Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?  (Luettu 3631 kertaa)

Lilja

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 425
Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« : Elokuu 20, 2004, 21:36:00 ip »

Mikä on raja liian alhaiselle verensokerille?
Kirjattu
"Löydän tien tai teen sen itse"

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #1 : Elokuu 21, 2004, 11:27:00 ap »

Kun meillä mennään alle 3,5 ajattelen että nyt on alhainen sokeri. Sitten 2 alle meinaa mennä taju , joten on jo kiire hunajapurkille.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #2 : Elokuu 21, 2004, 11:30:00 ap »

Kun meillä mennään alle 3,5 ajattelen että nyt on alhainen sokeri. Sitten 2 alle meinaa mennä taju , joten on jo kiire hunajapurkille.
Kirjattu

**DONOTDELETE**

  • Vieras
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #3 : Elokuu 21, 2004, 20:58:00 ip »

jokaisella ihmisellä raja vaihtelee.
Meillä voi olla 1.7 ja sitten vasta huomataan heikotus, välillä kun ollaan oltu korkeilla niin
jo 5 arvoilla heikottaa.
Huomaan hypon oireet kun lapsi alkaa puhua kovaa,
ei pysy paikallaan ja irvistelee.
Poikani itse kertoo että näkö alkaa hämärtyä ja  kädet vapisee.
Kirjattu

peppi40

  • Jäsen
  • Viestejä: 124
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #4 : Elokuu 23, 2004, 22:51:00 ip »

Hei!

Meillä matalien verensokerien oireita ovat mm. nälän tunne, paha olo (vatsa kipeä), puhumattomuus, vapina, hiki, ... mutta oireet saattavat vaihdella.

Matalin, mitä ollaan mitattu on LO ja ihan tajuissaan lapsi on ollut. Joskus taas noin 3-5 verensokereilla tuntuu, että taju menee. Vain yhden kerran kuuden vuoden aikana on ollut oikea hypo. Hunajalla saatiin virkoamaan, mutta ambulanssi ehdittiin tilata ja he totesivat vain, että tilanne on hallinnassa.

Hunajaa ja tuoremehua pitää olla aina kotona ja ehdottomasti retkillä/mökillä/....

Itse pidän "rajana" noin 3-4 ns. matalalle, jolloin pitää reagoida heti.

T. Kahden diabeetikon äiti
Kirjattu

tikkari

  • Matkailija
  • Viestejä: 58
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #5 : Elokuu 24, 2004, 11:21:00 ap »

Meillä on tullut kerran yöllä sellainen tilanne, että heräsin lapsen huutoon ja kun menin tarkistamaan tilanteen, niin lapsi tuijotti eteensä täysin reagoimatta minuun, ylävartalo "kramppasi" eli ihan kuin olisi saanut sähköiskuja. Pelästyin kamalasti ja tiesin, että nyt on kiire. Sain onneksi lapsen juomaan mehua pieniä määriä kerrallaan ja pikku hiljaa hän virkosi, puna palasi poskille ja silmät alkoivat reagoida. Mutta kyllä me pelästyttiin, ei tullut uni sen jälkeen moneen yöhön kunnolla. Alhaisin lukema, mitä olemme päivällä mitanneet, on 1.6 ja lapsi oli itkuinen ja levoton, välillä taas matalat ovat tehneet oudon vaisuksi ja uneliaaksi (normaalitilassa kun on todella vilkas ja iloinen). Nyrkkisääntönä pidän, että jos sokerit on alle neljän niin jotain hiilaria pitää antaa heti, ettei käy köpelösti.
Kirjattu

andrea

  • Vieras
  • Viestejä: 10
    • pilt.ee/cata17
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #6 : Elokuu 26, 2004, 10:40:00 ap »

Niin meilla tyttöllaki oli ihan samanlainen hypo, yölla heräsin lapsen hirveän huutoon ja sitten lapsi jo tuijotti eteensä ja kramppasi.....
En ole suomalainen, mutta ymmärän kaikki, anteeksi että en osa kirjoita. mutta edellinen tarina olis kun meidän perhen juttu...
terveisiä virosta !
Kirjattu

Suru

  • Vieras
  • Viestejä: 7
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #7 : Helmikuu 12, 2008, 22:24:10 ip »

Meillä tankataa hiilareita neljän sokruissa, paitsi, jos poika on menossa ulos, niin jo vitosilla. Pojalla on itsellä ollu aina tän seitsemän vuoden sairastelun aikana tosi hyvät matalan tuntemukset, mutta...

Vuosi sitten tammikuussa, lauantaiaamulla, mitattiin aamusokerit. Oli noin neljä. Poika oli silloin 3-pistoshoidolla, joten annoin inskan ja annoin leivän käteen, maidon eteensä sohvapöydälle. Poika aloitti mutustelun samalla, kun katsoi mutantti-ninja-kilpikonnia telkusta. Hetken kuluttua kuulin viereiseen huoneeseen outoa köhimistä. Menin katsomaan ja poika katsoi lasittunein silmin eteenpäin, puoliksi syöty leipä kädessä, mitään tajuamatta.

Huusin hereille perheemme keskimmäisen, silloin 12 -vuotias tyttö. Pitelin jäykkää poikaa sylissäni, kun tyttäreni toi minulle siripiriä, tuoremehua, hunajaa... Hieman sain juotettua, mutta kovin nopeasti siirryin hunajaan. Kunnes poikani kouristi hampaansa yhteen ja puri sormeeni. Alkoi yläkropan raju kouristus ja tuskainen huuto.

Tyttäreni syöksyi puhelimeen tekemään hätäilmoitusta. Itse odotin pojan kouristuksen loppuvan, käänsin hänet kylkiasentoon ja menin puhelimeen saamaan lisäohjeita hälytyspäivystäjältä. Tässä vaiheessa myös vanhin lapsemme oli herännyt. Tytöt lähtivät pihalle ambulanssia vastaan.

Oli hetki, jolloin tunsin luhistuvani. Mutta oli pakko vielä pysyä läjässä, joten soitin miehelleni töihin. Samalla, kun hän vastasi kännykkäänsä, kuulin puhelun taustalta sireenien äänen (mieheni on palomies). Olin ollut niin shokissa, etten ollut edes tajunnut, että tietenkin mieheni tulee ensivastekeikalle, kuten meillä päin on tapana.

Mieheni haastatti minut puhelimessa (oliko kouristus symmetrinen, kesto, sokerit...) ja soitti tiedot saman tien ambulanssiin.

Meillä kotona mieheni työvuoro ehti laittaa tipat valmiiksi ennen ambulanssin saapumista. Ekan säiliön pudotuksen jälkeen poika ei vieläkään osoittanut virkoamisen merkkejä (sokrut koko ajan neljän kieppeissä), joten lanssikuskit soitti sairaalaan ja saivat luvan tiputtaa vahvempaa liuosta. Mieheni nipisti poikaamme poskesta, kutsui häntä nimeltä ja sanoi napakasti:"Herää..."

Tässä vaiheessa värisi jo ammattilaisenkin ääni. Sylissä oli kuitenkin oma poika. Eikä virkoamisen merkkejä näkynyt.

Siirryin pojan kanssa ambulanssiin ja meidät siirrettiin sairaalaan. Mummo haki tytöt. Päivystyksessä oltiin pari tuntia tipassa, sokerit seilas 2-4 välillä. Päivystyksestä meidät kirjattiin lasten osastolle.

Iltapäivällä, joskus klo 15 aikaan poika alkoi tulla kunnolla tajuhinsa. Kysyi, mikä päivä tänään on? Vastasin, että lauantai. "Hyvä, tänään on karkkipäivä!"

Oltiin seuraavakin päivä osastolla. Illalla soitin mummolaan tyttärilleni hyvän yön puhelun, niin kuin meillä on aina tapana, jos jompi kumpi vanhemmista on pois kotoa. Poikani tahtoi puhua isosiskonsa kanssa. Annoin hänelle luurin ja kuulin kuinka poika sanoi vaimealla äänellä:"Kiitos, sisko, kun tilasit mulle ambulanssin..."

Myöhemmin illalla poika kapusi kainalooni sairaalasänkyyn, paijasi kättäni ja sanoi:"Anteeksi, äiti, mä lupaan etten koskaan enää säikytä sua näin..."

Ja minä halasin ja pussasin. Sanoin, ettei haittaa. Koska sulla on diabetes (ollu 2-vuotiaasta) ihan ilman omaa toivetta, niin mä kestän IHAN KAIKEN mitä se tuo tullessaan. Saatan hetkellisesti säikähtää, mutta kestän. Ja autan. Ja rakastan. Ja niin myös isi ja meidän tytöt.

Mutta täytyy myöntää, näin kun lapseni ei ole kuulemassa, että välillä täytyy itkeä itsensä todella tyhjäksi, jotta oikeasti jaksaa. Ja niinä öinä, kun unessani pitelen jälleen poikani kouristavaa vartaloa ja hänen huuto lävistää kotimme... -ristin käteni ja toivon, että Luoja armahtaisi minut pikku hiljaa niiltä muistoilta. Ja ettei kenenkään lapsen vanhemman tarvitsisi koskaan kokea samaa.

(ai niin, toukokuussa -07 poika oli taas tajuton, mutta silloin mä olinkin jo vanha tekijä näissä jutuissa...)
Kirjattu

Arukiina

  • Intoilija
  • Viestejä: 332
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #8 : Helmikuu 13, 2008, 17:14:31 ip »

Tiedätkö, että itku tuli silmään, kun luin tarinaasi. Pelkään, että meillä käy samoin. Eikä olla vasta kuin vuosi sairastettu, joten odottaa voi mitä vain. Poika ei vieläkään huomaa kunnolla hypoja. Meillä vielä 2 pistoshoito, mutta mitä sitten jatkossa.
Jaksamista vaan teille vanhemmille. Toivotaan, ettei meidän tarvitsisi kokea samanlaista ja ainakaan monesti.
Kirjattu
*** pumppailee Paradigm pumpulla ***


Elämä on.......

juselius

  • Jäsen
  • Viestejä: 179
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #9 : Helmikuu 13, 2008, 22:07:30 ip »

Voi Suru, vedet silmissä luin kertomustasi. Ja luin sen äänene miehellenikin. Toivon sydämeni pohjasta ettei kenenkään tarvisi koskaan kokea tuota ja että jos tilanne eteen tulee, osaisi itse toimia.

Voimia, voimia kaikille meille vanhemmille!
Kirjattu

Arukiina

  • Intoilija
  • Viestejä: 332
Re: Miten huomaat lapsen hypon--oireet?
« Vastaus #10 : Helmikuu 13, 2008, 22:12:57 ip »

Tarkoitin kirjoittaessani väsymyshuuruissa, ettei kenenkään (meidän lue: meidän dee lasten vanhempien) tarvitse kokea samaa kuin Surun perheen.
Kirjattu
*** pumppailee Paradigm pumpulla ***


Elämä on.......
 

Linkkejä