Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: ylihuolehtiva äiti?  (Luettu 2390 kertaa)

kesäloma

  • Vieras
  • Viestejä: 11
ylihuolehtiva äiti?
« : Syyskuu 22, 2007, 01:48:05 ap »

Tytär sairastui murrosiän kynnyksellä 11½vuotiaana viimekesänä. Sekä tytär että minä olemme aina olleet helposti "räjähtäviä" luonteita. Nyt ollaan sitten vielä kriisissä ja väsyneitä.
Tyttö tuli tänään koulusta ja ensitöikseen kysyi "voinko mennä kaverille yökylään?" Asiasta on keskusteltu aiemminkin ja olen sanonut, että ensin pitää päästä jotenkin sinuiksi tämän sairauden kanssa. Tyttö oli väsynyt ja pamautti samantien oven kiinni. (Tälläviikolla on valvottu, kun mummolla tyttö söi leivonnaisia ja jäätelöä eikä osattu arvioida NovoRapidia oikein ja toisena iltana sitten päivän liikuntatunnit yllättivät ja lähdettiin nostamaan vs 2.5 arvoa ylöspäin.)
Minä pimahdin totaalisesti ja tuli sanottua kaikenlaista. Nyt täällä yövuorossa itsesyytöksissä ihmettelen, että pitääkö vaan antaa siimaa ja luottaa? Kuitenkin 11v on vielä lapsi ja diabetesta on hoidettu vasta 2kk. Tyttö saattaa herkästi vielä unohtaa pistämisen, jos touhua ympärillä on paljon. En myöskään pysty luottamaan yökyläpaikan aikuiseen, koska ei ole mitään selkeää "tee näin" kaavaa, vaan aina pitää ottaa huomioon liikunta jne.
Onko hyviä neuvoja?  
Kirjattu

ajattelija

  • Matkailija
  • Viestejä: 68
Re: ylihuolehtiva äiti?
« Vastaus #1 : Syyskuu 22, 2007, 07:30:23 ap »

11-vuotias, vaikka onkin vielä lapsi, niin kuitenkin haluaa jo tehdä myös asioita ihan ite, toki sairauden hoito on viimekädessä aikuisen vastuulla. Riippuu tietysti myös paljon lapsesta, kuinka paljon on valmis vastuuta ottamaan.

Kerroit, että kyläpaikassa on aikuinen paikalla, joten eiköhän se kyläily onnistu, kun vain keskustelet hoidosta  kaverin vanhempien kanssa etukäteen, että muistuttavat tyttöä pistoksissa. Tyttösi varmasti kuitenkin tietää pääpiirteissään hoitonsa, ja ainahan voi kaverin vanhemmat soittaa, kertoa sokrut, liikunnan määrän ja siltä pohjalta osaat kertoa, että paljonko pitää pistää. Varmaan osaavat myös mitata sokerit tarvittaessa yöllä, ja antaa ruokaa, mikäli tarvis vaatii.

juttele asiasta tyttäresi kanssa, eiköhän se yhteinen sävel sieltä löydy    
Kirjattu
Jos katsot nollaa, et näe mitään, mutta
katsopa sen läpi niin näet koko maailman.
-Robert Kaplan

E O J

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 8014
Re: ylihuolehtiva äiti?
« Vastaus #2 : Syyskuu 22, 2007, 08:13:36 ap »

Lainaus:

...tuli sanottua kaikenlaista...




Ihmettelenpä, löytyykö lainkaan sellaisia diabeetikkolapsen vanhempia, jotka eivät ainakin kerran olisi sanoneet lapselleen kaikenlaista. Sen verran rankka kokemus diabeetikkolapsen ohjaaminen voi toisinaan olla.
Toisaalta itse lapselle tällainen tilanne on ehkä vieläkin vaikeampi. Joten malttia, malttia... (tietäen kuitenkin vallan hyvin, kuinka vaikeata on säilyttää itsehillintänsä, jos lapsi tokaisee jotakin harkitsematonta)
Kirjattu
D1, Lantus & NovoRapid.
Oli vain pelottavaa ja masentavaa havaita, miten kokonaan ruumis sittenkin johti henkeä   (Waltari)

wintermama

  • Matkailija
  • Viestejä: 54
Re: ylihuolehtiva äiti?
« Vastaus #3 : Syyskuu 22, 2007, 08:52:53 ap »

Hankala tilanne, eikä varmasti jää viimeiseksi (tosi lohduttavaa, hmm...). Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta jos olet jo sanonut tyttärellesi että ensin on tärkeää (mielestäni aivan oikein!) tulla tutuiksi tämän "uuden elämänkumppanin" kanssa niin ehkäpä olisi näin alkuvaiheessa hyvä pitää tästä päätöksestä kiinni.
Ensinnäkin juuri näin alkuvaiheessa tulee usein paljon yllättäviä muutoksia/tilanteita mm. verensokerin tai insuliinin tms. kanssa ja  osaisiko tyttäresi silloin varmasti hoitaa tilanteen? Toisekseen voi olla mahdollista, että jos nyt annat periksi jo aikaisemmin sovitussa asiassa niin tyttäresi saattaa hyvinkin muistaa tämän ja vastaisuudessakin luulla, että kun hieman pamauttelee ovia ja mököttää niin saa tahtonsa läpi  

Ja mielestäni on myös tärkeää voida päästää lapsensa luottavaisin mielin menoihinsa (ilman että itse stressaa sen ajan) ja ymmärrän, että näin alkuvaiheessa se on vaikeaa ja ehkäpä merkki siitä ettei ole vielä yökyläilyjen aika...

Opettelu elämään diabeteksen kanssa vie aikansa, mutta älä huoli, kyllä se aika tulee kun huomaat sen sujuvan aika rutiinilla ja olevan sellainen "luonnollinen osa elämäänne" ilman että se sen suuremmin estää tekemästä kivoja asioita
Ja ei, mielestäni et ole ylihuolehtiva äiti, vaan äiti joka tahtoo vain lapsensa parasta. Kukaanhan ei ole täydellinen ja on aivan inhimillistä, että aikuinenkin joskus menettää hermonsa. Tällaisen tilanteen jälkeen on kuitenkin tärkeää yrittää keskustella asiasta rauhallisin mielin ja yrittää saada lapsi ymmärtämään miksi äiti on nyt päättänyt asian näin. Ja jos on tullut sanottua pahasti niin anteeksipyyntö voisi olla paikallaan... Kenties voitte yhdessä sopia jonkin aikarajan jolloin katsotte tilannetta uudestaan ja sillä välin tyttö voisi saada kavereitaan teille yökylään. Ja ei kannata unohtaa diabeteshoitajaa/-lääkäriä eli jos tuntuu, että tyttö hyväksyisi asian helpommin kun lääkäri juttelee tytön kanssa asiasta niin ei kun aikaa varaamaan
Woimia sinulle ja hyvää syksyn jatkoa!!
Kirjattu

kesäloma

  • Vieras
  • Viestejä: 11
Re: ylihuolehtiva äiti?
« Vastaus #4 : Syyskuu 22, 2007, 21:13:56 ip »

Kiitos teille ihanat ihmiset vastauksistanne.
Tänään olen pyytänyt todella epäaikuismaista käytöstäni perheeltäni ja erityisesti lapseltani anteeksi.
Kuitenkin yökylään meillä ei vielä mennä.
Kasvun paikka tämä on ja vaatii venymistä!
Yritän kuitenkin ajatella, että tämä "elämänkumppani" auttaa lastani ja koko perhettä elämään entistä terveellisemmin ja säästää meidät vielä joltain pahemmalta...
Kirjattu
 

Linkkejä