

Tuulitukka

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 519
  • 1-tyyppi v. 2005, Levemir+Novorapid
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #3 : Marraskuu 27, 2009, 23:04:10 ip »

Tuo on niin  tuttua. Itsekin sairastuin v. 2005 35-vuotiaana ja hoidin itseänin kuin viimeistä päivää. Nyt en ole enää keväästä alkaen kirjoitellut mitään arvoja ylös, enkä ole käynyt pitkään aikaan verikokeissa. En yhtään ihmettele myöskään, että tähän väsyy, kyllä muutaman vuoden jaksaa, mutta ei koko loppuelämää oikein millään.  
Kirjattu

Nanku

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 794
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #4 : Marraskuu 27, 2009, 23:53:01 ip »

En ihmettele, tää vaan on tällaista. Joskus ketuttaa ja joskus suorastaan v***aa. Mitään vastausta ei multakaan löydy tai edes hyvää neuvoa, mutta vertaistukea löytyy jos se yhtään lohduttaa.
Kirjattu
-mennään läpi harmaan kiven vaikka fiksummat ymmärtää sen kiertää <img src="/ubbthreads/images/graemlins/smile.gif" alt="" />

Faija1

  • Aloittelija
  • Viestejä: 49
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #5 : Marraskuu 28, 2009, 12:13:57 ip »

Lainaus:

Missä vika? Sairastuin dee ykköseen 28-vuotiaana v. 2005. Aluksi hoidin itseäni lähes pedanttisesti. Nyt on tullut sellainen todellinen hoitoväsymys ja evvvvvvvvvvk-asenne. Hobis sen myötä todella surkea. Miten jaksan tästä eteenpäin?




 Et todennäköisesti ymmärrä tätä, mutta ainakin voit alkaa ihmettelemään tätä.

Älä ota itseäsi tosissaan, ota hoito tosissaan.

Ja parhaat päiväsi ovat sinullakin edessäsi vaikka elät tämän oivalluksen jälkeen paradoksaalisesti elämäsi parasta päivää joka päivä.

Bonusvihjeenä, tunteesi ovat vain viestintuojia itsestäsi itsellesi, eivät samaistumisen kohteita saman tien niiden ilmaantuessa tajuntaasi.
Kirjattu

vivianv

  • Vieras
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #6 : Marraskuu 28, 2009, 12:56:15 ip »

Lainaus:

Älä ota itseäsi tosissaan, ota hoito tosissaan.




Ajattelitko tosiaan, että tämä jotenkin auttaa sitä, joka uupuu omahoidossaan?
Kirjattu

zebra1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 4638
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #7 : Marraskuu 28, 2009, 13:13:33 ip »

Tää tauti on siksi niin paskamainen, että sen hoidon (huonot) tulokset pistää helposti omaksi syykseen, vaikka moni asia johtuu kropan ei-tahdonalaisesta toiminnasta ja ympäristöstä. Ja huonosta tuurista.

Ite jaksan huonoina aikoina vain hetken ja yhden piikin kerrallaan. Loppuelämää ei voi silloin edes päästää mieleen, on se niin iso möykky nieltäväksi.
Kirjattu
Levemir, Humalog ja metformiini
Keinotekoisesti hengissä, mutta tiukasti elämässä kiinni

Toukokuu1965

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 17447
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #8 : Marraskuu 28, 2009, 17:08:00 ip »

Mua mättää ehkä eniten se, että vaikka kuinka hoidat ja teet parhaasi, niin silti voi tulla lisäsairauksia. Eli kohtalo päättää loppupelissä, mitä kukin itselleen saa eikä siihen aina auta paras mahdollinen hoito ja temput.

Ja turhautuminen on toinen iso juttu! Päivästä toiseen taistelet ja mittaat, pistät ja vaikka seisot päälläsi, niin silti menee metsään. Siinä on paha repiä motivaatiota yhtään mistään. Päinvastoin tulee olo, että antaa mennä sitten kunnolla p**siilleen kun ei kerran mikään juttu toimi!

Tuohon päälle muuten vaan kurja olo, huono päivä töissä tai mitä vaan, niin paukut on loppu.

Kestää aikansa rämpiä sieltä syvyyksistä taas ihmisten ilmoille ja "alkaa hoitaa" itseään, mutta onneksi se päivä on aina tullut!  
Kirjattu
"Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja heti!"

Pumppu 5/2007, Paradigm Veo 4/2013.

Nanku

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 794
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #9 : Marraskuu 28, 2009, 17:37:29 ip »

Lainaus:


 Et todennäköisesti ymmärrä tätä, mutta ainakin voit alkaa ihmettelemään tätä.

Älä ota itseäsi tosissaan, ota hoito tosissaan.

Ja parhaat päiväsi ovat sinullakin edessäsi vaikka elät tämän oivalluksen jälkeen paradoksaalisesti elämäsi parasta päivää joka päivä.

Bonusvihjeenä, tunteesi ovat vain viestintuojia itsestäsi itsellesi, eivät samaistumisen kohteita saman tien niiden ilmaantuessa tajuntaasi.




Ymmärrän hyvin mitä yrität sanoa, mutta nyt täytyy ottaa tähän sen verran kantaa, että mikäli olen oikein ymmärtänyt sinulla itselläsi ei ole diabetestä. Henkilöllä joka ei itse sairasta diabetestä, ei todellakaan ole mitään käsitystä siitä millaista tämän taudin kanssa toimeen tuleminen ajoittain on.

Se, että seuraat läheltä lapsesi sairautta ja hoidat häntä tekee sinusta jonkinlaisen diabeteksen asiantuntijan ja ymmärrät tätä tautia paremmin kuin moni muu, mutta...

Ainoastaan toinen diabeetikko voi edes hivenen ymmärtää sitä taistelua, jota meistä jokainen tahollaan käy ja joskus iskee hoitoväsymys, se vaan on niin.
Kirjattu
-mennään läpi harmaan kiven vaikka fiksummat ymmärtää sen kiertää <img src="/ubbthreads/images/graemlins/smile.gif" alt="" />

tapsa

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 3169
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #10 : Marraskuu 28, 2009, 18:11:57 ip »

Lainaus:


Ainoastaan toinen diabeetikko voi edes hivenen ymmärtää sitä taistelua, jota meistä jokainen tahollaan käy ja joskus iskee hoitoväsymys, se vaan on niin.




Noin se on. Ne tunteet, joita sekä (liian) korkea että matala verensokeri aiheuttaa, eivät aukea ulkopuoliselle.
Ja millaista on elää komplikaatioiden kanssa, jos niitä on jo tullut.
Ja ulkopuolisten suhtautuminenkin on harvoin sopivan empaattista, hyvällä tahdollakin ammutaan yli tai säälitellään turhaan.
Kirjattu
tapsa, d1 vuodesta 1953, Animas-pumppuhoitoa  yli 14 v ja nykyisin Lispro:lla

applefigure

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 3793
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #11 : Marraskuu 28, 2009, 19:32:43 ip »

Lainaus:


Ainoastaan toinen diabeetikko voi edes hivenen ymmärtää sitä taistelua, jota meistä jokainen tahollaan käy ja joskus iskee hoitoväsymys, se vaan on niin.




Lainaus:

Noin se on. Ne tunteet, joita sekä (liian) korkea että matala verensokeri aiheuttaa, eivät aukea ulkopuoliselle.




Mä en ole ihan samaa mieltä, tai sitten mulla on taas kerran ollut jumalaton tuuri läheisteni suhteen. Kyllä mun läheiseni ymmärtävät vitutukseni, väsymykseni ja turhautumiseni. He eivät voi elää sitä, mutta he tietävät ja osaavat ymmärtää, mitä hypereissäni ja hypoissani käyn läpi ja tietävät elää sen kanssa. Toisaalta mulla on diabeetikkokamuja, jotka elävät ihan toisenlaista elämää ja todellisuutta kuin minä, eikä meidän maailmat kohtaa ainakaan diabeteksen suhteen eivätkä varsinkaan suhtatutumisessa sen hoitamiseen tai fiilareihin sen vuoksi.

Mä ihan vilpittömästi toivon, että muillakin olisi sellainen lähipiiri. Siis - sehän on vähän sama asia kuin että jollekin surevalle on aika turha mennä sanomaan, että mä tiedän mitä sä tunnet juuri nyt, eihän sitä voi kukaan oikeasti tietää, kun tunteet on mitä ne kelläkin on, mutta kyllä mun kokemukseni mukaan niitä voi ymmärtää ja myötäelää, ja elää siinä mukana. No, ae on sit mun fiilari ja fiilarit kenelläkin keskenään.
Kirjattu
I don't care what you think as long as it's about me.....

Nanku

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 794
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #12 : Marraskuu 28, 2009, 19:44:13 ip »

Lainaus:


Mä en ole ihan samaa mieltä, tai sitten mulla on taas kerran ollut jumalaton tuuri läheisteni suhteen. Kyllä mun läheiseni ymmärtävät vitutukseni, väsymykseni ja turhautumiseni. He eivät voi elää sitä, mutta he tietävät ja osaavat ymmärtää, mitä hypereissäni ja hypoissani käyn läpi ja tietävät elää sen kanssa. Toisaalta mulla on diabeetikkokamuja, jotka elävät ihan toisenlaista elämää ja todellisuutta kuin minä, eikä meidän maailmat kohtaa ainakaan diabeteksen suhteen eivätkä varsinkaan suhtatutumisessa sen hoitamiseen tai fiilareihin sen vuoksi.

Mä ihan vilpittömästi toivon, että muillakin olisi sellainen lähipiiri. Siis - sehän on vähän sama asia kuin että jollekin surevalle on aika turha mennä sanomaan, että mä tiedän mitä sä tunnet juuri nyt, eihän sitä voi kukaan oikeasti tietää, kun tunteet on mitä ne kelläkin on, mutta kyllä mun kokemukseni mukaan niitä voi ymmärtää ja myötäelää, ja elää siinä mukana. No, ae on sit mun fiilari ja fiilarit kenelläkin keskenään.




En todellakaan tarkoittanut ettei läheiset tiedä tai ymmärrä, minunkin mieheni elää mukanani ja tukenani niin hyvä kuin huonotkin päivät. Hän ymmärtää mielialojeni vuoristoradan ja on aina rinnallani, mutta siitä huolimatta sitä fiilistä jonka tää tauti aiheuttaa toisinaan vaan ei voi toiselle siirtää..

Jos ihminen ei ole koskaan kokenut mitä on täristä hypoissa tai voida pahoin hypereissä, tai jännittää ennen vuosikokeiden tuloksia ei hän voi tietää mitä ne tuntemukset on. Vaikka henkilöllä olisi kuinka hyvä myötäelämisen taito, omia fyysisiä tuntemuksia ei voi siirtää toisen koettavaksi.

Ja kyllä mulla on myös D1 tuttuja joiden kanssa meillä ei ole hoidon tai D:n suhteen mitään yhteistä ja mielipiteetkin eroaa kuin yö ja päivä, mutta silti he ovat niitä ihmisiä, jotka loppupeleissä tietävät miltä se hypo oikein tuntuu..
Kirjattu
-mennään läpi harmaan kiven vaikka fiksummat ymmärtää sen kiertää <img src="/ubbthreads/images/graemlins/smile.gif" alt="" />

applefigure

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 3793
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #13 : Marraskuu 28, 2009, 19:49:37 ip »

Niin, sä sanoit vaan viestissäsi, että "voi edes hivenen", niin siitä olen kyllä eri mieltä. Ei meistä kukaan voi toisen nahkoihin täysin koskaan asettua vaikka kuinka samaa tautia tai muuta juttua läpikävisi. Kun me ollaan silti ns. yksilöitä. Mua vituttaa tässä taudissa omat juttuni ja sua omasi, niin se vaan on. Ja toisaalta, kyllä mun läheiseni ymmärtävät vähän enemmänkin kuin hivenen, mitä minä tässä elelen - ainakin sen ymmärtämisen verran. Eikä sitä sovi aliarvioida. On sitä toisenlaistakin suhtautumista tullut kohdalle.
Kirjattu
I don't care what you think as long as it's about me.....

Nanku

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 794
Re: Kaikki ketuttaa....
« Vastaus #14 : Marraskuu 28, 2009, 20:53:39 ip »

Lainaus:

 Mua vituttaa tässä taudissa omat juttuni ja sua omasi  




Eiköhän meitä kaikkia vituta koko tauti loppujen viimeksi. Tiedän, että tämä tauti on parempi vaihtoehto kuin moni muu vakavampi/inhottavampi sairaus, mutta jos rehellisiä ollaan, niin eiköhän meistä jokainen olisi ennemmin täysin terve.

Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi hyväksynyt diabetestäni tai että olisin kateellinen/katkera kaikille terveille. Tiedän paljonkin terveitä ihmisiä, joiden elämä on paljon huonommassa jamassa kuin omani, enkä muutenkaan haluaisi vaihtaa elämääni jonkun toisen "terveeseen" elämään.

Se, mitä alunperin halusin sanoa oli se, että ymmärrän tämän ketjun aloittajaa ja hänen fiiliksiään. Uskon, että aika moni meistä ymmärtää ja uskon, että kollektiivisesti toivomme, että se kateissa oleva hoitomotivaatio taas jostakin löytyy!!
Kirjattu
-mennään läpi harmaan kiven vaikka fiksummat ymmärtää sen kiertää <img src="/ubbthreads/images/graemlins/smile.gif" alt="" />
 

Linkkejä