Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6983 jäsentä  •  418361 viestiä  •  20016 aihetta
Toivottakaa tervetulleeksi Humpy Dumpy, uusin jäsenemme.

Kirjoittaja Aihe: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI  (Luettu 20455 kertaa)

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #75 : Marraskuu 20, 2007, 21:23:54 ip »

Lainaus:

Aikuisilta diabeetikoilta kaipaisin sitä esimerkkiä, joka olisi kannustava, positiivinen ja näyttäisi omalla esimerkillään, että diabeteksesta huolimatta pärjää hyvin!

SatuSinikka  




Viisikymmentä vuotta on näinollen liian lyhyt aika näyttämään, että diabeteksesta huolimatta...?

Kompastelee hieman tuo ajattelu

Joka tapauksessa toivotan kaikille pikku diabeetikonaluille parasta mahdollista menestystä vaikean sairautensa kanssa vuosien mittaan kamppaillessaan
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #76 : Marraskuu 20, 2007, 21:26:14 ip »

Lainaus:

Luulenpa, että jokainen ammattitaitoinen opettaja on kykenevä harkitsemaan, onko hänellä aikaa huolehtia myös diabeetikkolapsen erityistarpeista. Ei varmasti ole auttamishalusta kiinni, jos opettaja epäröi ottaa diabeteksesta huolehtimista vastuulleen. Vastuu on myös muusta luokasta.
Kannattaa varmaan sinnikkäästi vaatia avustajaa ja olla opettajan tukena eikä hyökätä häntä vastaan.




Kuulostaa ihan järjen sanalta
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

Misty

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 2695
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #77 : Marraskuu 20, 2007, 21:29:57 ip »

Luulen, että osittain tämän keskutelun sävy johtuu siitä, että monia meistä koskettavat aika kipeät muistot omilta kouluvuosilta. Varsinkin Satusinikka kommenttisi ärsyttivät, kun rupesin miettimään miksi ne ärsyttivät täällä tietokoneen takana istui se pieni koululainen joka hiipi salaa syömään välipalat koulun keittiöön, että kaverit eivät vain näkisi että olen erilainen.

Ymmärrän että vanhemmilla on tarve puolustaa lapsiaan ja heidän oikeuksiaan, mutta olisi myös hyvä antaa tiettyä arvostusta meille, jotka olemme tämän taudin kanssa olleet jo useamman kymmenen vuotta, vaikka mielipiteet eivät aina menisi yksiin teidän kanssanne. On hyvä myös muistaa että omainen ei tiedä mitä on olla diabeedikko, sen tietää ainoastaan toinen diabeedikko. (sanon tämän sekä diabeedikkona että omaisena).
Kirjattu

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #78 : Marraskuu 20, 2007, 21:58:48 ip »

Misty tuossa edellä kertoo asiat niin kuin ne mielestäni todellakin ovat.
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

vivianv

  • Vieras
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #79 : Marraskuu 20, 2007, 23:16:57 ip »

Kauan mietin, kirjoitanko mitään ja mitä kirjoitan, mutta vyörytän tähän perään vielä jotain, mikä ei erityisesti ole tarkoitettu kenellekään.

Minusta olisi aika hurjaa, että joku aikuinen, joka on vanhempien/ties kenen pikakouluttama tyyliin klo 11.30 pistetään annos x ja se muuttuu suuntaan z jos mitattu vs sitä ja tätä. Aika harvalla aikuisellakaan asiat menevät noin suoraviivaisesti. Mitattu vs on kuitenkin hetkellinen, yksi arvo, joka voi olla seurausta mistä vain ja suuntaamassa minne päin vain.

Olen ihan varma, että lapsi, siis pienikin lapsi, on joko omien olonsa, mittaustensa ja yhdessä vanhempiensa kanssa hankitun taudin yleiskulkukäsityksensä mukaan paras arvioimaan kunakin päivänä kullekin ruoalle pistettävän määrän suuruuden. Opettajaa/avustajaa tarvitaan korkeintaan muistuttamaan tai suorittamaan mekaaniset toimet, itse annoksen suuruuden arvioiminen pitäisi olla joko lapsen tai lapsen ja kännykkävanhemman päätös, joka ottaa huomioon kokonaistilanteen.

Mulla on todella huonoja kokemuksia näistä vastuuta ottavista aikuisista, jotka jyräävät vastuuntuntonsa ja auktoriteettina voimassa d-lapsen syömään/jättämään syömättä asioita, koska näin on pikakoulutuksessa joskus sovittu toimittavaksi yleisesti. Seurauksena on sitten kaveriden karkkien salasyömistä hypoon tai noin 25 sokereita, kun selkeistä hyperoireista kertova d-lapsi on pantu syömään se viimeinenkin peruna ja vielä välipalamehukin on juotettu valvotusti.

Itselleni valkeni nyt, että yritän ehkä sanoa, että oman osaamisensa kanssa epävarma mutta substanssivastuullinen d:n hoitoon pikakoulutettu voi olla tavoitteelle yhtä suureksi haitaksi kuin jos sellaista ei olisi ollenkaan saapuvilla.
Kirjattu

Miina

  • Matkailija
  • Viestejä: 79
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #80 : Marraskuu 22, 2007, 09:58:03 ap »

Hei!

Olihan pitkä ketju, kaikkea en lukenut kuin päällisinpuolin.

Jotenkin tuli paha olo. Oma lapseni ei vielä ole koululainen, eskarilainen ensi vuonna.

Joku tuossa kirjoitti että joku on kymmeniä vuosia sairastanut eikä ole merkittäviä lisäsairauksia että vanhemmat ovat hyvin hoitaneet. Hyvä asia.

Tuli vaan mieleen että nyt kun meillä tyttö ollut päiväkodilla hoidossa pari vuotta niin ei montaakaan nuhatonta/mahatauditonta viikkoa ole ollut. Nyt korvatulehdus tuli viime perjantaina, korva puhkesi. Vuoti mätää 5 päivää, imetty tyhjäksi kaksi kertaa. Nyt onneksi näyttää siltä että lakkasi vuotamasta. Keskussairaalassakin jouduttiin käymään. Inskoja nostettu 1-3 yks.

Sokerit olleet 12-26, enempi noita 19-21. Mös pari matalaa tullut 2.9 ja 3.4.

Olen töistä pois tämän viikon, TAAS. Onneksi töissä ymmärretty, vielä. Miehellä sellainen työ että hänellä olisi vaikeampi olla töistä pois eikä hän muutenkaan tyttöä ole paljon hoitanut, töissä 12h 5-7 päivänä viikossa.

Tuleekohan lapselleni nyt lisäsairauksia kun olen häntä huonosti hoitanut enkä saa sokereita tippumaan. D-lääkäri kyllä sanoi että hyvin menee, pitkäsokeri 8.2.

Kyllä minä vanhempana ainakin toivon että kun lapsi koulussa niin saan olla töissä ilman että tarvitsee koko ajan miettiä että kuinka siellä menee.

Anteeksi kaikilta jos olen ylihuolehtiva äiti.
Kirjattu
T:Miina
Levemir, actrapid ja novo (tarvittaessa) + keliakia

-Lapset ovat elämän suola-

Arukiina

  • Intoilija
  • Viestejä: 332
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #81 : Marraskuu 22, 2007, 20:24:26 ip »

Enpä usko, että olet huonosti hoitanut, vaan parhaan tietosi ja taitosi mukaan. Sairastelu on normaalia ja siinä ei mikään auta, että toinen saa taudit helpommin. Sairastaessa lienee ihan normaalia, että sokerit korkealla ja ainakin meillä sanottiin, että perusinskaa ei kannata nostaa ja korjaillaan pikalla.
Nuo "sivusairaudet" puhkeavat myöhemmin jos ovat puhjetakseen. Nekin aikuiset, jotka eivät itseään ole välttämättä parhaalla mahdollisella tavalla hoitaneet eivät välttämättä sairastu noihin muihin mahdollisiin sairauksiin vaan porskuttavat vaan eteenpäin. Ja toisaalta taas ne oikein ja säntillisesti itseään hoitaneet saattavat silti sairastua "sivusairauksiin".
Meidän lasten tulevaisuus ei ole vain meistä kiinni vaan myös siitä, miten saamme heidät hoitamaan itseään myöhemmin!  Ja me hoidamme mielestäni parhaan tietomme ja taitomme mukaan omia lapsiamme. Minä ainakin ajattelen niin kaikista korkeista sokereista huolimatta.
Kirjattu
*** pumppailee Paradigm pumpulla ***


Elämä on.......

InsuMamma

  • Intoilija
  • Viestejä: 261
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #82 : Marraskuu 23, 2007, 00:06:29 ap »

Vups, olipa tiukkaa tekstiä suunnalta jos toiselta Tuntuu siltä, ettei me uudet Dlasten vanhemmat osata mitään, veteraaneihin verrattuna ei samaa tietomäärää olekkaan. Siksipä tämä foorumi onkin aivan ainutlaatuinen paikka ainakin minulle: vanhat parrat kertovat omia tuntojaan ja tietojaan ja uudet esittävät kysymyksiä ja omia oppejaan, saa monet hyvät neuvot, ohjeet ja tunteet, joskus kylläkin turhaankin opettajamaiseen tyyliin, melkein karttakeppiä sormille (kuvainnollisesti) näpäyttäen. Tuli tosiaan pikkuisen turhautunut olo koko liuskaa lukiessa mutta sen verran arvokas koko palsta muuten että menköön unholaan minua vaivanneet lausunnot.

Sanottakoon vielä lisänä, että aikuisena äitinä olen onnellinen, että omalla lapsella ihana avustaja koululla sekä vastuun ottava opettaja nuoren avustajan tukena.

Sen pituinen se.
Kirjattu
D pojan (D 07/06) äiti
* Pojalla Pumppu, Piuha plus Puhtia *

Miisamari

  • Intoilija
  • Viestejä: 385
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #83 : Marraskuu 23, 2007, 07:51:16 ap »

Mielestäni myös on tärkeää, että pikkukoululaisen diabeteshoitoasioista vastaa koululla joku aikuinen. Annetaan lasten kehittyä omaan tahtiin tässäkin asiassa ja nauttia vielä huolettomastakin lapsuudesta mikäli se on mahdollista. Vastuun ottajan ei tarvitse tietenkään olla opettaja, mutta koko yhteisöllä on hyvä olla selkeä pelisääntö siitä, kuka lapsesta huolehtii. Toki lapsi joutuu paljon huolehtimaan asioista itsekin, meillä 6 -vuotias eskarilainen esim. itse mittaa verensokerin (mutta ei välttämättä tiedä milloin pitää mitata joten aikuinen valvoo tässäkin asiassa). Lapsi tietää, että reppua ei voi heitellä eikä jättää ulos, koska siellä kuljetetaan mittaria ja insuliinia. Hienosti huolehdittu minun mielestäni omista asioista! Aika moni tämän ikäinen viikari opettajan mukaan esimerkiksi jättää vaatteitaan ja kouluvälineitään mihin sattuu, eli kaikista lapsista ei ole vielä huolehtimaan pikku asioistakaan tässä iässä itse.

Meillä asia järjestyi niin, että diabetespolin lääkäri kirjoitti lausunnon keväällä koululle lapsen avustajan tarpeesta. Diabeteshoitajakin on koululle moneen kertaan tuonut ilmi, että tämän ikäisen lapsen EI TARVITSE EIKÄ PIDÄ huolehtia sairautensa hoidosta kokonaan itse. Meillä mitään käden vääntöä asiasta ei ole tullut. Rehtori kyseli tarkoin lapsen hoidosta suoraan meiltä ja järjesti lapsellemme avustajan. Luokassa myös toinen avustaja on opetellut lapsemme hoidon, samoin aamu- ja iltapäivähoison henkilökunta. Dianeteshoitaja on kaksi kertaa käynyt opettamassa henkilökuntaa HEIDÄN PYYNNÖSTÄÄN eli motivoituneita ja vastuuntuntoisia aikuisia on koulusta löytynyt runsaasti. Myös opettaja on perehtynyt lapsen hoitoon, mutta hän sanoi ettei pysty tai halua ottaa yksin vastuuta diabeteksen hoidosta. Tämä on ymmärrettävää. Kuitenkin hän huomioi lapsen diabetesasiatkin hienosti, mutta ei tee varsinaisia hoitotoimia (mittaa, pistä insuliinia) eikä ole tarviskaan. Rohkenen sanoa että lähes kaikki koulun aikuiset tuntevat lapsemme ja heistä suurin osa osaa häntä hoitaa ja ottaa vastuuta, mikä on n. 250 oppilaan koulussa hieno asia. Mainitsen vielä, että koulussa on paljon erilaisia huolenpitoa vaativia lapsia joten aikuisten asennekin on myönteinen. Diabetes on vain yksi tarkkaavaisuutta vaativa asia lapsijoukossa. Lapsemme tai me emme koe, että lapsen diabeteksesta olisi tullut mikään elämää suurempi asia koulullakaan. Minkäänlaista hössötystä en ole asian tiimoilta havainnut, eikä lapsi saa mitään erityiskohtelua. Hoitohommelit tehdään muun ohessa. Lapsi itse on onnellinen, kun hänestä aikuiset huolehtivat. Ei tunne itseään sairaaksi tai oudoksi. Olemme kiitollisia että asiat ovat näin - meillä on mahtava koulu, kouluilmapiiri ja ihanat aikuiset lapsen kouluelämässä!!! t.miisamari
Kirjattu

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #84 : Marraskuu 23, 2007, 09:25:41 ap »

Miisamarin  kirjoitus on todella lukemisen arvoinen!
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

päky

  • Aloittelija
  • Viestejä: 39
Re: KOULU JA DIABEETIKKO LAPSI
« Vastaus #85 : Marraskuu 23, 2007, 15:58:23 ip »

Lainaus:

Miisamarin  kirjoitus on todella lukemisen arvoinen!




Mukavaa että Miisamarin kohdalla asiat ovat hienosti ja niin kuin pitääkin, hoito on järjestynyt. Mielestäni kyllä kaikki kirjoitukset ovat lukemisen arvoisia vaikkei aina asiat "kohdillaan" olisikaan.

  Meidän tytön aloittaessa koulunsa tilane oli vähän eri.. Diabeteshoitaja kävi koulussa heti pitämässä opastusta, olihan koulussa 2 avustajaa, mutta kas, kumpikaan ei tuolloin ollut paikalla. Rehtori totesi heti alkuunsa että "ei kai tässä sitten kauaa mene?" Tytön opettaja kyllä oli paikalla mutta minunkaan mielestäni  ei ole opettajien homma ottaa vastuuta d:stä, mutta tietää pari faktaa kyllä..
  Lopputulos oli siis se että KUKAAN ei ottanut sitä huolekseen, avustjilla oli kuulemma ihan tarpeeksi työtä ja kiire muutenkin. Niinpä kävin itse joka ruokailu mittaamassa ja pistämässä, ja liikuntapäivinä ennen liikuntatuntia mittaamassa ja antamassa syötävää. No, puuttuihan siihen sitten lääkäri nasevalla todistuksellaan ja voi olla että minunkaan pomoni ei olisi leveästi hymyillyt kauaakaan kun häippäsin töistä tuon tuosta. No, nykyään sujuu kait ihan hyvin.

Tsemppiä vaan kaikille isoille ja pikku d:ille!
Kirjattu
 

Linkkejä