Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
3 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....  (Luettu 14855 kertaa)

mommi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #15 : Helmikuu 14, 2008, 04:58:34 ap »

Lainaus:

 Mistä olet kuullut asiasta? Minkälaisia tutkimuksia asian tiimoilta on tehty? Olin luulossa, että glucagonia erittyisi vaikka inskan tuotanto hiipuu...




Yritän etsiä lähteen käsiini. Yksinkertaisen logiikan mukaan...jos glucagonia erittyisi normaaliin tapaan, ei hypoja pitäisi esiintyä lainkaan. Ei ainakaan esim. liikunnan jälkeen. Monen muunkin hormoonin tuotanto lakkaa, kuten esim. amylinin. On tutkittu, että amylin on hormooni, joka tasaa verensokerin heilahteluja. Googleta Symlin, jos kiinnostaa aihe.
Kirjattu

Hilari

  • Vieras
Kirjattu

mommi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #17 : Helmikuu 16, 2008, 07:20:59 ap »

Toinen sensori menossa. Sensorin laitto oli lapselle tuskaista, vaikka käytin puudutusvoidetta  

Mutta olen ollut varsin tyytyväinen laitteen toimivuuteen. Useilta (lieviltä) hypoilta on vältytty, ja korkeisiin on päästy käsiksi nopeammin. Nyt on se vaarallinen aika...mittariin alkaa luottamaan vähän liikkaa. Emme kuitenkaan ole vähentäneet sormenpäämittauksia, vaikka tekisi mieli. Alkaa tuntua siltä, että vaikka sensorin laitto on kivuliasta (mutta vain kerran viikossa!), ja "lysti" on kallista, JVS:stä taitaa tulla pojan toinen vakituinen kaveri pumpun kanssa. Sen verran epätietoisuutta se tuntuu vähentävän mittausten välillä.

Joten "kivaa" olisi, jollei pojan iltasokerit eivät taas hyppisi rakettimaisesti ylös. Ollaan pikkuhiljaa taas hinattu insuliinimääriä ylöspäin. Oli viikon jakso (Lake Tahoessa vietetyn lumiviikonlopun jälkeen), jolloin insuliinin tarve laski n. 30%! Ei sairautta, ei mitään erikoista. Nyt siis mennään takaisin aikaisempiin insuliinimääriin. Arvaamattomia ovat D:n tiet..
Kirjattu

mommi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #18 : Helmikuu 16, 2008, 22:13:06 ip »

Siiri,
Miten toimit sensorin kanssa, kun menet saunaan? Oletko havainnut saunan vaikuttavan sensorin toimintaan?
Laitevalmistaja varoittelee yli 27 C lämpötiloista.

Meillä ei täällä USAssa ole usein mahdollisuutta mennä saunaan, joten ongelma ei ole iso. Mutta tulevaisuuden varalle.
Kirjattu

MiniMi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #19 : Helmikuu 17, 2008, 01:13:25 ap »

Siiri ei taida olla ihan hurjia saunaihmisiä, joten vastailenpa hänen "puolesta" Itselläni on myöskin Paradigm 522 jatkuvalla sensoroinnilla ja olen stiäpaitsi melko ahkera saunoja Minuakin varoiteltiin sensorin aloituksessa saunomisesta. Sanottiin, että ei kannata käydä kovin kuumassa saunassa ja mieluiten pitäisi istua alalauteilla jne. No, itse olen testannut "kerta toisensa jälkeen" eri lämpötiloja, paikkoja saunassa ja kosteutta, ja tullut siihen tulokseen, että saunominen käy sensorin kanssa aivan mainiosti eikä haittaa toimivuutta lainkaan. En tosin koskaan sauno ihan tappolöylyissä, vaan lämpötila saunassa on melkein aina alle 100 C. En myöskään istu saunasa kerralla kovin pitkään (yleensä n. 15 min. kerralla riittää mulle). Yritän myös aina asettaa pumpun pesuhuoneen pöydälle niin lähelle saunan ovea, ettei yhteys sensorin ja pumpun välillä katkea. Siten ei tarvitse saunomisen jälkeen "etsiä puuttuvaa sensoria" jne.
Myös lentokoneessa olemista olen testannut sensorin kera , mutta siitä sitten tuonnenpana
Hyvää kevään alkua sinne "tois puol jokkee" MiniMi
Kirjattu

mommi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #20 : Helmikuu 17, 2008, 01:54:18 ap »

Hieno homma! Pelkäsin jo, etten voi pojastani tehdä kunnon, PUHDASTA suomalaista   Täytyy tästä lähteä saunan etsintään  
Kirjattu

tiinaw

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #21 : Helmikuu 17, 2008, 09:08:32 ap »

Kun meillä oli sensori pari viikkoa käytössä, sairaalasta sanottiin ettei sen kanssa voi saunoa eikä mennä kylpyyn. Tytär kävi sitten vain suihkussa   Mutta ajattelimme että jos meillä olisi sellainen niin saunomiset ja kylvyt voisi yrittää ajoittaa anturinvaihtopäivään, eli ottaa vanha pois, saunoa ja vaihtaa uusi sen jälkeen.
Kysyisin myös että käytättekö Emlaa tai jotain puudutusvoidetta anturin vaihdon yhteydessä? Me käytimme mutta myönettäköön että huuto oli silti hirmuinen... Eittämättä neula on kammottavan pitkä eikä se ampuminen tuntunut lainkaan hyvältä, taidettiin itsekin jännittää hommaa melkoisesti. Se hyvä asia sensoroinnista oli että sen jälkeen tuon insuflon-kanyylin vaihto alkoi tuntua lasten leikiltä!!!  
Kun meillä oli sensorointi menossa, heräsimme yöllä jo matalaa ennakoivaan hälyytykseen ja mittasimme heti sormesta, yleensä oltiin jo liki meidän syöntirajaa eli 4. Syötimme ja jatkoimme unia. Hieman myöhemmin tuli vielä hälyytys että nyt ollaan matalilla kun kudokseen sokeri tulee viiveellä. Se hieman harmitti mutta toisaalta oli helppo kuitata hälyytys pois, alkuunsa kyllä varuiksi varmistimme vielä silloin sormestakin mutta aina oli jo selvästi kuitenkin noussut. Silti vannon sensorin nimeen!
Tsemppiä sensorointiin!
Kirjattu

mommi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #22 : Helmikuu 18, 2008, 06:15:07 ap »

Lainaus:

Kun meillä oli sensori pari viikkoa käytössä, sairaalasta sanottiin ettei sen kanssa voi saunoa eikä mennä kylpyyn. Tytär kävi sitten vain suihkussa   Mutta ajattelimme että jos meillä olisi sellainen niin saunomiset ja kylvyt voisi yrittää ajoittaa anturinvaihtopäivään, eli ottaa vanha pois, saunoa ja vaihtaa uusi sen jälkeen.
Kysyisin myös että käytättekö Emlaa tai jotain puudutusvoidetta anturin vaihdon yhteydessä? Me käytimme mutta myönettäköön että huuto oli silti hirmuinen... Eittämättä neula on kammottavan pitkä eikä se ampuminen tuntunut lainkaan hyvältä, taidettiin itsekin jännittää hommaa melkoisesti. Se hyvä asia sensoroinnista oli että sen jälkeen tuon insuflon-kanyylin vaihto alkoi tuntua lasten leikiltä!!!  
Kun meillä oli sensorointi menossa, heräsimme yöllä jo matalaa ennakoivaan hälyytykseen ja mittasimme heti sormesta, yleensä oltiin jo liki meidän syöntirajaa eli 4. Syötimme ja jatkoimme unia. Hieman myöhemmin tuli vielä hälyytys että nyt ollaan matalilla kun kudokseen sokeri tulee viiveellä. Se hieman harmitti mutta toisaalta oli helppo kuitata hälyytys pois, alkuunsa kyllä varuiksi varmistimme vielä silloin sormestakin mutta aina oli jo selvästi kuitenkin noussut. Silti vannon sensorin nimeen!
Tsemppiä sensorointiin!




Uusi Guardian sensori sietää kylpyä ja uintia (mutta kaukosäädin ei). Luulenpa, että lämpötilarajat on laitettu sen vuoksi, että testejä ei ole tarvinnut virallisesti suorittaa. Nuo laatusäännökset (FDA, CE, jne) kun vaativat aika kattavan testauksen sepcifikaatioita vastaan (olen itse lääketieteellisellä alalla, niin tuntemusta asiasta on). Mutta tiedä tuota. Itse testaamallahan tuo sitten selviää.

Juu, Emlan tapaista voidetta käytin. Ei tuntunut paljon olevan apua. Ja sen kanssa häsläys on aikamoista puuhaa. Jos haluaa uuden sensorin valmiiksi aamiaiselle, niin saa aloittaa puuhastelun puoli viiden aikoihin aamulla. Ei kiva.
Ja kyllä, pojan mielestä insuusiosetin laitto on nyt "kivaa"!!!

Hälytyksiä kuittaillaan. Sanoisinpa ensimmäisen puolentoista viikon kokemuksella, että puolen tusinaa oikeaa lievää hypoa on jäänyt kiinni ajoissa ennustavan hälytyksen ansiosta. Meillä on yleensä 1-2 kolmosen pintaan olevaa arvoa viikossa, nyt sensorin kanssa ei yhtään. Mutta sokrut ovat olleet vähän koholla jostain syystä muutenkin.
Ainakin puolet kaikista hälytyksistä ovat olleet hyödyllistä tietoa, ja puolet enemmänkin "no joo, piipitä nyt siinä"-osastolla. Toisen sensorisetin aikana sokrut ovat pomppineet rivakammin, ja sensorilla on ollut vaikeuksia pysyä perässä. Mutta yöllä, kun vaihtelu on hitaampaa, sensori on varsin tarkka. Alkuinnostus on hieman laantunut, mutta kolmas sensori laitetaan käyttöön tiistaiaamuna...
Kirjattu

merde

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #23 : Helmikuu 18, 2008, 10:09:30 ap »

Meillä kun on 2 kertaa sensori lapselle laitettu niin on käytetty niitä isoja emla-lappuja joita käytetään yleensä esim. verikokeen otossa ja poika 6 vuotta ei huomaa kanyylin laittoa ollenkaan. Ollaan annettu emlan olla ainakin se 1 tunti niin ehtii kunnolla puuduttaa paikan. Asetinhan niissä on tietysti aikamoinen mutta se itse anturihan on tosi pieni ja pehmeä joten laittoa lukuunottamatta kipua ei pitäisi olla. Ehkä kannattaa ostaa ihan niitä emla-lappuja jos lapset valittaa kipua.
Kirjattu

mommi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #24 : Helmikuu 18, 2008, 17:57:46 ip »

Lainaus:

Meillä kun on 2 kertaa sensori lapselle laitettu niin on käytetty niitä isoja emla-lappuja joita käytetään yleensä esim. verikokeen otossa ja poika 6 vuotta ei huomaa kanyylin laittoa ollenkaan. Ollaan annettu emlan olla ainakin se 1 tunti niin ehtii kunnolla puuduttaa paikan. Asetinhan niissä on tietysti aikamoinen mutta se itse anturihan on tosi pieni ja pehmeä joten laittoa lukuunottamatta kipua ei pitäisi olla. Ehkä kannattaa ostaa ihan niitä emla-lappuja jos lapset valittaa kipua.




Luulisin, että vaikuttavat aineet Emla-lapuissa ja -voiteessa ovat samat. Pidin voidetta iholla n.1.5 tuntia. Mutta kattellaan. Poika on reipas, joten kyllä se varmaan tästä. Jos tuo piikki ei olisi noin iso, en epäröisi jatkuvaa käyttöä korkeasta hinnasta huolimatta...
Kirjattu

mommi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #25 : Helmikuu 23, 2008, 06:45:38 ap »

Kolmas sensori menossa. Hieman huolestuttaa, kun lähettimen alle ilmaantui ikävän näköistä ihottumaa toisen sensorin aikana. Lisäksi "pistosreikä" oli hieman tulehtuneen oloinen. Onkohan niin, että 6 päivää on liian pitkä aika meidän pojan immuunisysteemille, ja se alkaa hylkimään näitä vieraita esineitä. Pitää kokeilla lähettimen alapinnan teippaamista, jos tää kolmas jakso aiheuttaa ihottumaa...jospa se vähentäisi allergista reaktiota.

Kaksi viikkoa meni ilman yhtään todellista hypoa. Hobis oli laskenut edelleen (7.9 -> 7.3%), joka oli iloinen uutinen (lapsi 3v). JVS:llä ei siihen ollut vielä mitään osuutta, vaan tarkalla ja varovaisella sokrujen alaspäin hivuttamisella se saatiin aikaan. Nyt ollaan kyllä jo tasolla, joka alkaa olla meidän kohdalla turvallisen rajamailla, sillä aika ajoin sokrut pomppivat aikalailla. (Mielestäni 8% on tosi hyvä tämän ikäiselle lapselle, mutta minkäs teet, kun tekee mieli diabetesta selättää 24/7  ) Mutta jos pojan elimistö sietää JVS:ää ja neulakammo hellittää sekä isällä että pojalla, niin JVS kyllä varmasti helpottaa tämän hobiksen "ylläpitoa".

Hassua sinänsä, että saatiin tosi paljon kehuja lääkäriltä JVS:n käppyröiden perusteella. Ja ennenkaikkea kun hypoja ei ollut lainkaan. Ja jo vastaanoton aikana tuli eka (lievä) hypo, ja tänään ollaan menty vatsatautia enteilevästi hypon rajamailla koko päivä. Vaimo on ollut vähän epäileväinen JVS:n suhteen, mutta totesi tänään, että kyllähän tuo on auttanut, kun sokrut ovat käyttäytyneet oudosti. Luulisin, että ilman laitetta tänään olisi tullut tosi alhaisia lukemia. Parhaimmillaan laite on yöllä...lukemat ovat yleensä tosi lähellä sormenpäämittausarvoja, kun sokerit muuttuvat hitaasti. Viime yönä laite herätti 4-5 kertaa, ja aina aiheesta. Olisi pitänyt jo siitä aavistaa, että tänään tulee olemaan hypopäivä  

Niin noista kehuista...lääkärihenkilökunta oli ihan tohkeissaan tuijottaessaan käppyröitä. Kuten jo aikaisemmin totesin, omasta pussista laitteen ja sensorit maksoin (ja maksan). Vähän jotenkin vain v...tti koko tilanne, vaikka ihana, huolehtivainen ja tietäväinen lääkäri meillä onkin. Tuli jotenkin sellainen olo, että taistelu korvauksista jää nyt omalle kontolle...mutta kyllä aion sen tehdä. Itse olen onnekkaassa asemassa, että pystyin ko. laitteen ostamaan, ja 6USD päivittäiset kustannukset eivät tyhjennä kokonaan perheen lautasia hiilareista ja muista perusmömmöistä. Mutta laitteessa on niin paljon potentiaalia pikkulasten hoitoon (kunhan neula pienenee), että kaikilla on mielestäni oikeus sellaiseen, jos vain sellaisen haluaa. Täällähän (USAssa) hoito maksetaan yleensä yksityis/ryhmävakuutuksien kautta, joten vakuutusyhtiö-taistelu tästä tavallaan tulee. Kunhan demarit valtaavat Valkoisen Talon, niin kyllä se siitä  
Kirjattu

juselius

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #26 : Helmikuu 23, 2008, 08:21:00 ap »

MOMMI, saisikohan sieltä meren takaa skin prep nimistä tavaraa (tai vastaavaa). Meillä niitä on pumpun kanyyliä varten, ei ole kyllä käytetty mutta tiedän että joillain on auttanut. Iho siis pyyhitään sillä skin prep lapulla ja se muodostaa kalvon ihon päälle. Siihen päälle sitten kanyyli (tai sensori). Suojaa ihoa mutta myös kuivattaa, meillä ei juuri siitä syystä ole käytetty kun pumpun kanyylin teippi ei ole ärsyttänyt. Guardianin teipit aikoinaan ärsyttivät kyllä, varsinkin kun oli vanha malli ja lähetin oli kämmenen kokoinen ja teipillä kiinni.

Hienolta kuulostaa tuo teidän alku! Toivottavasti sensorit tosiaan pienenevät.

Pakko kysyä vielä, että oliko niin että teillä on erikseen pumppu ja sensorilaite (Guardian tms)? Ette ole harkinneet pumppua joka lukisi sensoria, olisi yksi laite vähemmän pienelle kannettavaksi....

juselius
Kirjattu

mommi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #27 : Helmikuu 23, 2008, 09:17:22 ap »

Lainaus:

MOMMI, saisikohan sieltä meren takaa skin prep nimistä tavaraa (tai vastaavaa). Meillä niitä on pumpun kanyyliä varten, ei ole kyllä käytetty mutta tiedän että joillain on auttanut. Iho siis pyyhitään sillä skin prep lapulla ja se muodostaa kalvon ihon päälle. Siihen päälle sitten kanyyli (tai sensori). Suojaa ihoa mutta myös kuivattaa, meillä ei juuri siitä syystä ole käytetty kun pumpun kanyylin teippi ei ole ärsyttänyt. Guardianin teipit aikoinaan ärsyttivät kyllä, varsinkin kun oli vanha malli ja lähetin oli kämmenen kokoinen ja teipillä kiinni.

Hienolta kuulostaa tuo teidän alku! Toivottavasti sensorit tosiaan pienenevät.

Pakko kysyä vielä, että oliko niin että teillä on erikseen pumppu ja sensorilaite (Guardian tms)? Ette ole harkinneet pumppua joka lukisi sensoria, olisi yksi laite vähemmän pienelle kannettavaksi....

juselius




Käytämme ko. skin prep-tuotteita pumpun infuusiosettia varten, jotta setti tarttuu ihoon paremmin. Sensori (JVS) kouluttaja sanoi, että sensorin kanssa sitä ei saa käyttää...voi kuulemma vaikuttaa sensorin tarkkuuteen. Tiedä häntä. Sensorin teippi ei tunnu ärsyttävän ihoa, vaan itse lähettin (ison Euron kolikon kokoinen muoviläpyskä), joka on kiinni sensorissa. Seurataan asiaa.

Lapsen basaalitarpeet ovat vielä niin pienet, että Animas sopii paremmin kuin Medtronicin pumppu. Animaksen resoluution on 0.025 yks/tunti, kun muissa pumpuissa minimi on 0.05 yks/tunti. Pienissä määrissä tuo on iso ero. Ja lisäksi lapsi on vesipeto, joten Animaksen vesitiiviys on toinen plussa.

Uusi Guardian on aika pienikokoinen (hieman Medtronicin pumppuja pienempi) ja kulkee samassa vyölaukussa Animaksen pumpun kanssa. Joten kahden laitteen loukku ei ole ollut niin ikävä kuin luultiin. Ja on aika kiva, kun JVS voi olla minulla tyynyn vieressä täysin pojasta irrallaan. Siitä voi sitten yön aikana tsekkailla mihin suuntaan ollaan menossa   Joten erillisesta laitteesta on etuakin.

P.S. Sensori on jo käytännöllisen kokoinen, mutta piikki on se joka hirvittää.
Kirjattu

makkis

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #28 : Helmikuu 25, 2008, 21:42:19 ip »

Nyt on meidän pirpanalla guardianin mittari laitettu.Ekaa päivää.Välillä kyl jo tuntu et sillä vois heittää kuikkaa.. no katsotaan miten rupee rullaa. Ihmettelin vaan et miten sitä vastaanotinta voi pitää muualla kun tenavan vyöllä? Kun autossakin jo rupee hukkailee yhteyksiä tenavan ollessa takapenkillä ja näytön ollessa edessä.
 Mommi, Miten teil on patterit kestänyt? Kuin usein joutuu vaihtamaan? Tuosta vekottimesta oli jo vajaan päivän käytön jälkeen patterin näytöstä hävinnyt yks palkki,ja kerkes jo herjata olleensa ilman paristoa,joka taas aiheutti sensorin katoamis hälytyksen.Niin ja aamulla laittoivat uuden pariston...
Korkeasta sokerista osas varoittaa, matalasta ei kerenny,jvs näytti jotain 3.6 ja sormesta 1.8. Iltasella varoitti sitten turhaan matalasta kun tod oli jotai 10.
Kirjattu

mommi

  • Vieras
Re: Elämä jatkuvan sokrusensorin kanssa alkoi....
« Vastaus #29 : Helmikuu 26, 2008, 05:28:45 ap »

Juu, meillä tuli tänään ensimäinen kunnon hypo vaikka oli JVS vyöllä. Jostain kumman syystä sokerit ovat tulleet tänään ryminällä korkealta alas, jolloin JVS ei tosiaankaan pysy mukana. Mittari antoi ennustavan hälytyksen ("20 minuuttia ja 6 mmol/l menee rikki"), ja näytti n. 7 mmol/l. Sokerit oli jo 2.6   Alin arvo pitkään, pitkään aikaan. Ja kun samalla kaikui korvissa eilisen illan sensorinvaihto-kirkuna, niin juu...teki mieli heittää laitteella kuikkaa.

Ja juuri äsken JVS ennusti alhaista, ja kappas kummaa oltiin jo taas menossa kohti hypoa (3.5).

Mutta muutamana yönä laite on antanut hieman levollisempaa unta, kun se näyttää, että sokrut menevät aika tasaiseen tahtiin. Joten annan vielä laitteelle lisäaikaa. Ja toisaalta on myönnettävä, että vaikka laite on piipannut myöhään (ennustavasta hälytyksestä huolimatta), on se hälyttänyt aikaisemmin kuin itse olisin tsekannut sokrut ilman sitä! Joten ei kaikki laitteen syytä ole, vaikka se onkin hidas. Ei siis täydellinen, ja ehkä parametreja viilaamalla menis vielä paremmin.

Mutta yksi juttu on varma: ilman ennustavaa hälytystä, tää laite olisi ihan susi.

Sori kaikki: huono päivä takana ja usko teknologiaan (niin työssä kuin kotona) hiipui tänään...Huomenna uusi päivä.
Kirjattu
 

Linkkejä