Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6912 jäsentä  •  417187 viestiä  •  19933 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Savoost, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: välillä vaan sieppaa..  (Luettu 5678 kertaa)

Antsu1

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 18083
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #15 : Kesäkuu 29, 2009, 11:03:23 ap »

Tuo on kyllä kumma käsitys hoitopuolella, siis että liuskojen tarve jotenkin vähenisi, kun annokset olisi saatu aisoihin ja/tai esim. kasvu pysähtynyt.

Okey, kasvu tietenkin pysähtyy jossain vaiheessa, mutta minä en ainakaan ole törmännyt vaiheeseen, jossa löydetyt annokset pelaisivat kuin "junan vessa", siis että mittauksia voisi noin vain alkaa vähentämään. On niin monta asiaa, joihin keho reagoi esim. juuri verensokerimuutoksilla, että mittausten vähennys ei ainakaan tasapainoa paranna.

Esim. itse voin todeta reilun 40 d-vuoden kokemuksella, että nykyisin mittaan eniten päivässä. Toisaalta tasapaino on myöskin parhain, siis nimenomaan tasaisin

Jos joillain toimii kuin "junan vessa", niin se ei tosiaan tarkoita, että kaikilla toimisi... Itse asiassa sijaiset saisivat olla aika varovaisia puheissaan, koska eivät tunne tapauksia pitkältä ajalta, kuten vaki-porukka. Sen voisivat kyllä muistaa/huomioida.
Kirjattu
Antsu1
D1 vuodesta 1966 - Accu-chek Spirit ja Novorapid 09/2007 alkaen

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 7981
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #16 : Kesäkuu 29, 2009, 11:21:01 ap »

Lainaus:

Ei ole meillä 14v pojan kanssa vielä helpottanut, koskahan se sitten vähenee tuo mittaaminen, jos pitkälinjalaiset voisivat asiaa valaista.




Ei vähene ennenkuin pääsee haudan lepoon
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #17 : Kesäkuu 29, 2009, 11:48:50 ap »

hui!
anteeksi ,mutta tuo tuntuu jotenkin pahalta!
Varsinkin meille vanhemmille lapsen menettäminen on kaiken aikaa se suurin pelko.
Ja kuitenkin kysymys alunalkaen oli hoitohenkilökunnan(sijaisten) tiedon tasosta.
Hoito ON saatava sujumaan siten ettei kokoajan ole mielessä että vasta haudassa helpottaa!

Ei nyt muuten liity asiaan mutta.....
Kaikki ( ihmis suhteet, raha-asiat, sairaudet, alkoholi, työttömyys jne...) asiat tässä maailmassa on sellaisia että se on se nopein ja helpoin tapa hoitaa asiat, viis muista, kunhan multa loppuu kärsimykset!
Näitäkin tapauksia on jo nähty parikappaletta kuluneen kevään aikana. Rintamakarkuruutta!
*******

Diabeteksen hoito on perustuttava jatkuvuuteen, tietoon ja hoitoon sitoutumiseen. Tähän tarvitaan sairastuneen itsensä lisäksi toimiva hoitohenkilöstö ja toimivat lääkkeet ja välineet.
Tavoitteena normaali elämä.
Jos joku osatekijä ei toimi, olkoon se sitten ikuinen tarvikkeiden tarpeen kyseenalaistaminen tai apteekin "joko taas" ilmapiiri , hoito vaikeutuu ja diabeetikko joutuu itse käsittelemään asiaa johon hän ei voi vaikuttaa.
Turhauttaa ja motivaatio laskee.

Jos verenpainelääke ei toimi odotetusti, se herkästi vaihdetaan toiseen.
Jos terveyskeskuksen välinejakelu ei toimi , niin sitäpä et vaihdakkaan. Mutta tämä on yhtä tärkeää hoidon positiivisen sujumisen kannalta kuin muutenkin lääkkeen toimivuus.
Jos menet hakemaan vaikkapa kainalosauvoja lainaksi väline jakelusta ja sanotaan että tänään ei nyt ole joten kinkkaappa huomenna tänne uudestaan, niin kaippa sillekin potilaale on sanottava vaan että haudassa se helpottaa.
Kirjattu

vivianv

  • Vieras
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #18 : Kesäkuu 29, 2009, 14:13:44 ip »

Lainaus:

 Ei ole meillä 14v pojan kanssa vielä helpottanut, koskahan se sitten vähenee tuo mittaaminen, jos pitkälinjalaiset voisivat asiaa valaista.




Ounastelisin, että vakiintuneen tilanteen tarvittava mittaustiheys riippuu lähinnä d-loton arvontatuloksesta (geenit, metabolia, hormonivasteet), kunhan selkeät systemaattiset virheet vaikkapa hiilarilaskennassa on ensin eliminoitu.

Itsellä ei ollut d-lotossa hoidettavuuden suhteen juurikaan arpaonnea. Sen sijaan joitain hyviä puolia lienee peritty elimistön d-kestävyyden suhteen.
Kirjattu

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 7981
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #19 : Kesäkuu 29, 2009, 14:36:35 ip »

Lainaus:

hui!
anteeksi ,mutta tuo tuntuu jotenkin pahalta!



Nii-in, olihan tuo hieman makaaberia - anteeksi!


Lainaus:

Diabeteksen hoito on perustuttava jatkuvuuteen, tietoon ja hoitoon sitoutumiseen. Tähän tarvitaan sairastuneen itsensä lisäksi toimiva hoitohenkilöstö ja toimivat lääkkeet ja välineet.
Tavoitteena normaali elämä.



Tätä minä kyllä nyt hieman kritisoin.

Ensinnäkin: Ykköstyypin diabeetikon elämä ei nykytietämän mukaan koskaan voi olla täysin normaalia. Tähän kirottuun tautiin kun ei toistaiseksi ole löydetty mitään täydellistä parannusta.
Tavoitteena voi toisin sanoen olla ainoastaan normaaliksi katsottavan elämän jatkuva tavoittelu

Toinen juttu on tuo "toimivat lääkkeet ja välineet". Mielestäni olisi parempi sanoa: "mahdollisimman toimivat lääkkeet ja välineet"
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

vivianv

  • Vieras
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #20 : Kesäkuu 29, 2009, 15:10:18 ip »

Lainaus:

Nii-in, olihan tuo hieman makaaberia - anteeksi!




Diabetes ja sen kanssa eläminen kaikkineen päivineen ON makaaberia. Ja kyllä, se tuntuu lähinnä pahalta. Muuten noin yleisesti ottaen mustan huumorintajun kehittyminen auttaa jaksamaan.

Diabeettisen mustan huumorin laji on sikäli vaikea, että sitä ei voi oikein harrastaa kukaan muu kuin diabeetikko itse. Usein tilannekomiikka on suorastaan absurdia. Itse esimerkiksi olin parhaillaan taidelainaamossa, missä jahkasin todella hienon mutta liian kalliin teoksen äärellä, kun sain kohtalokkaan puhelun silmäpolilta. Vaikka eivät  siinä sanoneet mikä vaivaa, arvasihan tuon.

Lainasin/ostin taulun siinä saman tien, ja helpotin omaa ahdistustani sen jälkeen kehumalla hankintaani useammallekin hoitotaholle toteamalla jotain sarkastista ja moniselitteistä tyyliin "taidetta pitää hankkia kun sitä onnistuu näkemään" tai "taiteen silmä näkee selvemmin kuin ihmissilmä". Siinähän sitten kiemurtelivat, kun eivät tienneet millä mielellä sanottu oli sanottu mitä vastaisivat.  
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #21 : Kesäkuu 29, 2009, 16:03:16 ip »

Anteeksi pyydetty ja annettu!

Tiedän tiedän että kyseessä on vaikea tauti.
jopa tappava. edellisen keväänä, samassa kylässä kuoli diabeetikko nuori alkoholin vuoksi,kun pojallani syksyllä todettiin tämä. Ei ole kivaa, sen tietää kaikki.
Ja varmaan se mustahuumori auttaa, niinkuin monessa vaikeassa asiassa.Se tulee jos on tullakseen.
Katsantokanta on se mikä meidät tarinoissa erottaa.
Tehtäväni on luoda uskoa huomiseen eikä polkea lastani maanrakoon. Nostan aina hattua teille pitkälinjalaisille jotka jaksatte kaikesta huolimatta pitää henkeä yllä!
Samanlaista positiivista yrittämistä yritän istuttaa lapseeni. Vaikeeta on mutta periksi ei anneta!
Kaikkemme tehdään ja vielä enemmän tai siihen suuntaan ainakin Muttei enää hoitotahojen odota vaikeuttavan tilannetta lyömällä kapuloita rattaisiin ja vähättelemällä!
Sitä kai tässä kaikki ajaa takaa! vai?
Kirjattu

vivianv

  • Vieras
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #22 : Kesäkuu 29, 2009, 16:29:24 ip »

D-lapsen vanhemman osa ei ole kadehdittava, kaikkea vielä. Mutta muista kuitenkin tunnustaa, ettet koskaan tavoita ihan samoja fiiliksiä kuin lapsesi, joka sairastaa.

Jäin nimittäin miettimään tuota periksi ei anneta -filosofiaasi. Itse olen huonoimpina hetkinä kokenut syvää yksinäisyyttä kannustajien (jotka eivät ole d-vetaisryhmää siis) parissa ja pitänyt heidän hyväätarkoittavia sanojaan onttoina ja typerinä. Miten kukaan ulkopuolinen voi sanoa, minä minä saan tuntea ja ajatella tautini tiimoilta.  

Minä olen antanut periksi monta kertaa, monta monta kertaa. Se ei ole ollut ollenkaan niin katastrofaalinen tila kuin voisi luulla, sillä silloin antaa luvan itselleen todella kohdata se tilanne, että mitä sitten jos en enää hoitaisikaan itseäin. Siinä hekessä käydään jos jonkinlaista kauppaa universumin kanssa, tietää suunnilleen mitä on myymässä mutta ei tiedä millä hinnalla tai mitä on netottavissa tai haluaako ylipäätään myydä.

Sitten päättää venyttää neuvotteluita ja pistää perusinskat niin, ettei käy kalpaten. Aikalisä siis. Sitten alkaa miettiä, että miksi toimii niin, vaikka on antanut periksi. Sitten tajuaa, että jos ei tiedä mitä haluaa, täytyy katsoa tekojaan, ja kas: yleensä päättämättömyysden tilassa tehdyistä teoista tai tekemättömyyksistä näkyykin se, mitä tahtoo. Jostain kumman syystä tämä rupuinen elämä kiinnostaa enemmän kuin sen menettäminen. Ja siitä sitten suunta eteenpäin.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #23 : Kesäkuu 29, 2009, 16:44:28 ip »

Tämä henkinen avuttomuuden tunnehan se on vaikeaa vanhemmalla.
Jos olis nappi jonka työntäisi lapsen suuhun ja päästäs maailmaan ,mutta ei. On liian monta muuttuvaa tekijää jotka lapsen ja nuoren on vain ITSE opittava ajankanssa ottamaan huomioon. Ja me vanhemmat vain sydän kylmänä seurataan sivusta ja odotetaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Perässä ei kokoajan voi eikä pysty kulkemaan.
Olen jo kymmeniä kertoja kuullut " sä et voi tietää".
No en voikkaan , mutta voisiko joku yrittää kertoa. Pleace!
Muistuttelut ja muut hokemiset on vain siksi että kun tahtoo se hampaiden pesukin vielä joskus unohtua puhumattakaan huoneen siivouksesta.
Kuuluu sarjaan vanhemman tehtävät.
Ja jotta palataan taas aiheeseen, että olis jokin punainen lanka, miten ne sitten näitä nuoria, vähän arkoja "ensikertalaisia" pompottaa siellä väline jakelussa.
Siinä sitä vasta hallaa tehdäänkin.
Jokin parempi järjestelmä voisi olla aiheellinen tuohon jakeluun.
Nettiin jakelu ja postissa kotiin! ei nykypäivänä luulis kauhean vaikeaa olevan. Vastaanottaja maksaa. täytyyhän ne omalla kustannuksella hakea jakelustakin.
Siinäpä teille (meille) mietittävää.
Kirjattu

dadda

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 12263
  • DM1v.-91->/Veo+humalog+metformiini/KHH
Re: välillä vaan sieppaa..
« Vastaus #24 : Kesäkuu 29, 2009, 23:25:25 ip »

Varmaan pojan kohdalla saattaa mittailu jossain kohtaa aikuisena helpottaakin, ainakaan hänelle ei tule hormonihässäkkää siihen kaveriksi Mutta liikunnat, elämänrytmin vaihtelut jne. tuo aina tietyt kommervenkkinsa. Minä ainakin näin aikuisena mittaan ehkä enemmän kuin koskaan (paitsi nyt taannoisen hoitolomailun aikana), mutta mittailuilla on mnyös paremmat perustelut ja mittaukset kertoo enemmän kuin se kädestä suuhun -meininki mitä opiskeluaikoina harrastin. Teini-ikäisen keho on kyllä sellaisessa myllerryksessä että jokainen mittaus on tarpeen, ja tilanne muuttuu koko ajan.

Muuten olen ymmärtänyt että pidemmän päälle saattaa homma taas sitten uudestaan vaikeutua, jos esim. alkaa kehittyä vasta-aineita insuliinille tai gastropareesi vaikeuttaa ruuan imeytymisen ennakointia, eli piitkään sairastaneet saattavat tarvita todella paljonkin mittailua. Ja tietty myös halu/motivaatio mitata saattaa kasvaa, kun tietomäärä lisääntyy pitkän sairastamisen myötä, eli ei musta se mittausmäärän lisääntyminen sinänsä ole paha asia, jos vain välinejakelu ja asiasta päättävät sen ymmärtää. Tiheähkö, perusteltu ja oikein kohdennettu mittailu on musta hyvän omahoidon kulmakivi ja merkki.

Se haudassa helpottaa -ajattelu on varmaan erilainen, jos sitä katsoon aikuisen deetikon tai nuoren diabeetikon vanhemman näkökulmasta. Minä en ymmärtänyt ollenkaan niin, että kuolema olisi esitetty ratkaisuna tai helpotuksena tai että hauta olisi ylipäätään mitenkään lähellä teini-ikäistä deetikkoa, suoraan deen takia tai deen takia luovuttamisen takia, vaan että pidempään elänyt voi vinkata että teini-ikäisellä on toooodella pitkä aika mittailua ja helevatan paljon mittauksia = pitkä elämä vielä edessä, eli sitä välinejakelun sijaisen odottamaa mittailun vähenemistä ei todellakaan ole vähässä kummassa odotettavissa. Näin aikuisena sitä ehkä on helpompi vitsailla kuolemalla, varsinkin omallaan, vaikka en itsekään sitä ihan lähitulevaisuudessa edessäni näe enkä ole ksokaan nähnyt kuin jonain kaukaisena, luonnollisena tapahtuma joka tulee eteen kaikille, sitten joskus.

Hmm kun aina koitan sitä toista poskea kääntää, oiskohan se sijainen lukenut jotkut ohjeet joissa vastasairastuneilla on suuremmat liuskamäärät kuin muilla. Sitähän nuo kiintiöt ei ota huomioon, että varsinkaan nuorilla ei mittailun tarve välttämättä mitenkään vähene ajan myötä, varsinkaan kun honbeymoonkin menee ohi. Niissä jakelumääräperusteissa on usein ihmetyttänyt kohta joka meni jotenkin että liuskoja saa enemmän "tasapainoa hakiessa" - ihan kuin se kerran löydyttyään jitenkin pysyisi, tasapinoiluahan tämä koko deen hoito käytännössä onkin.

Voimia vääntöön!
Kirjattu
Minulla on kaksi silmää, kaksi korvaa ja yksi suu. Kun vielä oppisin käyttämään niitä samassa suhteessa..
 

Linkkejä








Lääkehoito onnistuu yhdessä

Julkaistu 08.10.2019 | 15:07