Kohtauspaikka



Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  
6989 jäsentä  •  418480 viestiä  •  20020 aihetta

Kirjoittaja Aihe: ihanaa mutta kamalaa....  (Luettu 2117 kertaa)

mylvija80

  • Veteraani
  • Viestejä: 2488
ihanaa mutta kamalaa....
« : Kesäkuu 11, 2007, 18:10:09 ip »

heissan!
onb pakko purkaa vähän tätä päätä kun on niin täynnä kaikkea.
tämä raskaus on ihana, mutta jokin silti mättää.
on ihana tuntea vauvan liikkeet ja ihana kokeilla pyöreää masua mutta....
maha on tiellä, ahdistaa kun ei soví entiset vaatteet päälle, sokereita on surattva että vauva voisi hyvin, välillä se on vaikeaakin.
kun lapset kaipaavat miota ja itseä väsyttää, ei kerkeäsi syödä mutta kun sitten pyörryttää, sektio pelottaa, tuleva pelottaa kolmen lapsen kanssa.
esikoisella todettiin tänään add, moninainen keskittymishäiri oli kait virallien diagnoosi.
eli aleksi tarvitsee läpi vrkauden avustusta kaikessa tekemisessä, paljon enemmän kuin muut ikäisensä.
paljon on aleksilla terapioita ja adelellakin jumpat sun muut.
olenko minä raaka kun en jaksa nauttia ihan täysillä raskaudesta ja en jaksa kovinkaan ylpeillä runsaista muodoista??
Kirjattu
"On mentävä hirvittävän lähelle toista ihmistä hämärään huoneeseen, ilman yhtäkään asetta ennen kuin voi kuulla kuinka kauniisti vapaus laulaa"
<a href="http://irc-galleria.net/view.php?nick=deetikko" target="_blank">http://irc-galleria.net/view.php?nick=deetikko</a>

Zarabella

  • Vieras
  • Viestejä: 3
Re: ihanaa mutta kamalaa....
« Vastaus #1 : Kesäkuu 11, 2007, 19:09:08 ip »

Eiköhän tuo nyt oo ihan normaalia että aina ei oo niin ihanaa!
Eikai tällä siunatulla tilalla olisi nimitystä RASKAUS jos tää olis niin helppoa ja ihanaa.

Mutta kun muistaa sen että jokaisella on varmasti omat murheensa ja huolensa, että ei ole ainut niin se jo helpottaa kummasti.

Esim. Jos ei sulla olis noita lapsia niin murehtisit ettei niitä oo.Sitten kun ne kasvaa isoksi niin murheetkin on isommat....jne.jne.... oon huomannut että se mikä ei tapa niin se kasvattaa. (Eikä ihminen yleensä koskaan oo mihinkään niin tyytyväinen etteikö haluaisi parannusta asioihin). Aina kasvua ei toki heti näy (siksi mua ainakin raivostuttaa ja kiukuttaa kun tuntuu että taasko tällaista, p**kaa niskaan) mutta kyllä sä sen sitten huomaat kun katsot joskus takasinpäin.

Tsemppiä vaan ja saa sitä olla kiukkunen ja väsynyt
Kirjattu

Hese

  • Lentävä kynä
  • Viestejä: 3912
Re: ihanaa mutta kamalaa....
« Vastaus #2 : Kesäkuu 11, 2007, 20:01:03 ip »

Väärässä ketjussa olen taas, mutta, kun ei malta olla niin ei malta

päätä kun on niin täynnä kaikkea.
Niin, minulla ei nyt pää ole täynnä, mutta purkaa pitää kumminkin sitä ja tätä.

ihana kokeilla pyöreää masua mutta....
maha on tiellä, ahdistaa kun ei soví entiset vaatteet päälle

Tuokin on ihan tuttua. Mahdankohan minäkin odottaa? Taikka vuosikaudethan minä olen odottanut - taikka oikeastaan vaimo. Turhaan. Mutta onko se turhaan. Pyöreätä vatsaa minäkin taputtelen. Vauvanvaatteita on saanut viedä tuliaisikis sukulaisille ja tuttaville. Odottavtako he sitten niin.....Ja maha ON tiellä

Eikä sovi entiset vaatteet päälle

Et sinä muuten ole raaka. Vaikkei meillä lapsia olekaan, niin tiedän, että tuollaisia tuntoja tulee ennen ja jälkeen synnytyksen.

'Asiantuntuja....'

Ei muuta kuin jaksuja ja tsemppiä - en malttanut olla puuttumatta - anteeksi kauheesti



 
Kirjattu
Tunne itsesi - mutta älä VAAN kerro kenellekkään.

Tia2

  • Intoilija
  • Viestejä: 256
Re: ihanaa mutta kamalaa....
« Vastaus #3 : Kesäkuu 12, 2007, 17:58:58 ip »

Itse en voi sanoa että nautin raskausajasta. Ensimmäinen huonosti rv 20+ päättynyt raskaus oli hirveänä peikkona  mielessä tämän toisen, hyvin menneen raskauden ajan. Pelkäsin oikeastaan koko raskausajan kaikkea mahdollista enkä tiennyt mitä tulevalta odottaa.
Niin ja se että ei "terveet" tunnu ymmärtävän mikä säätäminen niiden sokerien kanssa oikein on..
Kirjattu

Pumppis81

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 567
Re: ihanaa mutta kamalaa....
« Vastaus #4 : Kesäkuu 13, 2007, 13:04:22 ip »

Niinpä, ei TODELLAKAAN terveet ymmärrä mikä taiteileminen sokerien kanssa on- raskausaikana ja muutenkin. Ystäväni eivät ymmärrä sitä, että olen lopen uuvuksissa, kun sokerini heittelevät,kun valvon yöllä hypojen takia ja päivät voin todella pahoin." Sehän kuuluu raskauteen" yksikin lotkautti. Juu, pahoinvointi kuuluukin, mutta siihen kun lisätään nämä vs-vuoristoradat, tilanne onkin aivan eri... Minäkään en voi sanoa että nauttisin tästä tilanteesta yhtään. Välillä ahdistaa ihan kunnolla.

Itselläni on ensimmäinen raskaus meneillään, viikkoja vasta 8+3 ja kärsin hirvittävistä peloista jo nyt. Miten sikiö voi verensokerien heitellessä, tuleeko siitä normaali, miten tulevaisuus menee jne. Välillä tuntuu, ettei lähimmäisenikään ymmärrä näitä pelkojani, terveitä kun ovat. Jaksamisia sinulle
Kirjattu
Ykköstyyppiläinen v. 1992, pumppuilija ( Humalog), hypotyreoosi, HLAB-27 pos. Granuloma annulare, refluksitauti, erittäin vaikea uniapnea

mylvija80

  • Veteraani
  • Viestejä: 2488
Re: ihanaa mutta kamalaa....
« Vastaus #5 : Kesäkuu 19, 2007, 17:24:52 ip »

olen miettinyt ihan samoja juttuja tässä lähiaikoina, miten minun verensokerit todella vaikuttavat sikiöön, miten se vaikuttaa myöhemmin esim leikki-iässä....yms.
mutta, pelot narikkaan, ei kait tässä muukaan auta.
minusta tuntuu nykyisin että voisin vaan nukkua ja nukkua mutta tässä tilanteessa onneksi lapste ovta jo aiemmin olemassa että en ihan vajoa punkan pohjalle
en näköjään todellakaan ole ainoa joka ei aina ole niin mielissään raskaudesta mikä on ihan helpottava tieto
no niin, kaverini odottaa kolmatta lastaan ja meinaa että ihan hyvin menee tuleva....entiset ovat 3 v ja 1 v hänellä.
mutta, kun se diabetes ei häviä synnytyksen jälkeen, ei häviä myöskään shollien vaara, korkeiden aiheuttamat pahat olot, ei mikään.
ja lisäksi sinulla on taas uusi elämä huolehdittavana
Kirjattu
"On mentävä hirvittävän lähelle toista ihmistä hämärään huoneeseen, ilman yhtäkään asetta ennen kuin voi kuulla kuinka kauniisti vapaus laulaa"
<a href="http://irc-galleria.net/view.php?nick=deetikko" target="_blank">http://irc-galleria.net/view.php?nick=deetikko</a>

Pumppis81

  • Aktiivinen
  • Viestejä: 567
Re: ihanaa mutta kamalaa....
« Vastaus #6 : Kesäkuu 20, 2007, 11:31:40 ap »

Jaan myös nämä muut tunteet kanssasi, liittyen tulevaisuuteen. Tällä hetkellä tilanteeni on hieman helpottunut, sokerit ovat hieman tasaantuneet ja pahoinvointi hieman helpottanut. Mutta silti tuhat asiaa pyörii päässä ja edelleenkin voisin vain nukkua, nukkua ja nukkua.

Pelot pitäisi heittää juu narikkaan, mutta sepä ei olekaan niin kovin helppoa. Kun on tällainen mietiskelevä persoona.

Tsemppiä sinulle sokerien kanssa taiteiluun
Kirjattu
Ykköstyyppiläinen v. 1992, pumppuilija ( Humalog), hypotyreoosi, HLAB-27 pos. Granuloma annulare, refluksitauti, erittäin vaikea uniapnea
 

Linkkejä