Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6983 jäsentä  •  418365 viestiä  •  20016 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Humpy Dumpy, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....  (Luettu 14827 kertaa)

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #30 : Helmikuu 26, 2008, 06:27:14 ap »

Tavallinen patteri kestää n. 12 päivää (lithium varmaankin pidempään). Ensimmäinen palkki häviää aika äkkiä. Yhteys katkeaa silloin tällöin...kantamahan on n. 1.8 m. Mutta en ole tuota kokenut ongelmaksi. Onhan tuo 1.8m pidempi kuin pumpun letku  
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #31 : Helmikuu 27, 2008, 06:43:29 ap »

Lainaus:

Ilmoittaako teidän laite yhteyden katkeamisesta mitenkään muuten kuin symbolilla? Mun mielestä tuolloin pitäisi tulla myös hälytys, koska oletushan on, että yhteys on koko ajan päällä ja matalan + korkean hälytykset tulevat tarpeen mukaan.

Jos yhteys on katkennut eikä sitä tule esim. unissa huomattua (heh), niin silloin ei tule noita hälytyksiäkään




Kyllä se siitä jossain vaiheessa hälyttää, mutta ei siihen kyllä välttämättä herää. Mutta en tiedä, kuinka kovaa se huutaa, jos se ei saa yhteyttä pitkään aikaan.
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #32 : Helmikuu 27, 2008, 06:51:13 ap »

Lainaus:

 kiinni kyljessä on kuitenkin ihka oikea 'sensori', joka herättää omalla tavallaan tarvittaessa  





Minkähänlaisesta uutuus-sensorista on kyse   ?
1)Väriseekö, uliseeko vai öriseekö se matalan tai korkean yllättäessä   ?
2)Sattuuko sen paikalleen laitto   ?

Hmmm...unohdin, että tämä on "lasten" palsta  
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #33 : Helmikuu 27, 2008, 07:03:34 ap »

Koko alkuviikko on taisteltu hypojen kanssa. En tiedä, missä vika, sillä yks kaks yllättäen ollan vuoristoradalla ilman mitään syytä. Inskoja on tiputeltu rivakkaan tahtiin, mutta ei selvästikään tarpeeksi.

Ripitin eilen tuota JVS:ää. Mutta niin vain on, että tänään taas pelasti yhdeltä varsin syvältä hypolta, vaikka mittausarvo olikin ihan pielessä.

Nyt meillä on käytössä hälytysraja 6.1 mmol/l (110 mg/dl) ja laite yrittää ennustaa 25 min etukäteen, milloin tuo raja alittuu. Ja vieläkin vs kerkesi laskea 3.5 mmol/l ennen tuota ennustavaa hälytystä, kun sokrut putosivat yllättäen ruokailun jälkeen 1.5 tunnissa. Mutta emme olisi normaalisti tsekanneet vielä tuntiin (iltapala), joten tosi alas olisi menty.

Siis vaikka kuinka turhauttaa, niin turhautuminen on ennemminkin pirullisen D:n syytä, kuin JVS:n. Se on kuiteskin auttanut, vaikka haluaisi, että se auttaisi enemmän.
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.

Dolph

  • Jäsen
  • Viestejä: 103
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #34 : Helmikuu 29, 2008, 14:52:01 ip »

Mommi, Siiri ym. joilla kokemusta jatkuvasta sokerisensoroinnista. Minkä verran olette pystyneet vähentämään sormenpää mittausta, vai oletteko pystyneet? Esim. mittaatteko edelleen ennen joka ateriaa jne.

Pikkulapsen sormenpäille toivoisi ajoittaisia palautumistaukoja...
Kirjattu

merde

  • Intoilija
  • Viestejä: 270
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #35 : Helmikuu 29, 2008, 22:38:23 ip »

Meillä kun halutaan säästää sormenpäitä mittaan varpaista. Olen koittanut samalla mitata myös sormenpäästä ja antaa prikulleen saman tuloksen eli on yhtä tarkka. Yömittaukset teen yleensä aina varpaista. Loppujen lopuksi ei tarvitse olla pitkä mittaustauko niin sormenpää paranee.
Kirjattu

Hilari

  • Intoilija
  • Viestejä: 306
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #36 : Helmikuu 29, 2008, 23:07:18 ip »

Mistä kaikista paikoista voi mitata suhteellisen tarkasti? Meille neuvottiin keskisormi ja nimetön molemmista käsistä sairaalassa, nyttemmin olen myös mitannut pikkurillistä. Mitenkäs nuo muut sormet? varpaista en vielä ihan näin pienellä lähde mittaamaan.
Kirjattu

merde

  • Intoilija
  • Viestejä: 270
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #37 : Helmikuu 29, 2008, 23:13:08 ip »

Meillä ollaan kyllä mitattu ihan kaikista sormista. Vähiten kyllä peukalosta ja etusormesta kun niissä on kuulemma se tunto paras ja niitä tarvitaan moneen juttuun.
Kirjattu

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #38 : Maaliskuu 01, 2008, 02:56:10 ap »

Lainaus:

Meillä kun halutaan säästää sormenpäitä mittaan varpaista. Olen koittanut samalla mitata myös sormenpäästä ja antaa prikulleen saman tuloksen eli on yhtä tarkka. Yömittaukset teen yleensä aina varpaista. Loppujen lopuksi ei tarvitse olla pitkä mittaustauko niin sormenpää paranee.




Sama kikka meillä. Ei ole JVS:n kanssa mittauksen vähentyneet. Melkein päinvastoin  
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.

MiniMi

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2503
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #39 : Maaliskuu 02, 2008, 19:07:58 ip »

Minä kyllä mittaan edelleen sormenpäästä verensokerin vieläkin keskimäärin n. 7 kertaa vrk:ssa, vaikkei varmaankaann tarvisi. Mulla on nyt ollut sensori/PRT-pumppu reilu ½ vuotta ja Hobis on tippunut reilusti tämän aikana. Tunnen toki hyvin matalat ja korkeatkin sokerit, mutta käytän pumpun "annosopasta" todella paljon, ja haluan silloin tietää tarkan sokerin ettei pumppu ehdottele ihan päättömiä insuliiniannoksia. Olen myös tällä hetkellä vielä "eritiyistarkkailussa" sairaalassa, jolloin haluan myöskin raportoida miten sensorilukema ja vs-mittaus ovat suhteutettuna toisinsa Mutta siis periaatteessa voi mielestäni vähentää vs-mittauksia sormenpäistä jonkin verran sensoroinnin myötä. Ja onhan se liikkuminen monta kertaa turvallisempaa kuin ennen .....
Kirjattu
D1 vuodesta -72 + "kaikki" liitännäiset + vähän muitakin juttuja
Kokemus on hyvä opettaja,joka lähettää sikamaisen kalliita laskuja

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #40 : Maaliskuu 08, 2008, 21:40:39 ip »

Hei taas,

Tässä taas lisää kokemuksia parilta viime viikolta (plussat ja miinukset).

+ Tänä aamuna sensorin vaihto meni jo melkein rutiinilla. Poika kirahti nukkuessaan lyhyesti, kun piikki painui ihoon. Mutta nukahti heti uudelleen!!! Joten yksi iso kivi putosi sydämeltä.

+ Keksimme keinon (tai kuulimme JVS-kouluttajalta) ihottuman estämiseen. Syynä ikävään ihottumaan lähettimen (Guardianin "kolikko") alla on ilmeisesti se, että teipillä peitettynä sen alus pysyy koko ajan kosteana hikoilun vuoksi. Laitoimme pienen sideharson palan "kolikon" alle, ja avot...iho oli sileä kuin lapsen peppu tänä aamuna sensoria vaihdettaessa. Joten toinen pikku voitto.

+ Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet sokrujen kanssa kummallisia. Johtuu varmaan siitä, että lapsen serkkutyttö on kyläilemässä täällä, ja vauhtia riittää. Hypoja ja korkeita on ollut JVS:stä huolimatta. JVS on saanut kiinni ajoissa useita hypoja, mutta pari on lipsahtanut siltäkin läpi, koska vs on laskenut tosi nopeasti esim. ennen lounasta. Olen tiputtanut inskoja senkin uhalla, että noita korkeita tulee enemmän, mutta huolehdin niistä sitten, kun matalat ovat kurissa. Nyt ennakoiva hälytys on asetettu siten, että se yrittää hälyttää 25 min ennen kuin 6.1 mmol/l (110 mg/dl). Näilläkin asetuksilla on siis mittari hälyttänyt joskus hieman liian myöhään, mutta melkein aina ajoissa. Mutta yöllä alkaa tulla jo "turhia" hälytyksiä, ja yöunet alkaa kärsiä. Ajttelin kokeilla "laskuvauhti"-hälytystä (=hälyyttää jos kaksi nuolta alapäin ilmestyy ruutuun ~ >1 mmol/l lasku 10 min aikana) päiväsaikaan, jotta noista "pika-hypoista saatais parempi varoitus.

- JVS:iin on syntynyt kummallinen riippuvuus. Siihen ei oikeastaan luota lainkaan, mutta siitä huolimatta sitä tuijottaa alinomaa. Se huomaa useimmat hypot ajoissa, mutta silti sitä syyttää, että se ei toimi. Tuntuu, että ennen mittaria meillä oli parempi elämän tasapaino, mutta JVS:ää ei enää uskalla olla laittamattakaan. Epäloogista ajattelua. 1.5 vuoden aikana meillä ei koskaan haivattu hypoa välittömästi ruokailun jälkeen (30-45 min), mutta nyt JVS sai sellaisen kiinni. Siis osa "varmoista" hypo-vapaista ajoista ei olekaan enää niin varmoja. Pelonsekainen huoli on nyt läsnä 24 tuntia lähes joka minuutti entisen "rytmin" (tsekkaus 10 kertaa päivässä) sijaan. Tsekkausten määrä onkin lisääntynyt, kun JVS hälyyttää aika usein, ja sen perusteella ei kuitenkaan uskalla antaa ei insuliina, ei hiilareita. Joten koko hoidon kuva on meillä muuttunut. "Reaaliaikaisuus" on aiheuttanut sen, että rytmi on kadonnut...

Summa Summarum: vasen aivolohko sanoo, että jatketaan JVS:n käyttöä, ja oikea aivolohko on sitä vastaan.
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #41 : Maaliskuu 09, 2008, 14:37:04 ip »

Lainaus:

Ajttelin kokeilla "laskuvauhti"-hälytystä (=hälyyttää jos kaksi nuolta alapäin ilmestyy ruutuun ~ >1 mmol/l lasku 10 min aikana) päiväsaikaan, jotta noista "pika-hypoista saatais parempi varoitus.




Laite onkin joustavampi! Lasku/nousunopeushälytysrajan saa säädettyä mielensä mukaan. Laitoin kuitenkin tuon 1 mmol/l / 10min noin aluksi. Kattellaan auttaako.
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.

Pirpana

  • Intoilija
  • Viestejä: 254
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #42 : Maaliskuu 09, 2008, 15:17:08 ip »

Olen mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua ja nyt tässä puheenvuorossasi tuli esiin se, että kun sensori on, siihen jää jotenkin "koukkuun".
Meillä kokemusta ei ole kuin 3 vrk:n ajalta viime marraskuussa, mutta jälkikäteen asioita mietittyäni olen myös kohdaltani ajatellut että sitä tulisi vahdattua ja mittaisin lapselta verensokerin useammin kuin normaalisti. Ja silti ei oiken voi viiveen vuoksi luottaa...

Meillä se 3 vrk:n mittaus lähinnä vahvisti jo toteamani ongelmakohdat ja palveli siinä mielessä tarkoitustaan hyvin. Yllätyksiä tulee valitettavasti aina ,
sensori jelppaa niissä ja pumpun kera varmaan hoitotasapainokin paranee. Itse en ehkä jaksaisi sitä kyttäämistä ja tiettyä epävarmuutta laitetta kohtaan.
Kirjattu
D1 pojan äityli (2/2003, diab.7/2004)

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #43 : Maaliskuu 10, 2008, 02:55:33 ap »

Niin se on, että täytyy nyt päättää käyttääkö tätä vai ei. "Hoitotyyli" tulisi varmaan olemaan erilainen kuin aikaisemmin. Se on vähän niinkuin aikanaan mäkihypyssä... perinteinen vai V-tyyli  
Katsotaan kantaako se V-tyyli tässä lajissa paremmin, vai onko se pelkkä kananlento  
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.

mommi

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 492
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #44 : Maaliskuu 12, 2008, 05:57:57 ap »

Tämän viikkoinen sensori on toiminut hienosti (koputan puuta). Johtuu osaltaan siitä, että sokrut ovat rauhoittuneet hieman, jolloin JVS pysyy paremmin mukana.
Olin itse henk koht univelan kourissa edellisiä kirjoitellessa, joten oli hieman synkeä olo. Vaimo pisti minut pakkounille pariksi yöksi, joten nyt asiat (JVS,jopa D:kin) näyttävät hieman valoisammilta.

Tällä hetkellä 75-25 JVS:n jatkon puolesta  
Kirjattu
It's allright to cry...Raindrops from your eyes may make you feel better.
 

Linkkejä