Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: raastava kysymys  (Luettu 2357 kertaa)

odottelua

  • Vieras
  • Viestejä: 2
raastava kysymys
« : Helmikuu 12, 2009, 17:55:17 ip »

Viisivuotias kysyi sairaalasta tulon jälkeen "äiti koska mä paranen tästä?" Silloin täytyi itkien todeta et koskaan. Tämä tapahtui vuonna 2007 tammikuussa. Toukokuussa 2007 jätettiin insuliini pois, kun arvot alkoi olemaan alhaalla. Tyttö sanoi "paraninhan minä."

Tähän päivään asti ollaan oltu ilman insuliiniä ja arvot ovat hyvät. Tarkastuksessa käydään 3 kk:n välein. Vasta-aineet ovat olleet välillä koholla ja sitten ne ovat olleet taas negatiiviset.

Lääkäri totesi pari kertaa sitten että on vain ajan kysymys koska diabetes puhkeaa. Olen kiitollinen joka päivästä kun ollaan ilman insuliinia. Tiedämme mitä sitten joskus on vielä ehkä odotettavissa.

Tämä on outo tapaus, mutta aivan totta.
Kirjattu

tiinaw

  • Intoilija
  • Viestejä: 347
Re: raastava kysymys
« Vastaus #1 : Helmikuu 12, 2009, 18:30:40 ip »

Tuttu tuo lapsen kysymys   Meillä tuli heti selväksi lapsellekin ettei tää ikinä parane ja silloin 2.5v tytär otti asian tyynesti vastaan. Mulle se taisi olla kovempi paikka! Muuten sanoisin että nauttikaa nyt täysin rinnoin tästä "terveestä" ajasta, kun ei inskaa tarvitse käyttää! Varmasti sitä pelkää ja murehtii että koska taas joutuu aloittamaan insuliinin, mutta niin käy sitten kun niin käy, eikä sitä aikaa kannata hukata suremiseen! Tsemppiä!
Kirjattu
Huomista ei murehdita, on vain tänään, tässä ja nyt...

äitinen

  • Aloittelija
  • Viestejä: 26
Re: raastava kysymys
« Vastaus #2 : Helmikuu 13, 2009, 11:45:56 ap »

Hölmö kysymys, mutta mistä lääkäri tietää, että diabetes on puhkeamassa?
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: raastava kysymys
« Vastaus #3 : Helmikuu 13, 2009, 12:34:49 ip »

Rauhassa vaan Odottelua!
Tuo on meistä suurimmalle osalle tuttua tuskaa tällä palstalla.
Niin sitä on lapsen ja sisarusten ja isän kanssa itketty  yhdessä "miksi minulle, miksi meille???"
Ja se on hyväksyttävä mitä ei voi muuttaa, silleen se elämä on helpompi ymmärtää.
Pommita vaan kovasti kysymyksillä hoitavaa lääkäriä. Esitä ne tärkeät kysymykset suoraan hänelle ja kysy eikö etenemistä voi pysäyttää. Rehellisesti minä en kyllä tiedä tällaista asiaa.
Mutta muista myös että vaikka tämä hoito vaatii vähän opettelua, siihen tottuu, ja lapsi oppii varmaan helpommin hyväksymään hoidon kun annat positiivista merkkiä.
Pelko pois ja sitten kun  tulee aika että taas alatte pistelemään insuliinia, niin rohkeasti askel kerrallaan. Kysele täällä ja hoitopaikassa ja ajat lapsesi etuja sitten koulussa ja muissa harrastuksissa.
Pura kirjoittamalla meille sitä sisällä tuntuvaa pimeyttä.
Täältä saat toivoa ja valoa eteenpäin.
Meitä on paljon , siis et ole yksin, eikä lapsesi ole yksin . Ja aina on kasapäin mukavia tarinoita ja hyviä käytännön ohjeita kuinka jaksetaan eteenpäin.
Kirjoittele vaan kuinka teillä asiat etenevät.
Toivotaan kuitenkin  pitkään normaalia menoa.
Hyvää Ystävänpäivää Teille!
Kirjattu

odottelua

  • Vieras
  • Viestejä: 2
Re: raastava kysymys
« Vastaus #4 : Helmikuu 13, 2009, 17:40:23 ip »

Lääkäri päätteli näistä kohonneista vasta-aine tuloksista, jotka ovat taas kuitenkin negatiiviset. Mentiin silloin aikanaan lääkäriin, kun tytöllä oli ollut 3 pv kuumetta. Oli tämän 3 pv:n aamuna aivan uuvuksissa. Paikallisesta terveyskeskuksesta lähettivät kuivumisen takia sairaalaan, jossa sitten ottivat sokerit ja ne oli päälle 20.
Kirjattu
 

Linkkejä