Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6620 jäsentä  •  413690 viestiä  •  19654 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi sari65, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Väsynyt hoitamaan.  (Luettu 62666 kertaa)

E.m.i.l.y

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #30 : Maaliskuu 28, 2011, 18:36:47 ip »

 :D kuulostaa varsin tutulta.eniten kyllä rasittaa sellaset kaverit joilla ei oo diabetestä ja ku niille yrittää kertoa mite paljo seki sairaus on muuttanu elämää ja että T-Y-M-P-E-E-T-Ä ja mittailla ja valvoa itteänsä koko ajan nii ei ne voi sellasta ymmärtää...usein ne vaa sanoo että "no nythä sulla on kaikki hyvin ku saat hoitoa siihen ja muuta" ei se sitä tarkota että jos siihen saa hoitoa että kaikki ois hyvi.mua ainaki masentaa usein toi koko sairaus eikä kukaa oikee tajuu et mikä siinä on nii hirveetä pistää muutama piikki päivässä. ei ehkä niinkään se pistäminen muutaman kerran päivässä vaan se että toi koko perkeleen sairaus kestää koko loppu elämän eikä siitä pääse yli eikä ympäri. ja sitte jos ei jaksa oikee hoitaa itteeensä nii sit niitä kaameita lisäsairauksia alkaa tulemaan pikku hiljaa vanhetessa ;I on se vaan epäreilua
Kirjattu

Ocean^-^

  • Vieras
  • Viestejä: 23
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #31 : Marraskuu 10, 2011, 20:08:07 ip »

Olen nyt 16 vuotias ja olen sairastanut diabetesta 11-vuotiaasta. Aluksi jaksoin hoitaa sairautta mut nyt hoitaminen on pelkkää pakkopullaa. Varsinkin lukio väsyttää niin ettei jaksaisi aina olla mittaamassa verensokereita jne. Onneksi kuitenkin muistan aina pistää. Kotoakin tulee vain uhkauksia että jos hoitotaspaino ei parane niin pitää muuttaa takaisin kotiin. Siskollani kuitenkin on myös diabetes niin saan jutella hänen kanssaan. Nyt olen kuitenkin alkanut taa stsemppaamaan, koska olen alkanut miettiä seurauksia huonosta hoitotasapainosta. Päätökset kuitenkin tehdään itse :) Tsemppiä ja jaksamista! Tää elämä ei aina oon niin helppoo ^^
Kirjattu
"Ainoa laatuaan"
     Novorabid ja levemir
     D1 vuodesta 2006

hogan

  • Vanha tekijä
  • Viestejä: 747
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #32 : Marraskuu 14, 2011, 20:31:06 ip »

Varsinkin lukio väsyttää niin ettei jaksaisi aina olla mittaamassa verensokereita jne. Onneksi kuitenkin muistan aina pistää. Kotoakin tulee vain uhkauksia että jos hoitotaspaino ei parane niin pitää muuttaa takaisin kotiin. Siskollani kuitenkin on myös diabetes niin saan jutella hänen kanssaan. Nyt olen kuitenkin alkanut taa stsemppaamaan, koska olen alkanut miettiä seurauksia huonosta hoitotasapainosta.

Luin ton sun jutun. Mä oon itse sairastanu D1:stä ööö... 39v, sain sen 5-vuotiaana. Se oli silloin ehkä helpompaa kun 11-vuotiaana sairastuminen, tosin hoito oli taasen aikaviisiin erilaista. Iso järkytys asia kuitenkin oli. Mikään ei ollut enää samoin kuin ennen. Diabetestä hoidin itse välillä hyvin ja välillä miten sattuu... Sitten ihan liian monen vuoden jälkeen ajauduin työstressin, uupumuksen ja masennuksen kautta terapiaan. Siis suomeksi psykoterapeutin vastaanotolle. Vasta siellä, tooooo-si monen vuoden jälkeen pystyin vasta käsittelemään asiaa tunteiden tasolla ja näkemään nää jutut jotenkin semmosissa mittasuhteissa kun ne kuuluu. Tosin siis toi terapia on ainakin mun kohdalla pitkä prosessi. Kun on opetellut ajattelemaan -- ei se mitään, ei se haittaa -- tyyliin 35v, niin ei se tunnin vastaanotolla mihinkään muutu. Siinä lajissa tarvii sitkeyttä, mutta voin suositella. Rohkeasti. Ja siis kannatta varautua säännöllisiin käynteihin varsin pitkään. Homma on vähän niinku lukion pitkä matikka. Yleensä kaksi kertaa viikossa 45min miinus lomat. Palkinnoksi sieltä saa kivan näkemyksen itsestään ja rohkeutta toimia omana itsenään, ei muiden orjuuttamana. Hyvin jos käy, niin sieltä löytyy syy hoitaa sitä omaa ruumistakin paremmin, kun mieli antaa sille tilaa  ;D Lyhyesti: terapia EI OLE amerikkalaisten TV-sarjojen kaltaista schrink-touhua.

Tuollaiseen terapiaan pääseminen on sitten hiukan ponnistuksia vaativa juttu. Alle 17v hoidetaan kunnallisella puolella ts. terkkarin kautta. Pienissä kunnissa resurssit on vähäisiä, samoin suurissa kunnissa  :o Parhaiten sinne pääsee koululääkärin lähetteellä. 17v --> tarttee sitten mennä joko koululääkärin tai terkkarilääkärin kautta paikalliselle (siis tod.näk) keskussairaalan psykiatrian polille, josta toivottavasti saa lähetteen terapiaan joko yksityiselle puolelle tai suoraan siellä polilla. Yli 17v terapiasta kustantaa Kela suurimman osan. Loppu sitten ite/vanhemmat/parhaassa tapauksessa vakuutus. Vakuutuksen kyseessä ollen en tiedä tartteeko mennä pihinkään psykipolille. Ammattinimellä psykiatri oleva erikoislääkäri kirjoittaa lähetteen yksityisellä puolella ja sit laskut vakuutusyhtiöön.

Menikö monimutkaiseksi... Älä vällää... kannattaa puntaroida asiaa itse ja vaik lukea jotain aiheeseen liittyvää ja palata siihen myöhemmin... Mä odotin 20v...huh.
Kirjattu
D1 1972-->
Hoitosurffailija
Muutin uuteen kotipaikkaan voidakseni
jatkaa asianmukaista diabeteshoitoa.

Ocean^-^

  • Vieras
  • Viestejä: 23
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #33 : Marraskuu 14, 2011, 21:26:41 ip »

kiitos hogan neuvosta :) olen itsekin terapiaa miettinyt, koska on elämässä muitakin sellaisia asioita joita pitäisi käsitellä. Tuo kommenttisi kannusti kyllä kovasti ! paljon kiitoksia  :D
Kirjattu
"Ainoa laatuaan"
     Novorabid ja levemir
     D1 vuodesta 2006

emonen

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2995
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #34 : Marraskuu 14, 2011, 21:36:30 ip »

Hei!

Kaikki keinot mistä apua voi saada kannattaa käyttää. Rohkeasti vaan!

Kirjattu
Diabeetikkotytön äiti

Beryl

  • Vieras
  • Viestejä: 5
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #35 : Marraskuu 18, 2011, 17:35:14 ip »

Itselläni on hoitotasapaino pysynyt sairastumisesta (josta kohta seitsemän vuotta) asti melko hyvänä. Ei mitään pahoja heittoja, mitä nyt yhdessä vaiheessa väsyin mutta pääsin juttelemaan asiasta psykologin kanssa. :p En olisi ensin halunnut mennä, koska kuvittelin, että kaikki on ihan hyvin, mutta lääkäri oli onneksi tarkkasilmäinen. Kävin siellä kolmen kuukauden välein vuoden verran ja kait se jotain auttoi, kun väsymyksestä pääsin eroon (ei ollut pelkästään hoitoväsymystä vaan ihan kaikesta muustakin).  

Mutta kyllähän sitä huomaa väsyvänsä seuraamiseen vieläkin. Itse olen kamalan tarkka ihminen, joten sokerit tulee mitattua n. kuusi kertaa päivässä ja insuliinit laitettua aina. Totta kai sokerit heittelevät, mutteivät vakavasti. Olen huomannut, että minua motivoi, niin karulta kuin se kuulostaakin, pelko. Pelkään, että sairastun vaikka mihin huonon hoitotasapainon takia. Toisaalta olen myös huomannut, että korkeat sokerit aiheuttavat päänsärkyä, mahakipua ja keskittymishäiriöitä, joten ihan normaalin elämisen, olemisen ja varsinkin opiskelun kannalta on vain hyvä pysytellä sopivissa rajoissa. Itse olen tällä hetkellä lukion toisella, enkä ole huomannut taudin jarrutelleen. Hyvin on mennyt molemmilta osin, vaikka stressiä onkin välillä vähän liikaa.

Ja pakko sanoa, että omaan kyllä hyvän tukiverkoston. Perhe jaksaa ymmärtää narisemistani (olen ihan hirveä, jos sokerit ovat kamalan korkealla) ja kaveritkin onneksi sen verta ymmärtävät, että kyselevät vointia, jos käyttäydyn kummallisesti, ja edes leikkivät olevansa kiinnostuneita. :p Kyllä sitä välillä joutuu puremaan hammasta yhteen, mutta en oikein enää osaa kiinittää huomiota tähän sairauteen. Tuntuu ihan luonnolliselta mitata ja pistää, se menee jo ihan rutiinilla enkä koe sitä rasitteeksi. Se on enemmänkin jotain, mikä pitää minut "elossa".

Tsemppiä siis kaikille väsyneille! Hyvän motivaation löytäminen saattaa helpottaa hyvinkin paljon, ainakin itselläni kävi niin. :)
Kirjattu

jensper

  • Aloittelija
  • Viestejä: 35
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #36 : Joulukuu 16, 2011, 01:32:28 ap »

Täällä sama, ei oikein jaksa hoitaa. On tätä jo vuosia jatkunut, ja diabetestakin takana jo 11 vuotta (8v tuli, nyt 20). Oon käynyt jo 4 psykologilla, aina siirrettiin toiselle ja kenestäkään en saanut apua. .. joten kynnys on vähän kasvanut.. Ensin lääkäri sano että no, se on vaan toi teini-ikä. En usko siihen enää, mutta nyt lääkäri sano että kyllä se siitä, kun saat vauvan. Joko se vauva nyt pitää hankkia kun ei muutenkaan jaksa??? Opiskelun ohella on käytävä vielä töissä ja pyöritettävä omaa kotia (kaupassakäynti, ruuanlaitto, siivous ..) Kokolailla tää jaksaminen on siis aika finaalissa.. Välillä tsemppaan pari päivää että nyt se lähtee tästä (mittaan, pistän ja merkkaan) mutta sitten taas mokoma unohtuu tms. kokonaan. Äskettäin oli jopa 3 viikon putki kun mittasin kokoajan, harmittaa kun ei yhtään tiiä mistä toi putki kumpuaa eikä sitä saa heti takasin.. o_O

Ymmärtäispä ees kaverit...! Saa laittaa viestii jos haluu juttuseuraa, sitä itsekin kaipailen
Kirjattu
Löytyy D1 ('99)
Accu-Check Combo inskapumppu & novorapid ('12)
Dexcom G4 sensori ('15)
Kilpirauhasen vajaatoiminta ('91)

Peten äiti

  • Jäsen
  • Viestejä: 126
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #37 : Tammikuu 11, 2012, 18:38:32 ip »

Hei kaikille.
Olen itse sairaanhoitajana ja pidän erityisesti työskentelystä diabeetikkonuorten kanssa. Totta mie huomaan hoitoväsymyksen nuoressa kun jutellaan siinä vuoteen reunalla yhdessä. Tottakai diabetes rasittaa välillä elämää. Mutta kun olen seurannut kotona diabeetikkonuoren elämää läheltä , juuri sitä koululaisen ja lukiolaisen arkea, liikuntaharrastuksineen , tyttöystävineen niin nuo keskustelut diaeetikkonuorten kanssa tuntuvat samalta kuin keskustelut kotona. Ehkä mie huolehdin potilaista kuin omista lapsistani : ) Toivottavasti he myös huomaavat että olen aivan vilpittömästi kiinnostunut heidän elämäänsä helpottavista toimenpiteistä ja käyn mielelläni lääkärien kanssa keskusteluja siellä kansliassa kuinka nuoren asioita voitaisi helpottaa kun hän kotiutuu meiltä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 11, 2012, 18:42:40 ip kirjoittanut Peten äiti »
Kirjattu

d1-nainen

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 18915
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #38 : Tammikuu 12, 2012, 15:35:51 ip »

nyt lääkäri sano että kyllä se siitä, kun saat vauvan.

No jopahan on lääkäri  :o Mitäköhän se niille diabeetikoille sanoo, jotka ei voi hankkia vauvaa  :-X
Kirjattu
Hyvin menee, mutta tilanne ei ole toivoton. (puolalainen sananlasku)

DaViega

  • Aloittelija
  • Viestejä: 26
  • D1 1995 > Lantus & Novorapid
    • Wannaberacecardriver
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #39 : Tammikuu 12, 2012, 18:23:06 ip »

Kyllä mullakin oli noita vaiheita, etenkin murkku iässä, välillä pitkäänkin, en osaa oikein sanoa, mistä johtu, mutta välillä vaan ei huvittannut. Tuolloin kuitenkin olin ollut diabeetikko jo pitkään, puhutaan lähemmäs 10 vuodesta - jälkikäteen luulen, että johtui iästä tai "siitä vaiheesta elämässä" nykyään diabetes on kasvannut osaksi 'kokonaisuutta'.

Jaksamisia, jos on asia, jota tykkää tehdä, niin miksei sitä tekisi useammin? Itse ainakin käytän hävyttömästi hyväksi noita omia paheita jos on siipi maassa
Kirjattu
I've broken my fall, Put an end to it all, I've changed my routine, Now im clean

Suklaakonvehti

  • Vieras
  • Viestejä: 21
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #40 : Tammikuu 31, 2012, 21:14:16 ip »

Moiks;) joo oon itekkin just kohdannu ton saman ja joskus tuntuu että on turha elää, mutta sitten muistan aina,että minuakin tarvitaan;) tsemppiä kaikille!
Kirjattu

NINJA

  • Vieras
  • Viestejä: 5
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #41 : Heinäkuu 12, 2012, 13:19:23 ip »


  Ittellä on ollu aika raju hoitoväsymys mut nyt tsemppaan tosissaan! liityin tännekki että jos täältä sais uutta motivaatiota ja semmosta :D Kyl se täst! En kestä sitä ku äidil on niin paha mieli ku se huolehtii musta ja tunnen itteni tosi itsekkääks ja kiittämättömäks ku en ees diabetesta hoida. Mut nyt kunnon ryhtiliike! tsemppii kaikille muillekki.
Kirjattu

Larla

  • Intoilija
  • Viestejä: 372
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #42 : Heinäkuu 12, 2012, 16:25:42 ip »

Varmaan kaikkia aina ajoittain väsyttää mittaaminen tai se vaan jää vähemmälle. Itselläni on aina ollut hyvät tuntemukset enkä tosiaankaan aina edes pitänyt mittaria mukana koulussa tai myöhemmin yliopistolla. Tunsin kuitenkin tosi hyvin olossani (numeron tarkkuudella) mitä sokeri on ja pistin aina sen mukaan. Nyt on tautivuosia takana 24 eikä tuntemukset ole enää niin tarkat. RAskauksiakin on takana ja niiden ansiosta alle 10 mittausta/ vuorokausi on ihan lomaa.

Kaksi käytännön asiaa tuli mieleeni. Jos on aivan väsynyt mittaamiseen ja merkitsemiseen niin mitä jos ottais vaan yhden viikon kuukaudessa, kun huolehtii niistä kuin jostain kouluprojektista ja muulloin ei ole sen merkkaamisen kans niin nuukaa?
Toiseksi on tietysti niin, että korkea sokeri väsyttää ja rasittaa eikä sitten ainakaan jaksa yhtään mitään. Se on siis itseään ruokkiva noidankehä. Mitä huonommin hoitaa sitä enemmän väsyttää ja sitä huonommin hoitaa. Siinäkin mielessä se viikko kuussa saattais piristää ja sitten vähän paremmalla omallatunnolla ei niin tarkkaa syyniä loppuaika. Saattaa ehkä (en lupaa) käydä niin, että parantunut vointi antaa voimia jatkuvampaankin tsemppiin...

Ainakaan ei alottaja ole yksin ongelmansa kanssa!
Kirjattu

jensper

  • Aloittelija
  • Viestejä: 35
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #43 : Heinäkuu 29, 2012, 21:42:51 ip »

Saan pian pumpun ja toivon että se auttaisi lisäämään motivaatiota ja poistaisi tän noidankehän. Kerron teillekin sitten auttoiko!:)
Kirjattu
Löytyy D1 ('99)
Accu-Check Combo inskapumppu & novorapid ('12)
Dexcom G4 sensori ('15)
Kilpirauhasen vajaatoiminta ('91)

DyingOfPsychosis

  • Vieras
  • Viestejä: 12
Vs: Väsynyt hoitamaan.
« Vastaus #44 : Marraskuu 24, 2014, 15:23:24 ip »

Tiedän, että tämä viesti on nyt vähän myöhässä, mutta laitanpa sen silti.
Minä sairastuin diabetekseen kaksivuotiaana ja juuri pari viikkoa sitten tuli täyteen 13 vuotta diabeteksen sairastelua.
Minä olen vihannut kyseistä tautia jo esikoulusta asti. Vihasin kun muut lapset haukkuivat minua ja jättivät ulkopuolelle. Vihasin kun ihmiset vieroksuivat ja väittivät tietävänsä miksi olin usein mieli maassa. Vihasin kun vielä kuudennella luokallakin ihmiset sanoivat minua insuliinipumpun takia 'huumekauppiaaksi' ja huutelivat aina kesken tunnin opettajalle: '- pelaa taas tolla ihme pelikoneellaan" tai "-.lla on taas tuolla teknodisko". Pahempiakin tuli, mutten laita niitä tähän.
Tähän päivään asti olen vihannut tätä kirottua tautia. Olen tällä hetkellä kaikista perheeni tuntemista sukulaisistani ainut, jolla diabetes on.
Ja usein, koska vihaan tätä, en myöskään jaksa tätä. En jaksa mitata sokereita, en jaksa laittaa insuliinia, en jaksa käydä syömässä, kun sensori alkaa huutamasn keskellä yötä. Välillä tekisi mieli vain luovuttaa ja repiä koko halvatun pumppu irti. Diabeteksen takia koulussani minua pilkataan yhä (onneksi ei niin usein), en saa öisin unta, pumppu häiritsee tunneilla, kanyyli ja sensori painavat nukkuessa ja jos ne osuvat johonkin, se tietysti sattuu. Jopa vaatteiden laittaminen on vaikeaa..
Mutta minun neuvoni, 13 vuotta sairastaneena, on olla antamatta periksi. Vaikka minä vihaan koko tautia, vaikka minun tekisi kuinka paljon mieli luovuttaa, vaikka minä itkisin, niin olen silti mennyt hammasta purren eteenpäin. Ja neuvon teitä tekemään saman. Elämä on helvettiä kun on jo antanut periksi, mutta jos sairaudesta löytää hyviä puolia ja ajattelee positiivisesti, niin ehkä teidän elämänne tulee olemaan helpompaa kuin minun. Älkää antako periksi.

(Anteeksi kirjoitusvirheistä)
Kirjattu
 

Linkkejä








Yksi elämä palkitsi diabetestoimijoita

Julkaistu 29.11.2017 | 14:52