Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: silmistä asiaa  (Luettu 397161 kertaa)

SpeedoPasanen

  • Aloittelija
  • Viestejä: 47
    • DiaChats.com
Vs: silmistä asiaa
« Vastaus #1260 : Toukokuu 08, 2019, 20:01:24 ip »

Pitääkö olla huolissaan kun tuli kirjeessä valmiiksi varattu aika uusintakuviin jo 6kk päästä? Kahtena sitä edeltävänä vuotena "alkavaa retinopatiaa, vuoden päästä kontrolli" eikä mitään kirjeitä. Ensimmäisestä tapauksesta lähtien ollut Libre ja a1c tippunut 8-9 --> 6..

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585
Vs: silmistä asiaa
« Vastaus #1261 : Kesäkuu 17, 2020, 15:41:44 ip »

Toivottavasti Speedolla ei ilmennyt mitään huolestuttavaa.

Laitetaan nyt näitä naftaliiniin tai lähettämättömien viestien hautausmaalle hautautuneita silmäaiheisia viestejä vielä.

Lasiaisleikkaus eli vitrektomia on kai tyypillisesti leikkaus, jossa silmän pohjan hiusverisuonista syntyneistä uudissuonista lasiaiseen "karannut" veri sumentaa lasiaisnesteen, joka sitten ei esim. Avastin-pistoksilla tai ihan itsestään hälvene ja leikkauksessa tuo hyytelömäinen samentunut lasiaisneste vaihdetaan "suolaveteen".

Reikä verkkokalvoon ei normaalisti synny tuosta leikkauksesta. Mutta silmä on herkkä elin ja ongelmat aina yksilöllisiä.

Tapsan kommentin jatkoksi yksi diabeetikoilla mahdollinen verkkokalvon reiän tai reikien yhteys lasiaisleikkaukseen. Tosin tarkalleen ottaen kommenttini liittyy lasiais-verkkokalvoleikkaukseen, mutta ehkä se kuitenkin sopii tähän.

Diabeetikolla pitkälle edenneessä proliferatiivisessa retinopatiassa verkkokalvon pinnalla ja verkkokalvolta lasiaiseen kasvaviin uudissuoniin kehittyy usein sidekudoksista arpikalvoa. Näille kalvorakenteille on ominaista, että ne tarttuvat erittäin tiukasti kiinni verkkokalvoon ja aiheuttavat siihen vetoa (kiristystä). Sen seurauksena verkkokalvoon voi syntyä repeämiä, vetoirtaumia tai kumpiakin. Nämä ongelmat ovat tavallisimpia nuorilla, joilla takalasiainen ei ole vielä irronnut verkkokalvosta (kuten iän myötä normaalisti käy).

Näissä tapauksissa veren samentaman lasiaisen poisto ei yksin riitä vaan lisäksi on poistettava uudissuonet ja verkkokalvoon kiinnittyneet kalvorakenteet. Ymmärtääkseni välineet ja tekniikat kalvojen irrottamiseen ovat erittäin kehittyneitä eivätkä verkkokalvon reiät tai repeämät johdu kalvojen irrottamisesta vaan kalvojen itsensä jo ennen operaatiota aiheuttamasta vedosta verkkokalvoon.

¤¤¤

Kaihileikkauksen vaikutuksesta lasiaiseen voisi sanoa sen, että koska ihmisen oma mykiö on kaksoiskupera, pullean pastillin muotoinen, ja tekolinssi ohut ja kauttaaltaan tasaisen litteä, silmän lasiaisen täyttämään osaan heti linssipussin taakse jää kaihileikkauksen jäljiltä hieman tyhjää tilaa. Tilan täyttää vähitellen kirkas neste, jota silmä normaalistikin erittää, mutta ennen kuin rakenteet tekolinssin ympärillä niin sanoaksemme löytävät taas paikkansa ja neste täyttää tilan, lasiainen saattaa silmää liikuteltaessa hieman vääntelehtiä (silmäkirurgini käyttämä ilmaus). Tämä voi näkyä toipumisaikana kevyttä merenkäyntiä muistuttavana värehdintänä katsetta siirrettäessä; itse näin oman kaihileikkaukseni jälkeen melko teräväharjaista aallokkoa. Myös muunlaiset näköhäiriöt ovat paranemisvaiheen aikana mahdollisia. Joidenkin lähteiden mukaan kaihileikkaus nopeuttaa lasiaisen irtoamista, jos se on jo ennen leikkausta osittain irti.

Nykytiedon mukaan kaihileikkaus ei lisää retinopatian riskiä, mutta verkkokalvon irtauma tulee 1 %:lle leikatuista ja makulan turvotusta 2 - 6 %:lle.
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog

Susihukka65

  • Veteraani
  • Viestejä: 1585
Vs: silmistä asiaa
« Vastaus #1262 : Kesäkuu 17, 2020, 15:56:56 ip »

Diabeetikon silmien tutkimisesta vielä.

Käypä hoito - Diabeettinen retinopatia sanoo näin:

"Diabeettisen retinopatian diagnostiikka perustuu silmänpohjan kliiniseen tutkimukseen [siis lääkärin tekemään tutkimukseen] tai arvioon silmänpohjakuvista."

"Seulonnalla pyritään löytämään ensimmäiset retinopatiamuutokset ja toteamaan retinopatian eteneminen."

"Jos kuvista ei ole mahdollista tehdä päätelmiä verkkokalvon tilasta, potilas tulee lähettää silmälääkärin kliiniseen tutkimukseen."

Yleisesti ottaen siis seulonta ja lievien muutosten seuranta hoidetaan kuvauksin ja jos ilmenee lievää retinopatiaa vaikeampia muutoksia, tarvitaan silmälääkärin arvio siitä, tehdäänkö muutosten jatkoseuranta kuvauksin vai lääkärintarkastuskäynnein.

Jos tarvitaan silmälääkärin tekemää tutkimusta, "...kuvia tulee ottaa kliinisessä tutkimuksessa todettujen löydösten dokumentoimiseksi, jolloin ne tehostavat seurantaa."

Osaavan silmälääkärin tekemä tutkimus on erittäin tarkka ja huomattavasti monipuolisempi kuin pelkkä kuvaus. Kuvia voidaan suurentaa, mutta ei silmälääkärikään tutki silmänpohjia 1:1-koossa vaan biomikroskoopilla, jota käyttämällä saadaan riittävä suurennus. Samoin kuin kamerassa, myös silmälääkärin tekemässä biomikroskooppitutkimuksessa voidaan käyttää vihersuotimia, jotka parantavat verta sisältävien muutosten (mikroaneurysmat, uudissuonet, vuodot jne.) näkyvyyttä.

Toisin kuin silmänpohjakuvista, biomikroskooppitutkimuksessa pystytään toteamaan myös verkkokalvon turvotus. Samoin biomikroskooppitutkimuksessa nähdään, onko värikalvoon eli iirikseen tai kammiokulmaan muodostunut uudissuonia. Lisäksi silmälääkärin tekemässä tutkimuksessa saadaan selvyys myös sarveiskalvon ja mykiön (linssin) tilasta, josta kuvat eivät kerro mitään.

Niin kuin Reiska aikaisemmassa kommentissa sanoi, kuvissa verkkokalvon reuna-alueet jäävät katveeseen. Katvealueiden laajuus riippuu mm. siitä, miten laajoja kuvia kamera pystyy ottamaan, miten kamera kohdistetaan silmänpohjaan ja kuinka monta kuvaa silmänpohjasta otetaan.

Varsinkin pitkään ykköstyypin diabetesta sairastaneilla on alttius saada verkkokalvon keskiperiferiaan (periferia = äärialue, reuna-alue) hoitoa vaativia muutoksia, vaikka verkkokalvon keskiosissa näkyy vain lieviä muutoksia (yksi esimerkkikuva tässä). Tästä syystä on tärkeää, että silmälääkäri aika ajoin tutkii silmänpohjakuvauksissa katveeseen jääneet verkkokalvojen reuna-alueet.

Laajakulmakameroilla pystytään ottamaan 200°:n silmänpohjakuvia, jotka ovat hyödyllisiä verkkokalvon perifeeristen muutosten dokumentoimisessa. Yksi 200°:n kuva kattaa hieman yli 80 % verkkokalvosta (havainnekuva tässä; kameran kuva-ala merkitty harmaalla). Laajakuvakameroiden käytön yleisyydestä silmänpohjakuvauksissa minulla ei ole tietoa.

Tärkeää on tietysti sekin, että kuvat tulkitaan oikein. Ensivaiheen (ei lainkaan retinopatiaa tai vain lieviä muutoksia) seulojana ja tulkitsijana voi olla diabeteksen hoidosta vastaava lääkäri, diabeteshoitaja, kuvaaja (esimerkiksi hoitaja) tai joku muu tehtävään koulutettu henkilö, toisen vaiheen tulkitsijana on aina silmälääkäri. Tulkinnan vastuista enemmän tuossa.

Veikkaisinpa että kuvien tulkintaan tulee ennen pitkää mukaan koneoppiminen ja tekoäly - sovelluksia on varmasti kehitteillä ellei kehitettykin jo?
Kirjattu
D1 vuodesta 1971
Medtronic MiniMed 640G ja Humalog
 

Linkkejä








Osallistu Diabetes arjessa -kyselyymme

Julkaistu 07.08.2020 | 10:59