Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Onnen tunteita ja onnistumisen iloa  (Luettu 1817 kertaa)

sanni68

  • Intoilija
  • Viestejä: 222
Onnen tunteita ja onnistumisen iloa
« : Maaliskuu 17, 2009, 17:17:49 ip »

Hei!

Täytyi rientää tänne kertomaan miten pienestä asiasta ihmiselle voi tulla hyvä mieli.

Poikamme (7v d-poika) ilmoitti tänään ettei mene koulun jälkeen mummulle vaan haluaa olla yksin kotona.

Isosisko haki koulusta ja mittasi verensokerit, antoi välipalan eteen ja häipyi kaupunki reissuunsa.
Sovimme pojan kanssa, että hän soittaa minulle jos tulee jokin "hätä tapaus".
Poika tuli koulusta 12.30 ja klo.14.15 soittelin ja kyselin vointia..."juu, vähän on huono olo, ihan kivasti menee..." mittasi sokerit (6.0 oli) ja sovimme mitä hän syö jne. Toinen sisko tuli koulusta 15.00 ja ihmetteli, kun pikkuveli oli yksin kotona.

Hienosti oli kaikki sujunut ja poikamme oli tosi ylpeä itsestään. Ja toki olimme me muutkin perheen jäsenet.
Joku ajattelee nyt , että voi voi, kautta aikojen on tultu yksin kotiin ja meidän lapsi on tullut jo monta vuotta jne. kaikki kunnia heille, mutta meille tämä oli iso asia ja teki koko porukan iloiseksi!

Meillä sokerit on aika heittelevät joten poika ei ole ollut vielä yksin muuta kuin lyhyitä kauppareissuja (n.15-30min).
Eilen oli syönyt ilttiksessä välipalan(tuntia aikaisemmin) ja vs. oli 7.5 joten söi vielä näkkileivän ja lähdimme kävellen kotiin (matkaa 700m). Voihki koko matkan, että huono olo ja väsyttää jne. Luulin että "kiukuttelee" ja käskin vain ryhdistäytyä. No, kotona mittasin heti sokerit, niin "hupsis" olikin 3.6. Että tämmöistä, mutta tänään sitten iloisissa merkeissä!

Iloista kevättä ja auringon paistetta kaikille!
t:Sanni ja poika
Kirjattu

Jemaha

  • Intoilija
  • Viestejä: 231
Re: Onnen tunteita ja onnistumisen iloa
« Vastaus #1 : Maaliskuu 17, 2009, 17:46:51 ip »

Hei!

Kivaa kun on onnistunut yksin olo!!! Ja varmasti on ollut ylpeä lapsi kun on niin hyvin pärjännyt.

 
Kirjattu
Maanantain jälkeen tulee aina tiistai.
Vajoavankin maan alla lepää kallio.

viikari

  • Jäsen
  • Viestejä: 191
Re: Onnen tunteita ja onnistumisen iloa
« Vastaus #2 : Maaliskuu 17, 2009, 18:28:56 ip »

Hei,
kiva lukea piristi ainakin minun mieltä. Meidän poika vielä pienenmpi ja saa odotella aika pitkään kait ennenkuin saa vastaavaa kokea:). Mukavaa kun tänne kirjoitellaan iloisiakin asioita. Reipas poika niin ne vain lapset sitten yks kaks itse kasvaa kun antaa tilaa ja parasta kun halu tulee itseltä.
Kirjattu
D.synt.2004
3-pistos P+A,L(N)

Menni

  • Matkailija
  • Viestejä: 66
Re: Onnen tunteita ja onnistumisen iloa
« Vastaus #3 : Maaliskuu 17, 2009, 21:31:38 ip »

Siitä se hiljalleen itsenäistyminen lähtee... Meidän 4vuotias d-poika ensi viikolla osallistumassa yötarhaan. Innolla on menossa ja tänään sanoi olevansa ainakin viisi yötä. Minä siihen, että jos nyt kuitenki sen yhden yön...Katsotaan miten menee tai lähinnä miten äiti siitä selviää.
Kirjattu

sanni68

  • Intoilija
  • Viestejä: 222
Re: Onnen tunteita ja onnistumisen iloa
« Vastaus #4 : Maaliskuu 20, 2009, 09:06:17 ap »

Hei!

Kiitos kaikille kannustuksesta ja viesteistä.
Meillä on nyt joku "itsenäistymiskausi" menossa...toisaalta ihanaa, mutta myös pelottavaa.
Äidillä, isällä ja siskoksilla tuntuu olevan vaikeampaa kuin pojalla. (Saati mummut, kummit ja periaate mummulla ja papalla, joiden luona poika on yksin vieraillut ja he tietävät mitä d-arki on.)
Olemme hurjan ylpeitä, mutta pelko/huoli pojan puolesta ei kai poistu koskaan, opimme vain elämään sen kanssa(?)

Eilen poika lähti koulun jälkeen (klo.12.30) kaverin synttäreille koulutaksikyydillä (asumme siis MAALLA)ja kotiin haettiin klo.17.00.

Hienosti oli sujunut. Verensokeri oli korkea, kun hain kotiin ja inskaus myöhästyi 1/2 tuntia, mutta pojan riemu  oli se päällimmäinen asia.
Sydäntäni lämmitti myös synttärisankarin äiti, joka rohkeasti kutsui/otti poikamme kotiinsa.(poika ei ole aikaisemmin käynyt heillä) Toki poika on ollut naapuristossa yksin, mutta lyhyempiä aikoja ja matka ei ole ollut näin pitkä (yli 20 km).
Soittelimme 2 kertaas synttäreiden aikana ja olin laittanut kirjalliset ohjeet mukaan ja hyvinhän kaikki sujui.

Tästä se itsenäistyminen näköjään lähtee ja olemme hyvin helpottuneita, mutta myös vähän haikeita  

Iloisia aikoja kaikille ja yritetään nauttia pienistä hetkistä!
t:Sanni
Kirjattu
 

Linkkejä