Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: "en ikinä opi pumppuilemaan...."  (Luettu 4157 kertaa)

Smade

  • Jäsen
  • Viestejä: 120
"en ikinä opi pumppuilemaan...."
« : Tammikuu 22, 2009, 15:58:05 ip »

On meinaan käyny muutaman kerran mielessä tuo lause tällä viikolla!

Me saatiin maanantaina meidän 1.9v D-kaverille pumppu. Mä tyyliin oletin varmaan että "ah pumppu, ongelmat loppuivat"! Mutta oishan mun pitänyt tajuta ettei se oo mikään "pesukone", tyyliin että nappi päälle ja pois. Miten musta nyt tuntuu että mä en ikinä opi elämään ton laitteen kanssa, se tuntuu niin vaikeelta tai ehkä oikeempi sana ois PELOTTAVALTA vehkeeltä! Onko muilla ollut tällasia tuntemuksia?

Kolme päivää sairaalassa vietettiin, nousi kaikki vuoden takaiset tunteet pintaan, tuntuu että kaikki alkaa alusta, opettelu... kaikki on uutta ja pelottavaa... Mua niin ahdistaa kattoa sitä pumppua ja ajatella että se roikkuu tossa loppuelämän! Vaikka 2pisto hoito ei toiminut, niin jotenkin alko tuntua et se ei sentään koko ajan muistuttanut sairauden olemassa olosta! kun sitä ei "nähnyt".

Oltiin päiväkodissa tänään ja itsekkin pumpun kanssa harjottelijana tuli sellanen olo et noittenki pitäis tää vielä oppia prkl! Mitenköhän siellä töissä voi koskaan oppia olemaan rauhassa.

Toivottavasti en ole ajatuksineni yksin ja kaippa tää ajan kanssa taas. Vertaistukea jälleen kerran hakemassa...  
Kirjattu
3-vuotiaan D-pojan YH-Äiti

meekuu

  • Intoilija
  • Viestejä: 348
Re: "en ikinä opi pumppuilemaan...."
« Vastaus #1 : Tammikuu 22, 2009, 16:02:41 ip »

no en oppinu minäkään sitä pumppua koskaan käyttämään enkä edes uskaltanut alkaa sen kanssa leikkiä jos/kun oli pojassa kiinni, ties mitä oisin saanu aikaan   osasin laittaa bolukset ja siinä se   mies sitte osas laittaa kaiken, neuvo jopa infektio-osaston hoitajia sen käytössä.  
Kirjattu
poika 02/07
sairastu 03/08
Animas pumppu 05/09 lähtien

meekuu

  • Intoilija
  • Viestejä: 348
Re: "en ikinä opi pumppuilemaan...."
« Vastaus #2 : Tammikuu 22, 2009, 16:03:57 ip »

mites teillä lapsi antaa pumpun olla kiinni tai ettei revi sitä kanyylia irti?? meillä oli tuo irti repiminen syynä pumpun irtoamiseen ja pumppu joutu kaappiin odottamaan siihen sopivaa ikää.
Kirjattu
poika 02/07
sairastu 03/08
Animas pumppu 05/09 lähtien

Jemaha

  • Intoilija
  • Viestejä: 231
Re: "en ikinä opi pumppuilemaan...."
« Vastaus #3 : Tammikuu 22, 2009, 17:02:39 ip »

Heippa.

Vähän samat ajatukset mulla oli joulukuun alussa. Jännitti ja tuntui tosiaan samalta kuin reilu vuosi sitten kun poika sairastui.

Ensimmäiset kanyylin vaihdot jännittivät kovasti, varsinkin kun ekana "harjoitteluhoitopäivänä" soitettiin heti melkein kun läksin pois, että sokerit 22... menin takaisin ja vaihdoin kaikki, inskasta lähtien. Sairaalasta oltiin päästy pois edellisenä päivänä. Kyllä äippääkin jännitti, mutta siitäkin selvittiin!

Nyt eilen opetin äitiäni vaihtamaan kanyylia, ja hän sanoi sen jännittävän. Itse siinä miettisin ääneenkiin että kylläpä siihen kuitenkin äkkiä tottui, koska en enää edes muista, milloin jännitin viimeisen kerran.

Kaikkeen tottuu, pumppuiluunkin. Ja mieti niin päin; pumppu ei muistuta d:n olemassaolosta PISTOSTEN muodossa läheskään niin usein...

Me ollaan oltu hyvin tyytyväisiä pumppuun, pärjättiinhän me oksutautikin kotona, ennen ollaan oltu sairaalassa sitä sairastamassa...

Tsemppiä, kyllä se siitä!
Kirjattu
Maanantain jälkeen tulee aina tiistai.
Vajoavankin maan alla lepää kallio.

TbT

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 581
Re: "en ikinä opi pumppuilemaan...."
« Vastaus #4 : Tammikuu 22, 2009, 17:11:17 ip »

Moi !

Suurin este meillä pumppailun aloittamiseen oli m i n u n ennakkoluulo mokomaa laitetta kohtaan.

...sehän voisi hälyyttää...kanyyli mennä solmuun...mennä tukkoon...irrota...mitä kauheaa vielä?! apua...

Tuttuja tunteitako? Meille tuli pumppu 06/08. Jo sairaalassa lapsi otti sen omakseen ja keksi että otetaan jätskiä ja laitetaan inskaa...laittanut sairaalajaksosta asti bolukset itse.

Pumppu on toiminut moitteettomasti! ainakin meillä. Toki se on kone ja kaikkeahan voi sattua. Mutta kun ne omat epäluulot konetta kohtaan helpottaa, niin kyllä se siitä helpottaa, ihan varmasti. Joku syyhän teidän pumppailun aloittamiseen on, eikö niin.

Epäluulot siis jokaisen uuden pumppailijan arkipäivää. Soita rohkeasti edustajalle joka ikisestä asiasta joka tulee mieleen, asiathan on selvittelyä varten.

Tämä selostus tässä leipomisen ohella on pikkuisen sekava, mutta tarkoitus on kuitenkin tsempata sinua eteenpäin. Kyllä pumppu helpottaa niiiiiin paljon arkea, usko pois.

Taputukset olkapäälle, et ole yksin - tiina-

Ps. mikä pumppu teillä on? laita mulle yksäriä jos haluat
Kirjattu
Asioilla on tapana järjestyä...

Smade

  • Jäsen
  • Viestejä: 120
Re: "en ikinä opi pumppuilemaan...."
« Vastaus #5 : Tammikuu 22, 2009, 20:26:15 ip »

Me saatiin Animas merkkinen pumppu. On kuulemma paras noin pienille, koska siitä saa pienimmät annokset.

Meillekkin sanottiin että niin pitää asennoitua että sairaaloissa yms ei välttämättä ole ketään ketä pumppua osaisi käyttää aina paikalla, joten vanhemmat ovat ensisijaisia asiantuntijoita...   noh, ehkä aikanaan...  

Meekuu; heti kun tolta ikiliikkujalta ottaa vaatteet pois niin se on salamana siinä kanyylissä ja johdossa kiinni, mutta kun nopsaan laittaa vaatteet pumpun päälle niin se antaa olla sen ihan rauhassa! (ihme kyllä) Mun muuten annettiin sairaalassa kokeilla pistää kanyyli itselle! suosittelen kaikille kenellä vähänkin ahdistaa se vehe! Mä pelkäsin että vähintään kuolen siihen, mutta se ei oikeesti tuntunut miltään! Mun ahdistus helpotti suunnattomasti ja tuntu paljon vähemmän pahalta ton pojan puolesta!

Kiitos taas kaikille tsempityksestä ja omista kokemuksista, onneksi on tää palsta!
Kirjattu
3-vuotiaan D-pojan YH-Äiti

Daisuke

  • Vieras
  • Viestejä: 19
Re: "en ikinä opi pumppuilemaan...."
« Vastaus #6 : Tammikuu 23, 2009, 10:39:55 ap »

Minäkin rohkaisen tutustumaan pumppuun hyvin. Meillä 8-v. poika, ja olemme olleet tosi tyytyväisiä pumppuun, vaikka meillä on kanyyli joitain kertoja mennyt tukkoon. Siitäkin on selvitty hyvin. Kannattaa joskus ottaa pumppu irti lapsesta, ja tutustua ohjekirjan kanssa pumppuun läpikotaisin. Meitä auttoi hurjasti, kun saatiin pumppu viikoksi kotiin ennenkuin se laitettiin pojalle. Pumppuedustaja käski "leikkiä" pumpulla mahdollisimman paljon. Sen myös teimme, ja huomasin, että aika yksinkertainen ja selkeä vekotin sen on, melkein kuin kännykkä. Lisäksi se neuvoo aina käyttäjäänsä. Rohkeutta vaan, kyllä sinäkin ajan kanssa tulet pumpun kanssa pärjäämään hyvin.  
Kirjattu

Misty

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2695
Re: "en ikinä opi pumppuilemaan...."
« Vastaus #7 : Tammikuu 23, 2009, 10:45:45 ap »

Itseasissa pumppu on kuin kännykkä. Kun sen käytön oppii sitä ei edes ajattele käyttää vaan  
Kirjattu

TKM

  • Intoilija
  • Viestejä: 335
Re: "en ikinä opi pumppuilemaan...."
« Vastaus #8 : Tammikuu 23, 2009, 16:03:10 ip »

Poikamme oli 2v8kk, kun me vanhemmat annoimme pumpulle periksi. Pistoshoito oli ihan kamalaa meillä. Oli joko LO tai HI, ei oikein kultaista keskitietä. Poika inhosi piikkejä ja me vanhemmat inhosimme rääkätä lasta.

Alkuun itsekin ajattelin, etten ikinä opi pumppua käyttämään, mutta lääkäri kysyi:" Osaatko käyttää kännykkää? Jos niin sitten kyllä opit pumppuakin käyttämään." Ja niinhän siinä kävi. Olimme viikon sairaalassa opettelemassa ja IHME TAPAHTUI. Usko tai älä...me vanhemmat opimme pumppua käyttämään!!! Eihän sitä hetkessä opi ja epävarma tunne oli aina, mutta mitä emme tekisi omien lastemme parhaaksi.......

Mieluummin minä katselen poikaani, jolla on pumppu vyötäröllä, kuin pistoksilla vuoristorataa ja huonovointista. Tämä käy meille...puhun vain omasta  pojastani ja perheen "kohtalosta".

Kokeilkaa rohkeasti...voihan pumpusta aina siirtyä takaisin pistoksiin, jos siltä tuntuu....
Kirjattu

InsuMamma

  • Intoilija
  • Viestejä: 261
Re: "en ikinä opi pumppuilemaan...."
« Vastaus #9 : Tammikuu 23, 2009, 19:16:19 ip »

Lainaus:


Mä tyyliin oletin varmaan että "ah pumppu, ongelmat loppuivat"! Mutta oishan mun pitänyt tajuta ettei se oo mikään "pesukone", tyyliin että nappi päälle ja pois. Miten musta nyt tuntuu että mä en ikinä opi elämään ton laitteen kanssa, se tuntuu niin vaikeelta tai ehkä oikeempi sana ois PELOTTAVALTA vehkeeltä!





Pitää vääntää myös ohjelmanappia, kuten monessa pesukoneessa.

Vehje tuntui mustakin pelottavalta, samoin kuin koko diabetes. Samaan aikaan sairaalassa opeteltiin diabetes aakkoset, hiilarit, hypot, hyperit, haimat, pumpun käyttö, täyttö jne. Reilun viikon jälkeen sitten vaan takaisin maailmaan diabeetikon kanssa...
Pumppua ei enää siinä vaiheessa ehtinyt pelätä, oli niin paljon muita ajatuksia pää täynnä.

Pumppu on hyvä kaveri, meillä poika antoi sille nimen InsuBoy, Gameboyn mukaan.

Onnea teille pumpputielle  , helpompaa on syödä esim. jädet extempore
Kirjattu
D pojan (D 07/06) äiti
* Pojalla Pumppu, Piuha plus Puhtia *
 

Linkkejä